Onko täällä ketään ensimmäisessä avioliitossaan?

Avioliittomme on kestänyt jo 43 v. ja yhä edelleen olemme onnellisia.

Ensi viikolla tulee 37 v ,sitä ennen muutama vuosi susiparina. Jotain reilu 40 vuotta yhteensä . Ja eka ja ainut liitto.

Totta kai on. 24 vuotta takana ja hyvin porskutetaan eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän yli 20v hyvinvoiva avioliitto

 

N38 

Niin, toistaiseksi. Odotapas, kun miehesi käy vieraissa niin onko enää hyvinvoiva liitto.

Miks pitäis odottaa, onhan se voinut käydä jo, ehkä monestikin.

Tosi nuorena olisi pitänyt mennä naimisiin, jotta se olisi kestänyt jo useamman vuosikymmenen. Menin 23-vuotiaana naimisiin, edelleen yhdessä ja lähes kymmenen vuotta naimisissa. 

Täällä, 14 v avioliittoa. Mun eka ja miehen toka, hänen ekansa on kuollut.

Eikös noin puolet avioliitoista kestä? Ja ottaen huomioon miten monta sarja-avioitujaa on, niin varmaan aika monikin ensimmäinen liitto kestää loppuun asti.

1989 aloimme seurustella, 1998 menimme naimisiin.

T: nimim. Assburger, mies 53v

Ompas täällä samantyyppisiä vastauksia kerta toisensa perään. 

Vanhemmillani on syksyllä 61-vuotishääpäivä😍

Yhdessä 34 vuotta, josta naimissa 13 v.

Yllättäviä vastauksia, olen aina ajatellut täällä olevan vain eronneita ja uusioliitoissa olevia tai tinderistä seuran etsijöitä.

Olin 44 vuotta puolisoni kanssa mutta iäisyys erotti.

Yhdessä 32 vuotta ja naimisissakin lähes 28 vuotta.

Mikäs tässä on ollessa, mukavaa on yhä ja rakkautta riittää.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen ja ainakin toistaiseksi ainoa avioliitto kestänyt nyt 18v. Olin 21v naimisiin mennessä. Ei ole ero aikeita.

Mites yhdyssanojen opiskelu, onko aikeita? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän yli 20v hyvinvoiva avioliitto

 

N38 

Niin, toistaiseksi. Odotapas, kun miehesi käy vieraissa niin onko enää hyvinvoiva liitto.

Miks pitäis odottaa, onhan se voinut käydä jo, ehkä monestikin.

Ja aivan satavarmasti on käynytkin, jollei ole sysiruma tai vammainen. 

Vierailija kirjoitti:

Ompas täällä samantyyppisiä vastauksia kerta toisensa perään. 

Onpas, ei ompas, kantasana on. 

Vierailija kirjoitti:

Tosi nuorena olisi pitänyt mennä naimisiin, jotta se olisi kestänyt jo useamman vuosikymmenen. Menin 23-vuotiaana naimisiin, edelleen yhdessä ja lähes kymmenen vuotta naimisissa. 

Jos avioituu kolmikymppisenä on 80 v ollut naimisissa 50 vuotta.

Veljeni avioitui, kaikki kolme, 1960. Yksi on naimisissa edelleen eli 64 vuotta, yhden liitto kesti 54 vuotta kuolemaan, kolmas jäi leskeksi ja liitto kesti vain 41 vuotta. Lesimiehenä nyt 23 vuotta.

Olenko ainoa joka antanut rukkaset ja roikkunut siinä päätöksessä lopun elämääni? Ei se ollut mikään päätös vaan se oli pikainen vastaus ja siinä on iso ero. Kosintaan tarttee antaa vastaus joka on myös päätös jossa päättää pysyä lopun elämäänsä. ENTÄ MITEN KÄVI MIEHEN JA HÄNEN ELÄMÄNSÄ? Olen aina ollut huolissani tästäkin!

Voisiko juttumme pituus olla samaa tasoa kuin joku joka kirjoittanut 'Since V 1972' ketjun alkupäässä. Miten tämmönen 'tapaus' lasketaan kun on kyse suhteen pituudesta. 

Jos kosiminen = miehen rakkaudenosoitus niin kyllä se vaan on niin että tilanne jossa 'asia kosinta'  heitetään ainakin tositarkoituksella ilmaan pitää valita tarkoin. Ei riitä soittaa puhelimella jotain 10 kertaa - vai olisko ollut vielä enemmän - että tule ravintolaan - täällä odottaa jo hanhenmaksatkin lautaselle! 

Jos nainen ei lähde johonkin ravintolaan - koska ei ole niihin edes tottunut eikä ole minkään sortin ravintolatuttu - niin siihen on joku painava syy. Miten homma jatkui on niin surullinen kerrottava että jätän väliin.

Kertokaa miehet - ja naisetkin - joku tilanne kun kosinta on todellakin mennyt aivan pieleen ja tuloksena mies saanut  väärän vastauksen! Siis jos näin tapahtuu niin siitä voi seurata jotain aivan hirvittävää elämää jatkossa.  

Noin 30 vuotta yhdessä ja suurin osa siitä aviossa.