Muutettiin mökille "väliaikaisesti" ja nyt en haluakaan enää pois. Mies haluaa.

Eri teille on tuossa tilanteessa paras ratkaisu.

Mitä te vanhat ihmiset enää mihinkään töiden perässä muutatte. Eikö se ole aika jo ryhtyä jarruttelemaan tuota työn perässä pomppimista.

Jäisin mökille jos se siis sun. 

Mikä ongelma siinä on? Mies lähtee, sinä jäät.

Olen mökillä käymässä ja niin haaveilen tänne muuttamisesta. Ei jaksa enää Stadin sotkuisuutta ja melua. Mutta töitä pitää vielä tehdä melkein 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te vanhat ihmiset enää mihinkään töiden perässä muutatte. Eikö se ole aika jo ryhtyä jarruttelemaan tuota työn perässä pomppimista.

Mätäne sinä nurkkaasi. Jos luit aloituksen,  niin ap kirjoittaa että häne vanha miehensä vasta opiskelee. Sitten työnhaku. Onhan näitä. Tunnen ihmisiä jotka ovat valmistuneet yliopistosta yli 50-vuotiaina ja saaneet jopa työpaikan.

Ans kattoo, palkataanko noin iäkästä (50v?) vastavalmistunutta, ainakaan vakipaikkaan. Eihän tuossa asiassa tarvi hötkyillä asumisen suhteen.

Oliko aikomus pitää mökki kumminkin itsellä? Jos näin, pääsee sinne takaisinkin, jos ei sopeudu enää muualle.

Eikö ap itse käy enää töissä? Oletko miehestäsi taloudellisesti riippuvainen? Ai jai jai...

Jätä se sika!

Meillä taitaa olla tulossa sama ongelma. Meillä on aivan ihana, kaikin mukavuuksin varustettu mökki Turun saaristossa. Ostettiin se vähän sillä ajatuksella, että voitaisiin Helsingin asunnosta varmaan luopua hiljalleen, kun molemmat tekee täysin etätyötäkin. Harmi vaan, että mies ei kestä talvia siellä saaressa, ja nyt kesälläkin on alkanut tulla enemmän ja enemmän halua nähdä Helsingissä olevia kavereita, käydä terasseilla, minigolfata - yleensä siis kaupunkielämää. Mies on 57 ja minä 50, eli mitään nuoria biletysikäisiä ei olla. 

Itse en haluaisi ikinä enää kaupunkiin, enkä varsinkaan Helsinkiin jota inhosin kaikki ne 8 vuotta jotka työn takia siellä jouduin asumaan. Miehelle Helsinki on rakas synnyinkaupunki, ja hän tuntuu olevan liian levoton luonne asumaan hiljaisemmassa paikassa jossa ei ole kauheasti menemistä ja tekemistä. Hänelle mökki on kiva, jos siellä ollaan muutama viikko heinäkuussa, ja viikonloppuja muuten lämpimään vuodenaikaan, ei enempää. Minulle kävisi oikein hyvin että asuttaisiin erillään, mutta meilläkään mies ei halua sitäkään. Ei ole kuulemma mikään oikea avioliitto sitten enää, ja olisi parempi erota jos ei yhdessä asutakaan. Vaikeaa on.

Vierailija kirjoitti:

Olen mökillä käymässä ja niin haaveilen tänne muuttamisesta. Ei jaksa enää Stadin sotkuisuutta ja melua. Mutta töitä pitää vielä tehdä melkein 10 vuotta.

No voii voi, sinun pitää odottaa oikein melkein 10 vuotta, että olet liikuntakyvytön vanhus. 

Mikä näissä mökeissä on.. !

Minäkin juurruin kesälomalla mökille ja luontoon niin, että paluu 400 km päähän kaupunkiin työarkeen tuntui kuin sydän ja aivot nappastas irti kehosta. Vieläkin matalalentoa

Me taas asumme mökillä. Oli ihanaa niin kauan, kuin aloin tekemään töitä etänä. Nyt kaipaan kaupunkiin. Eiköhän tämä laiteta myyntiin kohta.

Yhdessä asuminen ei kyllä kerro mitään avioliiton tilasta- olen puolisoni kanssa asunut eri mantereella viisi vuotta ja ollaan kuin vastarakastuneita. Yhdessä oltu yli 20v. Ei tietenkään toimi jos jompi kumpi on uusavuton, läheisriippuvainen tai kontrollifriikki.

Ei se erillään asuminen ainakaan ole ratkaisu.

Eikö ap voi pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Onhan se älytöntä, että mies opiskelee hyvälle alalle ja sitten jättää työpaikan hakematta ja jää mökille.

2 tunnin matka lasten luo on vanhetessa hyvin pitkä. Kun ajokortti menee ja tukee kremppaa, lasten on tuöläs hommata teille hoitoa sinne. 

Onko teillä suhde tullut päätökseen vai miksi haluat perua teidän suunnitelman? Etkö uskonut miehesi valmistuvan ja vielä saavan uusia töitä? 

Rakastan myös meidän maailaskotiamme, mutta kun mies kuoli siitä vastaaminen on ollut yksin työlästä. Olen hyvässä kunnossa, jaksan, mutta välillä kyllästyn kun en voi valita enää niin kuin ennen vaikkapa  raivaussahan ja tuohonleikkurin väliltä. 

Viihdyn hyvin yksin, mutta jos sataa monta päivää kaipaan seuraa. Ajan lähimpään kaupunkiin taidenäyttelyyn 50 km pääähän ja juttelen henkilökunnan kanssa saadakseni vähän jotakin ihmisseuraa.

Tunnen lähikylän ihmisiä, joilta saan apua puuiden kaatoon ja joskus ehtivät kahvillekin sisälle. 

Se, että rakastaakin maalaispaikkaansa voi myös olla samanlainen kuin ihmissuhde ihastua palatessa joka kerta uudelleen. Pissaolo tekee jopa hyvää ja se, että hemmottelee itseään kaupungin helpolla elämällä. 

Suosittelisin ap:lle perusteellista neuvottelua puolison kanssa. Pärjäämisessä yksin on yllättäviä haasteita, joita ei toisen seurassa ajattele kunnolla. Yksinkertaiset asiat, jotka toinen on osannut ratkaista heti ovat vieneet ainakin minulta oman aikani.

Vierailija kirjoitti:

Ei se erillään asuminen ainakaan ole ratkaisu.

Eikö ap voi pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Onhan se älytöntä, että mies opiskelee hyvälle alalle ja sitten jättää työpaikan hakematta ja jää mökille.

2 tunnin matka lasten luo on vanhetessa hyvin pitkä. Kun ajokortti menee ja tukee kremppaa, lasten on tuöläs hommata teille hoitoa sinne. 

"Tästä voi tulla isokin ongelma jos hän oikeasti saa töitä jostain kaukaa, mikä on melko todennäköistäkin. Siis vielä kauempana lapsista."

Aloituksesta lainaus

Mies siis pysyy ihan omalla alallaan vaikka pätevöityykin korkeampiin tehtäviin ja ihan takuulla töitä saa, tässä työssä pitkä monipuolinen kokemus on meriitti, ei nuoruus. Ja itsekin ihan työläinen olen, teen hybridityötä osin kotona. Työpaikkani on eri suunnassa, kuin minne miehen tuleva työpaikka todennäköisesti sijoittuu. Minä saisin töitä muualtakin, en samaa työtä välttämättä, mutta jotain. Nykyisessä työssä viihdyn hyvin enkä siksikään haluaisi lähteä.

Maalla ollaan asuttu kauan ja kiinteistön työt on tuttuja ja niissä pärjään yksinkin, tämä mökki nyt vaan on sellainen sydämen paikka etten täältä haluaisi pois tällä hetkellä lainkaan. Kuten joku kommentoija kirjoitti niin raastavaa oli aina loman lopussa lähteä pois ja nyt ei enää tarvitse, se on ihana tunne! Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä taitaa olla tulossa sama ongelma. Meillä on aivan ihana, kaikin mukavuuksin varustettu mökki Turun saaristossa. Ostettiin se vähän sillä ajatuksella, että voitaisiin Helsingin asunnosta varmaan luopua hiljalleen, kun molemmat tekee täysin etätyötäkin. Harmi vaan, että mies ei kestä talvia siellä saaressa, ja nyt kesälläkin on alkanut tulla enemmän ja enemmän halua nähdä Helsingissä olevia kavereita, käydä terasseilla, minigolfata - yleensä siis kaupunkielämää. Mies on 57 ja minä 50, eli mitään nuoria biletysikäisiä ei olla. 

Itse en haluaisi ikinä enää kaupunkiin, enkä varsinkaan Helsinkiin jota inhosin kaikki ne 8 vuotta jotka työn takia siellä jouduin asumaan. Miehelle Helsinki on rakas synnyinkaupunki, ja hän tuntuu olevan liian levoton luonne asumaan hiljaisemmassa paikassa jossa ei ole kauheasti menemistä ja tekemistä. Hänelle mökki on kiva, jos siellä ollaan muutama viikko heinäkuussa, ja viikonloppuja muuten l

Onpa ikävä tilanne. Tuosta on kompromissia vaikea löytää, kun toiveet noin erilaiset, mutta sinua ymmärrän oikein hyvin! En itsekään enää halua kaupunkiin.

Me kävimme lomareissulla toisella puolen Suomea, ja mies innoissaan joissain paikoissa puhui että aattele jos muutettaisiinkin tänne, tässä torikahvilassa saataisiin käydä viikottain. Ja minua ajatus tökki pahasti. Oli ikävä kotiin 😄 Ja nyt huomaa tosiaan että kun nähdään joku tuttu jossain niin mies selittää että asumme nyt vielä mökillä, mutta... Ollaan ihan eri linjoilla, vaikka olen kyllä hänelle sanonut etten halua muuttaa välttämättä enää koskaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taitaa olla tulossa sama ongelma. Meillä on aivan ihana, kaikin mukavuuksin varustettu mökki Turun saaristossa. Ostettiin se vähän sillä ajatuksella, että voitaisiin Helsingin asunnosta varmaan luopua hiljalleen, kun molemmat tekee täysin etätyötäkin. Harmi vaan, että mies ei kestä talvia siellä saaressa, ja nyt kesälläkin on alkanut tulla enemmän ja enemmän halua nähdä Helsingissä olevia kavereita, käydä terasseilla, minigolfata - yleensä siis kaupunkielämää. Mies on 57 ja minä 50, eli mitään nuoria biletysikäisiä ei olla. 

Itse en haluaisi ikinä enää kaupunkiin, enkä varsinkaan Helsinkiin jota inhosin kaikki ne 8 vuotta jotka työn takia siellä jouduin asumaan. Miehelle Helsinki on rakas synnyinkaupunki, ja hän tuntuu olevan liian levoton luonne asumaan hiljaisemmassa paikassa jossa ei ole kauheasti menemistä ja tekemistä. Hänelle mökki on kiva, jos siellä ollaan mu

Miksi sulle kompromissi ei käy. 

Ehdotan vaikka, että sopimuksenne mukaan muutatte miehen työpaikkakunnalle ja lomat mökillä. Eläkkeelle jäätyänne vaikka puolet vuodesta mökillä. 

Vanhana on huono juttu muuttaa korpeen. Täytyy olla lähellä palveluita ja mielellään myös omia jälkeläisiä.