Onko sinulla vahva perusturvallisuuden tunne?

Ihan normaali. Tosin mieheni on poliisi, joten nautin turvallisuuden tunteesta.

Lapsi kuoli jo

Nykyään on, kiitos terapian. Lapsuudenkodissa ei perusturvallisuus päässyt muodostumaan.

Oli ennen Nato/Dca:ta ja sinimustaa hallitusta. Nyt oikeasti pelottaa.

Monenlaisia huolia mulla on mutta lapses saat kyllä hoitaa itse!!

Poliittinen  ja taloudellinen eliittimme koostuu roistoista.                                                                                            b

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali. Tosin mieheni on poliisi, joten nautin turvallisuuden tunteesta.

Etkö pelkää että miehesi kuolee töissä? 

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali. Tosin mieheni on poliisi, joten nautin turvallisuuden tunteesta.

Ai se tv:n suvaccicyttä?

-Täysin turha tyyppi ja laittaisin pataan jos olisi tarvetta.

Melko hauras. En enää oikein luota kykyyni luovia uusien kriisien keskellä ja tunnen jopa usein suoranaista pakokauhua ns. normaaleja aikuiselämään kuuluvia velvollisuuksia suorittaessani vaikka toisaalta järjellä ajatellen ymmärrän, että kyse on katastrofiajattelusta. Luulin ennen kokemani liittyvän pelkästään normaaliin aikuiseksi kasvamisen tuskaan, mutta olen jo 33-vuotias ja tunne on pikemminkin vuosien saatossa vain vahvistunut. 

Oli ennen nassehallitusta. Nyt ei voi luottaa mihinkään.

Se katosi 24.2.2022 eikä ole tullut takaisin. 

Tavallisen ihmisen turvallisuutta järkytetään tietoisesti niin median kuin hallitusten ym taholta jatkuvasti.  Miksi?  Kun olemme turvattomia, suostumme asioihin joita muutoin kyseenalaisittaisimme. Eli kaikki kuuluu "suunnitelmaan" luoda uusi "uljas" jokin.

Ei ole ollut vuosiin ja aina kun uhkaillaan. Johtuu köyhien kyykytyksestä ja olematon raha. Myös kohtelu. Se mikä toimii jossain, siinä on vähän parempi. Varmasti olisi vaikeaa jos sukulaista ei olisi. Yritän keksiä kyllä jotain aina, mutta toimiiko se tilanteeseeni. Rakenteet mutkikkaita ja byrokratiat.

On kyllä. Elämä on opettanut, että kaikesta selviää ja asiat järjestyvät. Vanhemmiten on myös oppinut antamaan vaikeille elämäntilanteille hankaline tunteineen aikaa.

Nah. Riittävä määrä kokemusta elämän sattumanvaraisuudesta tekee pikemminkin välinpitämättömäksi.

On. Olen oppinut, että kaikesta selviää. 

On, en pelkää enää mitään ja kaikesta selviää.

Ei, varaudun koko ajan henkisesti siihen että joku kuolee, ihmiset pettää, työ lähtee alta tai sairastun. Kun tuo luottamus menee niin sitä nyt vaan ei voi järkeilemällä takaisin saada. Ymmärrän kyllä ettei etukäteen stressaaminen mitään auta, mutta tällainen olen. On siitä ollut hyötyäkin. Kun noita asioita on tapahtunut ja on tavallaan ollut pään sisällä se kriisikartta minkä mukaan mennään.

Eipä mullakaan (ap) ole. En myöskään ole selvinnyt vastoinkäymisistä henkisesti, vaan mennyt usein psykoosiin, josta siitäkään en ole selvinnyt terveeksi, ja se on nykyään krooninen sairaus. Omalla kohdallani voisi siis sanoa, ettei ole mitään syytäkään uskoa, että kaikesta selviää (henkisesti) , kun en ole koskaan  selvinnyt. Eikä monet muutkaan selviä. Hengissä toki fyysisesti, mutta eipä sitä tuolla lauseella tarkoiteta, kun elämä persoonan hajottua ei ole elämää. 

On. Jos saan pakata yhteen isoon reppuun tarvitsemani, voin lähteä, vaikka lopullisesti, tietämättä mihin, ja tiedän että selviän. Tämä johtuu siitä että en ole vastuussa kenestäkään muusta.  Jos olisin vastuussa muista ihmisistä olisi epävarmuutta ja huolta aivan toisella tavalla. N53