Totta tuo, että äidit, jotka julkisesti ottaa lapseensa

kontaktia ja näyttävät olevan korostetun läsnäolevia ja leikkisiä äitejä, luultavasti vetävät sitä show' ta ihan jo itseäänkin varten, tyyliin " tässä minä välittävä äiti olen hyvässä vuorovaikutuksessa lapseni kanssa" , ja samalla vähän vilkuillaan ympärille, että huomaavathan kaikki varmasti.



Mutta kodin arki onkin sitten jotain ihan muuta, ollaan " urasta" niin väsyneitä, että lapsi katsoo lastenohjelmat ja dvd:tä siihen vielä päälle, huone on viihdykettä täynnä lattiasta kattoon, mutta kaikki vähänkin valvontaa vaativat kodin asiat on lapsilukkojen ja porttien takana, kun ei viitsi sen vertaa vaivaa nähdä, että opettaisi lasta toimimaan omassa ympäristössään.



Niinhän se on, että tyhjät tynnyrin kolisevat eniten. Omista kavereistani olen huomannut, että ne, jotka tohottavat eniten vaikkapa lenkillä käymisestä, tekevät sitä melko satunnaisesti. Ne, joille lenkki on normaalirutiinia, eivät pidä sitä niin ihmeellisenä, että asiasta pitäisi mainita. Sama koskee lapsen kanssa olemista...