Ihmettelen suuresti sellaisia melkeinpä mallivartaloisia keski-ikäisiä

Hoikkuus ja normaalipaino on vielä helppoja mutta kiinteys, lihakset ja selluliitittomuus alkaa jo vaatia itsekuria. Keski-iässä siis, mutta on kuitenkin mahdollista. Vanhana ei taida enää olla mahdollistakaan.

Vierailija kirjoitti:

Hoikkuus ja normaalipaino on vielä helppoja mutta kiinteys, lihakset ja selluliitittomuus alkaa jo vaatia itsekuria. Keski-iässä siis, mutta on kuitenkin mahdollista. Vanhana ei taida enää olla mahdollistakaan.

Itseäni ei  miehenä miellytä ns. mallivartalot mutta nämäkin ovat täysin  makuasioita.

Kasvisruokavalio, 5x/vko liikuntaa. Muuta ei vaadita

Vierailija kirjoitti:

Ei xs tai s -koko ole viisikymppisellä mikään hyvännäköinen varsinkin kun kollageenia muutenkin katoaa. Yhden kokoluokan lisäys saa  näyttämään paremmalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

45 ja yli naisilla hyvin harvoin näkee sellaista oikein hoikkaa vyötäröä tai paksua pitkää tukkaa, vaikka 35-vuotiaana olisi keho nuoruuden kukoistuksessa vielä ollutkin. Estrogeenin ja progesteronin muutokset ikäänkuin deletoivat lantionseudun venusmuodot. Lantio kapenee, mutta vyötärö levenee. Mies ja nainen alkavatkin 55 jälkeen muistuttaa fysiikaltaan toisiaan, totesi joku tunnettu usalainen gynekologi.

 

En ymmärrä miten lantio voisi kaveta iän myötä jos kyse ei ole laihtumisesta. Mulla on aina ollut leveä lantio ja se on johtunut ihan lantion luustosta, ei rasvasta. Jos lantio on iso lihavuuden takia, voikin keski-iässä käydä niin että vanhemmiten rasva alkaa kerääntyä lantion sijasta vyötärölle. Mutta jos rasvaa ei pahemmin ole, lantio-vyötärösuhde pysyy samana kuin nuorena, ainakin its

Ei pysy samana, jos menettää lihaksia ja laihtuu muutenkin.

Itse olen yli 30-vuotias xs-kokoinen "nuori", mutta esim. Eilen söin hampurilaisen, ranskalaisia, nugetteja, pizzaa ja loput sipsipussista dippeineen. Olo oli tosi huono. Tänään oon syönyt aamupalalla leipää, palan piirakkaa, illalla keiton, raejuustoa ja hedelmiä. Tuntuu, että keho säätelee energiansaannin, eikä tänään ole tehnyt mielikään mitään herkkuja. Ruoka on mulle yleensä pakolline asia, eli en haluaisi maksaa mistään hienoista illallisista, kun en erityisemmin siitä nauttisi. Lisäksi puuhastelen tosi paljon ja askeleita tulee päivässä se 10 000+.

Vierailija kirjoitti:

Jossain ulkomailla, esim Ranskassa, on tapana syödä aina jälkiruoka. Päivittäin. Jotain makeaa siis pitää saada ruuan päälle.

Mutta huomioitavaa, että määrät ovat pieniä. Ranskassa ja Italiassakin on tosin nykyään kansan ylipaino-ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei  miehenä miellytä ns. mallivartalot mutta nämäkin ovat täysin  makuasioita.

Siis hoikkuus ei miellytä?

Vierailija kirjoitti:

Eipä näy kadulla vastaavia, en usko hetkeäkään.

Et ole nähnyt minua. 

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että nämä ovat olleet hoikkia koko ikänsä (montako aikuisiällä laijduttanutta, oikeasti hoikkaa tunnet?)

Näin minun kohdallani. Aina bmi n. 19. 

Vierailija kirjoitti:

En vieläkään ymmärrä tätä "elämästä ei voi nauttia jos BMI ei ole yli 30" -mantraa, jota täällä saa toistuvasti lukea. 

Tunnen ihmisiä jotka eivät pidä makeasta, kaikille se Daim-kakku naamariin yhdellä istumalla + punkkupullo ei ole nautintoa, vaan se olisi kidutusta. Toiset taas ottavat rivin suklaata, ehkä jopa päivittäin, se riittää sillä saralla. Ihmiset ovat erilaisia.

Kahvin kanssa välipalaksi :)

Vastineeksi pyöräilen työmatkat ja käyn pari kertaa viikkoon salilla ja/tai pilateksessa sekä jumpassa. Riippuen vähän säästä, että miten kiinnostaa ulkoilla viikon aikana.

Säännölliset elintavat ja riittävästi nukkuminen vaikuttaa itselläni paljon painoon. Stressillä on negatiivinen vaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että nämä ovat olleet hoikkia koko ikänsä (montako aikuisiällä laijduttanutta, oikeasti hoikkaa tunnet?)

Näin minun kohdallani. Aina bmi n. 19. 

Miten?

Olen 60 vuotias ja painoa on kertynyt sitten nuorien, hoikkien vuosien jälkeen 25 kg lisää. Syön terveellisesti mutta en jaksa liikkua ylimääräistä. Sairastan masennusta ja sinnittelen töissä. En ymmärrä tuota itsensä piinaamista ruokavaliolla tai mittatikkuliikunnalla. Elämässä on vain niin paljon muutakin ajateltavaa ja ikävä kyllä menetyksiä ja vastoinkäymisiä tuntuu kertyvän iän myötä. 

50v, 169 cm,  54 kg. Varmaankin geenit äidiltä, joka oli koko ikänsä todella hoikka ja pieni. Mutta itsellä ainakin kroppa kertoo aika kuuluvasti, milloin tarvitsee syödä enemmän ja milloin vähemmän. En ole koskaan kyennyt "säännöllisiin ruoka-aikoihin" - eli monta ateriaa päivässä. En kerta kaikkiaan kykenisi syömään koko satsia - kunnon aamiaista, lämmintä lounasta, välipalaa, lämmintä päivällistä, iltapalaa, ehkä jälkiruokia jne. Ihan valtava määrä ruokaa. Joskus on kovempi nälkä, silloin vastaan siihen syömällä sen mukaisesti. Sitten saattaa olla päiviä, jolloin keho sanoo, että nyt ei tarvitse, mennään vähemmällä. Hyvin on sujunut näihin päiviin asti. En kituuta, mutta tottelen myös niitä päiviä, jolloin ruokaa ei erityisemmin tee mieli. Ehkä tämä on jonkin näkemyksen mukaan epäterveellistä elämää, mutta ainakin näihin vuosiin asti olen ollut varsin terve ja pysynyt samoissa mitoissa koko ajan. 

Mulla on sellainen vartalotyyppi. Ekto..jotain. 

 

Vierailija kirjoitti:

Hoikkuus ja normaalipaino on vielä helppoja mutta kiinteys, lihakset ja selluliitittomuus alkaa jo vaatia itsekuria. Keski-iässä siis, mutta on kuitenkin mahdollista. Vanhana ei taida enää olla mahdollistakaan.

Selluliittia on jo nuorena ja sitä on myös urheilijoilla 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikkuus ja normaalipaino on vielä helppoja mutta kiinteys, lihakset ja selluliitittomuus alkaa jo vaatia itsekuria. Keski-iässä siis, mutta on kuitenkin mahdollista. Vanhana ei taida enää olla mahdollistakaan.

Selluliittia on jo nuorena ja sitä on myös urheilijoilla 

Mulla ei ollut ennenkuin täytin 35.

Hoikatkin voi syödä vaikka mitä herkkuja. Se vaan ettei joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikkuus ja normaalipaino on vielä helppoja mutta kiinteys, lihakset ja selluliitittomuus alkaa jo vaatia itsekuria. Keski-iässä siis, mutta on kuitenkin mahdollista. Vanhana ei taida enää olla mahdollistakaan.

 

Selluliitti liittyy geeneihin ja sokerinsyöntiin.