Miten lopettaa itsemurhan ajatteleminen?

Valitettavasti nämä aloitukset poistetaan täältä aina kiireesti, mutta jos ehdin, niin toivotan sinulle voimia ja valoisampaa tulevaisuutta!

Olisi hyvä saada keskusteluapua tilanteessasi. Olisitkohan vakavasti masentunut? Hakeudu lääkäriin. Voimia!

tarttumalla tuumasta toimeen.

Minulla auttoi perspektiivin ottaminen asiaan. Jos ajattelee maailman olemassaoloa, niin ihmiselämä keskimäärin 80 vuotta on mitätön aika. Haluaisin katsoa viimeisetkin kortit, mitä elämä eteen tuo. Kuolema joka tapauksessa tulee ja ikääntyminen kiihtyy loppua kohti. Ajattelin sinua nuorempana, että vaikka tuntuu pahalta ja merkityksettömältä, niin mielenkiintoni elämää kohtaan kuitenkin voitti. Ja se on kannattanut, koska kun tuosta vaiheesta pääsi ylös, parin epäonnistuneen suhteen jälkeen rakastuin ja sain lapsen. Olisi ollut surullista jos en olisi kokenut näitä asioita, koska aiemmin oli vaan niin paha olla ettei jaksanut. Voimia sinulle.

Itsellä oli vaikea masennus, ei löytynyt lääkkeitä, monia kokeiltiin. Silloin testasin keittiöveitsen terävyyttä, tarkkailin junien aikataulua, mietin missä joki on sula. Oli vaan niin paha olla, ei mitään näköalaa tulevaisuuteen, vain harmaata. Jotenkin 'kierosti' ajattelin, että muilla olis 'helpompaa' ilman mua.😠😥

Avun sain Ect-hoidosta, muutaman kerran jälkeen löytyi kadoksissa ollut hymy. Huomasin hyräileväni suihkussa, värit palasivat elämään.

Suosittelen Sulle keskustelua psykiatrisen hoitajan kanssa, monissa terveyskeskuksissa on päivystäjänä (aamusta?)

Voimia Sinulle

Siihen turtuu ajan kanssa jossain määrin, mutta ei koskaan totu. Aina ollut enemmän ja vähemmän tuollaista ja viimeiset 6 vuotta raskaammin/ päivittäin. 36 vuotias olen nyt.

Oikeastaan yksi auttava vinkki on vain antaa. Jos on sellainen olo, että voisi tehdä jotain mielekästä niin pitää lopettaa ajattelu ja alkaa heti tekemään. Muutoin hetken päästä mielen valtaa tutut tummat pilvet ja kohta et jaksakkaan aloittaa. Millään ei ole merkitystä jne. Aloittamalla heti ennen noita ajatuksia pääsee liikkeelle ja kun on jo liikkeessä tekemässä, on helpompi jatkaa ja saattaa hetken aikaa tuntua jopa "normaalilta".

Itsekseen keskustelu on auttanut myös, kukaan kun ei näitä samoja jaksa kuunnella loputtomiin, niin parempi itekseen. Asiat mitkä auttaisi eniten ei ole täysin omissa käsissä, niin tämä nyt on sellaista minkä kanssa joko jaksaa tai ei. Toinen vaihtoehto on sitten tietenkin lopullinen.

Osalla auttaa terapia, "ole itsellesi armollinen", "älä vaadi liikaa itseltäsi", mutta nuo on vähän sellaista sanahelinää mikä ei auta alkuun pääsemisessä (paitsi tuo terapia voi auttaa).

Sitten riippuu ihmisestä kuinka helppo noita on käsitellä ja päästä irti. Onhan se helpompaa jos intohimo on vaikka joku juoksu ja riittää että lenkkarit ostaa kerran vuoteen uusiksi vs että intohimona olisi joku klassikkoautojen puunaus johon vaatii sitten aika paljon pätäkkää että pystyy harrastamaan. Eli jos löydät ja tiedät helposti toteutettavissa olevaa mielekästä tekemistä, niin uskon että helpompi sitä kautta löytää voimavaroja eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

tarttumalla tuumasta toimeen.

 

Hyppäämälläkö

Voit ihan tietoisesti myös muuttaa ajatuksiasi. Ajatella vaikka puutarhanhoitoa. Eli aina kun jokin epätoivottu ajatus nousee mieleesi, ohjaa mielikuvituksesi tietoisesti muualle tai ala tekemään jotain. Et ole ajatustesi orja

Huolehdi myös perustarpeistasi. Matala verensokeri, huono happi, ulkoilun puute, jne. laskevat kaikki merkittävästi mielialaa

Lisäksi tarkkaile ihmissuhteitasi, lähipiirissäsi saattaa olla joku joka syö energiaasi. Keskity omaan elämääsi, menestykseesi ja hyvinvointiisi

Itsemurha-ajatukset ovat ihmisillä aika yleisiä. Myös terveillä vaikka ei niin luulisi.

Onko lääkitys? se voi auttaa tai sitten ei. Olin nuorena vakavasti masentunut, mutta en tajunnut hakea siihen apua. Liikkumalla pääsin pahimman vaiheen yli, aloita kevyesti, juoksu on hyväksi tai muu hikiliikunta. Kävelykin voi parantaa mielialaa. Entäs rauta ja b-vitamiini? syötkö hyvin? Kalaöljyjä käytetään osastollakin  potilaille. 

Käytkö jossain terapiassa? Mielenterveystalo.fi on omahoito-ohjelma. Lainaa kirjastosta kirjoja aiheesta. Masennus kai yleensä on vihan kääntämistä itseen, kenelle/ mille olet vihainen ja miksi? Sen purkaminen ammattilaisen kanssa voisi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Itsemurha-ajatukset ovat ihmisillä aika yleisiä. Myös terveillä vaikka ei niin luulisi.

Siis mitä helvettiä? Miksi joku terve harkitsisi itsemurhaa!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tarttumalla tuumasta toimeen.

 

Hyppäämälläkö

Sillankaide

Minulla ei ole itsemurha ajatukset poistuneet mihinkään vaikka olen kokeillut kaikelaisia apuja.

Hoitoon ei pääse, joten olenkin jo edennyt asiassa ja hommannut itselleni välineet sen suorittamiseen. Nyt on vain enää kysymys milloin ahdistukseni ottaa vallan ja siirryn toteutusvaiheeseen. Nyt on kohtuullisen rauhallinen olo kun tietää, että se päivä kokoajan lähestyy.

Asiani olen hoitanut kuntoon ja ainoalle elossa olevalle sukulaiselleni olen tehnyt jäähyväiskirjeen jo valmiiksi, jossa on ohjeet hautajais järjestelyihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsemurha-ajatukset ovat ihmisillä aika yleisiä. Myös terveillä vaikka ei niin luulisi.

Siis mitä helvettiä? Miksi joku terve harkitsisi itsemurhaa!?

Olen täysin terve ja kaikinpuolin oikeustoimikelpoinen, mutta olen päättänyt lopettaa tämän elämäni. En enää tahdo elää "muurahaisena keossa".

All for the HIVE! Ei kiitos.

Olen elämäni aikani kokenut paljon vihaa ja kiusaamista ja pahoja ihmisiä on lähelläkin. Olen valmistautunut elämän päättämiseen, jos menee vielä vaikeammaksi. Silti se on jäänyt vielä tekemättä, kun nämä pahikset tulisivat kuitenkin vain  tyytyväisiksi ja vahingoniloisiksi onnistuessaan tuhoamaan minut. Kiusallakin elän.

Mua on auttanut ajatus, että olen jo selvinnyt niin ikävistä asioista, että olisi sääli heittää se kaikki hukkaan antamalla periksi nyt. Voin katsoa vielä tämän päivän, ja tehdä päätöksen huomenna. Elämänmuutokset kannattaa aloittaa perusasioista: saatko nukuttua tarpeeksi, syötyä riittävästi, liikuttua riittävästi ja saatko riittävästi sosiaalisuutta muiden ihmisten kanssa? Uni on kaikkein tärkeintä, sitä kannattaa hankkia vaikka lääkkeillä, jos ei muuten onnistu. Terapia auttaa myös. Ja sen muistaminen, että ajatukset ovat ajatuksia, ne saavat tulla ja mennä. Jos ei ryhdy ajatuksista tekoihin, mitään peruuttamatonta ei tapahdu.

Minulla sama ongelma unettomuudesta johtuen.

Tekemällä päätöksen suuntaan tai toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsemurha-ajatukset ovat ihmisillä aika yleisiä. Myös terveillä vaikka ei niin luulisi.

Siis mitä helvettiä? Miksi joku terve harkitsisi itsemurhaa!?

Mieti uudestaan. Kaikilla ihmisillä on itsemurha-ajatuksia, mutta ajatuksista on vielä pitkä matka niiden toteuttamiseen. Mehän emme näe toistemme ajatuksia. Itsemurha-ajatus voi olla myös sellainen kun toteaa että haluaakin elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsemurha-ajatukset ovat ihmisillä aika yleisiä. Myös terveillä vaikka ei niin luulisi.

Siis mitä helvettiä? Miksi joku terve harkitsisi itsemurhaa!?

Olen täysin terve ja kaikinpuolin oikeustoimikelpoinen, mutta olen päättänyt lopettaa tämän elämäni. En enää tahdo elää "muurahaisena keossa".

All for the HIVE! Ei kiitos.

Ei tuollaisia terveet höpise.