Olen rikki...mieheni takia...
mutta onni onnettomuudessa, vain henkisesti, en siis fyysisesti.
Hän on niin tunneälytön, ei mitään eläytymiskykyä minun ajatusmaailmaan.
En jaksa edes kuvailla....
Ja silti pitäis olla onnellinen. Jaksanko?
Kommentit (28)
niin että mies ei ymmärrä naista?? vai onkohan näkökanta hieman yksipuolinen
Eli sinänsä mä olen se, joka tässä joustaa koko ajan...
Pelottaa oman mielenterveyden ja elämänhalun puolesta. Jaksanko tätä hautaan saakka?
Ap
Naiset kun yleensä kyseenalaistavat itsensä helpommin, kuin miehet, joilla on tutkitusti vähemmän emotionaalista ja empaattista järjenjuoksua.....
Tsemppiä tyhmien tunnevammaisten miesten kanssa, kyl ne paranee vanhetessaan=))
*ei halua enempää lapsia (1 on jo), minä haluan
*hän ei halua muuttaa ulkomaille, minä haluan
*hän on tyytymätön työssään, mutta ei tee mitään asian eteen, minua ärsyttää
*hän laskee kaiken rahallisesti, ei esim. elämänkokemuksena tms.
*hän asettaa paineita harteilleni valmistumiseni suhteen, silloin nousee elintaso, silloin ostetaan auto, silloin muutetaan isompaan asuntoon, silloin sitä silloin tätä
*hän ei halua kissaa, minä haluan...
Tämmöisiä pikkufaktoja...pienistä puroista kasvaa suuri joki!
Ap
tosin meillä on kissa,emmekä ole muuttamassa kumpikaan mihinkään. voimia,ap nää on vaikeita asioita
Musta ainakin tuntuu ettei mua ymmärrä kukaan....tunnen itteni ihan friikiksi...
ap
Aloitat sivusuhteen tai jätät miehesi, koska sullahan on vaan tää yksi elämä, ja sä ansaitset olla onnellinen!
Se rakastaa mua enemmän ku mitään ja mä oon nähnyt mitä on elää lapsena rikkonaisessa ympäristössä...
Dadaah, tässä tulos!!
En halua sitä omalle lapselleni mistään hinnasta!
Ap
on elämässä hyviäkin asioita. eikä se vaihtamalla parane,uskon niin. tosin sairastan kyllä masennusta,varmaan johtuu tästä kaikesta paskasta.
Monessa kohtaa oli, että " minä haluan" . Kurjaa tietysti, etteivät toiveenne kohtaa, mutta onko kaikki vika sittenkään miehessä? Ja on kai ihan luonnollista, että hän odottaa valmistumistasi, tuskin kyse on siinäkään pelkästä rahasta. Kusipäitähän toki löytyy (sehän tältä palstalta käy kovin selväksi), mutta minkä ihmeen takia niiden kanssa pitää lapsia tehdä ja elämää elää...
niitä asioita mitkä on tehty sinun mielesi mukaan: niitäkin on kun oikein muistelee.... ne vaan tuppaa kummasti unohtumaan
Ja yritän olla epäitsekäs...jos olisin itsekäs, jättäisin kaiken ja lähtisin. Lapsen ottaisin kainaloon!
Masennuksesta vielä sen verran, että en oikein tiedä kuinka se diagnosoidaan. Mistä voisin saada oikeaa apua? Minulla tulee välillä sellaisia lyhyitä, mutta todella outoja kohtauksia, tunnetiloja. Ahdistavia ja pelottavia, irtaudun silloin koko arjesta ja näen kaiken eri valosta, jos ollenkaan...En millään osaa selittää sitä tunnetta.
Varmaan johtuu siitä, että pidän aika paljon asioita sisälläni, en saa opinnoissa tällä hetkellä mitään aikaiseksi ja se turhauttaa...
Ap
Vierailija:
*ei halua enempää lapsia (1 on jo), minä haluan
*hän ei halua muuttaa ulkomaille, minä haluan
*hän on tyytymätön työssään, mutta ei tee mitään asian eteen, minua ärsyttää
*hän laskee kaiken rahallisesti, ei esim. elämänkokemuksena tms.
*hän asettaa paineita harteilleni valmistumiseni suhteen, silloin nousee elintaso, silloin ostetaan auto, silloin muutetaan isompaan asuntoon, silloin sitä silloin tätä
*hän ei halua kissaa, minä haluan...Tämmöisiä pikkufaktoja...pienistä puroista kasvaa suuri joki!
Ap
mä en osaa pitää näitä isoina asioina.
Minunkin mies
- haluaa kolmannen vauvan, minä en halua
- ei halua matkustella ulkomailla, minä haluan
- on tyytymätön työssään, mutta ei tee mitään asian eteen (no, omapa on häpeänsä)
- on helve...n nuuka (ärsyttää, vahtii joka sentin mutta eipähän tuhlaa turhuuksiin)
- suhtautuu kovin nuivasti minun yliopistohaaveisiini, mutta alkaa jo pehmetä
- ei halua koiraa
so what? Ihmiset haluaa erilaisia asioita.
Silti rakastan häntä ja jatkan pehmittelyä sen koiran ja ulkomaan reissun suhteenkin....Elämä on diplomatiaa, muista se.
* menty kihloihin (hän ei siis koskaan ole edes kunnolla kosinut)
* menossa naimisiin (hän ei siis koskaan varmaan olisi ottanut asiaa esille)
* käytä matkoilla
* sisustettu
* puettu lasta
mies on antanut ymmärtää, että jos tulisin raskaaksi niin se olisi abortin paikka:-(
Eilen kuitenkin tuhahti kun mainitsin tästä...
Eikö ole aika kohtuutonta?!?
Ap
Ehkä siellä saisitte kuunneltua toisianne, oletko esimerkiksi kertonut miehellessi opiskelumasennuksestasi? Ehkä hän ei tajua, mistä on kyse, vaan asia on väännettävä rautalangasta...
En osaa näyttää mielipahaani ja pahaa oloa. Varsinkaan arjen kiireessä...
haluan olla aina niin perskeleen reipas!
Hän tuskin lähtisi mihinkään terapiaan, sillä sehän on pelkkää humpuukia!! Hänen mielestään siis...olettaisin.
Ap
voi kiesus. ap:tä ei ole oikeat ongelmat kohdanneet. vaikka tietysti masentuneena pikkuasiatkin kasvavat möykyksi, mutta masennusta ei ole se että loukkaantuu siitä ettei mies halua uutta puudelia (näihin kaikkiin on varmaan joku SYY?).
Minusta abortilla uhkailu on jo aika paljon...
Ja jos haluat tietää minua kohdanneista onnettomuuksista niin voin tehdä niistä erillisen listan...
En jaksa käydä psykologin luona, koska pelkään vanhojen haavojen aukeavan ja sitten olisin vielä pahemmassa jamassa...
Ap
Tunnetasolla ei kohdata juuri ollenkaan ja koko ajan väärinymmärretään puolin ja toisin.
Toinen lapsemme syntyi 6kk sitten ja kahden alle 2 vuotiaan kanssa puuhastelu on näköjään pistänyt meidän koko parisuhteen jäihin...
parempia aikoja odotellessa siis=)
Mä kyllä yritän vielä jaksaa tota tyhmää.....