Olen rikki...mieheni takia...
mutta onni onnettomuudessa, vain henkisesti, en siis fyysisesti.
Hän on niin tunneälytön, ei mitään eläytymiskykyä minun ajatusmaailmaan.
En jaksa edes kuvailla....
Ja silti pitäis olla onnellinen. Jaksanko?
Kommentit (28)
Olen jopa tehnyt seuraavaa:
aamuisin mies on vienyt lapsen tarhaan töihinmennessään. Itse olen jäänyt kotiin, koska koulu on alkanut myöhemmin. Olen kuitenkin lintsannut ja jäänyt kotiin. Iltapäivällä olen lähtenyt ulos ja kävellyt eri suuntaan lenkin, jotten törmäisi mieheen lapseen kun ovat tulleet kotiin. Itse olen saapunut vähän myöhemmin muka koulusta....Olen siis valehtelija!!
Ap
ei sekään mikään ajatustenlukija ole. Ei osaa auttaa jos ei tiedä minkään olevan pielessä.
Hae tosiaan itsellesi apua masennukseen ensin äläkä vain syyttele miestäsi kaikesta! Se on liian helppo tie, lykätä oma onnellisuus toisen vastuulle.
Vierailija:
En osaa näyttää mielipahaani ja pahaa oloa. Varsinkaan arjen kiireessä...haluan olla aina niin perskeleen reipas!
Hän tuskin lähtisi mihinkään terapiaan, sillä sehän on pelkkää humpuukia!! Hänen mielestään siis...olettaisin.
Ap
n
se on maailman paras isä esimerkiksi.
Meidän tarpeet eivät vaan kohtaa....ja välillä se raastaa ihan kauheasti. Kuten nyt. Normaalisti vaan elämme tavallista arkea päivästä päivään...
Ap
mä olen puhunut mieheni kanssa näistä jutuista,mutta mikään ei silti muutu. joskus vaan tuntuu,että vaadin liikaa ja valitan turhasta....
Sain apua, ja nyt kun olen kunnossa, tajuan että mulla on maailman ihanin mies. HÄN kesti minua silloinkin kun oli vaikeaa.
Tuntuu ihan paskalta.
Ja olen ihan erilainen kuin esim. hänen vanhempansa, veljänsä vaimoineen jne. eli kaikki ihmiset, jotka miestäni ovat ympäröineet jo ennen minua...He ovat kaikki niin saamarin tasasia ja " tylsiä" , joskin mahtavia (varsinkin anoppi)...
ap
Näin lyhykäisyydessään..
Terkuin; Kovia elämässä kokenut, apua omiin ongelmiin hakenut!
Elämän onnellisuus on siinä kun rakastaa itseään, kaikkine virheineenkin niin voi rakastaa myös muita, samalla tavalla..
Se jolla on varaa syytellä toista, on omassa elämässä ja itsensä tuntemisessa jo aika hukassa..
Hea apua ja tunnusta rohkeasti omat heikkoutesi ja voimavarasi.. Ei kukaan tuollaista jaksa enempäänsä, sekoamatta!
Ammatti ihmisen kanssa voit puhua ne lapsuudenkin möykyt pois päiväjärjestyksestä!
Ap, onneksi teillä ei ole mitään oikeita ongelmia parisuhteessa. Vaikutat masentuneelta. Tekstisi perusteella miehessäsi ei ole mitään sellaista vikaa, että kannattaisi olla tyytymätön.
Toivottavasti saat apua masennukseesi!