Mies puhuu liian vähän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, sinulla oli unelma siitä perheestä ja olit sokea tietyille piirteille, jne nyt kun tämä unelma on täytetty miehestä on tullut tarpeeton ja et hänessä näe muuta kuin ne viat ja puutteet. 

Rakastuneena kuvittelee toisen olevan erilainen kuin tämä todellisuudessa on. Rakastuneena myös sietää niitä ei nin kivoja asioita koska toivoo että ne voivat vielä muuttua. Siinä vaiheessa kun arki astuu kuvaan niin on yleensä jo liian myöhäistä alkaa ruotimaan parisuhdetta realistisesti, eli perhe on jo perustettu ja siinä sitten yritetään pysyä.

Niin, liian kiire siihen rakkauteen. Ei malteta seurustella riittävän pitkään. Sitten onkin jo niitä lapsia, eikä voida erota ja seuraava vaihe on odottelu. Odotetaan ja odotetaan, että se toinen viimeinkin muuttuisi ja saisi suhteelta sen minkä itse haluaa.&n

Tämähän se varmaan on. Molemmat odottavat toisen muuttuvan mieleisekseen, että saisivat täytettyä omat tarpeensa. Niitä omia muuttumisen (kasvun) tarpeita onkin vaikeampi huomata kuin toisen.

Kyllä hiljaisenkin miehen voi puheliaaksi saada, eikä siihen tarvita alkoholia. 

-Kyllä hiljaisenkin miehen voi puheliaaksi saada, eikä siihen tarvita alkoholia.-

Eli sinäkö olet osannut muokata miehen mieleiseksesi? Henkisesti kasvamalla? 

Voithan jutella esimerkiksi ystäviesi kanssa?

Suomimiehet nyt vain ovat tuollaisia. Jos suhde on muuten hyvä niin en vaihtaisi miestä tuon takia 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miehenä nykyään aikalailla hiljaa koska minulla on aina väärä mielipide, jota ei saisi edes sanoa.

Nainen saa sanoa mielipiteensä, mutta jos sanon omani, pitäisi olla kuitenkin hiljaa.

En tunne vaimoasi tai sinua, joten on mahdollista että vaimosi on Justiinamainen jyrä. Toinen mahdollisuus on se, että teillä on samanlainen ongelma kuin minulla ja ex-miehelläni. Jos sanoin jotain, siis ihan mitä tahansa, niin miehen oli pakko "haastaa" sanomiseni jotenkin. Hänen oli pakko olla eri mieltä vaikka väkisin ja näki kaikki keskustelut kilpailuina, jotka hänen piti voittaa. Todella rasittavaa. 

Miksi tällaisessa tilanteessa kuitenkin vain nainen saa ilmaista mielipiteensä?

Naisen piilonarsismia. Naiset on hyviä ja empaatt

Tässä on kyllä totuudenjyvänen, vaikka ehkä vähän sarkastisesti kirjoitettu? En millään usko, että vain miehiin vaikuttaisi lapsuudenkodin ilmapiiri ja että vain miehillä olisi kiintymyssuhdetraumoja. Ei naisilla ole mitään immuniteettia niihin.

Piilonarsismi, läheisriippuvuus, rajattomuus, kontrollihakuisuus, tarve pitää langat käsissään, jokin muukin termi tälle oli. En sano että kaikki naiset, mutta jossain vaiheessa tämä kuulemma oli naisilla yleisempää kuin miehillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tässä hiljalleen oppinut olemaan hiljaa, koska aina se on kuitenkin väärin, mitä suustani päästän.

Itse asiassa luulen, että miehellä voi hyvinkin olla tällaista kokemusta. Se mikä minusta on keskustelun jatkamista tai yhteistä pohdintaa, saattaa merkitä hänelle että en ottanut hänen sanomaansa vastaan sellaisenaan, vaan "väitän vastaan". Esim. jos nyt mietitään että mies ehdottaisi että käy itse kaupalla, ja hymisen myöntävästi mutta ajattelen ääneen että kuopus tarvitsisi kyllä ne kengät pian. Minä odotan miehen jatkavan että "no halusin kyllä nyt käydä vain pikaiseen yksin" tai "joo voin ottaa kuopuksen mukaan ja katsotaan ne samalla" tai "tuletteko molemmat mukaan jos sulla on joku ajatus että millaiset kengät" tai "jos sinä sitten käyt kuopuksen kanssa?". Mutta voi olla että mies ajattelee että "vai niin, taas olin väärässä kun ehdotin että kävisin yk

Monimutkainen prosessi, olisi kyllä hankalaa, jos olisin hiljainen ja sattuisin miettimään minkä noista vastauksista haluat. Pallohan oli sinulla vielä. Sano ajatuksesi loppuun, esimerkiksi: Hyvä ajatus. Kuopus tarvitsee uudet kengät. Tehdäänkö ensin kauppalista?  (Tauko, miehen vastaus) Onko tunnin kuluttua ok? (Tauko, miehen vastaus)

Vierailija kirjoitti:

-Kyllä hiljaisenkin miehen voi puheliaaksi saada, eikä siihen tarvita alkoholia.-

Eli sinäkö olet osannut muokata miehen mieleiseksesi? Henkisesti kasvamalla? 

En. Minä kasvan sosiaalisissa taidoissani, mies omissaan. Minä en muokkaa ketään, eikä kukaan muokkaa minua. Hirveä ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kyllä hiljaisenkin miehen voi puheliaaksi saada, eikä siihen tarvita alkoholia.-

Eli sinäkö olet osannut muokata miehen mieleiseksesi? Henkisesti kasvamalla? 

En. Minä kasvan sosiaalisissa taidoissani, mies omissaan. Minä en muokkaa ketään, eikä kukaan muokkaa minua. Hirveä ajatus.

Kyllä sinun lauseessasi mies on muutoksen  objekti eikä subjekti. Lipsahtiko? 

"Monimutkainen prosessi, olisi kyllä hankalaa, jos olisin hiljainen ja sattuisin miettimään minkä noista vastauksista haluat."

Miksei mies voi a) sanoa mitä itse haluaa tai b) kysyä mitä toinen haluaa? Kai hänelläkin joku mahdollisuus on osaltaan viedä keskustelua eteenpäin, vai pitäisikö vaimon osata koko ajan kommunikoida kuin selkokielellä kirjoitettu kyllä/ei-väittämälomake, jotta mies voisi tehdä osansa? 

Perisuhteen erimielisyystilanteissa mies sanoittaa usein tunteensa vaikenemalla. Nainen on avoimempi, mutta toisaalta kärkkäämpi havaitsemaan kumppanin virheet ja puutteet.

Tästä ap:n tilanteesta tulee etsimättä mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä sanutkaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Perisuhteen erimielisyystilanteissa mies sanoittaa usein tunteensa vaikenemalla. Nainen on avoimempi, mutta toisaalta kärkkäämpi havaitsemaan kumppanin virheet ja puutteet.

Tästä ap:n tilanteesta tulee etsimättä mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vä

Näinhän se toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kyllä hiljaisenkin miehen voi puheliaaksi saada, eikä siihen tarvita alkoholia.-

Eli sinäkö olet osannut muokata miehen mieleiseksesi? Henkisesti kasvamalla? 

En. Minä kasvan sosiaalisissa taidoissani, mies omissaan. Minä en muokkaa ketään, eikä kukaan muokkaa minua. Hirveä ajatus.

Kyllä sinun lauseessasi mies on muutoksen  objekti eikä subjekti. Lipsahtiko? 

Joo, oli. Ei lipsahtanut, oli velttoilua.

Omalla toimintatapa vaikuttaa toisiin. Mikä se sitten onkaan. Itsereflektointi ei ole manipulointia. Yleensä olen huomannut, että on hyödyllisempää työskennellä omien virheidensä tai puutteidensa kanssa. Jokaisella niitä on. 

Hyvä pointti, en tosiaan ajatellut henkistä kasvua vaan sosiaalisia taitoja tai parisuhdetaitoja. Siinä suhteessa jossa on. Jossain toisessa suhteessa voi tarvita erilaisia parisuhdetaitoja. Ihminen kasvaa ja kehittyy aina suhteessa toisiin ihmisiin ja se on vuorovaikutteista hyvässä ja pahassa.

Parisuhde on vapaaehtoinen ja myös sen kumppanin saa valita ihan itse.

Luin pelkän otsikon, mutta yllä sanottu ratkaisee silti aloittajan ongelman.

Vierailija kirjoitti:

"Monimutkainen prosessi, olisi kyllä hankalaa, jos olisin hiljainen ja sattuisin miettimään minkä noista vastauksista haluat."

Miksei mies voi a) sanoa mitä itse haluaa tai b) kysyä mitä toinen haluaa? Kai hänelläkin joku mahdollisuus on osaltaan viedä keskustelua eteenpäin, vai pitäisikö vaimon osata koko ajan kommunikoida kuin selkokielellä kirjoitettu kyllä/ei-väittämälomake, jotta mies voisi tehdä osansa? 

Ei tietenkään. Voi erota ja jatkaa valmiin miehen etsimistä. Kyllä varmasti löytyy joku mieluisasti kommunikoiva. Voi jopa olla, että uudessa ei ole mitään ärsyttävää ainakaan pariin vuoteen. Jos on, sitten vaihtaa taas parempaan. 

Mitä järkeä sinulle on puhua kun et tajua mistään mitään?

Kuuntelisit joskus minua ja minun tarpeitani... Sinun ripsesi eivät tee vaikutusta enää laskujen maksujen aikana!

Olet lihonut jäädessäsi kotiin nettisi kanssa ja jätit ulkoilun jäätyäsi työttömyyskorvauksille nyyh olen pahoillani ja jätän sinut tällä viestillä

Vierailija kirjoitti:

Voithan jutella esimerkiksi ystäviesi kanssa?

Suomimiehet nyt vain ovat tuollaisia. Jos suhde on muuten hyvä niin en vaihtaisi miestä tuon takia 

Miten suhde voisi olla muuten hyvä. Miten sinulla voi olla suhde ihmiseen joka ei kommunikoi sinun kanssa edes auttavasti. Koirakin ajaisi saman asian. Koiran kanssa olisi vain tyytyväisempi kun sen kanssa ei edes odota syvempää kommunikointia.