Julia on pienten kaksosten kotiäiti ja naimisissa. Julialla on kumppaninsa kanssa avoin suhde ja he ovat polyamorisi

Vierailija kirjoitti:

Suomiakkojen taso on surkeaa. Onneksi olen vapaaehtoisesti sinkku. En katselisi päivääkään naista, joka pettää. M28

Enkä minä katselisi miestä joka pettää

Vierailija kirjoitti:

"Minulla on itselläni muita kumppaneita ja niin on myös miehelläni" ... Niin varmaan. Naisella on 15 kumppania ja mies hakee vielä sitä ensimmäistä tuon lisäksi. Tuo polyamoria diili hyödyttää vain naista ja on miehelle ihan betadiili.

Entä jos ne on tuossa ikävänkuuloisessa järjestelyssä siksi kun muita ei saa? Vaikuttaa että yksi tuttava on tyytynyt polyamoriaan siksi.

Hirveästi jengi säälii lapsia, mutta onko heillä tosiaan kurjat olot tämän polyn takia? Vain perhe itse tietää. Olisi kiva jos joku haastattelisi aikuisia, jotka kasvoivat polyperheessä, en usko sen olevan vaurioittavaa kunhan on turvallinen ja rakastava ympäristö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kummasti tunnut paljon tietävän näistä polyamoristeista, joita halveksit. Eri."

 

Joo, tiedän jonkun verran. Ei ole kaunis kuva. En tosiaan ole oikeassa elämässä, enkä mediassa, tavannut yhtään normaalin oloista järjestelyä. Puheissa kaikki on kaunista ja toimivaa, mutta lapsista näkee, että joku on mennyt pahasti pieleen. Eikä ole varmaan yllätys, että näiden lapsissa on paljon "sukupuoleltaan epätyypillisiä" ym. 

Ehkä näissä sukupuoleltaan epätyypillisillä ihmisillä on kyse ennemminkin nykyisten sukupuolikäsitysten ja -roolien kyseenalaistamisesta. Eikä oletetuista traumoista. 

Hoh hoijaa. Tottakai sillä Pajukaarnapuronsolinalla 15v on kyse "nykyisten sukupuolikäsitysten ja -roolien kyseenalaistamisesta". Tietenkin on. Vai olisiko hän kuitenkin vain sellaisesta hieman "epätyypillisestä" kodista, jossa äiti on feministi ja isä poissaoleva ja molemmilla kumppaneita siellä täällä? Tätä sekoilua ja vastuun pakoilua kutsutaan sitten jollain kivalla nykynimellä, kuten polyamoria. 

Suomi on maailman tasa-arvoisin maa. Meillä on ihan ok "sukupuolikäsitykset" eli että niitä sukupuolia on tasan kaksi. "Sukupuoliroolit" taas on jotain, mitä feministit pitää yllä kynsin hampain. Kaikki muut saa tehdä, mitä haluavat ja ovat saaneet jo monta vuosikymmentä. Ainoastaan joku parikymppinen uusfeministi kailottaa jotain sortoa, jota tapahtui 80-luvulla, kun se oma mummu ei päässyt kerran retkelle, vaikka velipoika pääsi yms. Niin väsyttävää, niin passé...

Vierailija kirjoitti:

Mun puolestani asukoot ja eläkööt miten tahtovat, kun eivät tuota haittaa kenellekään.  Mutta en myöskään tykkää, että noista kummallisista suhteistaan pölötetään pitkin maailmaa, mitä ne kenellekään kuuluu?  Miksi siitä pitää toitottaa ihmisille?  Eikö muuta enää keksitä?

Mutta aattele nyt, jos vaan elelet rauhassa niissä polysuhteissasi, niin sitten kukaan ei saa tietää, miten erikoinen ja spesiaali ihminen olet. Kuvittele, että ne saattavat luulla sinua ihan tavalliseksi tallaajaksi! Pakkohan siitä on kertoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä naisoletettu kuvaa itseään: "ei halua tehdä suhteissaan sellaisia sitoumuksia, jotka kietoisivat hänen elämänsä merkittävässä määrin yhteen kumppaneiden elämän kanssa".

Ihmisparka ei tajua, että energiatasolla seksikontaktissa mies ja nainen kietoutuvat toisiinsa niin lujaa, että kestää useita päiviä, ennen kuin heidän energiakehostaan poistuvat toisen energiajäämät. Tämän takia maksulliset naiset ovat usein sekavia.

Tämä tuntuu tietysti ihan ufolta länsimaisen sekulaarin maailmankuvan omaksuneesta ihmisestä. Esim. buddahalaisuus näkee asian toisin, koska tarkastelee ihmisiä energiaolentoina.

 

Kieltämättä muotoilit sen vähän "ufosti", mutta periaate on kyllä ihan oikein. Naisen psyykelle vaan ei tee hyvää jakaa itseään ympäriinsä. Nämä Juliat luulevat olevansa jotenkin erilaisia, kuin ihmiset yleensä, mutta samat lait

Ironisesti miehet kuitenkin idän maissa käytyään puolustavat kuinka seksuaalisuuden hyödyntäminen on naisen biologiaa ja olisi häpeäksi, jos nainen ei sitä toteuta. Ihan esimerkkinä tulee mieleen Thaimaa. Sitten kun suomalainen nainen toteuttaa "biologiaansa", niin h-sana. Jos valtaosa noudattaisi kristillistä avioliittomallia, niin meillä olisi enemmän hyvinvoivia sukupolvia hyvinvoivien pariskuntien lisäksi. Katsokaapa vaikkapa Päivi ja Niilo Räsästen liittoa, miten hyvällä mallilla se on. Mitä yliseksuaalisempi yhteiskunta, sitä alhaisempi syntyvyys. Raskaaksi tulemisen riski tulee palauttaa seksuaaliseen toimintaan ja sitä pitää korostaa seksuaalivalistuksessa nykyisen nautintokeskeisyyden (tämä ei nyt tarkoita, että nautinto pitäisi täysin unohtaa) sijaan. Tämä saisi miehet ja naiset harkitsevaisempaan ja pitkäaikaiseen parinvalintaan, jolloin kumppani on sellainen, jonka kanssa jakaa seksuaalisesta toiminnasta tullut seuraus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kummasti tunnut paljon tietävän näistä polyamoristeista, joita halveksit. Eri."

 

Joo, tiedän jonkun verran. Ei ole kaunis kuva. En tosiaan ole oikeassa elämässä, enkä mediassa, tavannut yhtään normaalin oloista järjestelyä. Puheissa kaikki on kaunista ja toimivaa, mutta lapsista näkee, että joku on mennyt pahasti pieleen. Eikä ole varmaan yllätys, että näiden lapsissa on paljon "sukupuoleltaan epätyypillisiä" ym. 

Ehkä näissä sukupuoleltaan epätyypillisillä ihmisillä on kyse ennemminkin nykyisten sukupuolikäsitysten ja -roolien kyseenalaistamisesta. Eikä oletetuista traumoista. 

 

Hoh hoijaa. Tottakai sillä Pajukaarnapuronsolinalla 15v on kyse "nykyisten sukupuolikäsitysten ja -roolien kyseenalaistamisesta". Tietenkin on. Vai olisiko hän kuitenkin v

Kyllähän kasarilla edes jotenkin naisten roolit alkoivat monipuolistua ja jo ysärillä tulos oli oikeasti hyvä. 2000-luvulla ketään ei hetkauttanut, jos tykkäsi tyttönä sinisestä ja autoista. Se oli ihan ok usealle. 2020-luvulla ollaan menty alaspäin ja ironisesti feministit, transaktivistit ensin sanovat, että totta kai poika on edelleen poika vaikka tykkäisi leikkiä nukeilla tai tyttö on edelleen tyttö, vaikka leikkii autoilla, mutta sitten taas pojasta tuleekin tyttö leikittyään nukeilla ja tytöstä poika leikittyään autoilla. Niin ja niitä sukupuolia ei ole olemassa, mutta äkkiä se tyttö muuttuu pojaksi kun ei ole stereotyyppinen tyttö ja naisia sorretaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kummasti tunnut paljon tietävän näistä polyamoristeista, joita halveksit. Eri."

 

Joo, tiedän jonkun verran. Ei ole kaunis kuva. En tosiaan ole oikeassa elämässä, enkä mediassa, tavannut yhtään normaalin oloista järjestelyä. Puheissa kaikki on kaunista ja toimivaa, mutta lapsista näkee, että joku on mennyt pahasti pieleen. Eikä ole varmaan yllätys, että näiden lapsissa on paljon "sukupuoleltaan epätyypillisiä" ym. 

Trans- inter- ja muunsukupuolisuudella ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa mutta minusta polyamoriassa on silti jotain hämärää.

Älä sotke intersukupuolisia tähän. Eikö ne voisi jo päästää vapaaksi teidän t ransideologian tuputtamisesta. Millä oikeudella te olette ne omineet oman poliittisen agendanne ajamiseen?

Ja minun kokemuksen mukaan näitä muunsukupuolisia nimenomaan tulee tällaisista kodeista. Koti voi tietysti olla muutenkin toimimaton, mutta aina siellä näyttää hääräilevän vasemmiston uusiin lempiajatuksiin hurahtanut feministiäiti. Isä on poissaoleva. Aut ogynefiilejä miehiä taas tulee varmaan sitten muilla mekanismeillä, näistä en tiedä, mutta usein näyttäisi olevan traumaa taustalla. Sellaisesta perusperheestä, jossa isä on läsnä ja kasvatus suurin piirtein normaalia, ei tule muunsukupuolisia lapsia, kuin ihan poikkeustapauksissa, esim. autistilapsi yms. Muunsukupuolisuus on lähinnä sosiaalisesti tarttuva tauti. 

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi jengi säälii lapsia, mutta onko heillä tosiaan kurjat olot tämän polyn takia? Vain perhe itse tietää. Olisi kiva jos joku haastattelisi aikuisia, jotka kasvoivat polyperheessä, en usko sen olevan vaurioittavaa kunhan on turvallinen ja rakastava ympäristö.

Tää on tätä hippipuhetta: "Turvallinen ja rakastava ympäristö". Tämähän voi äidin ja isän näkökulmasta tarkoittaa ihan mitä tahansa. Jos partnerit vaihtuukin tiheään, niin ei se mitään, kun kaikki rakastaa niin kauheesti ja äiti tykkää ihan hirveesti lapsistaan, mutta joutuu samalla tietenkin huolehtimaan "seksuaalisista tarpeistaan", koska on pakko. Ja kun aikeet on aina hyvät ja lapselle selitetään ikätasoisesti, että: "Äiti tykkää tosi paljon Pekasta ja Matista ja Sirpasta ja me halutaan halia toisiamme, niin kuin aikuiset halii ja sitten äiti jaksaa taas olla ilonen äiti ja leipoa, eiköstä jookosta, niin mikä voisi mennä pieleen?

Minä oon kolmen aikuisen lapsen isä ja minä olen indentifioinut itseni pölyimuriksi.

T: tomppa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi jengi säälii lapsia, mutta onko heillä tosiaan kurjat olot tämän polyn takia? Vain perhe itse tietää. Olisi kiva jos joku haastattelisi aikuisia, jotka kasvoivat polyperheessä, en usko sen olevan vaurioittavaa kunhan on turvallinen ja rakastava ympäristö.

 

Tää on tätä hippipuhetta: "Turvallinen ja rakastava ympäristö". Tämähän voi äidin ja isän näkökulmasta tarkoittaa ihan mitä tahansa. Jos partnerit vaihtuukin tiheään, niin ei se mitään, kun kaikki rakastaa niin kauheesti ja äiti tykkää ihan hirveesti lapsistaan, mutta joutuu samalla tietenkin huolehtimaan "seksuaalisista tarpeistaan", koska on pakko. Ja kun aikeet on aina hyvät ja lapselle selitetään ikätasoisesti, että: "Äiti tykkää tosi paljon Pekasta ja Matista ja Sirpasta ja me halutaan halia toisiamme, niin kuin aikuiset halii ja sitten äiti jaksaa taas olla ilonen äiti ja leipoa, ei

En oikein saa kiinni sun kirjoituksesta. Lapsi tarvitsee turvallisen ja rakastavan ympäristön. Jotkut vanhemmat voivat kutsua turvalliseksi ja rakastavaksi ympäristöksi sellaista, joka ei oikeasti ole sitä lapsille. Näin varmasti on, mutta tämähän ei silloin liity mitenkään polyamoriaa, vaan aivan sama voi olla ihan niissä monogamisten suhteiden perheissäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos tulee raskaaksi toiselle miehelle. Elättääkö oma mies senkin. 

Kyllä elättää, sillä aviomieshän on automaattisesti virallinen isä vaikka olisi yleistä tietoa että hän ei ole siittänyt ko. lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi jengi säälii lapsia, mutta onko heillä tosiaan kurjat olot tämän polyn takia? Vain perhe itse tietää. Olisi kiva jos joku haastattelisi aikuisia, jotka kasvoivat polyperheessä, en usko sen olevan vaurioittavaa kunhan on turvallinen ja rakastava ympäristö.

 

Tää on tätä hippipuhetta: "Turvallinen ja rakastava ympäristö". Tämähän voi äidin ja isän näkökulmasta tarkoittaa ihan mitä tahansa. Jos partnerit vaihtuukin tiheään, niin ei se mitään, kun kaikki rakastaa niin kauheesti ja äiti tykkää ihan hirveesti lapsistaan, mutta joutuu samalla tietenkin huolehtimaan "seksuaalisista tarpeistaan", koska on pakko. Ja kun aikeet on aina hyvät ja lapselle selitetään ikätasoisesti, että: "Äiti tykkää tosi paljon Pekasta ja Matista ja Sirpasta ja me halutaan halia toisiamme, niin kuin aikuiset halii ja sitt

Polyamoriassa on läsnä sellaisia elementtejä, jotka todennäköisesti tekee siitä kasvuympäristöstä epävakaan ja turvattoman. En oikein tiedä, minkälaisella selittelyllä useat partnerit sekä äidillä, että isällä tekisi kasvuympäristöstä paremman. En myöskään käsitä sitä, että kun molemmilla vanhemmilla on voimakas tarve, äidillä ihan televisiossa, toteuttaa omaa seksuaalista huomionhakua / traumaterapiaa ym., niin miten se parantaisi kasvuympäristöä tai antaisi mallia normaalista seksuaalisuudesta? Lapset saa väkisinkin ihan omituisen kuvan perhe-elämästä ja avioliitosta. Lisäksi on vaara, että joku niistä partnereista ei olekaan niin kiva ja ihana niitä lapsia kohtaan, vaan tapahtuu jotain todella epämukavaa ja traumatisoivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi jengi säälii lapsia, mutta onko heillä tosiaan kurjat olot tämän polyn takia? Vain perhe itse tietää. Olisi kiva jos joku haastattelisi aikuisia, jotka kasvoivat polyperheessä, en usko sen olevan vaurioittavaa kunhan on turvallinen ja rakastava ympäristö.

 

Tää on tätä hippipuhetta: "Turvallinen ja rakastava ympäristö". Tämähän voi äidin ja isän näkökulmasta tarkoittaa ihan mitä tahansa. Jos partnerit vaihtuukin tiheään, niin ei se mitään, kun kaikki rakastaa niin kauheesti ja äiti tykkää ihan hirveesti lapsistaan, mutta joutuu samalla tietenkin huolehtimaan "seksuaalisista tarpeistaan", koska on pakko. Ja kun aikeet on aina hyvät ja lapselle selitetään ikätasoisesti, että: "Äiti tykkää tosi paljon Pekasta ja Matista ja Sirpasta ja me haluta

" Lisäksi on vaara, että joku niistä partnereista ei olekaan niin kiva ja ihana niitä lapsia kohtaan, vaan tapahtuu jotain todella epämukavaa ja traumatisoivaa. "

Juuri näin. Kun jo ihan yksiavioisesti eläville ihmisillekin voi käydä niin, että osuukin ei-niin-miellyttävä-kumppani, on ties millaista hyväksikäyttäjää tai narsistia paljastunut, niin mites tuo vanhemman polyamorisuus. Olen kasvanut yksinhuoltajaäidin hoivissa, eikä minulla ollut mitään pahaa sanottavaa hänen entisestä miesystävästään, jolla yhteisiä lapsia äitini kanssa ja näin ollen sisarpuolia. Valitettavasti tuo mies paljastui narsistiksi, ei sentään minua tai sisarpuoliaan kohtaan käyttäytynyt epäsopivasti havaintojeni mukaan, vaan riitelyä aiheutti toisen naisen tapaaminen selän takana ja jostain miehen käyttämistä lääkkeistä äiti oli ihmeissään. Näin hänet siskopuolteni isän viimeksi yläkoululaisena, kun sattumalta näki minut ja kuljetti minut kotiin. Ihan siedettävä ihminen oli eron jälkeen, vaikka teki mitä teki. Ei kuitenkaan sentään ollut siinä mielessä vaarallinen muille, että olisi pitänyt pitää muista eristyksistä.

Sen sijaan taas pelkäsin isän naisystävää, jonka luokse hän palasi aina, aivan sama vaikka leipäveitsikin heilui. Isän kuoleman jälkeen oivaltanut, että olen oikeasti traumatisoitunut ja tajunnut, mikä pelkuri olen ollutkaan, kun pitänyt tällaisen asian melkein kaikilta salassa melkein koko suvulta, korkeintaan vain äiti ja siskot tienneet. Muuten asiasta ollut vaikeaa puhua, kun lapsena pelkäsin mahdollisia seurauksia, vaikkei niistä mitään sanottu.