Onko mitään helpompaa kuin nyky-opettajan ammatti: "Mä en opeta tätä teille, vaan on parempi että opettelette sen itse".

Aloittaja ei liene kuullut konstruktiivisesta oppimisesta. Yleinen virheellinen käsitys on siinä, että opettaja istuisi passiivisena luokassa. Jos on huolellisesti toteutettu, niin tuo on esimerkiksi lukiossa tehokkaampi tapa opettaa kuin behavioristinen tapa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene kokeilemaan opettajan sijaisena. Voin vakuuttaa sinulle, että käsityksesi opettajan työn helppoudesta muuttuu täydellisesti ensimmäisen varttitunnin aikana, olipa kouluaste mikä tahansa.

Opettajan työ ei todellakaan ole enää vanhanaikaista opettamista kuin ehkä korkeimmalla tasolla. Muualla työ on lähinnä kurinpitoa.

Kuulostaa siltä etteivä oppilaat ole vielä henkisesti riittävän kypsiä kouluun. 

Mene sanomaan tämä lukiolaisille.

Riippuu tietysti opetettavasta asiasta, millaisia oppitunnit ovat. Itse olen karsinut luennoinnin minimiin. Mutta sanon kyllä, että projektit ja työpajat edellyttävät enemmän etukäteissuunnittelua. Eikä opettaja voi kahville lähteä, kun pitää tietysti olla neuvomassa. Ryhmätöitä tehdään harkitusti ja valvon sitäkin, että kaikki ryhmäläiset osallistuvat tehtävän tekoon.

Mutta tietysti opettajan tehtävät ovat erilaisia eri koulutusasteilla. On tyystin eri asia opettaa 7-vuotiaita kuin aikuisia, joilla on työkokemusta, näkemystä ja tietoa. Väliin mahtuu sitten eri ikäluokkia, joiden kanssa toimiminen pitää miettiä erikseen. Joskus olen opettanut merkonomeja, taisivat olla 16-17-vuotiaita aloittaessaan. Monotoninen opettajan yksinpuhelu ei heitä kiinnostanut ja oppitunnit piti rytmittää niin, että oppilaat jaksoivat keskittyä.

Opettajakoulutuksessa käytettin 90-luvulla ainakin sellaisia käsitteitä kuin konstruktivismi, kokemuksellinen oppiminen ja tekemällä oppiminen. Kolbin malli on parhaiten jäänyt mieleen.