Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon kerrot työkavereille yksityiselämästäsi?
24.08.2024 |
Hämmentää miten jotkut kertoo ihan kaikki lastensakin asiat.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On meilläkin tosi hyvä yhteishenki vaikka ei puhuta yksityisasioista. Me jutellaan tauoilla uutisista ja maailman tilanteesta.
Mutta ette esim paljasta mitä mieltä olette jostain asiassa, koska se on yksityisasia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerro enää nykyään mitään. Joskus tehnyt sen virheen ja sitä on käytetty mua vastaan. Työelämä on täynnä käärmeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käy tauolla tai ruokatunnilla työkavereiden kesken toimistolla. Työasioista vaan puhun työkavereille.
Lisään vielä, että meillä on avokonttori ja ihan kaikki kuulee kaiken, jos omia asioita alat jollekin toiselle selittää.
Mitä se haittaa jos reskontran Mirkku kuulee sin olleen Teneriffalla lomalla? Ei kai se nyt mikään valtionsalaisuus ole?
Ei haittaa, mutta ketään ei kiinnosta toisten lomat.
En oikeastaan. Joku kerran kysy monta lastea, naimisissa, tms
Tai sitten jos on vaikka hammaslääkäriin meno, nllñ sen sanon ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Rupattelen niitä näitä mutten kerro mitään kovin henkilökohtaista paitsi niille joiden kanssa olen ystävä, heidän kansaan tulee puhuttua hyvinkin henkilökohtaisia.
Te jotka ilmeisesti puhutte pelkästään työasioista työkavereiden kanssa niin mitä teette työksenne ja istutteko esim tauolla tai ruokatunnilla tuppisuuna?
Tauolla ja ruokatunnilla äänessä ovat sinunkaltaiset rupattelijat jotka puhuvat taukoamatta. Hyvin pystyy istumaan hiljaa, kun muut moottoriturvat ovat äänessä. En edes kuuntele heitä, koska ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauska mielikuva tulee näistä keskusteluista. Kuvitelkaa, jos oltaisiin 30 vuotta samassa duunissa samojen työkaverien kanssa eikä kukaan koskaan puhuisi mitään yksityiselämästään kellekään. Ei tiedettäisi lapsista, vanhemmista, asuinpaikoista, ei mistään. Kahvitauoilla ja muutenkin vain ratkoisimme työasioita. "Tuletko kahville? Siinä viime kvartaalin laskelmassa oli virhe, jota voitaisiin muun työn ohessa nyt selvitellä kjmmenen minuutin ajan virkistykseksemme."
Et osaa keskustella muista kuin Ville-Petterin sählytreeneistä tai työasioista? Minä ainakin keksin miljoona muutakin aihetta.
Välillä kerron melkein totuuksia. Koska ei sillä periaatteessa ole merkitystä, kun emme kuitenkaan koskaan tule näkemään töiden ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen niin luotettava että minulle uskalletaan kertoa yksityiselämästä. En juorua koskaan kenenkään asioita eteenpäin enkä sano kenestäkään pahaa seläntakana.
Jos se auttaa jotakuta kertoa jotain niin se jää vain omaan tietooni. Minulla ei ole mitään tarvetta kertoa eteenpäin kenenkään asioita.
Minulla oli sellainen ystävä nuorena kun kerroin hänelle jotain luottamuksellisesti niin hän meni lavertelevaan heti sen kaikille ja minua hävetti ja häpäistiin.
Kun kerroin tykkääväni jostain tyypistä niin hän meni sen kertomaan sille ja sitten minulle naureskeltiin. Ns.Ystäväni nautti kun minulle naureskeltiin ja pidettiin tyhmänä. Sen jälkeen en kertonut kenellekkään mitään.
Kirjoitin päiväkirjaa nuorena ja äitini luki ne kaikki toistellen mielipiteitäni. Oli se kamala häpäisy kun en ollut muille niitä kirjoituksia halunnut ja jos olisin halunnut niin olisin antanut lukea.
Minulla ei saanut olla kotona koskaan mitään yksityisyyttä ja äitini penkoi ihan kaikki paikat. Soitteli kavereideni koteihin ja yhtään ei ollut omia ystäviä. Kumma kun samassa työpaikassa pitkään eikä sieltäkään yhtään ystävää löytynyt.
Olin koulukiusattu ala-asteelta ylä-asteelle asti. Työelämässä olin aika vahva jo ja työpaikkakiusatut itki olkapäätäni vasten työelämässä.
No en ole koskaan puhunut mitään yksityiselämästäni työkavereille. Ne asiat eivät kuulu työpaikalle.
Utelijoille olen sanonut liian hlökohtaisten kysymysten olevan törkeitä. Sen jälkeen ei ole udeltu mitään ylimääräistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä jotka pulputtaa liikaa omien lastensa asioita ei useasti kerro itestään mitään. Huomaat jonain päivänä että et oikeastaan tiedäkään hänestä mitään ja lapsikin lähtee pesästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rupattelen niitä näitä mutten kerro mitään kovin henkilökohtaista paitsi niille joiden kanssa olen ystävä, heidän kansaan tulee puhuttua hyvinkin henkilökohtaisia.
Te jotka ilmeisesti puhutte pelkästään työasioista työkavereiden kanssa niin mitä teette työksenne ja istutteko esim tauolla tai ruokatunnilla tuppisuuna?
Tauolla ja ruokatunnilla äänessä ovat sinunkaltaiset rupattelijat jotka puhuvat taukoamatta. Hyvin pystyy istumaan hiljaa, kun muut moottoriturvat ovat äänessä. En edes kuuntele heitä, koska ei kiinnosta.
Ihan normaalisti keskustelen , en puhu tauotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä ihmisillä ystäviä tai ylipäätään minkäänlaista sosiaalista elämää tämän palstan ulkopuolella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se haittaa jos reskontran Mirkku kuulee sin olleen Teneriffalla lomalla? Ei kai se nyt mikään valtionsalaisuus ole?
Ei haittaa, mutta ketään ei kiinnosta toisten lomat.
mitä sä juttelet kavereiden, sukulaisten tai vaikka naapureiden kanssa?
miten te tutustutte ihmisiin jos minkäänlainen smalltalk onnistu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silmiä avaava ketju, Aikamoisia mörököllejä koko palsta täynnä. Se selittää kyllä miksi täällä ollaan aina niiin ilkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:"
Et osaa keskustella muista kuin Ville-Petterin sählytreeneistä tai työasioista? Minä ainakin keksin miljoona muutakin aihetta.
Mutta miten voi keskustella mistään ellei ole valmis antamaan itsestään mitään? Ladotaan vaan lehdestä luettuja lauseita vuoronperään? sen sijaan että asiat laitettaisiin esim oman elämän kontekstiin ja perusteltaisiin mielipiteet ja näkemykset ja omakohtaiset kokemukset aiheesta.
Meneekö teidän keskustelut näin:
a:Ähtärissä on Pandoja
b:joo ne tuotiin Kiinasta ja nyt niille kasvatetaan bambua
Kerron minimaalisesti. Esim. kerron jossakin vaiheessa ehkä millä paikkakunnalla asun, koska pitkällä työmatkalla voi sattua joku myöhästymisen aiheuttaja. Muuten kerron harvakseltaan jonkun arjen pienen yksityiskohdan esim. Ikeassa käynti tai lenkillä kastuminen sateessa.
Kerron aika paljon. Eilen kerroin ilmavaivoistani ja gyne-käynnistä, pieraisin gynen naamalle. Toissapäivänä kerroin parikymppisenä olleeni krapulan vuoksi töistä poissa. Ulosoton olen jättänyt mainitsematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se haittaa jos reskontran Mirkku kuulee sin olleen Teneriffalla lomalla? Ei kai se nyt mikään valtionsalaisuus ole?
Ei haittaa, mutta ketään ei kiinnosta toisten lomat.
mitä sä juttelet kavereiden, sukulaisten tai vaikka naapureiden kanssa?
miten te tutustutte ihmisiin jos minkäänlainen smalltalk onnistu?
No kyllä työkavereiden kanssa puhutaan ihan muista asioista kuin kavereiden ja sukulaisten kesken. Heidän kanssaan puhutaan enemmän henkilökohtaisista asioista ja työkavereiden kanssa ihan neutraaleja juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:"
Et osaa keskustella muista kuin Ville-Petterin sählytreeneistä tai työasioista? Minä ainakin keksin miljoona muutakin aihetta.
Mutta miten voi keskustella mistään ellei ole valmis antamaan itsestään mitään? Ladotaan vaan lehdestä luettuja lauseita vuoronperään? sen sijaan että asiat laitettaisiin esim oman elämän kontekstiin ja perusteltaisiin mielipiteet ja näkemykset ja omakohtaiset kokemukset aiheesta.
Meneekö teidän keskustelut näin:a:Ähtärissä on Pandoja
b:joo ne tuotiin Kiinasta ja nyt niille kasvatetaan bambua
Oletko oikeasti noin yksinkertainen ja sosiaalisesti kömpelö? Hämmentävää.
No sit se tulee, en kuitenkaan halua tuhlata elämääni elämällä pelossa. Nautin mieluummin hyvistä ihmissuhteista ja kivasta elämästä. But you do you