****MAALITORSTAI****

Masu-mamma

oli laittanu yleiselle puolelle niin vinhan kauhutarinan että suorastaan karmii.

Toihan on melkein kun mun systerin tapaus - siinä tosin ei ehditty alkaa käynnistämäänkään, annettiin vaan mennä yliajalle sen 2vkoa ja käynnistystä edeltävänä iltana liikkeet loppu..mun suurin mahdollinen kauhun aihe.

Mitä lähemmäs la tulee, sitä tarkempi oon liikkeistä, joka ainoa tulee rekisteröityä..pelko kalvaa takaraivossa ja pahoin pelkään että tulee tosi tuskasta jos tää menee yhtään yli. Terkkari nimittäin sano suoraan nlassa, että kun raskauden aikana ei oo ollu mitään ongelmia niin ei ne suostu käynnistämään ennenkun vkolla 42 jos sillonkaan.

Aion kyllä vielä lääkärinlassa kitistä ja itkeä että pääsisin uudestaan ä-polille ja saisin puhuttua sille tohtorille. Onko se nyt lapsenkaan etu jos äiti ei nuku silmäystäkään la:n jälkeen ja pelkää kuollakseen. Luulis sellasen stressin vaikuttavan jo lapseenkin! Saati sitten siihen kuka kumma sitä lasta jaksaa hoitaa parin vkon valvomisen jälkeen? kuka sen jaksaa sillon enää ees synnyttää?

Siis onhan se suorastaan naurettavaa tällästä pelätä - todennäkösyys tuollaiseen kohtukuolemaan on äärettömän pieni, etenkin se, että sama sattuis mulle kun siskolle..mutta silti. Ajatus ei jätä rauhaan..aina se jostain kumpuaa ja pelko nostaa päätään :(



Taptap

kauhutarinoita löytyy.



Mullahan kuopus meni täydet yli eli käynnistettiin 42+1. Kontrolli oli joka viikko ja vauvan kunto tarkistettiin samoin napanuoran virtaukset. Ja omaa vointia myös kyseltiin. Tietty sitä tuli itsekin seurattua liikkeitä tarkemmin, mutta minä ainakin koen olleeni hyvässä hoidossa/seurannassa. Ja istukka oli jo jonkin verran kalkkeutunut (siis vain vähän), joka kyllä synnytyksessä minulle kerrottiin.



Kyllähän se hermoille käypää aikaa on, mutta en välttämättä halua " raakileenakaan" käynnistykseen, mikäli siihen ei ole jotain muuta syytä.



Onneks kuitenkin suurin osa synnytyksistä on onnistuneita, ajatelkaa mitä raskauden huonosta seuraamisesta ja komplikaatioista seuraa kehitysmaissa.



Yritetään ajatella positiivisesti ja tukea toinen toisiamme.



-m-

Täällä vielä ollaan, mutta olo sen verran outo, että lähtö voi ens yönä olla käsillä.

Tuntuu, etten voi liikkua/kävellä, kun vauva " tippuu" jalkovälistä. Koko ajan supistaa, muttei kipeästi. Nipistelee ja vauva työntää itseään alas. Tällaista oloa ei ole ennen ollut, vain tämän päivän ajan. Joten katsotaan tulenko vielä huomenna kirjoittelemaan, vai vasta 3 päivän kuluttua, kotiutuessa :)



Jännittynyt caius 36+3

Möhköfantti: Voi kökkö, vielä teille piti joku myrkytys tulla. Hittolainen sentään. Meille tuli ennen joulua ilmoitus putkiremontista joka alkaa toukokuun alussa. Että eipä parempaa ajankohtaa voi olla. Eteisen ja kylppärin katto revitään alas sekä kaikista huoneista tuo verholauta, siellä kulkee putket. Jihuu... on se sitten hienoa pienen vauvan kanssa olla rempan keskellä, paskassa ja pölyssä ja ilman vettä.

Silloin kun esikoinen syntyi niin hänen ollessaan 2 kk oltiin putkrempan keskellä. Silloin tosin revittiin koko kylppäri auki muta saatiin vettä sentään keittiön hanasta.

Mielenkiinnoslla odotellaan mitä tuleman pitää.



Masuli: Minullakin oli sellainen käsitys ettei uudelleensynnyttäjällä masu laskeudu samoin kuin ensisynnyttäjällä mutta minulla on kyllä nyt maha todella alhaalla ja pää on jo tuolla lähtökuopissaan. Ei ollut kyllä kuopusta odottessa sama tilanne mutta mikä lie nyt. Keskiviikkona on neuvola ja silloin selviää tuo alapään tilanne tarkemmin.



Z

Miten missasin sun viestin. Voi kökkö sun kanssa, koita nyt levätä ja hillitä suppareita. Toivottavasti vauva pysyy vielä massussa.

Kuulumisia odotellaan :)



Z