Työmotivaatio on täysin poissa

Vierailija kirjoitti:

Mun ja useamman kollegankin työmotivaation puute näkyy varmasti pomolle siinä että me ollaan turhaantuneita. Me valitetaan, nostetaan esille negatiivisia asioita ja jankutetaan samoista asioista vähän turhankin kärkkäästi.  Tai osa meistä. Yksi on sellainen joka ei sano koskaan mitään mihinkään, muuta kun kertoa omia ja läheistensä sairauskertomuksia seikkaperäisesti (ketään ei kiinnosta eikä me edes haluttais niitä kuula).

Mä pelkään että millon mulla tulee suusta ulos jotain sellaista mistä joudun edesvastuuseen kun olen niin kypsä tähän vaatimattomaan työhön jossa ei ole juuri mitään hasatetta eikä tää kiinnosta ylipäätäänkään yhtään, toimimattomaan vanhanaikaiseen firmana ja sen typeriin johtajiin jotka ei sano koskaan mitään, ei johdeta ei viedä asioita eteenpäin ja maaliin, vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee ja toisinpäin. Firma on täynnä täällä iät ja ajat olleita joilla ei ole mitään näkemystä muu

Onko ovet siis säpissä vai miksi ette lähde jos kaikki on noin paskaa? Voisi olettaa että tilalle kyllä löytyy tekijöitä.  

Siis olin kovin ja tehokkain. Oli rauha saada lepo ja päätyä lopulta työttömäksi, mutta koen jälkikäteen vuosienkin päästä ahdistusta siitä työnmäärästä mikä oli ja ahdistun sen miettimisestä, vaikka se kaikki on takana päin.

Tältäkö veteraaneista tuntui elää elämäänsä, kun paska oli takanapäin, mutta saattaa olla vielä edessä, siis jos joudun töihin.

Tuskin kaikki työt ja työpakat on niin hirveitä, mutta entä jos on?

Menetän yöunet taas ja näen  painajaisia ja koen sen shitin uudestaan. Miksi se ei mee pois?

Vierailija kirjoitti:

Siis olin kovin ja tehokkain. Oli rauha saada lepo ja päätyä lopulta työttömäksi, mutta koen jälkikäteen vuosienkin päästä ahdistusta siitä työnmäärästä mikä oli ja ahdistun sen miettimisestä, vaikka se kaikki on takana päin.

Tältäkö veteraaneista tuntui elää elämäänsä, kun paska oli takanapäin, mutta saattaa olla vielä edessä, siis jos joudun töihin.

Tuskin kaikki työt ja työpakat on niin hirveitä, mutta entä jos on?

Menetän yöunet taas ja näen  painajaisia ja koen sen shitin uudestaan. Miksi se ei mee pois?

No toi. Sitten se että siitä ei kertynyt mitään turvaa itselle. Oli käytännössä täysin turhaa työtä, kun ei säästöjäkään jäänyt.

Täysin perseraiskattu fiilis henkisesti koko hommasta. Menetti terveyden ja mielenterveyden siihen puurtamiseen.

Niin on elämänmotivaatiokin ainakin minulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalio, liikunta ja lepo. 

Tämähän se on. Ja tästä on pidettävä kiinni. Ja se oma levontarve tunnistettava. Ehkä mä olen vain levon tarpeessa ? Ap

Masennusdiagnoosia hakemaan ja eläkepaperit vetämään. 

Tuo on Suomessa pahasti vialla, että ihminen leimataan masentuneeksi, jos on uupunut ja masentuneisuutta taas irvaillaan laiskuudeksi. Minulla ei ole mielialassa mitään vikaa, mutta työ saa niin loppuun, etten jaksa tehdä mitään muuta ja jos illalla teen muuta kuin lepään, olen seuraavana päivänä täysin tokkurassa. On ollut pakko jättää harrastukset ja sosiaalinen elämä, korkeintaan lauantaisin joku yksi meno. Ulkoilu on ainoa, jota tulee hyötyliikuntana harrastettua työmatkoilla, siitä olen pitänyt kiinni vaikka välillä meinaa loppua kävellessäkin voimat kesken. Mitään fyysistä vikaa ei löydy, lääkärillä olen käynyt monta kertaa asian selvittämiseksi.

Minä olisin todella onnellinen, jos a) pääsisin töihin b) saisin töitä. Olen kuntoutustuella, ja jos ja kun parantunut, niin huonolta näyttää tilanne, koska ikää jo niin paljon, ja 5 vuotta poissa työelämästä. Voisin vaihtaa paikkaa kenen kanssa vaan teidän kanssanne.

Peter principle. Yritys ja huono johto antaa työntekijälle koko ajan lisää tehtäviä, jos entisistä suoriutuu kunnialla. Jokainen päätyy lopulta liian "korkealle" tasolle, jossa ei enää pärjää ja jossa kuormittuu liikaa. Jenkkien kulttuurissa tuo tarkoittaa lähinnä että saa ylennyksiä liikaa, suomalaiseen työkulttuuriin sovellettuna että annetaan vastuuta enemmän ja enemmän (meillähän siitä ei palkita mitenkään).

Omat burnoutit just tämän takia. Otin loparit ja perustin kilpailevan oman firman.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Peter_principle

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin todella onnellinen, jos a) pääsisin töihin b) saisin töitä. Olen kuntoutustuella, ja jos ja kun parantunut, niin huonolta näyttää tilanne, koska ikää jo niin paljon, ja 5 vuotta poissa työelämästä. Voisin vaihtaa paikkaa kenen kanssa vaan teidän kanssanne.

Harmillista kuulla ja tsemppiä, mutta tässä keskustelussa ei nyt puhuta tästä aiheesta eikä tarkoitus ole vertailla kokemuksia ihan toiseen asiaan. Mutta onneksi voit perustaa oman ketjun vertaistuelle omassa asiassasi.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä hyvinvointialueella ja nykyään ihmisten hoitamisen sijaan täytetään excell taulukoita, tilastoidaan ja raportoidaan. Asiakastyölle jää liian vähän aikaa koska on kehitetty niin monimutkainen järjestelmä ja jatkuvasti pommitetaan uusilla ohjeistuksilla joihin ei ehdi perehtyä.

Tämä! Minun työssäni myös näkyy tämä uusi terapiatakuu. Se on tosi kaunis asia kaukaa katsottuna, kun ei asiaa ymmärrä. Todellisuus on, että byrokratia lisääntyi taas ja se haukkaa ison osan ammattilaisten päivästä. Nuoret ohjautuvat puolivillaisiin interventioihin surkeiden kartoitusten pohjalta saamaan apua ammattilaiselta, joka aloitetuaan intervention x joutuu viemään sen loppuun sopi se nuorelle tai ei. Ylipäätään nuo interventiot ovat niin lievien oireiden hoitoon, että ei meillä niin hyväkuntoisia ja itseohjautuvia asiakkaita ole. Terapiatakuu on pahinta ihmisten huijausta ja aivan häpeällinen silmänkääntötemppu, millä ihmisten huomio ohjataan pois niistä asioista, mihin pitäisi keskittyä. Ainoa mitä on saatu lisättyä terapiatakuun myötä, on raportointi, tilastointi, turhat teamsit, byrokratia ja työntekijöiden ahdistus.

Mun hyvä ystävä sairastui syöpään  keväällä ja jäi sairauslomalle. Hän puhuu nyt, että hänen henkinen vointinsa on parempi, kuin työelämässä ollessaan. Että hän ei ymmärtänyt, miten uupunut ja oikeastaan sairas hän silloin oli. Että tämä oikean sairauden stressi on helpompi kestää. Eikä hän enää voi palata työhönsä, jos paranee työkuntoon. Ei enää tajuttuaan, että syöpä on helpompi kestää kuin työ. Musta tämä on järkyttävää ja liian kuvaavaa puhetta nykypäivän työelämästä. Ja mietin, että jos sama sattuisi omalle kohdalle, ehkä itsekin pian huomaisin, että koen samoin. 

Vierailija kirjoitti:

Peter principle. Yritys ja huono johto antaa työntekijälle koko ajan lisää tehtäviä, jos entisistä suoriutuu kunnialla. Jokainen päätyy lopulta liian "korkealle" tasolle, jossa ei enää pärjää ja jossa kuormittuu liikaa. Jenkkien kulttuurissa tuo tarkoittaa lähinnä että saa ylennyksiä liikaa, suomalaiseen työkulttuuriin sovellettuna että annetaan vastuuta enemmän ja enemmän (meillähän siitä ei palkita mitenkään).

Omat burnoutit just tämän takia. Otin loparit ja perustin kilpailevan oman firman.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Peter_principle

Tähän vielä kommenttina, että kun nostin kytkintä ja olin antanut irtisanoutumisilmoituksen, niin yrityksen toimari kutsui mut keskustelemaan että jos kumminkin jäisin. Rakemtamisen konsulttiala. Tarjosi 1,5x palkkaa, jos jatkan. Rivien välistä ja hänen esittelemistään tunti/tuottograafeista näin, että olin ollut ehdottomasti yrityksen kannattavin työntekijä, ja minun kautta laskutusta asiakkaille oli kertynyt tuplasti sen, mitä seuraavalla konsultilla. Eli käytännössä olin tehnyt vähintään kahden ihmisen työmäärän verran töitä yhden palkalla. Kellekään ei tullut mieleenkään palkita tai edes kiittää asiasta, ennenkuin olin jo lähdössä. Sitten olinkin ihan kultaa kalliimpi ja pilaamassa koko yrityksen ja oman maineeni jos poistun.

Lähdin silti.

Mielenkiintoisia kommentteja, kiitos niistä. 

Irtisanouduin keväällä ja tällä hetkellä teen töitä osa-aikaisesti, en nosta tukia.  Samalla etsin suuntaa tulevalle. 

Mulla on viimeaikoina alkanut työaikana pyörimään päässä pätkiä suomalaisista iskelmistä:

"Nyt meni hermot, sen kyllä huomaa."

"Ois kai siistii antaa periksi nyt, toteais vaan kylmästi: "Ei tästä mitään tuu". Lähtis kävelemään, painais oven kiiinni perässään."

"Maailman laidalla, muistin viimeisellä raidalla, sun nimesi muistan vaivalla, ja oon onnellinen."

"Hetki lyö, viime hetki lyö."

Harmi, että noita ei voi toteuttaa. "Väliaikaista kaikki on vaan."

Vierailija kirjoitti:

Peter principle. Yritys ja huono johto antaa työntekijälle koko ajan lisää tehtäviä, jos entisistä suoriutuu kunnialla. Jokainen päätyy lopulta liian "korkealle" tasolle, jossa ei enää pärjää ja jossa kuormittuu liikaa. Jenkkien kulttuurissa tuo tarkoittaa lähinnä että saa ylennyksiä liikaa, suomalaiseen työkulttuuriin sovellettuna että annetaan vastuuta enemmän ja enemmän (meillähän siitä ei palkita mitenkään).

Omat burnoutit just tämän takia. Otin loparit ja perustin kilpailevan oman firman.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Peter_principle

Jenkkien työkulttuurissa ei kylläkään saa ylennyksiä ahkeruudesta. Siellä pidetään hyvä tekijä niissä tekijähommissa, eikä päästetä ylenemään. Termi "fail upwards" on ihan normia siellä, eli jos et oo kovin hyvä, niin saat helpommin ylennyksen kuin se ahkera, jolle voi vaan kasata lisää duunia. Jos haluat ahkeruudella ja pätevyydellä ylennyksen, on paras vaihtaa firmaa, ja hakea suoraan ylempään tehtävään. Jenkeissä ei myöskään korotella valmiiksi töissä olevien palkkoja samalle tasolle kuin uusien rekryttävien. Jos alan yleinen palkkataso nousee, se ei nouse valmiiksi töissä olevilla vaan ainoastaan uusilla rekryttävillä (kun muuten ei saada uusia ollenkaan).

Miten saisi uskoa työelämään ja näkisi sen enää hyvänä? 

Joillainhan se ei koskaan ole. Olenko minä se jolla työelämä ei ole koskaan mukava ja reilu diili? 

Luulen että en enää koskaan mene töihin. Myyn mieluummin vaikka itseäni kuin alistun enää siihen.

On pakko kokeilla vielä kerran joskus.

t. tunteellinen herkkä siili tai skiniboy

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä hyvinvointialueella ja nykyään ihmisten hoitamisen sijaan täytetään excell taulukoita, tilastoidaan ja raportoidaan. Asiakastyölle jää liian vähän aikaa koska on kehitetty niin monimutkainen järjestelmä ja jatkuvasti pommitetaan uusilla ohjeistuksilla joihin ei ehdi perehtyä.

Tämä on niin totta! Me täytämme johtamisen tarpeita sen sijaan että hoitaisimme ihmisiä. 

Mä teen töitä mut muuta en jaksakaan. Pomo ottanut mut hampaisiinsa ja antaa negaa jokaisesta mahdollisesta asiasta mitä keksii. Lisäksi mustamaalaa mua esimiehelle. Ottaa aivoon.