minkälaisessa kunnossa olit viikko synnytyksen jälkeen?

Suihkussa käyminen pelotti ja seisominen huimasi. Sektio viikolla 37.



Et varmaan halunnut mun vastausta mutta vastasinpa kumminkin.

Viikon kuluttua käytiin eka kerran pihalla vauvan kanssa. Eli ilmeisesti oon tolpillani ollu, mitään en kyllä muista siitä ajasta. Valokuvia kattelen...=)

Eli ihan normaali olin, vähän jälkivuotoa vain.



Lapset syntyneet rv 39 ja 41.

ainoastaan kovalla istuminen oli hieman hankalaa, tyynyllä siitä selvittiin.

Oltiin kotona oltu jo viisi päivää, rutiinit alkoi olla hallussa.

Olin saman painoinen, kuin ennen raskautta, mutta kuppikokoni oli kasvanut E:hen. Ennen raskautta oli B, raskausaikana C.

Jälkivuoto alkoi tasoittua ja väheni tihkumiseksi.

Ihmettelin elämäämme vauvan kanssa.

viikko synnytyksen jälkeen seisoin vauvani haudalla mieheni ja suntion laskiessa arkkua. Tätäkään en varmasti halunnut kuulla -mutta siis fyysisesti synnytys oli todella helppo ja alapää toipui nopeasti jos sitä kysyit.

Vierailija:

viikko synnytyksen jälkeen seisoin vauvani haudalla mieheni ja suntion laskiessa arkkua. Tätäkään en varmasti halunnut kuulla -mutta siis fyysisesti synnytys oli todella helppo ja alapää toipui nopeasti jos sitä kysyit.

Viikko synnytyksen jälkeen oli kaikkein tuskaisin vaihe epparihaavan kanssa: turvotus oli laskenut, joten haava oli todella arka ja särki. Huolimatta jatkuvasti nauttimasti maksimiannoksesta Panadolia minun oli vaikea istua, kääntää maatessa kylkeä tai edes nousta sängystä.



Makasin siis sängyssä ja imetin vauvaa. Komensin miestä siirtelemään tyyny jalkojeni välissä jne.



Mutta siitä se sitten lähtikin. Toinen viikko ja olin täysin terve :)

Kakkonen 40+1

ja kuopus 41+5

Sektiohaavan kipu oli pientä kaikkeen muuhun verrattuna. vauva ei osannut imeä, minulle nousi kuume ja sain kohtutulehduksen. Äitini joutui sairaalaan...tässäpä näitä. Synnytin viikoilla 40+6.

Vauva ei juuri nukkunut öisin. Oltiin päästy vasta kotiinkin (vauva oli pitempään tarkkailussa, itse olin hyvässä kunnossa heti synnytyksen jälkeen).

Eka lapsi syntyi 4 päivää yli la:n, toka viikko yli la:n.



Valtaosa kiloista lähti muutamassa päivässä, massiivisen hikoilun myötä. Älä ylläty sitä hikoilua, liittyy nesteen poistumiseen ja ennen kaikkea hormonitoimintaan. Itselleni kukaan ei ollut sanonut, että tuo hikoilu kuuluu asiaan ja olin aika kauhuissani, kun epäilin ties mitä kremppaa :=DDD



Tokalla kerralla sain rintatulehduksen, koska innostuin vähän liikaakin imetykseen ja vauva sai imutella aika tehokkaasti -> sain haavauman rintaan ja sitä kautta rintatulehduspöpön. Sen suhteen kannattaa olla aika tarkkana: korkea ja nopea kuumeennousu yhdessä rinta-arkuuden kanssa on suht selvä merkki rintatulehduksesta. Silloin otat Buranaa tai muuta ibuprofeiinia 600 mg, imetät tiheästi ja jos kuume ei laske vuorokaudessa, haet antibioottikuurin lääkäriltä. Joskus alkava tulehdus paranee tulehduskipulääkkeellä ja imetyksellä, mutta ei aina - ja silloin antibiootti on paikallaan.



Se yllätti, miten hemmetin huonosti synnytyksen jälkeen pystyy lepäämään. Synnärillä tungetaan samaan huoneeseen vähintään kaksi äitiä vauvoineen, usein 4-6. Siinä ei paljon nukuta: jonkun vauva itkee heti kuitenkin. PLUS että ainakin itselläni adrenaliini ja hormonit kävivät ylikierroksilla, eikä unta tahtonut tulla, vaikka oli hurja väsy.



Alapää toki on verinen ja kipeä, mutta viikon kuluttua pahin särky on jo poissa. Vuoto jatkuu vielä muutama vk, mutta se vähenee aika pian. Tämä tietysti on aika lailla kiinni siitä, miten pahasti synnytyksestä on revennyt, mutta näin siis oli minulla, vaikka molemmilla kerroilla minua piti kursia kasaan melkoisesti (ekalla krl menetin 1,5 litraa vertakin ja minulle tehtiin verensiirto).

Ensimmäisestä synnytyksestä olin huonoimmassa kunnossa, koska repesin ja tehtiin eppari. Kesti kolme kuukautta parantua. Pissaaminen onnistui vai lämpimän suihkun ja paperitollukan avulla. (Paperilla painoin haavoja, ei kirvellyt niin paljoa)

Toisesta ja kolmannesta synnytyksestä toivun tod. nopeasti. Seksikin maistui jo heti sairaalasta päästyä.

synnytykset;

rv 38

rv 40

rv39

Ja neljäs tulee kohta

Viikko synnytyksen jälkeen olin 40.6 asteen kuumeessa. Tuli kohtutulehdus ja antibiootit alkoivat tehota jostain syystä hivenen myöhässä. Sairaalaan en vauvan takia halunnut lähteä, vaikka sen olisi Naistenklinikalle mukaan saanutkin... Muuten olin ihan ok kunnossa :-)

istuin varovasti ja kävelin huomattavasti tavallista hitaammin. Vatsalihakset olivat sen verran venähtäneet ja ehkä lonkatkin vielä hieman löysät etten kyennyt kävelemään reipasta vauhtia. Olo alkoi olla jo hyvä, hemoglobiiniarvo jo selvästi noussut (menetin synnytyksessä paljon verta ja verensiirrosta huolimatta olo oli monta päivää hutera)

Alapää ei vaivannut (pystyin istumaan heti synnytyksen jälkeen), vauva nukkui hyvin, joten en ollut väsynyt.

Nännit vähän auki, joten imetys sattui kun imuttelu alkoi.



Oli se jotenkin ihanaa aikaa!!!

Alatiesynnytyksen jäljiltä tuskissa - ummetusta, kiristävät, kipeät tikit alapäässä. Elämä tuskaa (ei voi istua, ei voi käydä vessassa...)



Sektion jäljiltä erinomaisessa! Tikit varmaan poistettiin jo tuolloin. Harrastin jo seksiä miehen kanssa ekaa kertaa, koska jälkivuoto oli tosi vähäistä.

Toka syntyi rv40+4 ja taasen harjoiteltiin uutta arkea =)

kipeänä, ei pystynyt istua mitenkään, kävely oli kamalaa, ummetus vaivasi ja kakkaaminen pelotti. Imetys alkoi sujua (makuultaan) hyvin ja olin aika hämmentynyt vielä kaikesta.

Viikko synnytyksen jälkeen olin todella hyvässä kunnossa. Jälkivuotoa oli ja alapäässä tikit, mutta ne eivät pahemmin haitanneet.



Kuopuksen jälkeen kunto olikin sitten vähän heikompi. Raskaus oli vaikea ja olin anemisoitunut pahasti (hb 76). Lisäksi synnytys jouduttiin käynnistämään rv 24+1. Viikko synnytyksen jälkeen kuljin kaksi kertaa päivässä bussilla sairaalaan ja väsyin todella paljon, jos jouduin kävelemään kilometrin. Henkinenkin kunto oli huono, kun huoli lapsesta oli suuri. Kuukautta myöhemmin tilanne oli jo kaikin tavoin paljon parempi.