Poika 14v todella itkuinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni myöhästeli  kouluun menossa koska silloin ei enää päässyt tunnille. Epäilin jopa homo-opettajaa syylliseksi. Puhumalla asia selvisi, koulu ei antanut tarpeeksi haasteita.

Sittemmin koulukodissa ja vankilassa onneksi oli haasteita  riittämiin.

Ei toki vaan yliopistossa.

Niin no sanoohan ne vangit kuulemma sitä vankilaa kriminaalien yliopistoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä yleistystä että jokaisella murrosikä on hankala. Ei vaan pidä paikkaansa. Itsellä kaksi poikaa, ei mitään draamoja. Kotona oli avoin ilmapiiri ja toisaalta pienen ikäeron vuoksi myös vertaistukea kotona. Nyt jo aikuisia.

Tämmöinen auttaa aina niin kovasti, ja myös antaa kirjoittajasta todella empaattisen kuvan. Minäkin käyn aina kirjoittelemassa syöpäketjuihin että ei minulla vaan ole! 

Sinun mielestäsi siis pillittävä poju on verrattavissa johonkin syöpää sairastavaan ihmiseen? Missä harhamaailmassa sinä elät? Ei ihme että teitä palstavassareita haukutaan.

Vierailija kirjoitti:

Pakotat sen nyt kertomaan että mikä on, ei ole 14v mitään omia asioita joita ei voi perheen kanssa jakaa. Tämä on myös rakkautta, kyllä samanlailla puolisolta painostettais asia ulos. Se on sun LAPSI. 

Pakko ei toimi ihmissuhteissa koskaan.

Sattunut jotain pahaa? Tai ei uskalla kertoa mitä tehnyt. Yritä puhua nyt.Tsemppiä!

Kyllä kuulostaa siltä, että pitää selvittää. Jos olisi joku kenen kanssa poika puhuu. Esim kummi tai joku. Sitten vaan poika ja kummi kalaan tai johonkin missä helposti puhuu. 

Puppa otti vasun pois?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuulostaa siltä, että pitää selvittää. Jos olisi joku kenen kanssa poika puhuu. Esim kummi tai joku. Sitten vaan poika ja kummi kalaan tai johonkin missä helposti puhuu. 

Nyt todellakin pitää selvittää kuka näitä trollialoituksia tekee. Tämä palsta ei ikinä siistiydy jos ei näitä trollaajia savusteta täältä ulos!

Flikka siltä puuttuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä yleistystä että jokaisella murrosikä on hankala. Ei vaan pidä paikkaansa. Itsellä kaksi poikaa, ei mitään draamoja. Kotona oli avoin ilmapiiri ja toisaalta pienen ikäeron vuoksi myös vertaistukea kotona. Nyt jo aikuisia.

Tämmöinen auttaa aina niin kovasti, ja myös antaa kirjoittajasta todella empaattisen kuvan. Minäkin käyn aina kirjoittelemassa syöpäketjuihin että ei minulla vaan ole! 

Sinun mielestäsi siis pillittävä poju on verrattavissa johonkin syöpää sairastavaan ihmiseen? Missä harhamaailmassa sinä elät? Ei ihme että teitä palstavassareita haukutaan.

Voihan se poika ollut saanut syöpädiagnoosin. Ei raski kertoa vanhemmilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Olihan toi Koskelan tapauskin niin niin kovin herkkää, et kotona kusipäät mykkänä tai itkivät.

Sun on saatava se puhumaan tai viet sen maanantaina jonnekin puhutettavaksi.

Se on mokannut jotain.

 

Sitä kiustattu koulussa, on niin yleistä nykyisin. Tai joutunut katujengiläisten ryöstämäksi, joutunu antaanvaikka 20 €.

Tarkista pojan peppureikä! Onko siellä merkkejä reippaasta peräsuoli yhdynnästä?

Äpä rälle vesikuulustelu! Niin eiköhän ala laulamaan mikä ongelma hänellä on! Oppiipahan samalla olemaan!

Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta jokin oli toisin ja yritimme selvittää mitä oli tapahtunut. Lukion ollessa lopuillaan toivoimme armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika oli ainoastaan uusien kuvioiden tarpeessa. Poika opiskelikin kansainvälisiä suhteita vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä yleistystä että jokaisella murrosikä on hankala. Ei vaan pidä paikkaansa. Itsellä kaksi poikaa, ei mitään draamoja. Kotona oli avoin ilmapiiri ja toisaalta pienen ikäeron vuoksi myös vertaistukea kotona. Nyt jo aikuisia.

Tämmöinen auttaa aina niin kovasti, ja myös antaa kirjoittajasta todella empaattisen kuvan. Minäkin käyn aina kirjoittelemassa syöpäketjuihin että ei minulla vaan ole! 

Oletko aina noin myrkyllinen ?

Vierailija kirjoitti:

Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, m

Tuo viesti on täällä ollut satoja kertoja. Joku hullu postaa aina.

isot pojat kertonnu miltä soikion saaminen tuntuu...?

Puhukaaainavaanallustamikskukaaneivälitäainavaaan. Ei mulla muuta.

Vierailija kirjoitti:

Poikaystävä jätti?

Haha hyvä jonttu :D hauku sitä homox :D