Mies ei suostu siihen, että asuntolaina otetaan molempien nimiin
Kohta 15-vuotta takana yhteistä historiaa ja lapsia on siunaantunut 3 kappaletta. On ollut vaikeuksia niinkuin kaikissa parisuhteissa. Löydettiin unelmakoti ja mies haluaa lainan omiin nimiinsä!
Emme ole naimisissa ja nyt on alkanut mietityttämään, että nyt huijataan ja kunnolla. Tähän asti on asuttu vuokralla ja vuokrasopimus on molempien nimissä.
Kommentit (979)
Tietysti jos on niin idiootti ja menee makselemaan kaikki kulut niin sitten on ongelma, mutta sama ongelma on myös jos lähettää Nigerian prinssille rahaa ja odottaa että hän tulee ja pelastaa.
Kai nyt jokainen tällaisen yksinkertaisen asian tajuaa?
Sinä et tajua sitä olennaista eroa, että jos en lähetä rahaa Nigerian prinssille, lapseni eivät jää ilman ruokaa ja vaatteita. Jos taas mies ei lupauksistaan huolimatta vaan taaskaan niinku millään ehdi sinne ruokakauppaan, niin ruokaa ei ole, ellen minä sitä hanki. Samoin talvitakin, kenkien ja futisvarusteiden kanssa.
Siinä ei välttämättä ole kauheasti vaihtoehtoja, että maksanko vai enkö.
Mitä osaa tuosta et ymmärtänyt? Ei ole mitään säästyneitä rahoja, kun on elättänyt itsensä ja lapset ja vielä ruokkinut miehenkin. Ja sitten ihmiset vaan sanovat, että oma vika, mitäs läksit. Oisit pitänyt puolesi. Miksi et sanonut miehelle, että mies ei saa olla epäreilu (vaikka sanoithan sinä, koko ajan). Jälkeenpäin ymmärrät, että se mikä oli muka aina joku poikkeustilanne, olikin oikeasti teidän normaali arki. Syy vaihteli, mutta arjen maksoit sinä.
En ymmärtänyt, että tuota elättämistä oli kestänyt vuosikausia. Luulin, että aluksi naiselle olisi jäänyt rahaa säästöön ja kun mies rupesi vaatimaan enemmän, nainen olisi lähtenyt. Näin normaaliälyinen nainen olisi tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti jos on niin idiootti ja menee makselemaan kaikki kulut niin sitten on ongelma, mutta sama ongelma on myös jos lähettää Nigerian prinssille rahaa ja odottaa että hän tulee ja pelastaa.
Kai nyt jokainen tällaisen yksinkertaisen asian tajuaa?
Sinä et tajua sitä olennaista eroa, että jos en lähetä rahaa Nigerian prinssille, lapseni eivät jää ilman ruokaa ja vaatteita. Jos taas mies ei lupauksistaan huolimatta vaan taaskaan niinku millään ehdi sinne ruokakauppaan, niin ruokaa ei ole, ellen minä sitä hanki. Samoin talvitakin, kenkien ja futisvarusteiden kanssa.
Siinä ei välttämättä ole kauheasti vaihtoehtoja, että maksanko vai enkö.
No sitten sinä menet ja vuokraat itsellesi ja lapsillesi oman asunnon ja jättät maksamatta oman osuutesi sähköstä, vedestä ja kaikesta muusta talooon liittyvästä ja jätät miehesi sinne taloon laskuineen päivineen.
Pahemmassa lirissä sinä olisit jos sun pitäisi vielä painaakin talosta maksaa kun mies jättää kaiken maksamatta, sulla ei olisi varaa vuokraamaan ennenkuin talo olisi myyty.
Vierailija kirjoitti: Muistan lukeneeni sen surullisen tarinan siitä kahden lapsen äidistä, joka oli kanssa muuttanut miehen ostamaan asuntoon. Mies oli jotenkin saanut uskoteltua, että hänen pitäisi maksaa miehelle normaalitason vuokraa, koska talossa niin paljon menoja. No tottakai sinisilmäisenä tämä nainen olikin maksanut, ja tämän päälle vielä hoitanut siivoukset, hoitanut lapsen, pyykit ja ruuanlaitot. Hän myös auttoi miestä remonteissa ja kustansi lapsien menot itse. Mies oli myös sanonut, että jos nainen halusi taloon omanlaista, niin hänen itsensä piti maksaa ja remontoida.. Niin sittenpä lasten huoneet remontoitiin naisen piikkiin. Noin he sitten asuivat en muista oliko se 6 vai 8 vuotta, kunnes yksi päivä mies totesi, että he eroavat ja uusi nainen on muuttamassa asuntoon. Tämä nainen ihan hätäänty, että mitä nyt, millä rahalla? Hänen kaikki rahansa olivat menneet perheen pyörittämiseen ja asunnon remontoimiseen. Ei ollut edes kuvitellut, että ero voisi tu
Todella törkeä teko tuolta mieheltä. Onneksi lainsäädännössä on mahdollisuus ositukseen ja jopa voimassaolevaa avioehtosopimusta voidaan sovitella. Toinen juttu on se että mitähän lapset ovat mieltä isänsä edesottamuksista, veikkaan että omien tekojen seuraukset ovat pidempivaikutteisia kuin kyseinen mies osaa edes kuvitella. Ja sanon tämän itse keski-ikäisenä miehenä.
Tiedän monia pariskuntia. Avo ja vihittyjä.
Näistä pareista ukot ovan ekonoomisempia ja oman edun tavottelijoita.
Joko maksavat 50-50 kaikesta. Ja nainen enemmän lasten kuluista.
Harvemmalla menot prosentuaalisesti palkasta.
Miehet tietää mitä vaimo tienaa, mutta vaimo ei tiedä tarkkaan mitä mies tienaa.
Naisen ylimääräiset rahat menevät lapsiin, miehellä esm elektroniikkaan, omaan säästöön.
Ideaalitilanteessahan tuo on toki naiselle hyvä diili. Siis jos mies tosiaan maksaa yksin asuntonsa kulut ja nainen maksaa vain puolet yhteisistä, jolloin voi sijoittaa sen summan mitä normaalisti on mennyt vuokraan. Mutta kuinka todennäköistä on, että mies joka ei edes suostu keskustelemaan puolisonsa kanssa lainanotosta, toimisi näin nyt ja tulevaisuudessa.
Itse en henk koht suostuisi tuohon vaikka se edullisemmaksi itselle tulisikin. Kaikkea ei voi mitata rahalla. Jo se herättäisi epäilykset miehestä ettei halua ostaa ja maksaa taloa yhdessä vaikka puoliso toivoo että näin tehtäisiin.
En haluaisi elää toisen nurkissa vieraana. En haluaisi elää yhdessä samassa kodissa perheenä ilman että minulla on sanavaltaa kotiin liittyvissä asioissa. Nopeasti ajauduttaisiin siihen että tuntisin syyllisyyttä siitä että toinen maksaa asumiseni, siihen päälle satunnaiset syyllisyyttä kommentit puolisolta ja pian oltaisiin siinä että sitten kuitenkin kompensoisin asumistani hänelle. Ja kohta tilanne olisi se että kartuttaisin syyllisyydentunnossani sitä hänen omaisuuttaan ja ajaisin itseäni suohon.
Täällä toistellaan sitä että hölmöähän on ettei ota ilmaista asumista vastaan. No ap ei ole kertonut sitä mikä heidän tilanteensa olisi, vaatiiko mies vuokraa tai osallistumista muihin kuluihin enemmän.
Mutta jos ajatellaan että joku tarjoaisi sinulle vuokra-asuntonsa ilmaiseksi niin luulen että aika monella alkaisi lopulta painaa syyllisyys ja pelko siitä, että ilmaiseksi asumiseen vedoten aletaan vaatia kaikkea muuta.
Puolison kanssa asunto ostetaan yhdessä. Omistusosuudet toki voi olla muutakin kuin vain 50-50.
Jos tilanne olisi se että ap ei haluaisi/pystyisi/saisi lainaa ja tuolloin mies sanoisi että minä ostan talon yksin niin päästään tästä ahtaasta vuokrakämpästä ja saadaan se unelmoimamme pihakin. Niin tuo olisi jo ihan eri tilanne ja kertoisi miehestä joka haluaa panostaa perheensä hyvinvointiin. Myöhemmin paremmassa rahatilanteessa talosta voitaisiin sitten myydä osuus naisellekin.
Mutta se ei ole hyvä merkki että mies haluaa ostaa talon yksin itselleen vaikka puoliso on halukas ja kyvykäs ostamaan sen puoliksi. Eikä mies halua edes keskustella asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti jos on niin idiootti ja menee makselemaan kaikki kulut niin sitten on ongelma, mutta sama ongelma on myös jos lähettää Nigerian prinssille rahaa ja odottaa että hän tulee ja pelastaa.
Kai nyt jokainen tällaisen yksinkertaisen asian tajuaa?
Sinä et tajua sitä olennaista eroa, että jos en lähetä rahaa Nigerian prinssille, lapseni eivät jää ilman ruokaa ja vaatteita. Jos taas mies ei lupauksistaan huolimatta vaan taaskaan niinku millään ehdi sinne ruokakauppaan, niin ruokaa ei ole, ellen minä sitä hanki. Samoin talvitakin, kenkien ja futisvarusteiden kanssa.
Siinä ei välttämättä ole kauheasti vaihtoehtoja, että maksanko vai enkö.
Oikeasti, pitääkö näinkin yksinkertainen asia sulle sanoa? Sä voit ottaa eron! Tadaa, senkus lähdet lapsien kanssa pois ja et suostu tuohon.
Seuraavaksi sä varmaan keksit panttivanki tilanteen vai?
Niin, mitä siinä tapauksessa tehdään jos mies on todella hyvätuloinen ja nainen ei? Jos toinen tienaa pari tonnia ja toinen parikymmentä? Pitääkö silti pienituloisemman saada puolet asunnosta nimiinsä vaikkei hänellä käytännössä olisi siihen koskaan varaa vai muutetaanko kerrostalokaksioon jottei toinen vaan hyödy ja kaikki menee puoliksi. Onko tilanne sama jos on lapsia tai jos niitä ei ole?
Entä jos naisella on lapsia ex-liitosta, maksaako nainen enemmän kun roudaa mukanaan lapsia edellisestä suhteesta?
Vierailija kirjoitti:
Mitä osaa tuosta et ymmärtänyt? Ei ole mitään säästyneitä rahoja, kun on elättänyt itsensä ja lapset ja vielä ruokkinut miehenkin. Ja sitten ihmiset vaan sanovat, että oma vika, mitäs läksit. Oisit pitänyt puolesi. Miksi et sanonut miehelle, että mies ei saa olla epäreilu (vaikka sanoithan sinä, koko ajan). Jälkeenpäin ymmärrät, että se mikä oli muka aina joku poikkeustilanne, olikin oikeasti teidän normaali arki. Syy vaihteli, mutta arjen maksoit sinä.
En ymmärtänyt, että tuota elättämistä oli kestänyt vuosikausia. Luulin, että aluksi naiselle olisi jäänyt rahaa säästöön ja kun mies rupesi vaatimaan enemmän, nainen olisi lähtenyt. Näin normaaliälyinen nainen olisi tehnyt.
Aloittajalla on kolme lasta. Tuskin on vuosikausien säästöjä vielä. Ei sillä ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa, että perhevapailla ei tienata.
Vierailija kirjoitti:
Noin se kannattaa tehdä koska jos tulee ero niin ei tule riitaa talon myymisestä. Jos se on yhteinen talo niin nykyään on todella vaikeaa saada talo myydyksi. Parempi on että mies ottaa lainan taloon yksin.
Samaa mieltä. Talo on kiinteää omaisuutta, jonka ei ole hyvä olla naiseläjän nimissä. Nainen voi sen sijaan maksaa pieniä juoksevia menoja ja asua huolettomasti.
Mamma ei hyväksy tuota. Maksat ainakin jonkin verran yhteisestä asunnosta ja muut kulut jaetaan puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti jos on niin idiootti ja menee makselemaan kaikki kulut niin sitten on ongelma, mutta sama ongelma on myös jos lähettää Nigerian prinssille rahaa ja odottaa että hän tulee ja pelastaa.
Kai nyt jokainen tällaisen yksinkertaisen asian tajuaa?
Sinä et tajua sitä olennaista eroa, että jos en lähetä rahaa Nigerian prinssille, lapseni eivät jää ilman ruokaa ja vaatteita. Jos taas mies ei lupauksistaan huolimatta vaan taaskaan niinku millään ehdi sinne ruokakauppaan, niin ruokaa ei ole, ellen minä sitä hanki. Samoin talvitakin, kenkien ja futisvarusteiden kanssa.
Siinä ei välttämättä ole kauheasti vaihtoehtoja, että maksanko vai enkö.
Oikeasti, pitääkö näinkin yksinkertainen asia sulle sanoa? Sä voit ottaa eron! Tadaa, senkus lähdet lapsien kanssa pois ja et suostu tuohon.
Seu
Ei niitä eroja niin helposti ja kevein mielin oteta. Nythän aloittaja sitäkin toki harkitsee, ja ihan aiheellisesti.
No entä sitten? Ostimme juuri noin 50 000e maksavan auton. Joo ei ole sama kuin asunto, mutta silti paljon rahaa. Autolaina on kokonaan miehen nimissä. Auto on kuitenkin molempien nimissä. Mulle käy oikein hyvin.
Miehen täytyy vaan luottaa, että maksan osuuteni, vaikkei nimeä olekaan paperissa. Laina-aika on noin 8 vuotta. Jos ero tulisi, niin jompikumpi varmaan lunastaisi auton itselleen. Jos riita tulisi niin autosta puolet on kuitenkin minun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti jos on niin idiootti ja menee makselemaan kaikki kulut niin sitten on ongelma, mutta sama ongelma on myös jos lähettää Nigerian prinssille rahaa ja odottaa että hän tulee ja pelastaa.
Kai nyt jokainen tällaisen yksinkertaisen asian tajuaa?
Sinä et tajua sitä olennaista eroa, että jos en lähetä rahaa Nigerian prinssille, lapseni eivät jää ilman ruokaa ja vaatteita. Jos taas mies ei lupauksistaan huolimatta vaan taaskaan niinku millään ehdi sinne ruokakauppaan, niin ruokaa ei ole, ellen minä sitä hanki. Samoin talvitakin, kenkien ja futisvarusteiden kanssa.
Siinä ei välttämättä ole kauheasti vaihtoehtoja, että maksanko vai enkö.
Oikeasti, pitääkö näinkin yksinkertainen asia sulle sanoa? Sä voit ottaa eron! Tadaa, senkus lähdet lapsi
Kevein mielin? Eikö mielestäsi ole eron paikka jos mies ei osta lapsilleen ruokaa ja vaatteita?
Jos yhteiselo muuttuu tuollaiseksi niin todellakin ero on ainoa vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan sama vaikka lainaa lyhentäisi eturivin Erkki, se ei tee hänestä talon omistajaa. Asunnon omistaa ne, joiden nimi on kauppakirjassa. Ainoa ongelma AP llä on se, että nimi pitää saada siihen kauppakirjaan. Se on tärkeää, ei muu.
Miten sä saat nimesi kauppakirjaan, jos et maksa kyseisestä hyödykkeestä mitään? Miten tämä logiikkasi toimii?
Arjen menoissa on semmoinen salakavaluus, että jokainen kaupassa käynti ja jokainen lasku on itsessään pieni asia, jonka takia nyt sentään ei eroa mennä hakemaan.
Olin aikanaan hyvin lähellä hakea eroa, kun mies oli epäluotettava hakemaan lapsia tarhasta. Siis sovittiin viikon alussa, että mies hakee lapset keskiviikkona ja torstaina, mutta sitten keskiviikkoiltapäivänä sainkin viestin, että en ehdikään hakea. Mies oletti, että sitten minä tietysti haen. Ei edes kysellyt, pääsenkö.
Tuommoinen on tosi tuhoisaa työpaikalla, äkkiä muut huomaavat, ettei sinuun voi ollenkaan luottaa, kun tulee noita äkkilähtöjä.
Miehen mielestä olin tosi pikkumainen, hakemassa niinku eroa, koska hänelle tuli nyt palaveri torstaina kello viisi! Aika isoa riitelyä vaati, että käsitti minun nakkaavan mieluummin mäkeen koko vätyksen eli hänet, jos ei sovittua aleta arvostaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monia pariskuntia. Avo ja vihittyjä.
Näistä pareista ukot ovan ekonoomisempia ja oman edun tavottelijoita.
Joko maksavat 50-50 kaikesta. Ja nainen enemmän lasten kuluista.
Harvemmalla menot prosentuaalisesti palkasta.
Miehet tietää mitä vaimo tienaa, mutta vaimo ei tiedä tarkkaan mitä mies tienaa.
Naisen ylimääräiset rahat menevät lapsiin, miehellä esm elektroniikkaan, omaan säästöön.
Niin. Me kaikki voimme keksiä mitä tahansa mielikuvitustarinoita internetiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti jos on niin idiootti ja menee makselemaan kaikki kulut niin sitten on ongelma, mutta sama ongelma on myös jos lähettää Nigerian prinssille rahaa ja odottaa että hän tulee ja pelastaa.
Kai nyt jokainen tällaisen yksinkertaisen asian tajuaa?
Sinä et tajua sitä olennaista eroa, että jos en lähetä rahaa Nigerian prinssille, lapseni eivät jää ilman ruokaa ja vaatteita. Jos taas mies ei lupauksistaan huolimatta vaan taaskaan niinku millään ehdi sinne ruokakauppaan, niin ruokaa ei ole, ellen minä sitä hanki. Samoin talvitakin, kenkien ja futisvarusteiden kanssa.
Siinä ei välttämättä ole kauheasti vaihtoehtoja, että maksanko vai enkö.
Oikeasti, pitääkö näinkin yksinkertainen asia sulle sanoa? Sä voit ottaa eron! Tadaa, senkus lähdet lapsi
Ei niitä eroja niin helposti ja kevein mielin oteta. Nythän aloittaja sitäkin toki harkitsee, ja ihan aiheellisesti.
Mitä sä oikein taas selität? Jos sun kumppani lopettaa perheen kustannuksiin osallistumisen ja jättää sut yksin maksamaan lasten ruoat ja vaatteet ja harrastukset sun muut, niin totta kai sä otat eron. Kasvata nyt selkäranka, hyvä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Jos kuitenkin maksat asumisen kuluja, tehkää selkeä paperi. Ystäväni sai omansa takaisin kun vastaavassa tilanteessa tuli myöhemmin ero.
Entä jos ap maksaisi vaan perheen ruuat? Eihän siinäkään ole mitään järkeä mies säästäisi itselleen asuntoa koko ajan ja nainen hoitaisi ruokakulut.
Joo ja ottaa vielä ne rasittavat kersat mukaansa.