Sinä, jota ei lähestytä arkitilanteissa, millainen olet?
Kommentit (104)
Todella harvoin kukaan alkaa juttelemaan. En ole sellainen tyyppi, joka alkaa jututtamaan tuntemattomia. Vaikutan varmaan liian kiireiseltä, tai he olettavat että minua kiinnostaisi edes jutella. Kaupassa ainakin huomaa ne vakiasiakkaat, jotka juttelee usein myyjille. Omassa lähikaupassa olen käynyt vuosia, eikä ole kuulumisia ikinä kysytty.
Ei haittaa mitenkään, mutta kunhan totesin.
Sen jälkeen kun masennuin, huomasin että ventovieraiden ihmisten lähestymiset ja häiriköinnit loppuivat lähes kokonaan. Kai olemukseni on liian ilmeetön ja poissaoleva, ja ihmiset vaistoavat minussa jotain outoa. Vain yhden naisen muistan tulleen pyytämään viittä tai kuutta euroa, jonka antamiseen minulla ei ollut varaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies.
Hyvin kiteytetty.
Iso akka ja vähän pelottavan oloinen varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies.
Hyvin kiteytetty.
Kyllä komeita miehiä lähestytään.
Vähän ujo, väistävä tai varovainen katse miesten suhteen (siksi ei varmaan yritetäkään), pienikokoinen, heiveröinen, söpö tai joskus kaunis, "menee oman rumpunsa tahtiin" tai "ei saa heti selkoa" viba.
Ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies.
Hyvin kiteytetty.
Kyllä komeita miehiä lähestytään.
Koen olevani kasvoiltani ruma (joskin keskivertoa atleettisempi) ja minulle tullaan välillä juttelemaan jos hengähdän lenkillä. Joskus kaupungilla, arjessa tultu pyytämään tulta jne.
...Mutta ei kylläkään mitään sellaista, mitä voisi laskea aloitteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies.
Hyvin kiteytetty.
Kyllä komeita miehiä lähestytään.
Koen olevani kasvoiltani ruma (joskin keskivertoa atleettisempi) ja minulle tullaan välillä juttelemaan jos hengähdän lenkillä. Joskus kaupungilla, arjessa tultu pyytämään tulta jne.
...Mutta ei kylläkään mitään sellaista, mitä voisi laskea aloitteeksi.
...Jaa käärmeistä... Pysäytettiin ja varoitettiin kyystä lenkillä.
Siis kenen pitäisi lähestyä ja missä?
Kävelen nopeasti, hoitaen ne asiat joita olen hoitamassa, tuima, vihainenkin ilme naamalla, en katsele ympärilleni niin että muut huomaisivat sen ja kesäisin käytän ulkona aina tummia aurinkolaseja. Koko olemukseni huokuu "älä vaan puhu mulle tai voi tulla nyrkistä"- vibaa ihan tarkoituksella. En ole koskaan tosin lyönyt ketään lähestyjää, kiinnikävijöitä vain. Asun sellaisella alueella, jossa hörhöjä piisaa, saa olla oikeasti kaikki hoksottimet päällä ja ei saa näyttää ns eksyneeltä tai ihmettelevältä.
Lapset ja humalaiset lähestyvät. Olen pienikokoinen vaalea nainen.
Ilmeisesti helposti lähestyttävä. Tosin onneksi on joitakin rajoittimia ettei ole aina ihan kaikki kimpussa, ainakaan kerralla. :)
Mikä lasketaan lähestymiseksi? Onko se lähestymistä, jos nainen katsoo pitkään suoraan silmiin ja hymyilee? Siis ei käännä lainkaan katsettaan pois. Tai toivooko hän, että minä lähestyisin? Tätä tapahtuu joskus lenkillä. m
Vierailija kirjoitti:
Mikä lasketaan lähestymiseksi? Onko se lähestymistä, jos nainen katsoo pitkään suoraan silmiin ja hymyilee? Siis ei käännä lainkaan katsettaan pois. Tai toivooko hän, että minä lähestyisin? Tätä tapahtuu joskus lenkillä. m
Ihan perus lenkkipolku "etikettiä". Monet myös moikkaavat, tuskin kumminkaan haluavat, että sänkyyn hyppäisit.
Vierailija kirjoitti:
Mikä lasketaan lähestymiseksi? Onko se lähestymistä, jos nainen katsoo pitkään suoraan silmiin ja hymyilee? Siis ei käännä lainkaan katsettaan pois. Tai toivooko hän, että minä lähestyisin? Tätä tapahtuu joskus lenkillä. m
Ehkä hän toivoo että lähestyisit. :)
Kyllä jotkut koirat lähestyy. Rapsutan niitä ja lässytän vähän.