Työmotivaatio on täysin poissa

Vierailija kirjoitti:

Mun ja useamman kollegankin työmotivaation puute näkyy varmasti pomolle siinä että me ollaan turhaantuneita. Me valitetaan, nostetaan esille negatiivisia asioita ja jankutetaan samoista asioista vähän turhankin kärkkäästi.  Tai osa meistä. Yksi on sellainen joka ei sano koskaan mitään mihinkään, muuta kun kertoa omia ja läheistensä sairauskertomuksia seikkaperäisesti (ketään ei kiinnosta eikä me edes haluttais niitä kuula).

Mä pelkään että millon mulla tulee suusta ulos jotain sellaista mistä joudun edesvastuuseen kun olen niin kypsä tähän vaatimattomaan työhön jossa ei ole juuri mitään hasatetta eikä tää kiinnosta ylipäätäänkään yhtään, toimimattomaan vanhanaikaiseen firmana ja sen typeriin johtajiin jotka ei sano koskaan mitään, ei johdeta ei viedä asioita eteenpäin ja maaliin, vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee ja toisinpäin. Firma on täynnä täällä iät ja ajat olleita joilla ei ole mitään näkemystä muu

Onko ovet siis säpissä vai miksi ette lähde jos kaikki on noin paskaa? Voisi olettaa että tilalle kyllä löytyy tekijöitä.  

Sama täällä. Psyykkinen kuormitus on aivan kauhea. Jokainen asiakas kuvittelee olevansa työpäiväni ainoa asiakas. Jokaista pitää kuunnella, ymmärtää, hänen kipunsa, tuskansa ja kurjuutensa on pahempaa, kuin kenenkään muun missään. Mussa ei ole mitään jäljellä kenellekään. Pinnistän ja pinnistän. Jos epäonnistun pinnistämisessä, saan niskaani vihaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä pelkään että millon mulla tulee suusta ulos jotain sellaista mistä joudun edesvastuuseen kun olen niin kypsä tähän vaatimattomaan työhön jossa ei ole juuri mitään hasatetta eikä tää kiinnosta ylipäätäänkään yhtään, toimimattomaan vanhanaikaiseen firmana ja sen typeriin johtajiin jotka ei sano koskaan mitään, ei johdeta ei viedä asioita eteenpäin ja maaliin, vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee ja toisinpäin. Firma on täynnä täällä iät ja ajat olleita joilla ei ole mitään näkemystä muu

Tämä voisi olla täysin omasta kynästäni. Ihan hämmästyttävää, miten samalla tavalla voi joku toinenkin työnsä kokea. Ihan todella turhauttava tilanne, johon olen itse yrittänyt suhtautua siten, että teen vaan mitä pyydetään, en yritä kehittää mitään tai vaikuttaa mihinkään mikä ei suoraan työhöni liity. Ankea tilanne, mutta toisaalta opettanut pitämään nykyistä työtä vain työnä, aiemmassa työssä oli enemmän iloa ja yhteisiä onnistumisen kokemuksia.

Siis olin kovin ja tehokkain. Oli rauha saada lepo ja päätyä lopulta työttömäksi, mutta koen jälkikäteen vuosienkin päästä ahdistusta siitä työnmäärästä mikä oli ja ahdistun sen miettimisestä, vaikka se kaikki on takana päin.

Tältäkö veteraaneista tuntui elää elämäänsä, kun paska oli takanapäin, mutta saattaa olla vielä edessä, siis jos joudun töihin.

Tuskin kaikki työt ja työpakat on niin hirveitä, mutta entä jos on?

Menetän yöunet taas ja näen  painajaisia ja koen sen shitin uudestaan. Miksi se ei mee pois?

Vierailija kirjoitti:

Siis olin kovin ja tehokkain. Oli rauha saada lepo ja päätyä lopulta työttömäksi, mutta koen jälkikäteen vuosienkin päästä ahdistusta siitä työnmäärästä mikä oli ja ahdistun sen miettimisestä, vaikka se kaikki on takana päin.

Tältäkö veteraaneista tuntui elää elämäänsä, kun paska oli takanapäin, mutta saattaa olla vielä edessä, siis jos joudun töihin.

Tuskin kaikki työt ja työpakat on niin hirveitä, mutta entä jos on?

Menetän yöunet taas ja näen  painajaisia ja koen sen shitin uudestaan. Miksi se ei mee pois?

No toi. Sitten se että siitä ei kertynyt mitään turvaa itselle. Oli käytännössä täysin turhaa työtä, kun ei säästöjäkään jäänyt.

Täysin perseraiskattu fiilis henkisesti koko hommasta. Menetti terveyden ja mielenterveyden siihen puurtamiseen.

Niin on elämänmotivaatiokin ainakin minulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalio, liikunta ja lepo. 

Tämähän se on. Ja tästä on pidettävä kiinni. Ja se oma levontarve tunnistettava. Ehkä mä olen vain levon tarpeessa ? Ap

Masennusdiagnoosia hakemaan ja eläkepaperit vetämään. 

Tuo on Suomessa pahasti vialla, että ihminen leimataan masentuneeksi, jos on uupunut ja masentuneisuutta taas irvaillaan laiskuudeksi. Minulla ei ole mielialassa mitään vikaa, mutta työ saa niin loppuun, etten jaksa tehdä mitään muuta ja jos illalla teen muuta kuin lepään, olen seuraavana päivänä täysin tokkurassa. On ollut pakko jättää harrastukset ja sosiaalinen elämä, korkeintaan lauantaisin joku yksi meno. Ulkoilu on ainoa, jota tulee hyötyliikuntana harrastettua työmatkoilla, siitä olen pitänyt kiinni vaikka välillä meinaa loppua kävellessäkin voimat kesken. Mitään fyysistä vikaa ei löydy, lääkärillä olen käynyt monta kertaa asian selvittämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Niin on elämänmotivaatiokin ainakin minulla.

Olin työpsykologilla. Hän käski kuvailla työpäivääni muutamalla sanalla.

Sanoin että :

- Liukastelua luistellen ripulipaskassa.

Käytännössä sätkitään koko päivä ja pyritään pysyä pystyssä, mutta koska vaatimukset ja odotukset on korkealla, niin roiskuu vähän joka suuntaan ja koskaan ei tule valmista. 

Joten jo aamusta tietää että tänään alkaa taas uusi epäonnistumisen sarja ja tuotetaan juosten kusten jotain ja näytetään päteviltä.

Sellaista että voisi tehdä päihtyneenä ja jossain transsissa. Sitten työpäivän jälkeen ottaisin takaisin ruumiini haltuun ja poistuisin paikalta. 

Vihaan työntekoa ja vihaan sitä hetkeä minkä menetän täysin turhaan paskavellissä sätkimiseen. 

Pelkkää teatteria koko paska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin on elämänmotivaatiokin ainakin minulla.

Olin työpsykologilla. Hän käski kuvailla työpäivääni muutamalla sanalla.

 

Sanoin että :

- Liukastelua luistellen ripulipaskassa.

 

Käytännössä sätkitään koko päivä ja pyritään pysyä pystyssä, mutta koska vaatimukset ja odotukset on korkealla, niin roiskuu vähän joka suuntaan ja koskaan ei tule valmista. 

Joten jo aamusta tietää että tänään alkaa taas uusi epäonnistumisen sarja ja tuotetaan juosten kusten jotain ja näytetään päteviltä.

Sellaista että voisi tehdä päihtyneenä ja jossain transsissa. Sitten työpäivän jälkeen ottaisin takaisin ruumiini haltuun ja poistuisin paikalta. 

Vihaan työntekoa ja vihaan sitä hetkeä minkä menetän täysin turhaan paskavellissä sätkimiseen. 

Pelkkää teatteria koko

Näin se mennee. Näin se Puppakin toteaisi.

Juosten kustua paskateatteria, josta saa paskan palkan ja työnjälkikään ei jätä mitään logiikkaa tekemiseen tai sen merkitykselle.

Milloin ihmiset saa perustulon ja voi ihan oikeasti harkita miten työviikkoaan värittää. 

Ei sellaista ripulitangoa yli puolta päivää viitsi vinguttaa. Syö ihmistä sisältä. 

Jokainen haluaa tehdä hyvin työnsä, eikä sille anneta mahdollisuutta.