En tee vapaaehtoistöitä lastemme urheiluseurassa vaikka periaattessa pitäisi

Talkootyö ja vapaaehtoistyö on vapaaehtoista! Itse en ole kertaakaan osallistunut taloyhtiön talkoisiin koska mulla on hirvittävät selkä- ja jalkakivut. En pode syyllisyyttä.

Missä kilpailusäännöissä? Väitätkö, että siellä eritellään mihin ja minkä verran pitää osallistua? En kyllä ole koskaan tällaista täyttänyt lapseni harrastustoiminnan osalta. Mitään sopimuksia tällaisestä ei seurassa ole. Nämä vaatimukset ja velvoitteet myös tiukentuu koko ajan. Eikö silloin pitäisi kirjoittaa uudet sopimukset? Kovaa tekstiä sulta, mutta ihan metsään taitaa mennä tältä asiantuntijalta. 

No niissä, jotka sinä ruksit luetuiksi, vaikka et edes vilkaissut niitä. Jos olisit edes vilkaissut, tietäisit mitä siellä lukee :D

Vierailija kirjoitti:

Talkootyö? Siis seuralle? Meillä vanhemmat vuorotellen kustakin joukkueesta imuroi matot ja siivoaa tilat, aikaa menee noin 2-3 tuntia, vuoro sattuu omalle kohdalle ehkä 2 kertaa vuodessa. Joskus voi joutua leipomaan pari pellillistä mokkapaloja tai keittämään kahvia kahvioon. Jojoksi ei joudu, kun siihen hommaan on aina tunkua. Jojot saa ilmaiset kyydit kisoihin ja majoitukset ja ruokailut ilmaiseksi, niin löytyy vapaaehtoisia. 

 

En kyllä koe, että se vapaaehtoistyö, kuten hallin siivous olisi seuralle ilmaista työtä vaan omalle lapselle. Kaikki kustannukset jaetaan urheilijoiden kesken ja vanhemmat loppupelissä maksaa ne kuukausimaksut. Eli kun siivoan 2-3 tuntia, se raha on poissa maksuista, mikä menisi viikkosiivouksiin siivousyritykselte.

Miksi vanhemmat imuroi ja siivoaa? Laittakaa lapset töihin.

Minä koen tämän niin, että jos maksan suuret summat lapsen harrastamisesta, silloin en osallistu ilmaistyöllä vielä päälle. Talkootyön ymmärrän kyllä (lähes)ilmaisharrastuksen parissa, mutta en sellaisessa, jossa on satasten lisenssimaksut kaiken muun päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä lokkiperheitä urheiluseuroissa riittää. Haluavat poimia rusinat pullasta antamatta mitään takaisin. Kohta se loppuu kun tulee isot leikkaukset urheiluseurojen tukemisessa. Hyvä juttu.

Te työttömät oloneuvokset varmasti joudutte ja jaksattekin illat pitkät luuhata pitkin talkoita. Meilläkin joukkueenjohtaja päsmäröi ja käskyttää muita. Ainoa asia missä tämäkin pääsee tärkeilemään. Pitkäaikaistyötön tallukka. Ei ymmärrä lainkaan, että muilla on ne päivätyöt, päivystyksiä, kolmivuorotyötä, työmatkoja ja perheellä muutakin elämää. Ei voi ymmärtää mikä ongelma on viikonloppuisin tehdä talkotyötä. Ei varmaan kun itse röhnöttää päivät kotona.

Vähän asenteellinen kirjoitus. Monissa harrastuksissa ne maksut ovat nykyään sitä luokkaa, että pitkäaikaistyöttömällä ei mitenkään rahkeet riitä. Minun lapsieni urheiluseurassa ne ahkerimmat talkoilijat ovat juurikin vaativissa ammateissa toimivia, myös päivystys- ja vuorotyötä tekeviä miehiä ja naisia. Porukassa on lääkäreitä, professoreita, opettajia, poliiseja jne. Fiksua porukkaa jonka kanssa on mukava yhdessä järjestää lapsiemme kisoja.

Talkootyö ei ole pakollista. Mitä tuota miettimään? Tehkööt ne jotka haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Talkoomaksujen tulisi olla verottomia. Siis joko talkoilee tai maksaa kompensaation. Tämä kaikessa yhdistystoiminnassa.

Todellakin. Tämä parantaisi myös seurojen taloutta, kun voisi osallistumattomille vanhemmille laittaa laskun. Meidänkin seurassa kilpaurheilevien lasten vanhemmista ehkä 20% ovat kisoissa toimitsijoina (muita talkoita ei ole), niin tuntuva maksu saisi varmasti lisää porukkaa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen toiminut lasten säbäjoukkueissa sekä joukkuuenjohtajana sekä valmentajana.

Aina löytyy näitä vanhempia, jotka kuvittelevat asioiden tapahtuvan itsestään:

- Lapsi viedään harkkoihin, mutta näistä vanhemmista ei koskaan kuulu mitään, paitsi turnausta edeltävänä iltana kun Matti-Petterillä ei ole kyytiä. Ja siinä käy sitten niin että joku hyvää hyvyyttään koukkaa matti-petterin kyytiin ja koittaa sitten karhuta ennalta sovittua 15 euron kyytimaksua siinä onnistumatta.

- Koskaan ei osallistuta mihinkään vaan vaaditaan vaan itselle lisää, tappioiden jälkeen haukutaan valmennuksen huono taso.

- Vaikka on etukäteen sovittu, että peleihin osallistuminen edellyttää harjoituksissa käymistä niin matti-petteri ilmoitetaan turnauksiin vaikka alla olisi kahden kuukauden harkoissakäymätön jakso. Sitten ollaan närkästyneitä kun ilmoitetaan, että harjoittelua

Riippuu lajista. Omat lapset harrastaneet kilpauintia ja ainakin meidän seurassa vanhemmat eivät osallistu siihen valmennus- ja kilpailupuoleen. Eli seura järjestää kisareissut kokonaisuudessaan, vanhemmat eivät valmenna, ei ole joukkuelajeista tuttuja joukkueenjohtajia jne. Vanhemmat toimivat kotikisoissa toimitsijoina eri tehtävissä, vaan eipä tuumaa löytyä niihinkään riittävästi tekijöitä, yleensä samat tunnolliset vastuunkantajat niissä kisoissa häärii. Olen miettinyt, että jotkut vanhemmat varmaan luulee, että ne kisoissa toimivat henkilöt on jotain palkattuja ammattilaisia ja hommat ei koske muita. Tuntuu myös, että nämä osallistumattomat henkilöt eivät ymmärrä kotikisojen olevan seuralle tärkeä varanhankintakeino. Jos ne rahat jäävät saamatta kisoista, se täytyy hankkia muuten, esimerkiksi vanhempien kukkarosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuo urheiluseura sentään mikään vanhempien pakkotyölaitos ole. Osallistuminen tietty suositeltavaa, mutta vapaaehtoista. Ihan riippumatta elämäntilanteesta. Ei siihen mitään tarvitse selitellä.

Ei toisaalta tarvitse valittaa harrastusten kalleudesta. Tai siitä ettei sopivia/laadukkaita harrastuksia ole tarjolla. 

Halvalla on tarjolla niitä harrastuksia, joita jotkut vapaaehtoisena järjestää. Heidän osaamisensa ja ajankäyttönsä on sellaista kuin sattuu olemaan.

Näin. Juuri on kauhisteltu miten olympialaisissa ei tule mitaleja ja syitä oli esim harrastusten kalleus ja huono valmennus sekä vähäiset harrastajamäärät.

Miten nämä paranee, jos harrastukset ei saa olla kalliita, mutta ne eivät saa olla myöskään halpoja (eli

Vanhemmat valmentajaksi eli sitä talkootyötä mihin juuri kukaan ei suostu?

Mitä jos käytetään ne kausimaksut kunnon valmentajiin ja salivuokriin. Jos maksu on 200e/kk ja joukkueessa on 20 lasta niin luulisi sillä jotain saavan. Pelireissut sitten maksetaan joko käteisellä tai talkootyöllä ja jos vanhempi ei tähän suostu, lapsi ei pelaa. Yksinkertaista. Pelireissulle kuljetaan omilla autoilla niin ei tarvitse huolehtia kuin siitä omasta lapsestaan. Tai jos halutaan se bussikyyti niin siitä pitää sitten maksaa tai ei pääse kyytiin.

Tyypillistä. Isä on vapaamatkustaja, joka ei koe huonoa omaatuntoa sen enempää talkoiden puutteesta kuin siitäkään, että jättää koko kodin pyörityksen vaimolleen.

Millä logiikalla koko asia on ap:n vastuulla? Hän hoitaa jo yksin arjen pyörityksen kotona sen lisäksi että käy töissä. Mies kantakoon edes kortensa talkoosoppaan. Yhtään en tuntisi ap:n asemassa tunnontuskia. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut jalkapallon harrastaja. Meni kuppi nurin, kun lähes joka viikonloppu ja välillä viikollakin piti olla kuljettamassa peleihin. Olevinaan kaikki vanhemmat osallistuvat, mutta ei todellakaan osallistu. Yhden pojan perheellä ei ollut autoa ja erään toisen pojan vanhemmat oli olevinaan aina töissä. Eihän kukaan sitä usko. Sitten oli niitä, jotka laskee, että heille kuuluu joka neljännen pelin kuljetus. Ja sitten meitä, jotka ajatteli, että hitto soikoon, pakkohan ne on sinne viedä. Ei se ajoaika vaan se, että monta tuntia siellä odottelet, omana vapaapäivänä!

Koriksessa jatkuva buffa-myynti (äidit hoitaa). Ja kyllä sielläkin usein menivät peleihin ja turnauksiin omilla kyydeillä. Tosin ei ollut ketään siinä joukkueessa, jonka vanhemmat ikinä ei olisi kuskanneet. Mutta kyllä oli heitä, jotka ei ota kyytiin ketään, kun jatkavat mummolaan sieltä pelistä tai ostoksille tai minne milloinkin. Yksi poika kulki minun kyydissä 7 kert

Me ollaan autottomia, joten kaikki joukkuelajit oli pois laskuista jo ennen kuin lapsi aloitti mitään. Harrastaa yksilölajia, niin voidaan itse päättää minne mennään kilpailemaan ja päästään joko julkisilla tai vuokrataan auto joskus. En ikinä kehtaisi pistää lasta muiden vanhempien kyytiin jatkuvasti.

Ylimääräiset maksut on jotenkin niin yhden tulotason porukan ehdotus kaikkeen. Totuus kuitenkin on, että tavallisella perheellä ei rahaa ole säästössä eikä talous kestä maksujen korotuksia. Minä tiedän useamman perheen, joiden tyttö on lopettanut cheerleadingin, kun ei riitä rahat. Maksut eivät ole mitenkään kohtuuttomat, meillä esimerkiksi toisella tytölläoli viime vuonna 216 €/kk ja toisella tytöllä 204€/kk, ovat siis eri joukkueissa. Tuokin raha on monelle perheelle jo nyt liian suuri, vaikka lapsi haluaisi harrastaa. Siellä on halvempi harrasteryhmä alakouluikäisille, jonne voi mennä kerran viikossa. Eihän se kiinnosta, jos on vuosia harrastanut, koska joka syksy alkaa tasolta 0 tai 1.

Missään nimessä maksut ei saa nousta, koska se karsii harrastajia eikä uusia tule tilalle. Täällä on vain yksi seura, jossa voi harrastaa cheeriä, ja sen takia myös ympäryskunnista tulee tyttöjä. Heillä kertyy aika isot kulut treeneihin kuljettamisestakin. Kengät, vaatteet, lisenssit, vakuutukset yms. maksaa tietysti myös, mistä tulee lisäkuluja tuon reilun 200€ kuukausimaksun lisäksi. Jos syksyn alussa samassa kuussa ostaa lisenssin, vakuutuksen ja uudet kengät, niin helposti menee siinä kuussa 400€ per tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksen hinnan kuuluu kattaa kaikki kustannukset. Kuulin jopa sellaista, että junnujen vanhempien keräämät  talkoorahat olisivat menneet edustusjoukkueelle. Jos totta, niin aika törkeää. 

Esimerkiksi monella seuralla on vaikkapa seuramaksu, tai vähintäänkin jäsenmaksu, joka menee seuralle. Ei joukkueelle. Sillä sitten katetaan vaikka kirjanpidot sun muut semmoiset, mutta mistäpä tuota tietää ohjautuuko sitä sille edustusjoukkueellekin?

Isoissa seuroissa on palkattuja työntekijöitä ja valmentajia ja seuran liikevaihto saattaa hyvinkin lähennellä miljoonaa. Budjetit laaditaan kuten missä tahansa yrityksessä ja ei mitään jäsenmaksuja ole korvamerkitty millekään tietylle ryhmälle, vaan kaikilla tuloilla pyöritetään seuran toimintaa. Oma jälkikasvu on ollut/on edustusurheilijoita ja valmennusmaksut ovat heillä (edustusurheilijoilla) ylivoimaisesti korkeimmat koko seurassa. Siltikään ne yksinään eivät riitä esimerkiksi valmentajien palkkoihin sivukuluineen, vaan rahaa täytyy tulla muualtakin.

En ikinä ole antanut lapsen harrastuksen viedä sellaista aikaa, jota yksinkertaisesti ei ole.

Harrastus on kuitenkin maksullinen ja niitä talkoointoisia näkyy riittävän. Pari kertaa olen ollut myyntikojussa myymässä ja jopa leiponut kerran sinne kojuun. Mutta näyttää homma pyörivän ilman minuakin.

Koskaan en ole selitellyt kenellekään. Havaintojeni mukaan en ole ainut "lintsari".

Omassa lapsuudessa/nuoruudessa urheilijat osallistui talkoisiin myös, kun järjestettiin kisoja. Jos ei ollut oman sarjan kisat, tultiin töihin ja se oli itsestäänselvyys. Nyt pelkät vanhemmat huseeraa siellä ja sitten osoitellaan sormella niitä, jotka eivät pysty. Itse talkoilin monta kertaa kesässä ollessani nuori. En ymmärrä miksi tämä käytäntö ei ole säilynyt.

Omat lapset on vasta 11- ja 8-vuotiaita. Vanhemmalla tytöllä on adhd ja tarvitsee vielä tukea ja opastusta kisapäivän aikana, että muistaa lämmitellä, mennä ajoissa suorituspaikalle ja syödä ym. Kerran tänä kesänä kokeiltiin, että osaisiko huolehtia itse itsestään kisoissa. Ei onnistunut vaan melkein myöhästyi kisapaikalta ja unohti syödä ja lämmitellä. Tästä syystä en talkoile silloin, kun omalla tytöllä on kisat kesken. Sen jälkeen voin kyllä, jos jossain apua tarvitaan.

Mutta edelleen ihmettelen, että miksi lapsia ja nuoria ei valjasteta niihin töihin, jotka voisivat helposti tehdä. Miksi vaan vanhemmat ovat siellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun olisikin mahdollista kuitata talkootyöt tehdyiksi euroilla. Hyvin suuri osa vanhemmista tekisi niin välittömästi. Köyhät hoitakoon maksunsa sitten työllä

Ja siihen se harrastus sitten loppuu. Kas kun siellä ei ole enää vapaaehtoisia järjestämään tapahtumia, kyytejä yms. Monessa seurassa on kokeiltu jossain vaiheessa tuota rahalla asioiden hoitamista. Käytännössä mitään pelejä tai kisoja ei saada järjestettyä, koska ei ole työvoimaa, mihinkään ei voi lähteä koska kukaan ei halua ajaa jnejne.

Jos taas nostetaan maksut sellaisiksi että tuo voidaan hoitaa palkatulla työvoimalla, suurin osa harrastajista joutuu lopettamaan, koska touhu on liian kallista.

Rahalla saa tekijöitä, lapsipieni. Kun talkootyöt kuitataan rahalla, on seuralla varaa PALKATA tekijöitä niihin hommiin, jotka muuten teetettäisiin ilmaistyönä. Toimii oikein hyvin seur

Käsityksesi voi, lapsipieni, päteä hyvinkin jossain kahvilan pidossa. Mutta joissain lajeissa, esimerkiksi uinnissa, ei ole olemassa järjestelmää, joka välittäisi maksusta tuomarikortillisia toimitsijoita kisoihin. Olisikin, mieluusti tekisin niitä tuomarihommia ja saisin siitä palkkaa, mutta näin se ei vain ole. Homma menee käytännössä niin, että aktiiviset vanhemmat järjestävät niitä kisoja myös lusmujen lapsille, niin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Ylimääräiset maksut on jotenkin niin yhden tulotason porukan ehdotus kaikkeen. Totuus kuitenkin on, että tavallisella perheellä ei rahaa ole säästössä eikä talous kestä maksujen korotuksia. Minä tiedän useamman perheen, joiden tyttö on lopettanut cheerleadingin, kun ei riitä rahat. Maksut eivät ole mitenkään kohtuuttomat, meillä esimerkiksi toisella tytölläoli viime vuonna 216 €/kk ja toisella tytöllä 204€/kk, ovat siis eri joukkueissa. Tuokin raha on monelle perheelle jo nyt liian suuri, vaikka lapsi haluaisi harrastaa. Siellä on halvempi harrasteryhmä alakouluikäisille, jonne voi mennä kerran viikossa. Eihän se kiinnosta, jos on vuosia harrastanut, koska joka syksy alkaa tasolta 0 tai 1.

Missään nimessä maksut ei saa nousta, koska se karsii harrastajia eikä uusia tule tilalle. Täällä on vain yksi seura, jossa voi harrastaa cheeriä, ja sen takia myös ympäryskunnista tulee tyttöjä. Heillä kertyy aika isot kulut treeneihin kuljet

Eihän maksujen tarvitse nousta, lisämaksujahan tässä on ehdotettu niille jotka eivät halua tehdä talkootyötä. Monelle tämä olisi ihan ok vaihtoehto.

Mutta minusta kyllä tuo cheer on kohtuuttoman kallista. 200e/kk on ihan mitä tahansa alakouluikäisten harrastuksesta liikaa. Monelle ei selvästi ole koska lapset edelleen harrastavat mutta minä en koe että saan rahoilleni vastinetta vaikka kuinka olisi ammattivalmentaja. En raaskisi omaankaan harrastukseen laittaa noin paljoa rahaa.

"Sitten ei pidä laittaa lastaan sinne alkujaankaan. Ei ainakaan joukkuelajeihin. " Eli liikuntaharrastukset on vain niille, jotka haluavat tehdä sitä supertosissaan ja joiden vanhemmilla on mahdollisuus ja halua omistaa koko elämä ja hyvinvointi harrastamiselle? Aika monessa tapauksessa "koko elämä" ei ole lainkaan liioittelua, tiedän perheitä, joissa esim. KAIKKI viikonloput ja suurin osa arki-illoista kuluvat kuskatessa, kentän laidalla ja myyjäisissä ja vanhemmat ovat aivan uupumisen/eron partaalla kun mitään yhteistä aikaa tai lepoa ei ole. Tämä on sinun mielestäsi se, mihin kaikkien pitää sitoutua ja jos ei sitoudu niin muksu ei harrrasta? 

Öö, jotenkin luulin, että liikunta ja harrastaminen kuuluu ja on hyvä asia kaikille lapsille ja nuorille. Mutta ok, muut maatkoon kotona ja notkukoot ostareilla kun valioyksilöt harrastaa. 

Kirjoituksesi perusteella tämä ei varmaan ole sinulle ongelma, mutta kuvittelisin, että sua kiinnostaa se, että Suomen kokoisessa maassa harrastajamäärät jäävät tuolla logiikalla niin minimaalisiksi, että se laskee niihden lahjakkaidenkin mahdollisuuksia päästä koskaan muualle kuin Suomen huipulle, joka taas on sitten niin matala että tämän vuoden olympiamenestystä pidettäisiin jo huippusuorituksena. 

Tämä siis vastauksena viestiin 31, lainaus ei jostain syystä toimi.

"Sitten ei pidä laittaa lastaan sinne alkujaankaan. Ei ainakaan joukkuelajeihin. " Eli liikuntaharrastukset on vain niille, jotka haluavat tehdä sitä supertosissaan ja joiden vanhemmilla on mahdollisuus ja halua omistaa koko elämä ja hyvinvointi harrastamiselle? Aika monessa tapauksessa "koko elämä" ei ole lainkaan liioittelua, tiedän perheitä, joissa esim. KAIKKI viikonloput ja suurin osa arki-illoista kuluvat kuskatessa, kentän laidalla ja myyjäisissä ja vanhemmat ovat aivan uupumisen/eron partaalla kun mitään yhteistä aikaa tai lepoa ei ole. Tämä on sinun mielestäsi se, mihin kaikkien pitää sitoutua ja jos ei sitoudu niin muksu ei harrrasta? 

Öö, jotenkin luulin, että liikunta ja harrastaminen kuuluu ja on hyvä asia kaikille lapsille ja nuorille. Mutta ok, muut maatkoon kotona ja notkukoot ostareilla kun valioyksilöt harrastaa. 

Kirjoituksesi perusteella tämä ei varmaan ole sinulle ongelma, mutta kuvittelisin, että sua kiinnostaa se, että Suomen kokoisessa maassa harrastajamäärät jäävät tuolla logiikalla niin minimaalisiksi, että se laskee niihden lahjakkaidenkin mahdollisuuksia päästä koskaan muualle kuin Suomen huipulle, joka taas on sitten niin matala että tämän vuoden olympiamenestystä pidettäisiin jo huippusuorituksena. 

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuudessa/nuoruudessa urheilijat osallistui talkoisiin myös, kun järjestettiin kisoja. Jos ei ollut oman sarjan kisat, tultiin töihin ja se oli itsestäänselvyys. Nyt pelkät vanhemmat huseeraa siellä ja sitten osoitellaan sormella niitä, jotka eivät pysty. Itse talkoilin monta kertaa kesässä ollessani nuori. En ymmärrä miksi tämä käytäntö ei ole säilynyt.

Omat lapset on vasta 11- ja 8-vuotiaita. Vanhemmalla tytöllä on adhd ja tarvitsee vielä tukea ja opastusta kisapäivän aikana, että muistaa lämmitellä, mennä ajoissa suorituspaikalle ja syödä ym. Kerran tänä kesänä kokeiltiin, että osaisiko huolehtia itse itsestään kisoissa. Ei onnistunut vaan melkein myöhästyi kisapaikalta ja unohti syödä ja lämmitellä. Tästä syystä en talkoile silloin, kun omalla tytöllä on kisat kesken. Sen jälkeen voin kyllä, jos jossain apua tarvitaan.

Mutta edelleen ihmettelen, että miksi lapsia ja nuoria ei valjasteta niihin töihi

Sama trendi näkyy ihan kaikessa, eli aiemmin lapsille/nuorille kuulunut vastuu onkin nyt vanhemmilla. Koulu on tästä ikävä esimerkki, jatkuvasti Wilma puskee viestiä siitä, miten meidän vanhempien oletetaan tekevän asioita, jotka kuuluisivat joko opettajalle tai lapselle itselleen. Esim. luokkaretki on tietääkseni yleensä hoitunut ihan opettajavoimin, mutta nyt viime vuonna Wilmassa huhuiltiin saunan lämmittäjää/astioiden pesijää/tavaroiden kuskaajaa (siis meistä vanhemmista). Kasvion tekemiseen on suhtauduttu samalla asenteella koulun puolelta, eli "kotona voisitte...". Kun koko luokan tilanne sitten oli se, että monelta puuttui kasviosta useita kasveja (tähän syynä mm. myöhässä annetut ohjeet + se tosiasia, ettei paikkakunnaltamme löydy läheskään kaikkea), sen sijaan että opettajat olisivat vieneet lapset naapurikunnan jättimetsään, tämä vieritettiin kodeille. En tiedä miten realistista on olettaa, että alakouluikäiset pummivat kyytejä itselleen tuntemattomalle metsäalueelle, saati lähtevät seikkailemaan julkisilla (joilla ei taida ihan lähelle edes päästä)?