Elämä on melkein kokonaan vain työntekoa niin mikä järki siinä on?
5 päivää viikossa ja 8 tuntia päivässä, samaa oravanpyörää vuosikymmeniä. Kotona olet töiden jälkeen hereillä noin 6 tuntia kun pitäisi taas mennä nukkumaan että jaksaa tehdä töitä seuraavana päivänä. Vuodessa vain yksi lomakuukausi. Jotku vielä uhraa elämänsä, vapaa-aikansa ja terveytensä tekemällä epämiellyttävää matalapalkkatyötä josta ei jää juuri mitään käteen.
Kaikki muu on elämässä sivuseikka, töitä vaan pitää painaa, muulla ei ole väliä. Siitä ei ole kukaan huolissaan onko työläinen onnellinen ja onko parisuhdetta, perhettä tai varallisuutta.
Ootteko koskaan miettineet mikä järki tässä hommassa on?
Kommentit (88)
Itse tein ratkaisun vähentää tienaamista ja laskea materiaalista elintasoa. Minulle ei enää nelikymppisenä ollut mielekästä tehdä 40 tuntia viikossa töitä, mistä sain rahaa, millä ostin tavaraa, mistä en jaksanut tai ehtinyt nauttia. En enää maksa asioista, jotka voin tehdä itse itseäni varten. Kasvatan, kerään, kalastan ja säilön itse suuren osan ruustani, ja nautin joka hetkestä. Teen töitä vain sen verran, että saan maksettua itselleni riittävän elämän välttämättömät puitteet. Aina kun saan jonkin kiinteän kulun pudotettua pienemmäksi tai kokonaan pois, vähennän työntekoa. Jos tarvitsen rahaa johonkin projektiin tai vaikka huvitteluun, teen pari ylimääräistä keikkaa. Suosittelen säännöllisesti keskustelemaan itsensä kanssa siitä, elääkö sitä todella omien arvojensa mukaista elämää, ja tekemään tarvittaessa muutoksia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saanut tarpeekseni oravanpyörästä ja kaikesta tästä p***asta, kertakaikkiaan tarpeekseni. Kunhan saan vanhempani kunnialla hautaan, menen itse perässä. En vain jaksa tätä p***aa.
Tuttu tunne. Itse jo vanhempani haudanneena, olen ajatellut samoin. Ei vain rohkeus riitä.
Riippuu mistä näkökulmasta katsoo. Jos on henkisesti ja taloudellisesti kiinni palkansaajana eikä näe muita vaihtoehtoja niin ehkä onkin turvallisinta pysyä lestissään. Ne jotka osaa ottaa ohjat omiin käsiinsä tarjoaa hyvinvointivaltio erittäin paljon etulyöntiasemaa. Voisit olla syntynyt myös vaikka Intiaan ja eläisit tonkimalla roskia, tai Japaniin jossa kulttuuri kannustaa sairaaseen työtahtiin.
Suomalaisilla on erittäin suuri yksilönvapaus ja meille tarjotaan kaikki välineet käteen, joilla on mahdollisuus hankkia taitoja ja eri tapoja itsensä elättämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos laskupää on tuota tasoa, niin ei ole ihme että elämä ahdistaa. Ap ei todennäköisesti paljon ylitöitä paina joten viikko työaika on max 40h, eli alle 25% viikon tunneista. Tämä taas on melko vähän itsensä elättämisestä.
Toisekseen eipä sinullakaan ap varmasti mitään sen hyödyllisempää tekemistä ole kuin edes tuo 40h/vk pyörität tahkoa ja annat sen panoksesi yhteiskunnalle.
Laskureiden kokoontumisajothan täällä onkin ap:n johdolla.
Olen lukenut jotain jenkkien keskusteluja samasta aiheesta enkä ymmärrä, kuinka he jaksavat tehdä niin pitkiä päiviä. Jos joku siellä valittaa, että palkka ei riitä, niin kehotetaan ottamaan toinen työ rinnalle ja ehkä kolmaskin.
Miten sellaisessa tilanteessa pystyy selviytymään työstään tekemättä paljon virheitä? Väsyneenä tulee enemmän huolimattomuusvirheitä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähälläkin rahalla voi pärjätä, jos tinkii paljon elämänlaadusta.
Vaatteet kirppikseltä ja syö perunoita. Eikä juuri koskaan pese vaatteita, kunhan vain haisee pahalle. Ehkä vähän pikkuhousuja huljuttelee pesualtaassa.
Ei vaatteiden pesemiseen oikeasti tarvitse kallista konetta. Työmatkoilla reissuhommissa pärjää kyllä nyrkkipyykillä. Samat kalsarit voi pestä joka ilta ja nukkuu alasti.
Säästää aikaa ja aika on rahaa kun ei pese vaatteita juuri lainkaan. Säästyy oikeesti asioita. Säästyy kun ei käy parturissa ollenkaan.
Jos joku haluaa maksaa uudet vaatteet ja että käyn parturissa niin maksaa mulle käyntirahan (koska se on kärsimystä) ja itse parturirahan. Muuten en käy.
Säästäminen on tän ajan juttu. Jos kengissä on reikä, niin muovipussit jalkaan, ei kastu sukat.
Elää voi ilman työntekoakin. Toki joutuu hakemaan töitä säännöllisesti ja siinä on oma vaivansa. Vaihdoin jonkin aikaa sitten nimeni ulkomaisen kuuloiseksi, niin ei enää tarvitse pelätä sitäkään, että joku kutsuisi haastatteluihin. Toki säännöllisesti on karenssi kun en suostu mihinkään päiväkerhoihin osallistumaan mutta siitäkin selviää.
Oletko Ap masentunut?
Samoin voisi ajatella, miten hirveästi on hommaa perheessä tai lapsissa?
Miten kovasti on laittamista omakotitalossa ja pihassa?
Miten paljon on hikeä ja huohottamista s e k s i s s ä?
Etkö vaan voisi olla alalla tai työssä mistä tykkäät, niin ei olis noin raskasta ja merkityksetöntä elämäsi? Lapsillekin mä annoin neuvon, että hakeutukaa alalle, joka oikeasti kiinnostaa ja mikä on mielestänne tärkeää työtä, niin saatte elämän, jolla on väliä itselle. Sitten ei työ, perhe, lapset, talo, koti- ja pihatyöt tai s e k s i olisi raskaita velvollisuuksia, jos ne on omasta tahdostaan valinnut. Raskas elämä on hinta siitä, että on valinnut asioita elämäänsä toisten odotusten mukaisesti. Valitkaa ihmiset elämä omien arvojenne mukaan ja rakastakaa elämäänne.
Vierailija kirjoitti:
Oletko Ap masentunut?
Samoin voisi ajatella, miten hirveästi on hommaa perheessä tai lapsissa?
Miten kovasti on laittamista omakotitalossa ja pihassa?
Miten paljon on hikeä ja huohottamista s e k s i s s ä?
Etkö vaan voisi olla alalla tai työssä mistä tykkäät, niin ei olis noin raskasta ja merkityksetöntä elämäsi? Lapsillekin mä annoin neuvon, että hakeutukaa alalle, joka oikeasti kiinnostaa ja mikä on mielestänne tärkeää työtä, niin saatte elämän, jolla on väliä itselle. Sitten ei työ, perhe, lapset, talo, koti- ja pihatyöt tai s e k s i olisi raskaita velvollisuuksia, jos ne on omasta tahdostaan valinnut. Raskas elämä on hinta siitä, että on valinnut asioita elämäänsä toisten odotusten mukaisesti. Valitkaa ihmiset elämä omien arvojenne mukaan ja rakastakaa elämäänne.
Hyvä ohje, ainakin itse olen ihan turhaan elänyt muiden ihmisten odotusten ja ohjailun mukaan. Mutta olen myös ollut aika pihalla siitä, mitä haluaisin elämässä. Kun ei ole intohimoja, niin vaikea tehdä omia valintoja niiden mukaisesti.
Nyt kun keski-ikäisenä alkaa tajuta paremmin mistä tässä on kyse, on jo sementoinut monia asioita elämässä.
Mä teen epämiellyttävää matalapalkkatyötä, mutta vain keikkana. Vapautta en enää koskaan vaihtaisi ns normaalityöntekoon, edes paremmin palkattuna. Juuri palattiin 10 viikon reissusta. Ne pyörivät pyörässä joiden on pakko (lainat ja lapset), ilmankin pärjää ja itse asiassa voi paljon paremmin.
Olen siirtymässä yrittäjäksi, palkkatyön orjuus vie liikaa aikaa kun taas yrittäjänä voin palkata työntekijöitä ja kerätä itse hedelmät.
Viihdyn paljon yksin omien mielenkiinnonkohteiden parissa ja ettei mökkihöperöityisi, työ antaa vastapainona sosiaalista vilinää elämään. Arki on hyvässä tasapainossa silloin kun työyhteisössä toimitaan hyvin yhteen.
Sama ongelma on kuin monella muullakin, että työ väsyttää niin paljon, että muut kuin työpaikan ihmissuhteet jäävät vähemmälle. Se muun muassa herättelee kysymään, miten paljon tässä elämäntavassa on järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Nauti vapaista viikonlopuista ja osta itsellesi vaikka kukkia tienaamillasi rahoilla?
Kukkia saa ostaa vain laittomasti. Omia rahojaan ei saa suomessa käyttää miten itse haluaa. Kun saisi edes kasvattaa omat kukat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauti vapaista viikonlopuista ja osta itsellesi vaikka kukkia tienaamillasi rahoilla?
Perjantai-iltaisin on väsynyt työviikon jälkeen ja sunnuntai on ankea päivä kun seuraava päivä on työpäivä. Lauantai oikeastaan hyvä päivä.
Yksi hyvä päivä viikossa ja 6 huonoa päivää. Tuota siksi että joku kapitalisti saa nauttia elämästä 7 päivää viikossa.
Vierailija kirjoitti:
... ja todennäköisesti työantajat voivat entistä enemmän puuttua (irtisanoa) työntekijöiden vapaa-ajalla tekemien asioiden takia, esim. alkoholin käyttö vapaalla vaikka olisi töissä täysin selvinpäin
Nyt pössyttely vapaalla voi aiheuttaa potkut. Sekin on aivan sama pääseepä työn orjuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen, elämä valuu hukkaan, mutta sellaista on elämä.
No mitä se "eläminen" sitten olisi, joka ei olisi hukkaa? Juopottelua, kotona makaamista kun rahaa ei ole. MITÄ?
Juuri tuon vuoksi kituuttelin vuosia pienellä opintotuella, tein valtavasti töitä koulutukseni eteen ja kävin sen polun niin pitkälle kuin tässä maassa nyt on mahdollista. Nyt olen työssä jossa saan päättää työaikani itse ja saan tehdä vain ja ainoastaan itselleni merkittävää työtä. Kouluttautukaa ihmiset siihen haaveammattiinne niin elämä ei ole yhtään tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen, elämä valuu hukkaan, mutta sellaista on elämä.
No mitä se "eläminen" sitten olisi, joka ei olisi hukkaa? Juopottelua, kotona makaamista kun rahaa ei ole. MITÄ?
Voisi myös jännätä mitä tukia leikataan seuraavaksi, pitääkö muuttaa jne. Pelkoa että auto hajoaa tai eläin sairastuu, tai itse sairastuu ja tarvitsee erikoislääkäriä. Ei se työtön elämä niin hääviä ole, ja aina sellaisen elämän saa. Sitten toisinpäin onkin ihan toisin, ei saa työpaikkaa vain sillä että tahtoo.
Aina voi ruveta sosiaalipummiksi.
Olen vältellyt työntekoa jo yli 10 vuotta ja ihan hyvin menee. On aikaa liikkua, harrastaa ja tehdä kaikkea mukavaa. Yöunet on hyvät, eikä stressi vaivaa.