Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies kauhuissaan lapseen menevien kulujen määrästä
24.08.2024 |
Miten teillä menee lasten hankinnat? Kuka ostaa mitäkin?
Meillä menee niin, että minä ostan lapsen vaatteet ja maksan harrastuksen. Olen myös kalustanut lapsen huoneen.
Mies maksaa ruuat, kodinkoneet ja säästää rahaa.
Toki jos pyydän häntä maksamaan asian x, niin laittaa mulle rahaa tai maksaa.
Jos mies olis vastuussa lapsen hankinnoista, niin lapsi kulkisi ihan kerjäläisten näköisenä.
Taaperoaikoina hän ihmetteli vähän syyllistävään sävyyn, että miten mulla voi mennä lapseen niin paljon rahaa. Sit pyysin häntä ostamaan lapselle välikausi vaatteet. Hän meni Prismaan ja sieltä tultuaan kauhisteli, miten halvinkin haalari maksaa 60€ ja siihen kengät, hanskat ja pipo päälle.
Osti halvinta säästämismielessä ja vesi oli heti läpi vaatteista ja lapsi valitti kylmää.
Tajusi itsekin miten tärkeää järkevää ostosten suunnittelu on, eikä ymmärrä mitään materiaalien päälle.
Ja että maksaa mielellään muita kuluja ja säästää isompia yhteisiä hankintoja varten.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on jatkuvasti aloituksia, joissa äidit haukkuvat lastensa isiä milloin mistäkin. Kun heiltä kysyy, millainen se mies oli ennen lapsia (pitikö huolta läheistensä lapsista, pitikö edes koskaan sylissä, puhuitteko rahasta, jne.), tulee vastaukseksi lähinnä kettuilua tai uhriutumista siitä kuinka mies lupasi jotain. Niinpä niin.
Meillä oli lähipiirissä tasan yksi pieni lapsi, sekin 300 km päässä. Kyllähän hän tuon lapsen kanssa hetken hassutteli aina silloin harvakseltaan nähdessä, jos lapsi vain otti kontaktia meihin hieman vieraisiin aikuisiin. Mutta miten tämä millään tavalla liittyy siihen, että nouseeko isä yöllä hoitamaan vauvaansa, antaako vapaa-aikaa puolisolleen, osallistuuko lapsen vaatehankintoihin, kuskaako päiväkotiin, käykö ruokakaupassa, peseekö pyykkiä jne? Miten sen nyt voi siitä päätellä, miten suhtautuu johonkin toisen lapseen?
Meillä on kyllä tämä kaikki toiminut. Asioita on ratkottu ja sovitti sitä mukaa kun niitä tulee vastaan. Ei sovi meille kummallekaan mikään kiveen hakatun Excel-taulukon noudattaminen. Ollaan mieluummin luovia ja joustavia ja kun ei ihan kakaroina lapsia tehty, niin molemmille on ollut ihan selvää ilman keskustelujakin, että kumpikaan ei lusmua eikä itsekkyydelle ole tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää: te, joilla on yhteiset rahat. Miten koette reiluna toisen kalliin harrastuksen tai vaikkapa rohkean sijoittamisen? Harrastan itse polkujuoksemista. Harrastuksen hinta (uudet treenivaatteet ja kengät reilun vuoden välein) ei ole mitään verrattuna miehen alamäkipyöräilyyn. Pyöriin ja varusteisiin on mennyt viimeisen viiden vuoden aikana varmaan 30 000e. Siihen päälle vielä matkakulut ympäri Suomea ja pari kertaa ulkomaillakin. Tulot meillä on samat ja tuntuisi ihan hullulta kustantaa puolet toisen harrastuksesta. Lapsia on pari, yhteinen koti ja näihin liittyvät kulut maksamme puoliksi. Naimisissa emme ole.
Meillä ei olisi tällä hetkellä mahdollista, että kumpikaan käyttäisi tuollaisia summia omaan harrastukseensa. Tai no ehkä olisi, jos ihan kaikki muu vedettäisiin minimiin. Sellainen itsekkyys ei tulisi kummallekaa mieleen. Teemme myös pienet sijoituksemme yhteisymmärryksessä. Yhteiset rahat eivät varmaan kauhean mo elle sovi, mutta meillä pelittää täydellisesti. Rahasta ei tarvi riidellä, monesta muusta asiasta kyllä...
Vierailija kirjoitti:
Taloustili, jolle molemmat laittavat rahaa ja jonne myös lapsilisät ohjautuvat, on ainoa järkevä ratkaisu. Muuten ei mene reilusti. Silloin jää myös sitä omaa rahaa omalle tilille käyttöön sellaisia hankintoja varten, joihin toinen ei liity millään tavalla.
Kiinnostaisi tietää: te, joilla on yhteiset rahat. Miten koette reiluna toisen kalliin harrastuksen tai vaikkapa rohkean sijoittamisen? Harrastan itse polkujuoksemista. Harrastuksen hinta (uudet treenivaatteet ja kengät reilun vuoden välein) ei ole mitään verrattuna miehen alamäkipyöräilyyn. Pyöriin ja varusteisiin on mennyt viimeisen viiden vuoden aikana varmaan 30 000e. Siihen päälle vielä matkakulut ympäri Suomea ja pari kertaa ulkomaillakin. Tulot meillä on samat ja tuntuisi ihan hullulta kustantaa puolet toisen harrastuksesta. Lapsia on pari, yhteinen koti ja näihin liittyvät kulut maksamme puoliksi. Naimisissa emme ole.
Tällainen toimii parhaiten ehkä silloin kun se edullisemmin elävä on luonteeltaan myös suurpiirteisempi. Silloin ei rassaa vaikka toinen saisi enemmän ja toisaalta ei tarvitse vahtia, kun tietää, että se kalliimman harrastuksen omaava on silti tarkempi rahan kanssa.
Meillä näin. Ei tosin mulla mitään hirveän kalliita harrastuksia, mutta kalliimpia kuin miehellä kuitenkin. Ja tienaankin enemmän. Lisäksi olen valmis vetämään vyötä kireämmälle nopeasti, jos tulisi tarve. (Ja se tarve voisi olla vaikka miehen työttömyys, eli ei jäisi toinen pulaan.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on jatkuvasti aloituksia, joissa äidit haukkuvat lastensa isiä milloin mistäkin. Kun heiltä kysyy, millainen se mies oli ennen lapsia (pitikö huolta läheistensä lapsista, pitikö edes koskaan sylissä, puhuitteko rahasta, jne.), tulee vastaukseksi lähinnä kettuilua tai uhriutumista siitä kuinka mies lupasi jotain. Niinpä niin.
Meillä oli lähipiirissä tasan yksi pieni lapsi, sekin 300 km päässä. Kyllähän hän tuon lapsen kanssa hetken hassutteli aina silloin harvakseltaan nähdessä, jos lapsi vain otti kontaktia meihin hieman vieraisiin aikuisiin. Mutta miten tämä millään tavalla liittyy siihen, että nouseeko isä yöllä hoitamaan vauvaansa, antaako vapaa-aikaa puolisolleen, osallistuuko lapsen vaatehankintoihin, kuskaako päiväkotiin, käykö ruokakaupassa, peseekö pyykkiä jne? Miten sen nyt voi siitä päätellä, miten suhtautuu johon
Tämäpä juuri, ei toisesta tai edes itsestään voi aina tietää miten täysin erilaisessa tilanteessa toimii. Meillä mies lasta odottaessa oli vakuuttunut, että voi hoitaa yövalvomisia. Oli mielestään hyvä valvomaan, koska töiden puolesta joutui valvomaan välillä yön läpeensä.
Tosi tilanteessa, kun syntyi huonosti nukkuva vauva, kestikin unenpuutetta paljon huonommin. Ei tajunnut, että huonounisen vauvan kanssa ollaan jatkuvassa univelassa pitkään. Sen valvotun yön päälle ei pääsekään nukkumaan 12 tuntia vaan lapsi jatkaa kuukausia (tai vuosia) putkeen vartin, puolen tunnin tai tunnin pätkissä nukkumista.
Onneksi en uskonut miestä silloin.
Vierailija kirjoitti:
Niin, sitä vain mietin, että joku niihin kuudenkympin haalareihin ihan oikeasti lapsensa pukee ja hyvin pärjää. Sitten toisten lapset ovat sokerista...
Jos vanhemmat ostavat itselleen parhaat mahdolliset ulkoiluvaatteet, niin luulisi heidän olevan samaa mieltä myös lastensa vaatteiden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten ihmiset, joilla on loppuelämän kestävä sidos, eli lapsi, eivät jaa rahojaan millään tavalla. Meillä on yhteinen tili josta maksetaan kaikki elämiseen liittyvät kulut ja lapsiin liittyvät kustannukset. Sen lisäksi kummallakin on omaa rahaa ja omaisuutta, mutta arkea pyöritetään yhteisillä rahoilla.
No jaa, 20 v on meillä toiminut omin rahoin. Ikinä ei ole tarvinnut mistään vääntää, ei vaikka meillä on hyvin merkittävä tuloerokin. Ihanhan se on henkilöiden luonteesta kiinni. Jos toinen tai molemmat on itsekäs ja vetämässä aina itselleen päin, pihi osallistumaan yhteisiin kuluihin tai toisaalta hirveä tuhluri, niin ongelmiahan silloin tulee. Mutta jos on ihan täyspäisiä vastuuntuntoisia aikuisia, niin eipä tässä ongelmia.
Oman miehen serkuilla oli pieniä lapsia silloin, kun me ruvettiin seurustelemaan. Lapset oli aina ihan innoissaan, kun me mentiin kylään ja mies jaksoi riehua lasten kanssa. Mies oli myös usein lapsenvahtina, kun vanhemmilla oli menoja. Oma lapsi oli kuitenkin ihan eri asia, mikä tuli minulle yllätyksenä. Omassa lapsessa on ihan eri tavalla kiinni mitä parin tunnin vierailulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa kyllä perheen, kunhan ei tarvitse osallistua kuluihin eikä mihinkään muuhunkaan. Mies haluaa olla möllötellä vaan ja palvelut pelaa.
Onneksi miesten rakkausshaiba ei ikinä uponnut meikäläiseen. Nähty niin monesti sivusta ton homman todellisuus.
Tsemppiä aplle. Voisit nyt ihan ensimmäisenä sanoa miehelle, että lapsen kuluista ja hankinnoista mies maksaa jatkossa puolet. Takautuvasti joku summa olis hyvä saada jos olet vuosia kuluttanut omaisuuttasi yhteiseen lapseen samaan aikaan miehen kartuttaessa omaisuuttaan ja säästöjään. Reilu mies ja huolehtiva isä, eiku..
Todellakin näin. Miehen tulee olla tietoinen mitä lapsen tarvikkeet, vaatteet ym. ym. menee rahaa. Tyhmä on mies joka kuvittelee että puoli ilmaiseksi lasten vaatteita saa. Toki voi saada halvalla mutta menevät rikki muutaman kuukauden ehkäpä jo parin viikon päästä. Jos lasta rakastaa ei sille pelkkiä huonoja lumppuja ostella. Mies ilmeisesti ostelee itselleen kaikkea todella kallista. Kuulostaa vähän siltä. Itsekkyys on miesten perisynti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sitä vain mietin, että joku niihin kuudenkympin haalareihin ihan oikeasti lapsensa pukee ja hyvin pärjää. Sitten toisten lapset ovat sokerista...
Jos vanhemmat ostavat itselleen parhaat mahdolliset ulkoiluvaatteet, niin luulisi heidän olevan samaa mieltä myös lastensa vaatteiden suhteen.
En minä osta edes itselleni ja olen kyllä ihan henkeen ja vereen ulkoilmaihminen. Jos kävisin viikon vaelluksilla jossain erämaassa, niin voisi olla kaiken maailman tecit järkevää, mutta ihan tällaisessa tavallisessa kotipiha-lähimetsä-lähilenkkipolut-päiväretkeily-mökkeily-viikonlopputelttailu -ulkoilussa on vallan mainiosti pärjännyt ilman huippuvarusteita. Tärkeintä on mitä ja miten paljon alle pukee ja että jalat pysyy lämpimänä ja kuivana ja kengät ei maastossa lipsu, muuten kyllä pärjää ihan ilman mitään hienouksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostaako mies itselleenkin halvinta ja huonointa? Vai paneeko rahan haisemaan, kun hankkii itselleen jotain?
Älkää, naiset, antako tuollaisten paskapääukkojen pilata lapsen terveyttä säästämisvimmallaan!
Itse olen äärimmäisen pihin isän lapsi. Itselleen kyllä hankki jatkuvasti kalliita kalastuskamoja, osteli autoja ja veneitä, uusia vaatteita ja maisteli erikoisviinejä jne. Minulla oli läpi peruskoulun samat vaatteet (onneksi oli kässäntunnit, jossa väsäsin uudet housut). Edelleenkin minulla on lantion alueella arpia, jotka ovat hankautuneet liian pienistä pikkuhousuista. Ja pikkuvarpaat ovat vika-asennossa pysyvästi, koska käytin lukioon asti liian pieniä kenkiä.
Ja 10-vuotiaana minulla oli samat silmälasit kuin 5-vuotiaana. En nähnyt koulussa edes eturivissä istuen mitä taululla lukee. En nähnyt liikuntatunneilla missä pallo menee ja siksi minua ei haluttu joukkueeseen. Lasien sangat ja kehykset olivat tietty ajan mittaan liian pienet ja puristivat ohimoita niin, että niihin jäi pysyvästi syvät painumat, jotka vielä rillien pinnoitteen pois kuluessa olivat vereslihalla. Minulla on siis nyt keski-iässä pitkät viiruarvet silmäkulmasta korvan taakse ja niistä usein kysellään mitä ne ovat. Edelleen kärsin päänsäryistä vaikka olen jo vuosia ollut kykeneväinen ostamaan kunnolliset lasit.
Lasten kuuluu elää vastuullisten ja välittävien vanhempien kanssa. Omat halut menevät toissijaisiksi lapsen syntyessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten ihmiset, joilla on loppuelämän kestävä sidos, eli lapsi, eivät jaa rahojaan millään tavalla. Meillä on yhteinen tili josta maksetaan kaikki elämiseen liittyvät kulut ja lapsiin liittyvät kustannukset. Sen lisäksi kummallakin on omaa rahaa ja omaisuutta, mutta arkea pyöritetään yhteisillä rahoilla.
"Yhteiset rahat" eli miehen rahat. Miehen euro on naisen 80€ jolloin naisella on 1,80€ ja miehelle ei jää kuin 0,20€ kaiken maksamiseen.
No meillä minä (nainen) olen suurimman osan ajasta tienannut jonkin verran enemmän ja myös rahoittanut yhteistä elämää suuremmalla rahamäärällä kuin mies. Eiköhän se ole ihan reilua että se maksaa enemmän jolla on isompi varallisuus, jos kerran yhdessä eletään ja varsinkin jos on yhteisiä lapsia. Pienituloisemmankin täytyy tietysti osallistua sen verran kuin pystyy eikä vain yksipuolisesti maksattaa omia menojaan toisella.
Vierailija kirjoitti:
Taloustili, jolle molemmat laittavat rahaa ja jonne myös lapsilisät ohjautuvat, on ainoa järkevä ratkaisu. Muuten ei mene reilusti. Silloin jää myös sitä omaa rahaa omalle tilille käyttöön sellaisia hankintoja varten, joihin toinen ei liity millään tavalla.
Kiinnostaisi tietää: te, joilla on yhteiset rahat. Miten koette reiluna toisen kalliin harrastuksen tai vaikkapa rohkean sijoittamisen? Harrastan itse polkujuoksemista. Harrastuksen hinta (uudet treenivaatteet ja kengät reilun vuoden välein) ei ole mitään verrattuna miehen alamäkipyöräilyyn. Pyöriin ja varusteisiin on mennyt viimeisen viiden vuoden aikana varmaan 30 000e. Siihen päälle vielä matkakulut ympäri Suomea ja pari kertaa ulkomaillakin. Tulot meillä on samat ja tuntuisi ihan hullulta kustantaa puolet toisen harrastuksesta. Lapsia on pari, yhteinen koti ja näihin liittyvät kulut maksamme puoliksi. Naimisissa emme ole.
Kaikkien rahojen ei tarvitse olla yhteisiä, vaan voidaan sopia että kohtuuttoman kalliit omat hankinnat tai harrastukset rahoitetaan omista rahoista niin ettei yhteinen talous kärsi, eli rahaa on jäätävä myös yhteiseen käyttöön riittävästi eikä kaikki saa kulua harrastuksiin. Meillä kaikki menot maksetaan yhteiseltä tilitä eikä euroja lasketa että menihän kaikki varmasti tasan, mutta meillä henkilökohtaiset harrastusten kustannukset ja muutkin menot on riittävän samalla tasolla jotta homma toimii näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei j umal auta nää pihit isät, pihit isäehdokkaat, pihit kumppaniehdokkaat ym. Aivan karseeta kuunneltavaa. Paninin tarjoaminen on liikaa ekoilla treffeillä ja sitten kun ollaan naimisissa ja on lapsia niin lapselle ostetaan huonointa mahollista laatua. Ihan hirveä painajainen. Jos tää on nykyaikaa ja kaikki miehet nykyään tätä pihiä ainesta niin oon paljon onnellisempi ilman lapsia ja ilman miestä. Jos ikinä haluaisin lapsia niin haluaisin lapselleni jotain parempaa. Ei tarvi ihmetellä miksi syntyvyys laskee!
N34
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on jatkuvasti aloituksia, joissa äidit haukkuvat lastensa isiä milloin mistäkin. Kun heiltä kysyy, millainen se mies oli ennen lapsia (pitikö huolta läheistensä lapsista, pitikö edes koskaan sylissä, puhuitteko rahasta, jne.), tulee vastaukseksi lähinnä kettuilua tai uhriutumista siitä kuinka mies lupasi jotain. Niinpä niin.
Meillä oli lähipiirissä tasan yksi pieni lapsi, sekin 300 km päässä. Kyllähän hän tuon lapsen kanssa hetken hassutteli aina silloin harvakseltaan nähdessä, jos lapsi vain otti kontaktia meihin hieman vieraisiin aikuisiin. Mutta miten tämä millään tavalla liittyy siihen, että nouseeko isä yöllä hoitamaan vauvaansa, antaako vapaa-aikaa puolisolleen, osallistuuko lapsen vaatehankintoihin, kuskaako päiväkotiin, käykö ruokakaupassa, peseekö pyykkiä jne? Miten sen nyt voi siitä päätellä, miten suhtautuu johon
Eli et kuulu siihen ryhmään (lastensa isistä valittavat äidit) josta kirjoitin, ja silti koet tarvetta kertoa tämän tarinasi sekä vaatia minulta selittämään, miten tilanteesi liittyy minun kommenttiini? Kas kun en tosiaan tiedä.
Hauska juttu sinänsä kun eksäni jätti minut kun jouduin työttömäksi ja meillä oli lapsi. Se kuvitteli etten voi elättää lasta joten yksimielisesti sille annettiin huoltajuus. Sossu tädit vielä väitti että olen alkoholisti vaikken ole juonut 20 vuoteen viinaa. No minun äiti kuoli ja sain yli 400000 euroa perintöä sekä äidin talon. En ole kertonut eksälleni siitä mitää. Elääkööt siinä uskossa että olen rahaton ja köyhä. Annan elaria 150 euroa kk. Pärjätkööt sillä.
Vierailija kirjoitti:
Älkää, naiset, antako tuollaisten paskapääukkojen pilata lapsen terveyttä säästämisvimmallaan!
Itse olen äärimmäisen pihin isän lapsi. Itselleen kyllä hankki jatkuvasti kalliita kalastuskamoja, osteli autoja ja veneitä, uusia vaatteita ja maisteli erikoisviinejä jne. Minulla oli läpi peruskoulun samat vaatteet (onneksi oli kässäntunnit, jossa väsäsin uudet housut). Edelleenkin minulla on lantion alueella arpia, jotka ovat hankautuneet liian pienistä pikkuhousuista. Ja pikkuvarpaat ovat vika-asennossa pysyvästi, koska käytin lukioon asti liian pieniä kenkiä.
Ja 10-vuotiaana minulla oli samat silmälasit kuin 5-vuotiaana. En nähnyt koulussa edes eturivissä istuen mitä taululla lukee. En nähnyt liikuntatunneilla missä pallo menee ja siksi minua ei haluttu joukkueeseen. Lasien sangat ja kehykset olivat tietty ajan mittaan liian pienet ja puristivat ohimoita niin, että niihin jäi pysyvästi syvät painumat, jotka vielä rillien pinnoit
Miten helvetissä äitisi tai edes mummosi ei vaatettanut ja hoitanut sinua paremmin? Olisivat pelastaneet sinut tuollaiselta paskiaiselta. Oliko isäsi silmäätekevä kun opetkin katsoivat muualle?
Mä maksan pääsääntöisesti lasten vaatteet ja harrastukset + asuntolainan. Jos tarvitsen lasten menoihin rahaa lisää, pyydän mieheltä. Mies ostaa ruuat, maksaa auton ja vastikkeen.
Mies ei todellakaan halua tietää paljonko lasten harrastuksiin menee. Tietää että aivan järjettömästi.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen hommannut lasten tarvikkeet pääasiassa, kirppiksiltä tai alesta. En ole ikinä käyttänyt yli 50e lapsen toppahaalariin, ja hyviä laadukkaita ja toimivia vaatteita on aina ollut. Nämä maksetaan yhteisistä rahoista, mies on hyvin kiitollinen että näen sen lasten vaatteiden hankkimisen (ja entisten kierrättämisen) vaivan ja vielä noin säästeliäästi, ei todellakaan siis valita mistään vaateostoksista. Aina vaan sanoo että "jos olet sitä mieltä että tarvitaan, niin osta ihmeessä". Tulot meillä on suunnilleen samat ja sinne yhteiselle tilille molemmat laittaa tulojen suhteessa eli suunnilleen saman verran.