Lue keskustelun säännöt.
Totta tuo, että äidit, jotka julkisesti ottaa lapseensa
08.02.2007 |
kontaktia ja näyttävät olevan korostetun läsnäolevia ja leikkisiä äitejä, luultavasti vetävät sitä show' ta ihan jo itseäänkin varten, tyyliin " tässä minä välittävä äiti olen hyvässä vuorovaikutuksessa lapseni kanssa" , ja samalla vähän vilkuillaan ympärille, että huomaavathan kaikki varmasti.
Mutta kodin arki onkin sitten jotain ihan muuta, ollaan " urasta" niin väsyneitä, että lapsi katsoo lastenohjelmat ja dvd:tä siihen vielä päälle, huone on viihdykettä täynnä lattiasta kattoon, mutta kaikki vähänkin valvontaa vaativat kodin asiat on lapsilukkojen ja porttien takana, kun ei viitsi sen vertaa vaivaa nähdä, että opettaisi lasta toimimaan omassa ympäristössään.
Niinhän se on, että tyhjät tynnyrin kolisevat eniten. Omista kavereistani olen huomannut, että ne, jotka tohottavat eniten vaikkapa lenkillä käymisestä, tekevät sitä melko satunnaisesti. Ne, joille lenkki on normaalirutiinia, eivät pidä sitä niin ihmeellisenä, että asiasta pitäisi mainita. Sama koskee lapsen kanssa olemista...
Kommentit (62)
Olen nimittäin kanssasi eri mieltä. Olen hyvä äiti, vaikka osaan näyttää myös kielteisiä tunteita, mutta en minä mitään " esitä" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuorovaikutuksessa jos ollaan jossakin uudessa paikassa ja olen kyllä myös kotona kun kukaan ei näe. Typerä väite tuollainen eikä kyllä pidä kaikkien kohdalla paikkaansa.
Parhaita ja eläytyvimpiä äitejä ovat tietysti ne, jotka apaattisina lykivät kärryjä sätkä suupielessä, välittämättä vähääkäään siitä kärryissä jutustelevasta pikkuihmisestä, joka kyselee miksi puut heiluu tuulessa ja mihin tuo lintu on menossa.
meillä ei juurikaan lenkkeillä joten ei siitä kyllä puhutakaan.
n " esittää" .
Herää kysymys, millaisessa ympäristössä olet kasvanut / miten kasvatat omia lapsiasi, jos sinulla on tuollainen käsitys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hömpsöttelen toki kotonakin lapsen kanssa. Joskus huudan, ai kauheeta ja jopa julkisella paikallakin.
Uskoisin, että jotkut äidit kiinnittävät huomionsa siihen, että meillä lapset eivät saa yleensä leikkiä kaikilla leluilla yhtäaikaa. Osa leluista on kaapissa piilossa. Kerronpa, että lelujen piilottelu on oikein toimiva systeemi. Lapset kiinnostuvat uudestaan leluista, jotka ovat olleet pois käytöstä. Olen huomannut, että on hyvä jättää lasten käsille leluista hieman sitä sun tätä. Näin syntyvät luovimmat leikit. Meille ei osteta lapsille leikkihellaa tai mikroa ym mitä löytyy kodista muutenkin. 3 vuotiaani osallistuu jo oikeisiin leikkeihin eli laittaa kanssani ruokaa, siivoaa ja pesee pyykkiä. Leikkii kotitöitäkin välillä itsekseen ja hoitaa nukkeja.
Vierailija:
Musta taas on outoa, kun esim. bussissa näkee äitejä lapsineen, niin äidit ei yleensä juurikaan puhu eikä pukahda lapselle.
Muuten meillä on puhetta aamusta iltaan taukoamatta ja se on välillä niin väsyttävää, että älä nyt ihan outona pidä jos sen hetken ollaan hiljaa esim. bussissa kun lapset viihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä, missä kiintymystäni osoitan! Aika omituinen aloitus...
Mä kyllä puhun lapsilleni, mutten kailota niin että kuuluu naapuri pitäjään asti. Välistä tuntuu että joillain on joku roolipäällä tai sitten niillä vaan on hitosti ENERGIAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lirkuttelen, keskustelen, selitän, puuhailen, pussailen, halailen, silittelen, leikitän lastani lähes koko ajan, huolimatta siitä olenko lapseni kanssa kaksin kotona vai esim. avoimessa päiväkodissa 15 muun äidin edessä.
" Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten" on sinänsä hyvä sanonta mutten keksi yhtään esimerkkiä omasta tai läheisteni elämästä johon tämä sopisi.
Ap, älä enää syö mörrimöykkymuroja aamiaiseksi.
" Kulissi-äitejä/isiä" on. Julkisilla paikoilla lirkutellaan ja lässytetään, mutta kun kotiovi sulkeutuu niin sulkeutuu myös äiti ja/tai isä. Lirkutus on ristiriidassa kehonkielen kanssa ja lapsistakin joskus huomaa, että ovat ihmeissään äidin touhuista. Kontakti äidin ja lapsen välillä on heikko, kauniista puheista huolimatta.
Tämä on yhtä ikävää lapselle kuin " kessu huulessa apaattisena kulkeminen" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kyllä lapsen kanssa touhuava ja jutteleva äiti, mutta teen sitä yhtälailla kotona kuin ulkonakin. Kun lapsi oli ihan vauva, sain kyllä ihmetteleviä katseita, kun puhuin " puhumattomalle" , mutta kumma juttu, nykyään 3-v on todella verbaalinen kaveri. ;)
Mä pidän tosi paljon lapsestani, meillä on hauskaa yhdessä, 25 vuoden ikäerosta huolimatta. ;) Ehkä jonkun mielestä sitten huomioin häntä liikaakin... :/
kontaktia: ei puhu hänelle tai kuuntele hänen juttujaan, ei leiki tms.
Varmasti jotkut voivat teeskennellä kovastikin, mutta enemmän siis olisin huolissani tällaisista " siinähän pyörii jaloissa" -tanttaroista.
Ja mitä ihmettä tämäkin nyt on tarkoittavinaan...?
Vierailija:
kaikki vähänkin valvontaa vaativat kodin asiat on lapsilukkojen ja porttien takana, kun ei viitsi sen vertaa vaivaa nähdä, että opettaisi lasta toimimaan omassa ympäristössään.
Miten ihmeessä kodin tekeminen lapsiturvalliseksi nyt on muka merkki lapsen LAIMINLYÖMISESTÄ???
Todella outo tulkinta. Kun minusta se on ainakin tasan päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka jatkuvasti lepertelevät ym. vauvalleen silloin, kun esim. ovat ystävän kanssa kahvilla, tai ollaan perhekerhossa jne. Eikö silloin ole tarkoitus äidin olla vuorovaikutuksessa aikuisten kanssa?
on suljettu erilaisin portein tai lukoin niin että lapsi ei niihin pääse, on outoa. Onhan se lapsenkin koti, tosi kiva olla eristettynä jossain parissa päiväkotityyliin iskunkestäväksi tehdyssä huoneessa. Vaikka vanhemmat olisivat niissä sitten myös.
On ihan ok, jos vaarallisimmat paikat suljetaan, mutta että lapsi saa käyttää vaan osaa kodista, se on mielestäni sairasta.
väliin olen mietteissäni tai väsyneenä, ihan fiiliksestä riippuen. Enkä mielestäni muuta käytöstäni sen mukaan, onko tilanne yksityinen vain julkinen. Ja siksi vaan ihmetetyttää, jos jotkut tutut tai vähemmät tutut äidit aina on tosi aktiivisia, suorastaan hektisiä lapsen kanssa, kun ovat liikkeellä. Ja kuten joku totesi, kyllä se lastakin ihmetyttää, jos ei ole normaalia käytöstä.
Vierailija:
on suljettu erilaisin portein tai lukoin niin että lapsi ei niihin pääse, on outoa. Onhan se lapsenkin koti, tosi kiva olla eristettynä jossain parissa päiväkotityyliin iskunkestäväksi tehdyssä huoneessa. Vaikka vanhemmat olisivat niissä sitten myös.On ihan ok, jos vaarallisimmat paikat suljetaan, mutta että lapsi saa käyttää vaan osaa kodista, se on mielestäni sairasta.
Laitteethan voi itsesään tehdä lapsiturvallisiksi, portteja siihen ei tarvita.
Jos on ihan PAKKO kuherrella ja nuoleskella julkisesti/kavereiden parissa, on suhde aika huteralla kantilla. Ero kolkuttelee ovilla jo, näin olen tuttavapiirissäni huomannut.
KUKAAN ei käyttäydy julkisesti ihan samalla lailla kuin yksin/kotona.
Ja hyvä niin.
Minusta ap:n aloituksesta kuultaa todella heikko itsetunto ja huono omatuntokin. Hei: ei kenenkään ole PAKKO touhuta muiden nähden lasten kanssa. Kunhan nyt edes kuulee ja näkee heidät.
Me äidit olemme yksilöitä: toiset vilkkaampia ja ehtivämpiä, toisen hiukan rauhallisempia ja vähemmän energisiä. Jälkimmäiset kenties sitten kestävät ja sietävät enemmän hermostumatta, kuka tietää. Eli ei ole yhtä ja ainoaa hyvää tapaa olla äiti ja kontaktissa lapseensa. LAPSETKIN ovat erilaisia ja heillä on erilaiset temperamentit ja tarpeet.
Vierailija:
väliin olen mietteissäni tai väsyneenä, ihan fiiliksestä riippuen. Enkä mielestäni muuta käytöstäni sen mukaan, onko tilanne yksityinen vain julkinen. Ja siksi vaan ihmetetyttää, jos jotkut tutut tai vähemmät tutut äidit aina on tosi aktiivisia, suorastaan hektisiä lapsen kanssa, kun ovat liikkeellä. Ja kuten joku totesi, kyllä se lastakin ihmetyttää, jos ei ole normaalia käytöstä.
Musta taas on outoa, kun esim. bussissa näkee äitejä lapsineen, niin äidit ei yleensä juurikaan puhu eikä pukahda lapselle. Mä höpöttelen niin vauvalle kuin taaperolle koko ajan, ja 2,5-vuotiaan kanssa meillä on usein tosi hienojakin keskusteluja.
Kodin siisteyteen ja tavaroiden järjestelyyn en osaa ottaa kantaa, ja tomi traktori ja puuha-pete on meillä käytössä lähinnä sellaisina päivinä, kun ei jostain syystä päästä ulos ja aika tulee pitkäksi. Ja jos vauva vie jostain syystä äidi huomiota enemmän.