Lue keskustelun säännöt.
Mies on liian tarkka siivousasioissa. Neuvoja?
19.08.2024 |
First world problems, mutta pakko on johonkin avautua, kun mies ei ota kuuleviin korviinsa. Ollaan oltu mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä. Hän ei ollut alussa niin tarkka mitä on nyt. Homma on lähtenyt käsistä. Nykyään mulla menee hermo melkein päivittäin kun siivouskäsityksemme menevät ristiin. Meidän koti on oikeasti todella siisti ja molemmat siivoamme jälkemme, jos jotain sotkemme. MUTTA jos en HETI samalla sekunnilla siivoa jälkiäni niin mieheni kokee tarpeelliseksi huomauttaa siitä ja mulla menee hermo. Itse hän selittää tarkkuuttaan sillä että vältyttäisiin ylimääräiseltä siivoamiselta eli ei tulisi lisätyötä myöhemmin. Ihan fiksu ideologia, mutta kun tätä jankkausta on jatkunut vuosia enkä vain yksinkertaisesti pysty olemaan yhtä tarkka ja nopea kuin hän. Erityisesti keittiö on hänelle se ongelmapaikka (hän on entinen kokki). Eniten vielä ärsyttää se kun olen kotona meidän pienen 2-vuotiaan lapsen kanssa ja ensimmäisenä kun mies tulee kotiin niin alkaa siivoushuomauttelut..
Tässä muutamia esimerkkejä :D. Saa myös nauraa.
1. Leikkaan leipää ja siitä lentää vähän muruja lattialle niin mies huomauttaa siitä heti pyyhi noi murut sitten lattialta muuten ne kulkeutuu sänkyyn jalkojen kautta.
2. Täytän vesipullon niin, että en laita pulloa ensin hanan alle vaan avaan hanan ensin ja sitten täytän pullon. Siitä pullosta tulee ihan märkä ja sitten se kastelee kaikki paikat kun teet sen noin, vaikka itse sitten kuivaan pullon jälkikäteen pyyhkeellä..
3. Harjaan hampaitani vessassa lavuaarin edessä ja sitten poistun hetkeksi siitä. Mies sanoo että mene takaisin, koska muuten sitä hammastahnaa on joka paikassa.
4. En saisi paistaa kananmunaa iltapalaksi, koska se rätisee ja rasvaa lentää joka paikkaan
5. Oliiviöljyn pullon korkki jäi vähän auki kun kokkaan perheellemme ruokaa Se korkki pitää laittaa kunnolla kiinni, muuten sitä öljyä on joka paikassa. Itse ruoanlaitosta ei siis tule mitään kiitosta.
6. En saa avata auton ikkunaa, koska ikkunoissa on laitettu 300€ tummennukset puoli vuotta sitten ja niihin voi tulla naarmuja jos sen ikkunan avaa. Mies laittoi oikeasti ajon aikana ovet lukkoon, että en saisi avattua ikkunaa.
Mitä mun pitäisi tehdä?? En mä jaksa tällaista jokapäiväistä ohjausta, kun olen kuitenkin aikuinen ja siisti ihminen. En toimi yhtä nopeasti kun hän tai ajattele miljoona askelta eteenpäin kuin hän. Olen jopa ehdottanut erilleen muuttoa että molemmat saisi elää omissa asunnoissaan ja pitää kämpät sellaisena kuin itse haluavat, mutta silti oltaisiin yhdessä. Tämä ei käy, koska yksin oleminen pelottaa. Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä enää rakkautta? Ei rakastamalleen ihmiselle vaan sanota tuollaisia asioita. Että et saa avata auton ikkunaa, et saa paistaa kanamunaa iltapalaksi.
On rakkautta. Uskon vain että mieheni on pälli eikä oikeasti tajua toimivansa väärin. Uskoo itse olevansa oikeassa ja toimivansa oikein. AP
Millä ihmeen järjellä hän luulee olevan oikeassa, kun toinen ei saa paistaa edes kananmunaa illalla. Ukkos on ihan tärähtänyt.
Samaa mieltä. Ei normaali ihminen ole noin kontrollifriikki. Vahtii sua haukkana. Ihme obsessiot. Nuo auton ikkunat! Herra mun jee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä mitään ongelmaa ole. Jos sinun siivoustasosi ei riitä miehelle, hän voi itse siivota niin hyvin kuin haluaa. Et ole piika.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti teidän lapsi ei ala otta oppia isän tyylistä.
Enemmän olisin huolissani siitä, että lapsi joutuu elämään kodissa missä jatkuvasti joutuu pelkäämään milloin isä saa raivarin kun tulee sotkua tms.
Pakkomiellehän tuo on, kuten jatkuva käsien peseminen tai sairaaloinen bakteerikammo. Ehkä vielä menettelee muualla paitsi kotona minuuttiaikataululla. Kokkien soisikin kyllä noudattavan hygieniapassin vaatimuksia.
Jos vastaat vaan, että "joo joo/ ei kiinnosta / höpöhöpö" ja jatkat elämääsi normaalisti, niin mitä tapahtuu? Seuraako hän perässäsi jauhaen samaa asiaa vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä enää rakkautta? Ei rakastamalleen ihmiselle vaan sanota tuollaisia asioita. Että et saa avata auton ikkunaa, et saa paistaa kanamunaa iltapalaksi.
On rakkautta. Uskon vain että mieheni on pälli eikä oikeasti tajua toimivansa väärin. Uskoo itse olevansa oikeassa ja toimivansa oikein. AP
Millä ihmeen järjellä hän luulee olevan oikeassa, kun toinen ei saa paistaa edes kananmunaa illalla. Ukkos on ihan tärähtänyt.
Samaa mieltä. Ei normaali ihminen ole noin kontrollifriikki. Vahtii sua haukkana. Ihme obsessiot. Nuo auton ikkunat! Herra mun jee.
Aoittaja taisi sanoa, että miehen lapsuudenperheessä oli alkoholismia. Miehellä on selvästi pakonomainen tarve järjestää elämäänsä. Mitä enemmän järjestää, sen turvallisemmalta tuntuu.
Ala vastaamaan kimeällä äänellä "mimimi", aina kun nillittää jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä enää rakkautta? Ei rakastamalleen ihmiselle vaan sanota tuollaisia asioita. Että et saa avata auton ikkunaa, et saa paistaa kanamunaa iltapalaksi.
On rakkautta. Uskon vain että mieheni on pälli eikä oikeasti tajua toimivansa väärin. Uskoo itse olevansa oikeassa ja toimivansa oikein. AP
Millä ihmeen järjellä hän luulee olevan oikeassa, kun toinen ei saa paistaa edes kananmunaa illalla. Ukkos on ihan tärähtänyt.
Samaa mieltä. Ei normaali ihminen ole noin kontrollifriikki. Vahtii sua haukkana. Ihme obsessiot. Nuo auton ikkunat! Herra mun jee.
Aoittaja taisi sanoa, että miehen lapsuudenperheessä oli alkoholismia. Miehellä on selvästi pakonomainen
Yhden kaverin mies on aika samanlainen. Tämä kaverini on siis itsekin alkkisperheestä ja taipuvainen tuollaiseen ylisuorittamiseen ja tarkkuuteen, ja alkuun olikin onnessaan kun löysi miehen joka on myös tarkka siivouksesta. Mutta yhteenmuuton myötä mies on käynyt ihan hysteeriseksi (asuvat siis miehen talossa) ja nillittää joka hiekanjyvästä. Se kontrollintarvehan tuossa taustalla on, mutta pitäisi itse osata nähdä ja myöntää ongelma että siitä voisi päästä eteenpäin (tämä kaverini on työstänyt asioitaan terapiassa vuosia ja oppinut vähän armeliaisuutta).
Minun avomies keksii koko ajan sääntöjä. Kaahvinkeittimestä pitää heti ottaa pois suodatinosa, ettei vieteri kuoleudu. Kahvi pitää säilyttää jääkaapissa. Kahvinkeittimeen mitataan vesi kupilla, vIkka pannussa kuppimitat kyljessä.vettä pitää laskettaa jonkun aikaa, että on raikasta.Kahvin voi juoda vain tietystä kupista, ja keitton syödä vain tietyllä lusikalla. WC; matto pitää olla vinossa lattialla. Kaihtimien pitää välillä olla kiinni, ettei ole liian kuuma. Joskus taas auki että aurinko lämmittää. Ym....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nalkuttava aviopuoliso on kyllä ihan painajainen. Hulluksihan tuossa tulee.
Mä varmaan saisin raivokohtauksen kun pitää koko ajan kävellä munankuorilla kun toinen vahtaa silmä tarkkana mitä teen tai en tee. Ihme kontrollifriikki.
Ehkä sun pitäiskin saada joka kerta hysteerinen kohtaus. Kun niitä on monta päivässä niin mies rupeaa vahtimaan nalkutustaan?
Noniin tulen päivittämään tilannetta. Keskustelin miehen kanssa 4 päivää sitten viimeisen kerran vakavasti asiasta ja kerroin että jatkuva ohjaaminen ja puuttuminen saa nyt riittää, että nyt mitta on täynnä. Muutama päivä meni hyvin ja sitten meni kuppi viimeisen kerran nurin. Eilen illalla olin leipomassa, johon mies tuli kommentoimaan miksi mittasit tähän astiaan kaurahiutaleet, kun tulee tiskiä. Mä oikeasti sain juurikin kuvaamasi hysteerisen kohtauksen. Itkin ja kiroilin, korotin ääntäni ja kerroin että nyt tämä paska saa riittää. Kotona on nyt tosi ikävä ilmapiiri, mutta uskon että nyt alkaa jotain muutosta tapahtumaan. Kiitos teille kaikille kommentoijille, saitte mun ajatukset kirkastettua tähän tilanteeseen ja miehen käytöksen älyttömyyteen. Tulen päivittämään myöhemmin mihin tilanne kehkeytyy. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinainen ongelma ei ole siivous vaan jatkuva huomauttelu. Onko todella siivous ainoa asia, josta hän näiden 10 vuoden aikana on huomautellut? Jos näin on ja vielä yksin oleminen pelottaa, niin miehellä on jonkinlainen mielenterveysongelma. Pelasta itsesi nyt kuin vielä voit.
No nyt kun laitat sen noin, niin se on kyllä totta että ongelma varmaan onkin enemmän huomauttelu. Mieheni kasvoi alkoholistiperheessä, jossa äiti varmaan nalkutti juoppoisälle jatkuvasti eri asioista. Olisiko tarttunut siitä? Olen miettinyt itseni pelastamista, mutta haluaisin vielä antaa toiselle mahdollisuuden muuttua. Harmittaa kun hän ei ymmärrä eikä näe ongelmaa omassa käytöksestään. Terapialle olisi ilmeisen tarvetta, mutta ei sinne mennä jos ei tiedosta omaa ongelmaansa. AP
Näin on hyvä toimia, mutta pidä nyt pääsi! Älä anna periksi vaan laita ruokaa niin kuin parhaaksi näet ja mikä tärkeintä: älä pelkää riitaa vaan ärähdä kunnolla turhanpäiväisestä nalkutuksesta. Ilmoita miehelle riittävän suorasanaisesti, että hänellä on täysi vapaus muuttaa sellaiseen asuntoon, joka pysyy tarpeeksi siistinä. Jospa hän siinä vaiheessa havahtuisi ja huomaisi, että valinta on hänen. Joko sietää sinun "epäsiisteyttä" tai järjestää elämänsä niin, että ei tarvitse nalkuttaa sinulle.
Sinä ilmoitat oman päätöksesi: et kuuntele enää yhtään huomautusta. Ja pidä se päätös, niin vaikealta kuin se tuntuukin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtaan 6 hyvä neuvo: hanki oma auto, jonka ikkunoita saat availla mielesi mukaan ja muutenkin käyttää niin kuin itse tahdot. Oletettavasti pienen lapsen autossa kuljettamisesta voit tulla miestäsi hermostuttavaa sotkua.
Voi olla, että lapsen saanti nostaa pintaan niin paljon epävarmuuksia, että mies niitä helpottaakseen pyrkii kontrolloimaan kodin järjestystä. Tietenkään mies ei näe omassa käytöksessään mitään väärää, koska hänen oloaan tämä käytös helpottaa. Oisko pariterapiasta apua? Samaa mieltä kuin monet muut vastaajat, ei tuollaisessa tilanteessa voi pitkään elää, eli jollain tavalla pitäisi saada aikaan muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä ongelma pahentunut lapsen myötä? Lapsi aiheuttaa elämään epäjärjestystä, mikä joillain voi aktivoida jonkun tuollaisen yli menevän tarkkuuden, kai se neuroottinen siivoaminen antaa tunteen että joku asia elämässä on hallinnassa. Sitä en tiedä mitä pitäisi tehdä, muuta kuin yrittää keskustella.
Ongelma paheni mieheni alkoholisti-isän kuoleman jälkeen. Jotain syviä tunnelukkojahan tässä asiassa on, jotka juurtuu lapsuuteen. AP
Ei tajua miten miehesi jaksaa asua tuollaisen paskapossun kanssa. Menisi hermo jos vuosia saisi sanoa samoista asioista eikä menisi jakeluun 😱
Mietin, miten mies ehtii vahtimaan mitä jätät tekemättä.
Alkaisin siedätyshoidon ja tekisin kaiken juuri toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nalkuttava aviopuoliso on kyllä ihan painajainen. Hulluksihan tuossa tulee.
Mä varmaan saisin raivokohtauksen kun pitää koko ajan kävellä munankuorilla kun toinen vahtaa silmä tarkkana mitä teen tai en tee. Ihme kontrollifriikki.
Ehkä sun pitäiskin saada joka kerta hysteerinen kohtaus. Kun niitä on monta päivässä niin mies rupeaa vahtimaan nalkutustaan?
Noniin tulen päivittämään tilannetta. Keskustelin miehen kanssa 4 päivää sitten viimeisen kerran vakavasti asiasta ja kerroin että jatkuva ohjaaminen ja puuttuminen saa nyt riittää, että nyt mitta on täynnä. Muutama päivä meni hyvin ja sitten meni kuppi viimeisen kerran nurin. Eilen illalla olin leipomassa, johon mies tuli kommentoimaan miksi mittasit tähän astiaan kaurahiutaleet, kun tulee tiskiä. Mä oikeasti sain juurikin kuvaamasi hysteerisen kohtauksen. Itkin ja kiroilin, korotin ääntäni ja kerroin
No ohhoh. Onko sulla kuukautiset? Kuulostat vähän hormonaaliselta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti teidän lapsi ei ala otta oppia isän tyylistä.
Enemmän olisin huolissani siitä, että lapsi joutuu elämään kodissa missä jatkuvasti joutuu pelkäämään milloin isä saa raivarin kun tulee sotkua tms.
Tämän takia nyt olenkin aloittanut kovan vastarinnan. Onneksi hän ei kuitenkaan raivoa sotkusta, vaan huomauttaa siitä tavallisella äänellä. Mutta joka tapauksessa.. En halua että lapseni kasvaa tällaisessa nalkuttamisen ja neuroottisen siivoamisen kasvuympäristössä. Mielenterveysongelmahan siitä syntyy lapsellekin. AP
Oletko pyytänyt häntä miettimään hetken ajan, millaista hänen kanssaan on asua saman katon alla? Uskooko hän, että sinulla on mukavaa ja tunnet kotona olosi hyväksi, rakastetuksi ja rentoutuneeksi?