Onko mitään helpompaa kuin nyky-opettajan ammatti: "Mä en opeta tätä teille, vaan on parempi että opettelette sen itse".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa luennointi eli maallikkojen "opettaminen" on paljon helpompaa kuin oppijan lähtökohdista lähtevä oppimisen auttaminen.

Luennointi ei ole opettamista vaikka ihmiset oppivatkin kaikesta. Ihan mielenkiinnolla luen näitäkin kommentteja ja opin ikäluokkien ongelmista. 

Se on opettamista. Luennoitsija ns. sorttaa aiheeseen liittyvän tiedon ennakolta, niin että luennon aihepiirin tavoitteet toteutuvat, ja esittelee sen kuulijoille, jotka oppivat uutta tietoa tehden usein muistiinpanoja. Jos luennointi ei olisi opettamisen muoto, niin miksi opiskelijat kävisivät luennoilla? Sehän olisi aivan turhaa. 

Opettajan työssä koen vaikeimpana tilanteen hallinnan: luokassa on hyvin monenlaista persoonaa, silti tunnin pitää edetä ja oppimista tapahtua. Yksin on jo valmis ennenkuin yksi on edes aloittanut. Siinä sitten keksit lisätehtävää nopealle ja koitat motivoida hidasta. Lisäksi osa uhmaa opettajaa, eikä tee mitään ja yrittää vaan olla kännykällä.

Opettaminen puhuen, esimerkeillä, projektitöin on hauskaa: oppimisen näkeminen on antoisaa! Kyllä omassa peruskoulussa 1980-luvulla oli liikaa sitä, että luetttiin kokeeseen ja unohdin sitten kaiken. Mutta yliopistossa esseitä ja projekteja tehdessä nimenomaan itse valitun kysymyksen pohjalta auttaa muistamaan ja ymmärtämään asian. Muistan lopun ikää sen, minkä kirjoitin esseeseen.

Vierailija kirjoitti:

Mene kokeilemaan opettajan sijaisena. Voin vakuuttaa sinulle, että käsityksesi opettajan työn helppoudesta muuttuu täydellisesti ensimmäisen varttitunnin aikana, olipa kouluaste mikä tahansa.

Opettajan työ ei todellakaan ole enää vanhanaikaista opettamista kuin ehkä korkeimmalla tasolla. Muualla työ on lähinnä kurinpitoa.

Kuulostaa siltä etteivä oppilaat ole vielä henkisesti riittävän kypsiä kouluun. 

Tämä itseohjautuvuus on ihan vitsi lapsilla. Ehkä ei ole vaan tarpeeksi rahaa lisäopettajiin. Ja silti haalitaan lisää porukkaa, vaikka nykyisten määrissäkin ollaan ihan lirissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa luennointi eli maallikkojen "opettaminen" on paljon helpompaa kuin oppijan lähtökohdista lähtevä oppimisen auttaminen.

Just näin. On ihan hemmetin helppoo länkyttää paskaa luentosalin edessä kun yleisö torkkuu tai tiktokkaa. Sitten kun ollaankin kasvokkain ja yrittää sopivilla kysymyksillä saada sen opiskelijan nupissa välähtämään ihan itsenäisesti, se on ihan eri tason opettamista. Vaatii sen verran taitoo osata lukea ihmisiä ettei ihan joka jannulta löydy.

Ei millään opintoasteella ole resursseja opettaa jokaista henkilökohtaisella tasolla niin intensiivisesti, että oppiminen on taattu. Jos opettaminen olisi vain henkilökohtaisesti räätälöityä palvelua jolla varmistetaan opin meneminen perille, jokainen saisi loistavat arvosanat. Se ei ole kuitenkaan realistista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa luennointi eli maallikkojen "opettaminen" on paljon helpompaa kuin oppijan lähtökohdista lähtevä oppimisen auttaminen.

Luennointi ei ole opettamista vaikka ihmiset oppivatkin kaikesta. Ihan mielenkiinnolla luen näitäkin kommentteja ja opin ikäluokkien ongelmista. 

Se on opettamista. Luennoitsija ns. sorttaa aiheeseen liittyvän tiedon ennakolta, niin että luennon aihepiirin tavoitteet toteutuvat, ja esittelee sen kuulijoille, jotka oppivat uutta tietoa tehden usein muistiinpanoja. Jos luennointi ei olisi opettamisen muoto, niin miksi opiskelijat kävisivät luennoilla? Sehän olisi aivan turhaa. 

Etkö nyt ymmärtänyt, itse luennointi ei ole opettamista vielä. Ymmärrä mitä sinä luet ja ymmärrä asiat oikein. Luennointi on luennointia mutta itse opettamista se ei vielä ole ellei siihen lisätä varsinaista opetustyötä. Riippuu täysin kokonaisuudesta mistä on kysymys. Oletko siis luennoimassa vai opettamassa luentosi kanssa? Onko opiskelija kuuntelemassa luentoa vai onko hänen tarkoitus samalla opiskella luennoitsijan sekä ryhmänsä kanssa? Yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene kokeilemaan opettajan sijaisena. Voin vakuuttaa sinulle, että käsityksesi opettajan työn helppoudesta muuttuu täydellisesti ensimmäisen varttitunnin aikana, olipa kouluaste mikä tahansa.

Opettajan työ ei todellakaan ole enää vanhanaikaista opettamista kuin ehkä korkeimmalla tasolla. Muualla työ on lähinnä kurinpitoa.

Kuulostaa siltä etteivä oppilaat ole vielä henkisesti riittävän kypsiä kouluun. 

Voisin ajatella että opettaja voisi aikuistua ja opetella työnsä. Siitä hänelle maksetaan kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä itseohjautuvuus on ihan vitsi lapsilla. Ehkä ei ole vaan tarpeeksi rahaa lisäopettajiin. Ja silti haalitaan lisää porukkaa, vaikka nykyisten määrissäkin ollaan ihan lirissä. 

Mikäs vitsi se muka on? Osa lapsista on itseohjautuvaisempia, luonteenpiirteetkin jo ratkaisevat. Pienten alakoululaisten tehtävä ei ole ohjautua itsenäisesti koko koulupäivän ajan.

Yli 30 vuotta yliopistossa opettaneena voin sanoa, että kyllä opettajalle on paljon helpompaa vetää sama luento kuin minkä hän piti jo viime ja toissa vuonna kuin keksiä tehtäviä ja projekteja, joita tekemällä opiskelijat hankkivat tiedon itse.

Itseohjautuvuuteen perustuvat menetelmät eivät sovi läheskään kaikkeen, mutta opettajan laiskuutta ne eivät ole, vaan vaativat yleensä opettajalta selvästi enemmän työtä kuin perinteinen opetus.

Huoh. Viimeviikon kävin töissä opettamassa buranan voimin koska sijaisia ei oteta ja oppilaat olisivat olleet päineen luokassa. Minun pitää sairaanakin valmistella kuitenkin tunnit ja ilmoittaa kollegalle mitä nuoret opiskelevat ja sitten kollega käy kirjoittamassa tehtävät taululle. No nyt olo niin kurja että huomenna en enää kykene töihin. No otin just kunnolla Buranaa ja alan valmistella huomisen tunteja. Sitten järjestän jonkun muista opettajista päästämään oppilaat luokkaan jne.

joo tosi helppoa hommaa. Kaikissa muissa töissä olen saanut olla sairaana rauhassa kotona. Ehkä joskus on joku työkaveri soittanut ja kysynyt jotain pientä. Mutta opettajan oletetaan että sairaanakin huolehdin että opetus toimii.

On ollut hyviä ja huonoja opettajia. Hyvät vaatineet paljon. Heitä oppilaat panetelleet  rehtoreille saakka. Opettajat, jotka lipsuneet opetuksesta lasten suosikkeja. Kun oppiminen ei ole edistynyt, ovat suosikit muuttuneet syyllisiksi. Lapsen valinta perustuu hetkeen, ja tämän ovat aikuiset sallineet, jopa vaatineet.

Vierailija kirjoitti:

Nauran teille opettajille. Työskentelette ihmisten kanssa mutta ette saa lapsia kuriin ettekä osaa opettaa. Mikä virka teillä oikein on? Soitatteko lastensuojelua apuun kun työ käy liian raskaaksi? 

Sinä raukka et saa edes omia pentujas kuriin. Opettajienko heille pitäisi normaalit käytöstavat opettaa? Kaikenlaisia taliaivoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa luennointi eli maallikkojen "opettaminen" on paljon helpompaa kuin oppijan lähtökohdista lähtevä oppimisen auttaminen.

Luennointi ei ole opettamista vaikka ihmiset oppivatkin kaikesta. Ihan mielenkiinnolla luen näitäkin kommentteja ja opin ikäluokkien ongelmista. 

Se on opettamista. Luennoitsija ns. sorttaa aiheeseen liittyvän tiedon ennakolta, niin että luennon aihepiirin tavoitteet toteutuvat, ja esittelee sen kuulijoille, jotka oppivat uutta tietoa tehden usein muistiinpanoja. Jos luennointi ei olisi opettamisen muoto, niin miksi opiskelijat kävisivät luennoilla? Sehän olisi aivan turhaa. 

Ainakaan TKK:lla aikoinaan luennoilla ei ollut kauheasti porukkaa. Sen sijaan aika lailla kaikki kävivät laskareissa.

eri

Kyllä ja ryhmätyöt ja ne esitetään muulle luokalle. Siinä oli kurssi. Opettaja tekee omiaan. 

 

Voisin ajatella että opettaja voisi aikuistua ja opetella työnsä. Siitä hänelle maksetaan kuitenkin.

Samaa mieltä. Ensimmäiset heistä ovat jo omalla lomalla kesää jatkamassa. 

Meillä oli valehtelematta yläasteella yksi opettaja tietotekniikan tunnilla jossa ihan totesi jossain vaiheessa olikohan jostain koodaamisesta kyse, että "kyllä te oppilaat ymmärrätte enemmän tästä kuin minä." Se oli kyllä muutenkin hassu opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa luennointi eli maallikkojen "opettaminen" on paljon helpompaa kuin oppijan lähtökohdista lähtevä oppimisen auttaminen.

Luennointi ei ole opettamista vaikka ihmiset oppivatkin kaikesta. Ihan mielenkiinnolla luen näitäkin kommentteja ja opin ikäluokkien ongelmista. 

Se on opettamista. Luennoitsija ns. sorttaa aiheeseen liittyvän tiedon ennakolta, niin että luennon aihepiirin tavoitteet toteutuvat, ja esittelee sen kuulijoille, jotka oppivat uutta tietoa tehden usein muistiinpanoja. Jos luennointi ei olisi opettamisen muoto, niin miksi opiskelijat kävisivät luennoilla? Sehän olisi aivan turhaa. 

Itse muistelen yliopistosta, että silloin oli monessa kurssissa läsnäolopakko. Se kertonee siitä, miten hyödylliseksi ne luennot ja pienryhmät koettiin? Tämä siis OKL ja 90-luvun loppu. 

Tuo, mitä luennoista sanot, on kuitenkin totta. Näin sen pitäisi olla. Tosin nyt suoritin avoimessa yliopistossa nettikursseja - eipä ollut meno muuttunut. Luennot olivat lähinnä kursinvetäjien omien tutkimusten esittelyä. Ne olivat myös pakollisia aineistoja. Näin saadaan näppärästi viittauksia omiin tutkimuksiin. Kurssin aihetta ne vain löyhästi koskivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä itseohjautuvuus on ihan vitsi lapsilla. Ehkä ei ole vaan tarpeeksi rahaa lisäopettajiin. Ja silti haalitaan lisää porukkaa, vaikka nykyisten määrissäkin ollaan ihan lirissä. 

Mikäs vitsi se muka on? Osa lapsista on itseohjautuvaisempia, luonteenpiirteetkin jo ratkaisevat. Pienten alakoululaisten tehtävä ei ole ohjautua itsenäisesti koko koulupäivän ajan.

Kyllä ne pienet alakoululaiset osaavat itseohjautua. Ne eivät vain itseohjaudu ihan niihin asioihin, mitä opetussuunnitelma edellyttää 

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Viimeviikon kävin töissä opettamassa buranan voimin koska sijaisia ei oteta ja oppilaat olisivat olleet päineen luokassa. Minun pitää sairaanakin valmistella kuitenkin tunnit ja ilmoittaa kollegalle mitä nuoret opiskelevat ja sitten kollega käy kirjoittamassa tehtävät taululle. No nyt olo niin kurja että huomenna en enää kykene töihin. No otin just kunnolla Buranaa ja alan valmistella huomisen tunteja. Sitten järjestän jonkun muista opettajista päästämään oppilaat luokkaan jne.

 

joo tosi helppoa hommaa. Kaikissa muissa töissä olen saanut olla sairaana rauhassa kotona. Ehkä joskus on joku työkaveri soittanut ja kysynyt jotain pientä. Mutta opettajan oletetaan että sairaanakin huolehdin että opetus toimii.

Ei oleteta. Se ei ole sinun ongelma, mitä siellä työpaikalla tapahtuu. Sinun tehtäväsi on sairastaa. Itse sinä teet itsestäsi korvaamattoman. Luuletko, että koko ryhmän opetus loppuu, mikäli vaikka yllättäen kuolet? Tuskin. 

Opiskelin hiljattain ammattikoulussa, ihan aikuisryhmässä. Siellä oli tuollainen meininki. Yksi opettaja jaksoi sentään opettaa. Yleensä ne opettajat käski vaan tehdä jotain ja sitten hävisivät johonkin kahville. Varmaan kiva tarkoitus että opitaan muiden kanssa yhdessä ja autetaan toisia, mutta useinkaan kukaan ei välttämättä tiennyt tai sitten vain luuli tietävänsä. Aika vaarallistakin kyseisellä alalla. 

Sitten vähän jokainen kysyy erikseen siltä opettajalta neuvoa ja se joutuu kaikille erikseen sen selittämään. Eikö olisi helpompaa jo alussa käydä homma läpi kaikkien kanssa. Aika vajailla tiedoilla valmistuin, työharjoittelussa sentään jotain oppi.