Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työmotivaatio on täysin poissa
25.08.2024 |
Ahdistaa mennä töihin huomenna. Mulla ei ole yhtään työmotivaatiota . Mielialastani kärsii jo parisuhdekin. Tuntuu että on vain työt eikä mitään muuta. Työt vie kaiken energian. Sinnittelen ja sinnittelen harrastukset yms. Harrastuksissa käyn jotta en jää vaan kotiin sohvalle makaamaan. Kokoajan mietinasioita tehdessä, että olen niin poikki, haluan vaan lepäämään , huomenna on töitä 8 tuntia, miten ihmeessä jaksan, milloin saan levätä.. tätä joka päivä. Toivottomuus suorastaan valtaa kun ajattelen, että 10 kuukautta seuraavaan pitkään lomaan eli ensi kesälomaan.
pakko jaksaa kuitenkin enkä halua olla mikään uhriutuja.. tää on vaan niin kamalaa että tuntuu että alan suorastaan vihata mun työtä. Ennen pidin työstäni mutta viimeisen vuoden aikana kuormittavuus on lisääntynyt 30%. Ja nyt olen alkanut vihata..
viha auttaa jaksamaan vähän paremmin.
Kohtalotovereita?
Kommentit (49)
Sama täällä. En tiedä auttaako työpaikan vaihto. Jotain on tapahtunut kun nuoremmat sukupolvet kun ovat tulleet työelämään ja maailma on muuttunut. Enää ei arvosteta osaamista, eikä palveluita saa enää joka paikasta suomeksi. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole koskaan sellaista aitoa motivaatiota ollutkaan. Töitä on kuitenkin tullut kokeiltua useammankin kerran.
M50+
Vierailija kirjoitti:
Ruokavalio, liikunta ja lepo.
Tämähän se on. Ja tästä on pidettävä kiinni. Ja se oma levontarve tunnistettava. Ehkä mä olen vain levon tarpeessa ? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokavalio, liikunta ja lepo.
Tämähän se on. Ja tästä on pidettävä kiinni. Ja se oma levontarve tunnistettava. Ehkä mä olen vain levon tarpeessa ? Ap
Masennusdiagnoosia hakemaan ja eläkepaperit vetämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Työelämä on rikki ja se on sitä ihan kaikkialla. Tein perhesyistä vähän aikaa 6h päiviä ja jo se auttoi jaksamiseen. Mietin mikä vaikutus olisikaan jos työmäärän puolittaisi. Tai jos saisi edes tehdä sen 8h päivän pitkin päivää silloin kun itselle sopii.
Minulle ei sovi se, että toimistolle pitää mennä joka päivä ja olla siellä 8h putkeen.
Työelämässä ei enää tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,5 suoritus riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Työelämä on rikki ja se on sitä ihan kaikkialla. Tein perhesyistä vähän aikaa 6h päiviä ja jo se auttoi jaksamiseen. Mietin mikä vaikutus olisikaan jos työmäärän puolittaisi. Tai jos saisi edes tehdä sen 8h päivän pitkin päivää silloin kun itselle sopii.
Minulle ei sovi se, että toimistolle pitää mennä joka päivä ja olla siellä 8h putkeen.
Työelämässä ei enää tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,5 suoritus riittää.
Työt alkaa aikaan x, kahvitauko on aikaan x, ruokatauko on aikaan x, kahvitauko aikaan x, ja töistä päästään aikaan x. Miksi siitä pitäisi sen enempää hikeä ottaa? Jos ei esim ehdi kaikkea tehdä onko se minun ongelmani? Ei, se on työntantajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Työelämä on rikki ja se on sitä ihan kaikkialla. Tein perhesyistä vähän aikaa 6h päiviä ja jo se auttoi jaksamiseen. Mietin mikä vaikutus olisikaan jos työmäärän puolittaisi. Tai jos saisi edes tehdä sen 8h päivän pitkin päivää silloin kun itselle sopii.
Minulle ei sovi se, että toimistolle pitää mennä joka päivä ja olla siellä 8h putkeen.
Työelämässä ei enää tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,5 suoritus riittää.
Tämä on niin totta. Mutta ehkä 7,5 olisi se mihin voisin tähdätä
Vierailija kirjoitti:
Työilmapiiri vaikuttaa paljon työn imuun.
Samoin töiden epätasainen jakautuminen. Tärkeää on tiedostaa työnkuvan tehtävät. Motivaatiota syö, jos pitäisi keretä paikkailemaan työkaverin hommatkin omien ohessa. Stressi siitä tulee ja stressistä oheisoireet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Työelämä on rikki ja se on sitä ihan kaikkialla. Tein perhesyistä vähän aikaa 6h päiviä ja jo se auttoi jaksamiseen. Mietin mikä vaikutus olisikaan jos työmäärän puolittaisi. Tai jos saisi edes tehdä sen 8h päivän pitkin päivää silloin kun itselle sopii.
Minulle ei sovi se, että toimistolle pitää mennä joka päivä ja olla siellä 8h putkeen.
Työelämässä ei enää tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,5 suoritus riittää.
Työt alkaa aikaan x, kahvitauko on aikaan x, ruokatauko on aikaan x, kahvitauko aikaan x, ja töistä päästään aikaan x. Miksi siitä pitäisi sen enempää hikeä ottaa? Jos ei esim ehdi kaikkea tehdä onko se minun ongelmani? Ei, se on työntantajan.
Vain se aika on tärkeää mikä on työajan ulkopuolella. Ja kun on sinut sen ajan kanssa, työkin sujuu siinä sivussa. Ihmiset keskittyy ihan väärin aisioihin. Ihmiset pyrkii hakemaan syitä negatiivisille asioille itsensä ulkoupuolelta, ja työtä on helppo syyttää.
Miten on vain työt jos on harrastuksiakin? Haluaisitko jostain harrastuksesta työn? Se voi olla järkevin vaihtoehto vaikka tuntuisi kaukaiselta.
Tyyliin harrastat tanssia: haluatko työskennellä tanssikoulussa tai esiintymispaikassa? Vanhana haastavaa mutta jos olet koko ikäsi tehnyt, mieti onnistuisiko. Jos ei, etkö sentään saa omasta työstä palkkaa?
Voitko vähentää nykyisiä työtunteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään työelämään on vaivihkaa ja vähän kerrallaan hiipinyt kaikenlaista aivan jonninjoutavaa kuormittavaa sälää. Ylhäältä tulee määräystä ja lisäystä kaiken aikaa.
On perustettu kaikenlaista olematonta työryhmää, jonka kokouksiin sitten juokset omien työtehtävien kustannuksella. Työryhmäkokouksen jälkeen juokset pää kolmantena jalkana varsinaisten työsi pariin, josta juuri repäistiin pari tehokasta työtuntia. Yrität saada omat velvollisuutesi tehtyä, mutta ylitöiksi menee. Väsyneenä teet pari virhettä, joita sitten ihmetellään toisessa työryhmässä. Raahaudut kotiin väsymyksestä puolikuolleena, etkä jaksa muuta kuin tipahtaa sohvalle.
Tätäkö tässä haluttiin?
Että mua vit ut taa tämä nykyinen työkulttuuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Työelämä on rikki ja se on sitä ihan kaikkialla. Tein perhesyistä vähän aikaa 6h päiviä ja jo se auttoi jaksamiseen. Mietin mikä vaikutus olisikaan jos työmäärän puolittaisi. Tai jos saisi edes tehdä sen 8h päivän pitkin päivää silloin kun itselle sopii.
Minulle ei sovi se, että toimistolle pitää mennä joka päivä ja olla siellä 8h putkeen.
Työelämässä ei enää tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,5 suoritus riittää.
Tämä on niin totta. Mutta ehkä 7,5 olisi se mihin voisin tähdätä
Työelämä on muuttunut sellaiseksi, että 7,5 suoritus on ihan liikaa. Ei se työnantajakaan enää panosta ihmisiin samalla tavalla kuin ennen. Miksi työntekijänkään pitäisi? Teen kaksi viikkoa töitä ja työnantaja maksaa siitä palkan, teen taas kaksi viikkoa töitä, työnantaja maksaa siitä palkan, jne... kumpikaan ei ole toiselle yhtään sen enemäpää velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työilmapiiri vaikuttaa paljon työn imuun.
Samoin töiden epätasainen jakautuminen. Tärkeää on tiedostaa työnkuvan tehtävät. Motivaatiota syö, jos pitäisi keretä paikkailemaan työkaverin hommatkin omien ohessa. Stressi siitä tulee ja stressistä oheisoireet.
Se ole ole sinun ongelmasi jos SINÄ et ehdi. Työ tulee jakautumaan epätasaisesti hamaan tappii asti jos joku aina paikkaa...
Vierailija kirjoitti:
Nykyään työelämään on vaivihkaa ja vähän kerrallaan hiipinyt kaikenlaista aivan jonninjoutavaa kuormittavaa sälää. Ylhäältä tulee määräystä ja lisäystä kaiken aikaa.
On perustettu kaikenlaista olematonta työryhmää, jonka kokouksiin sitten juokset omien työtehtävien kustannuksella. Työryhmäkokouksen jälkeen juokset pää kolmantena jalkana varsinaisten työsi pariin, josta juuri repäistiin pari tehokasta työtuntia. Yrität saada omat velvollisuutesi tehtyä, mutta ylitöiksi menee. Väsyneenä teet pari virhettä, joita sitten ihmetellään toisessa työryhmässä. Raahaudut kotiin väsymyksestä puolikuolleena, etkä jaksa muuta kuin tipahtaa sohvalle.
Tätäkö tässä haluttiin?
Että mua vit ut taa tämä nykyinen työkulttuuri.
Sitä niittää mitä kylvää.
Alue: Aihe vapaa
Tuttu tunne. Työelämä on rikki ja se on sitä ihan kaikkialla. Tein perhesyistä vähän aikaa 6h päiviä ja jo se auttoi jaksamiseen. Mietin mikä vaikutus olisikaan jos työmäärän puolittaisi. Tai jos saisi edes tehdä sen 8h päivän pitkin päivää silloin kun itselle sopii.
Minulle ei sovi se, että toimistolle pitää mennä joka päivä ja olla siellä 8h putkeen.