Eikö täällä ole ketään jonka mielestä kuulostaa hullulta, että lapsiperheet, joissa pieniä lapsia hajoavat??

eihän tuo todellisuus tuommoinen ole

Nytkin joku äiti viemässä lastaan isältään turkkiin..??



Millainen tilanne on sellainen, että vanhemman itsekkyys saa mennä sen edellä, että lapsen pitää lopettaa rakastamasta itselleen läheistä ihmistä??



Millainen on todellisuus.. Kerro!



ap

entäpä me äidit, joiden mies ei haluakaan kasvaa lapsen ja perheen myötä, vaan jäävät omaan narsismiinsa kiinni? Ja lähtevät etsimään sitä uutta rakkautta, joka paapoo ja estää miehen kasvua?

Mutta tiedätkö, raskaus on verrattain pitkä aika ja puolisokin voi muuttua. Miehestä tuli mielenvikainen.

samassa kirjoituksessa kerrot, että aito rakkaus on äidin rakkautta lapseen, ja samalla kritisiot sen puutetta



kumpaa mieltä nyt siis olet?

Meillä suhde ollut koetuksella (vauva , joka ensmmäinen 5kk) mutta perhe pysyy yhdessä. Ei vain lapsen takia, vaan sitoumuksen toisiimme, lapseemme ja rakkauden, jonka ei anneta kuolla.



Helposti suhde karituu, kun seksi ja intohimo ja rakkaus katoaa, jolloin ne löydetään vaikka sitten sieltä Turkista, mutta samat ongelmat arki tuo aina.



Ihmiset eroavat sen takia, ku eivät kestä arkea.

Tai sitten se alkaa ryyppäämään ja pahoinpitelemään. Tai sitten se vaan sanomatta mitään lähtee. Niin voi käydä joskus... No joo, katkeraa tilitystä.

Että on alkoholisoiduttu tai on mielenvikainen.. Mutta kun täällä lähes joka toisella on avioliitto loppumassa??



Enkä myöskään yksin naisia syyllistä vaan luonnollisesti myös miehiä! Tietenkin sen on miehen syy jos hänen mielestään rakkaus loppuu.. eikä halua sitotua lapsiin.. Mutta eikö näistä mitään merkkejä ollut??



Mikä saa ihmisen muuttumaan hetkessä? Onko oltu niin ensirakkauden huumassa, ettei ole haluttu nähdä näitä piirteitä?? Tai unohdettu puhua halutaanko perhettä..



ap, joka on naiivi ja pysyy sellaisena..

Se on LYHYT aika. Miten voi olla mahdollista, että mielenvikaisuudesta ei ole ollut mitään viitteitä aiemmin? Kenelläköhän teilläkin päässä viiraa...

Hyvä ap! Kerrankin täällä joku puhuu järkeviä.



t. Nainen joka ei tule koskaan eroamaan

Kaikki eroaa samasta syystä,tummaihoiset on kaikki pakolaisia,ja teiniäidit on kaikki juoppo-yh:jia. Kyllä minä rakasta miestäni ihan yhtä paljon kuin lapsiani,jopa vauva aikana. Ehkä ap huomaa vauva-ajan päätyttyä että mies ei ollutkaan se oikea kun ei kerran rakkautta riitä jakaa vauvan kanssa!?

Jos mulla olis vähääkään kunnollinen mies, pitäisin kyllä kynsin hampain kiinni. Hyvinä ja huonoina aikoina. Mun lasten isä sairastu syvään masennukseen, kun kuopus syntyi (valtava työtaakka yms). Hän lähti mitään sanomatta, alkoi ryypätä ja otti lopputilin. Siitä on nyt pari vuotta ja miehen elämä alkaa olla kunnossa (?). Yhteenpalusta ei toivoa, niin pahasti petti mun luottamuksen (lapset 1v2kk ja vastasyntynyt+asuntolaina). Ja mitään " varoituksia" ei tulevasta erosta ollut... Vaikka kuin yrittää olla täydellinen, niin aina voi käydä kalpaten, joten en ainakaan viitsis hehkuttaa, kuin hyvin menee.

epäterveellistä. Kyllä sen näkee heti. Ja lapsen hankkiminen on aina kriisi, pienten lasten kanssa on rankkaa. Sen tietää etukäteen. Eli fiksu ei yhdistä tätä kaikkea ja välttää eron.

Jos mies pettäis niin silloin täytyis olla suhteessa joku vialla.. ei en sano, että syy olisi minussa.. vaan, että täysin miehessä kun ei ole puhunut! Meidän kohdalla ei ole kyse silloin mistään himosta.. Vaan täytyy olla jotain suurempaa pelissä.. Me olemme käyneet suhteen kriisejä montakin läpi.. Pettämistä, taukoa jne.. Mutta silti on älytty ensin hakea syyt meistä ja meidän yhteisestä sävelestä kuin syyttää jotain humalaa tai hetken huumaa!!



Ja lapsia ei tehty ennen kuin oltiin varmoja, että tätä naamaa kestää huonompanakin päivänä katsoa ja siihen toiseen voi luottaa!!



Jälleen naiivi ap..

Nimenomaan! Ei! Vaan just se, että kaikki haluavat kuulua samaan.. Eli kaikki eroavat haluavat ja keksivät erolleen syitä! Ja usein oikeaa syytä ei löydy.. oikeastaan kaikki on ihan ok.. Mutta kun enää ei toinen vaan nappaa..



Ja vauva-aika on mennyttä jo..



ja tuosta työtaakasta.. meilläkin miehellä uhkasi tulla työtaakkaa.. silloin vähän itse joustin ja annoin hänelle aikaa levätä ja olla.. ja jos tuntuu, että menee äärimmäisyyksiin niin sitten vaan kierre poikki ja lepoa.. Ehkä johtuu siitä, että emme ole suorituskeskeisiä tai perfektionisteja..



Eikä me myöskään pyritä olemaan täydellisiä vanhempia.. Eikä meillä tehdä lisää lapsia, ennen kuin siihen on voimia ja rahkeita.. Eikä meillä myöskään oteta isoa omakotitalolainaa vaikka haluttais.. eikä me myöskään lähdetä rakentamaan omaa vaikka haluttais.. Me pyrimme elämään niillä eväillä mitä meillä nyt on ja pitämään vähintäänkin niitä yllä!



ap

/naiseen tai työkaveriin ihastumiseen. Meilläkin on ollut kriisimme, olen ollut totaalisen kyllästynyt mieheeni ja ihastunut työkaveriini, mutta koska en missään tapauksessa voisi omien haihatusteni takia viedä lapseltani oikeutta ydinperheeseen ja saman katon alla asuviin vanhempiin, niin kynsin ja hampain taistelin kyllästymiseni ja ihastumiseni läpi. Onneksi niin tein, nyt on kulunut vuosi tuosta vaikeasta ajasta, ja rakastan miestäni erittäin paljon, olemme onnellisempia yhdessä kuin koskaan aikaisemmin. Osoitus siitä, että yhteinen lapsikin riittää syyksi yhdessä jatkamiseen, vaikka tunteet puolisoa kohtaan olisivatkin tauolla.

Vierailija:

Miten voi olla mahdollista, että mielenvikaisuudesta ei ole ollut mitään viitteitä aiemmin?

Ai miten voi olla mahdollista? Nyt tulis liian pitkä juttu jos todella ruvettais tätä ruotimaan, mutta sanotaan nyt vaan, että unohda se elokuvien sanaton mielenvikainen joka hullunkiilto silmissä tuijottaa vaan eteenpäin tai makaa lamaantuneena sängynpohjalla.

Olimme tunteneet useamman vuoden seurustellessa, olleet naimisissa vuosia ennen raskautumistani. En vain nähnyt tätä piirrettä, että miten mies voi muuttua raskausoloaikanani. Sehän on nyt ilmeisesti minun vikaani kaikki ja väärin tein kun erosin miehestä joka oli palkannut kaverinsa hakkaamaan minut vauvan ollessa 2 kk vanha.



5

TAJUTKAA JO SE!

ettei ole tosikaan! Ettet nyt vaan vähän niinku dramatisoisi...