Miksi nuoret eivät osta enää perinteisiä tauluja?

Molemmat voivat olla epäonnistuneita ja rumia. Nuorten Ikea-taulut ovat usein ihan yhtä ankeita kuin toritaide, kannattaa mieluummin ostaa seinälle kuva josta pitää. Tuntuu että osa kuvista on hankittu vain siksi että se oli Ikeassa vähiten epämieluisa vaihtoehto, eikä osata hakea sisustustauluja muualta.

Parempi löytää aidosti itteä miellyttävä. Oli se sit vanhanaikainen taulu, printti tai grafiikka tai mikä hyvänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi kenenkään pitäisi ostaa yhtään mitään? Mikä sinä olet määrittelemään kenenkään muun taidemakua kuin omaasi?

Ja tarkoitatko perinteisillä tauluilla esittävää taidetta?

 

Tämä ei olekaan mikään pikkujuttu, että mitä "perinteinen maalaustaide" tarkoittaa noin yleensä. Koska maalaustaiteella on paljon pitkäaikaisempi historia kuin vaikkapa elokuvilla, niin siihen mahtuu mukaan monenlaista. Muistaen myös, että ns.rahvaalla ei ollut moniin vuosisatoihin mitään mahdollisuutta hankkia taidetta koteihinsa.

Tämän vuoksi perinteiseen maalaustaiteeseen kuuluu esim.symmetrisyys, vakaus, lineaarisuus ja tietty hillinneisyys, sekä myös usein mahtipontisuus. Moderni taide taasen on usein enemmän kantaaottavaa, ja sillä on enemmän sävyjä, se kertoo esim.kokemuksista, ja liikettä voidaan kuvata vapaammin. Tämä siis noin yleisesti, mutta hyvä kysymys yleisesti.

Kaikkiaan en ihmettele että perinteistä taidetta ei enää ymmärretä eikä arvosteta, koska vuosisatojen perinne ei oikein arvostanut yksilönvapauksia. Jo barokin aika 1700luvulla toi perinteeseen joitakin uusia vapauksia. Mutta jos mahdollisimman lyhyesti koettaesi kuvailla eroa perinteisen ja nykyisen kuvataiteen välillä, niin sanoisin : "perinteinen on paljon jäykempää sekä esitystavoiltaan, että sisällöiltään ". En tiedä kiinnostiko tämä määritelmä täällä moniakaan, mutta koska olen itsekin joskus ollut taideopiskelija, niin joskus mukava vaan pohtia näitä suhteessa nykypäivään !

Mistä veestä kukaan sitä tietää

Vierailija kirjoitti:

Molemmat voivat olla epäonnistuneita ja rumia. Nuorten Ikea-taulut ovat usein ihan yhtä ankeita kuin toritaide, kannattaa mieluummin ostaa seinälle kuva josta pitää. Tuntuu että osa kuvista on hankittu vain siksi että se oli Ikeassa vähiten epämieluisa vaihtoehto, eikä osata hakea sisustustauluja muualta.

Parempi löytää aidosti itteä miellyttävä. Oli se sit vanhanaikainen taulu, printti tai grafiikka tai mikä hyvänsä. 

Kyllä nimenomaan nettikauppojen vahvuus tulee esiin tässä : Voi rauhassa mietti, että mitä ja miksi haluaa hankkia. Ei tule tehtyä heräteostoksia, eikä myyjä tule tökkimään kylkeen "Mitähän saisi olla?" - tyyliin.

Jokainen voi löytää paremmin sen mikä on mieluisaa, kun saa omassa rauhassa sitä etsiä. Ei todella pitäisi pitää kotonaan esillä sellaisia esineitä jotka on epämieluisia, tai ei tunnu edustavan itselleen yhtään mitään !

Siinä taulussa on maalaajansa henki. Joku vanha käppänä istumassa tuntitolkullahaistelemassa öljyvärejä. Kuka sellaisen kotiinsa haluaisi?

Kyllä vielä ostaa, vaikka lapsuudenkodissa ei ollut tauluja seinillä. 

Minuakin vtuttaa tämä asia. Tai ehkä enemmänkin se, miten persoonattomia ihmisten kodit on. Kertoo omistajansa laumasieluisuudesta. Persoonallisilla, uniikeilla ihmisillä on aina myös persoonallinen koti.

En ihmettele. Tauluissa korostui yleensä kaksi aihetta. Joko Lapin maisemaa tai sitten joku silloin tunnettu henkilö tai jokin epäreilulta vaikuttava ihmisten välinen tilanne. Kuka haluaa muotokuvan jostakusta, paitsi joku kartanonomistaja, jonka suvulla on ollut enempivähempi yhteyksiä kyseiseen henkilöön. Tauluille on käynyt kuten tietosanakirja-sarjoille, eli jätettä. 

Minä tyhjennän nyt kuolinpesää ja taulut ovat todellista ongelmajätettä. Kukaan huutokauppa ei huoli niitä, vaikka ei ole edes nähnyt niitä. Ihan taitelijarekisterissä olevien taiteilijoiden töitä.

Nyt halutaan sisustaa modernisti Live, Laugh, Love -tauluilla.

Kun mailaa valokuvansa Thaimaaseen, niin sieltä saa alle satasella omankuvan maalattuna taiteena öljyvärillä.

Minulla on aika geneerinen kerrostaloluukku vaaleilla/valkoisilla Ikean kalusteilla. Kauniit, perinteiset maalaukset näyttävät minusta tosi kivoilta ympäristössä jossa on perinteisiä huonekaluja ja muutenkin jylhemmät puitteet. Omaan luukkuni julistetaulut sopii paljon paremmin muun sisustuksen kanssa.

Ja kyllä, pidän klassisista massiivipuisista huonekaluista mutta ahtaaseen kerrostalokaksioon kevyet ja sirommat lastulevykalusteet ovat kaikinpuolin sopivampi valinta. Harva asuu sellaisessa miljöössä johon jokin oikein pramea taulu sopisi. Eikä kerrostalon seinään sellaisia oikein ripustellakaan ilman poria ja mahdollisesti jopa vuokranantajan lupaa.

Nuoret eivät ole ikinä ostaneet minkäänlaista taidetta.

Minulla on taidegrafiikkaa ja muutama veistos. Ostin vastikään pienen öljymaalauksen, mutta se ei ole maisema. 

 

Olen 45, ennen kolmeakymppiä ei ollut kotona mitään taidetta seinillä, muutin viik usein. 

Minulla on paljon taidetta seinillä, mutta ei yhtään perinteistä maisemamaalausta. Yhden nyt voi laveasti ajateltuna laskea maisemaksi ja varastossa on yksi perinnöksi saatu merimaisema (ei mitään arvotaidetta, mutta tunnearvoa on). Sille ei ole oikein löytynyt paikkaa seinältä, kun on sen verran iso. Itse pidän perinteisiä maisemia aika mielikuvituksettomina, mutta jokaiselle jotakin. Olen 30-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Maalatut taulut ovat kalliita verrattuna julisteisiin. Ei minullakaan nuorena ollut maalattuja tauluja seinillä. Nyt ei tarvitse enää julisteita/geneerisiä sisustustauluja ostaa.

Samaa mieltä olen. Ei nykyajan nuoret tauluja osta, kun huomattavasti edullisempia julisteita saa useista verkkokaupoista, kuten esimerkiksi https://www.julisteet.com/taidejulisteet

Vierailija kirjoitti:

Miniäni on juuri valmistunut taidekoulusta jossa opetetaan esittävää taidetta. Minulla on kolme hänen työtään.

Jos sulla on miniä, et ole enää nuori.

Itse kuulun vielä taulusukupolveen, mutta mietin näiden lukemattomien "wannabe -taiteilijoiden " kohtaloa, koska nykyään on muotia käydä kaiken maailman taide-opistoja, ig on täynnä erililaisten  "itsensä uudelleen löytäneiden luovien" ihmisten teoksia. Iso osa on todella huonoja, mutta silti hyvin moni haaveilee (kuvittelee) että voivat elättää itsensä esim taiteentekijöinä. Toki arvostan niin musiikkia kuin maalaustakin ,m utta jos ottaa  huomioon monien huonon taloudellisen tilanteen ja maailman tilan muutenkin, niin eihän niillä voi millään elää kun entistä harvempi näyttää mm tauluja haluavan seinilleen. Että ehkä kannattaa pitää kuitenkin se vanha työpaikka, jos se vielä on eikä hypätä tyhjän päälle, tämmöisinä aikoina kuin nyt.

Kävin paikallisessa taidegalleriassa.

Selasin myös netissä gallerian valikoiman.

Ja täytyy sanoa että mitään kivaa ei sieltä löytynyt.

Makuna olisi ollut jotain perinteistä, tyylikästä.

Sen sijaan siellä oli älytöntä ja mitään esittämätöntä töherrystä. Ei niitä kukaan viitti seinälle ripustaa. Tai en ainakaan itte.

Eli taiteilijat, tehkää sellaisia taideteoksia mitkä on mukavan näköisiä.

Tuntuu että monikin taiteilija tekee oman mielenmaiseman, eli synkkää. Toimiiko taide siis terapiana taiteilijoille, vai onko niitä tauluja tarkoitus myydä. Jos on tarkoitus myydä, niin esittävää taidetta suosittelisin tehtäväksi.