polyamoria

Tiedän vain yhden tapauksen tuttavapiirissä ja sekin oli "vapaa" vain siihen asti kunnes molemmilla alkoi olla vientiä kodin ulkopuolella.

Joku vaihe, ideologinen valhe, jolloin ei vielä tiedä mitä todellinen rakkaus on.  Useimmat eivät halua "leikkiä" vakavalla asialla. Polyamoriahan ei ole mahdollinen jos oikeasti rakastaa jotakuta haluten tälle vain hyvää. Itsekyyden eräs muoto ehkä?

Jos ukko haluaa mennä vieraisiin, niin menköön, mutta meidän suhde loppuu tasan tarkkaan siihen.

En suostuisi, saa etsiä itseään ihan itsekseen.

-m

En ymmärrä, mitä tarkoittaa vapaa polyamorinen suhde. Vapaa? Siis suhde, jossa ei olla sidoksissa toiseen, onko se vapaa? Vai onko se parisuhde, jossa kummallakin voi olla niin monta muuta suhdetta kuin haluaa? Outo termi.

Olen ollut polyamorisen miehen kanssa seurustelusuhteessa, mutta ei meidän suhde ollut mikään vapaa suhde, vaan ihan avoliitossa asuttiin. Tietenkin kuten kaikissa parisuhteissa, myös meillä oli sääntöjä. Ei meillä ollut suhde sillä tavalla vapaa, että meille voisi meidän kotiin vaikka muuttaa joku ylimääräinen nainen tai mies.

Eikä se ollut silläkään tavalla vapaa, että olisi hankittu yhteisiä lapsia tai ylipäätään lapsia kenenkään kanssa. Minun itseni on vaikea hyväksyä sitä, jos on jollain on lapsia siellä sun täällä ja sitten niistä ei kunnolla huolehdita. Ei tämä koska pelkästään polyamorisia suhteita vaan yleensäkin parisuhteita, eroja, lasten hylkäämistä tai sitä, että lasta tavataan 2 kertaa vuodessa. 

Tunnen yhden muikkelin joka edustaa tätä. Ihan outo ihminen. En usko että edes tietää mitä rakkaus on. 

Vierailija kirjoitti:

Joku vaihe, ideologinen valhe, jolloin ei vielä tiedä mitä todellinen rakkaus on.  Useimmat eivät halua "leikkiä" vakavalla asialla. Polyamoriahan ei ole mahdollinen jos oikeasti rakastaa jotakuta haluten tälle vain hyvää. Itsekyyden eräs muoto ehkä?

Tässä näkee miten vanhat ideologiat ovat juurtuneet tällekin konservatiiville luihin ja ytimiin.

Ihminen on sisäänrakennetusti 99% yksiavioinen.  Hyppyjä tapahtuu jne, mutta että pysyvästi haluaisi tasavertaisen suhteen toisen terveen aikuisen kanssa, jonka sitten jakaisi jonkun muunkin kanssa, se ei ole tavallisesti sisäinen tarve.

Juju on siinä että ihmisten seksuaalisuuteen puuttuminen kaikin tavoin, horjuttaa normi perhearvoja. Se taas on semmoine 2030 suunnitelma juttu...

Onko kenelläkään tietoa millaista ikäryhmää polyamorinen suhde eniten kiinnostaa? Mediassa sen elämäntavan edustajat ovat nuoria ja vetreitä, mutta tällaisena ikäloppuna sinkkumummelina tuntuisi aivan liian työläältä ylläpitää omaa ryhmäänsä vain seksiä varten. Ei edes senioritalossa, jossa se onnistuisi heti seuraavaan asukkaan oveen koputtamalla yhden aktin jälkeen. Ja nuorempi , konservatiivinen henkilökunta puuttuisi asukkaiden siveettömyyteen sekä lisäisi lääkitystä turhien halujen hillitsemiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Joku vaihe, ideologinen valhe, jolloin ei vielä tiedä mitä todellinen rakkaus on.  Useimmat eivät halua "leikkiä" vakavalla asialla. Polyamoriahan ei ole mahdollinen jos oikeasti rakastaa jotakuta haluten tälle vain hyvää. Itsekyyden eräs muoto ehkä?

Näin minäkin sen haluaisin ajatella. Tuntuisi kylmältä satuttaa sitä kenen kanssa jakaa elämän myötä -ja vastamäet. Tuntisin itseni liskonsieluiseksi matelijaksi.

M

Vierailija kirjoitti:

Joku vaihe, ideologinen valhe, jolloin ei vielä tiedä mitä todellinen rakkaus on.  Useimmat eivät halua "leikkiä" vakavalla asialla. Polyamoriahan ei ole mahdollinen jos oikeasti rakastaa jotakuta haluten tälle vain hyvää. Itsekyyden eräs muoto ehkä?

Eikö juuri se, että vaatii toista olemaan vain itsen kanssa eikä kenenkään muun, ole itsekkyyttä? Itse olen parisuhteessa, enkä edes haaveile toisista, mutta ei tulis pieneen mieleenkään mennä naimisiin juuri sen takia, että rakastan kumppaniani. Haluan hänen olevan vapaa lähtemään, milloin haluaa jos niin haluaa. Ei ole rakkautta vaatia toista olemaan rinnallaan, koska lupasit! Onneni on omalla vastuullani eikä toisten onni ole minun vastuullani.

Mä koen niin, että tuo vapaa tarkoittaisi pelkästään polyamorista suhdetta. Lähtökohtaisesti siis vapaus olla kenen kanssa tahtoo milloin tahtoo ja missä tahtoo. Voi ola useita suhteita samaan aikaan tai sitten ylsi suhde ja sen lisäksi irtokumpoaneita.

Mä en tiedä, mitä tuohon vastaisi. veteen piirretty viiva. Bi-seksuaalina mä itse koen, että mulla pitäisi olla vapaus olla molempien sukupuolten kanssa. Käytännössä en kyllä ikinä olisi parisuhteessa kahteen tai useampaan ihmiseen samaan aikaan. Jos mun kumppani ehdottaisi sellaista suhdetta ja hän olisi vaikka bi, niin mun mielestä hän saisi ihan vapaasti olla molempien sukupuolten kanssa, mutta missään nimessä mä en haluaisi, että hän on parisuhteessa muihin kuin minuun. Siis miten mä selitän helpommin, eli tapailu muiden kanssa olis mulle ok, mutta ei se, jos mun kumppanilla olisi vaikka kaksi vaimoa ja yksi mies.

Vaimoni halusi pelehtiä parhaan kaverini kanssa ja tekikin sen salaa. Samankaltainen vapaus ei tietenkään koskenut minua. Otin eron, mistä hän oli kovasti hämillään, kun hänhän rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa. Hiukan kostoksi kävin sutaisemassa pari kertaa hänen parasta kaveriaan, tosin vasta jonkun aikaa eron virallistamisen jälkeen. Nykyään minulla on vaimo, jonka kanssa kumpikin kunnioitamme toisiamme.

Keskinänen rakkaus luo kunnioitusta, jonka myötä halu satuttaa toista pitäisi ainakin ymmärtääkseni olla minimissään.  Enkä jaksa uskoa siihen, ettei jollain sisäisellä tasolla ainakin, sattuisi lujastikkin jos rakastamani ihminen toisi kolmannen pyörän siihen.

Laitoin, että suostuisin kyllä. Ei ole ihan yksiselitteinen vastaus, koska jokaisella ihmisellä on rajoja. Juuri samaa mietin mitä joku toinen oli jo ketjuun laittanut, että en asuisi yhdessä puolisoni muiden seksikumppaneiden kanssa. Siinä mielessä en suostuisi, jos sellainen ehdotus tulisi, että meitä olisi samassa kodissa minä, Ilpo, Pekka, Anne ja Tuula. Jos taas se olisi niin, että oma kumppani käy jossain ns. kylässä tai yökylässä välillä, niin se tietenkin sopii, jos hän sitten tulee reissujen jälkeen kotiin. Minulla itselläni on äidin ja isän parisuhde ollut 70-luvulla sellainen, että heillä on ollut muitakin suhteita, siis molemmilla. Sitten kun olen syntynyt, muuttivat yhteen. Kävivät töistä ruokatauolla maistraaatissa ja menivät naimisiin juuri ennen syntymääni. Äiti on kyllä jälkikäteen sanonut, että se johtui hänen vanhempiensa painostuksesta. Myöhemmin erosivat ja lähtivät uusiin parisuhteisiin.

Ei varmaankaan minusta olisi vapaaseen suhteeseen. Jonkinlaista sitoutumista ja toisen tuntemista vaatii, että pystyn vaikka menemään sänkyyn. Se ei haittaisi, jos kumppanilla on muitakin naisia, kunhan ne ei ilmesty meidän kotiovelle. Mustasukkainen varsinaisesti en ole, mutta jos vaikka asuu yhdessä jonkun kanssa, niin meidän kahden väliset asiat ei kuulu muille, eikä mikään kommuuniasuninen tulisi kyseeseen.

Tietyin reunaehdoin voisin kyllä ihan mielellään olla polyn kanssa suhteessa, ja se liittyisi juuri siihen, että minun ei tarvitse tietää liikaa eikä kuulla niistä muista suhteista. Ainahan siinä on riski, että kumppani rakastuukin toiseen ja jättää, mutta olen kokenut omalla kohdallani, että se riski on myös tavanomaisessa suhteessa. Kyllä minut on jätetty toisen naisen takia, ja siinä oli se pointti, että mies ei omasta mielestään ollut pettänyt. Ei ehkä fyysisesti, mutta henkisesti kyllä pidemmän aikaa ja suoraan hän meidän yhteisestä kodista muutti sen toisen naisen luo. Hän sanoi erotessa, että rakastaa minuakin. Ehkä olisi hänelle ollut ihan hyväksyttävää ja sopivaa, että on meidän molempien kanssa, mutta minulle se olisi ollut liikaa, jos hän ei asu enää kotona.

Omassa ystäväpiirissä on ex-pariskunta, jossa mies asuu uudessa liitossa uuden naisen kanssa, mutta viettää säännöllisesti aikaa myös vanhan puolison luona. Heillä on 3 yhteistä lasta, joista nuorin sai alkunsa, kun mies oli asunut uuden puolisonsa kanssa jo vuoden. Luulen, että minä en pystyisi tuollaiseen, jos mies muuttaisi pois ja kävisi sitten esim. viikolla tai viikonloppuna tai juhlapyhinä kylässä. Viettää yhdessä vaikka jouluaatto ja käy joulupukki ja syödään ja saunotaan, mutta sitten se lähtisikin uuden puolison luo yöksi. Sellainen voisi sattua, minuun ainakin. 

Mikä on vapaa polyamorinen suhde? Tarkoitatko seksuaalisesti vapaata? Eli kumppanit voivat olla kenen kanssa tahansa, Siis vaikka tyyliin swingersit? 

Yleensä kai polyamoria on muutakin kuin seksuaalisia suhteita, ainakin minun tuntemat poly-henkilöt ovat ihan romanttisissa suhteissa kumppanien kanssa. Yksi vanha tuttu on suhteessa sekä mieheen että naiseen, ja ne suhteet ovat pysyviä, ei mitään vapaita suhteita. Ovat ihmissuhteita tai seurustelusuhteita, romanttisia ja rakkaudellisia. En ulkopuolisena tiedä, onko heistä kenelläkään vapaita seksuaalisia suhteita noiden ihmissuhteiden ulkopuolella. Olen ymmärtänyt, että tuttavani rakastaa yhtä miestä ja rakastaa yhtä naista ja hänellä on molempien kanssa parisuhde. Tietääkseni ei ole muita vapaampia suhteita.

Tuo on minulle kaukainen kysymys. Ensin pitäisi olla se kumppani, joka ehdottaa. Jos ihminen on ollut 47 ikävuoteen mennessä oikeassa parisuhteessa 2 kertaa, 3,5 vuoden ajan, niin näen hyvin epätodennäköisenä, että kumppani vielä löytyisi ylipäätään. Toimen noista elämäni suhteista päättyi kun hän muutti pois, lähes mitään sanomatta, ja toinen päättyi seurustelukumppanin monimuotoisten ongelmien takia. Kyllästyin olemaan terapeutti ja pankkiautomaatti ja kodinhengetär, kyllästyin siivoamaan oksennuksia ja valvomaan öitä. Jos tuollainen kumppani vielä sattuisi tulemaan tyrkylle, sanoisin heti että ei käy, oli sitten hetero, homo tai mikä polyamorinen tahansa. Ei se kuitenkaan ihmistä määrittele, miten hyvä hän on ihmisenä, oli suuntautuminen mikä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Joku vaihe, ideologinen valhe, jolloin ei vielä tiedä mitä todellinen rakkaus on.  Useimmat eivät halua "leikkiä" vakavalla asialla. Polyamoriahan ei ole mahdollinen jos oikeasti rakastaa jotakuta haluten tälle vain hyvää. Itsekyyden eräs muoto ehkä?

Miksi ihmeessä polyamoria ei olisi mahdollista jos oikeasti rakastaa jotakuta haluten tälle vain hyvää? Miksi silloin muka ei tahtoisi olla rajoittamatta toista? Eikö se ole vain hyvän haluamista toiselle, jos haluaa toisen olevan vapaa toimimaan miten haluaa? Miksi on itsekästä toivoa toiselle vapautta? 

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään tietoa millaista ikäryhmää polyamorinen suhde eniten kiinnostaa? Mediassa sen elämäntavan edustajat ovat nuoria ja vetreitä, mutta tällaisena ikäloppuna sinkkumummelina tuntuisi aivan liian työläältä ylläpitää omaa ryhmäänsä vain seksiä varten. Ei edes senioritalossa, jossa se onnistuisi heti seuraavaan asukkaan oveen koputtamalla yhden aktin jälkeen. Ja nuorempi , konservatiivinen henkilökunta puuttuisi asukkaiden siveettömyyteen sekä lisäisi lääkitystä turhien halujen hillitsemiseksi.

Ei polyamoriassa ole kyse vain seksistä, vaan rakkaudesta.