Ihmisten pahuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on kyky tehdä pahaa. Pahuus kumpuaa loppujen lopuksi pelosta, itsesuojelusta äärimillään, kieroutuneesti. Pahuus on itsekästä, itsekeskeistä. Kylmää. 

Herääkin kysymys, miksi pahuttaa pitää olla ja miksi pahuuden kierrettä ei katkaista? Miksi pahuuteen ei puututa?

Jotta olisi konkretiaa niin käytetään tätä esimerkkinä https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010571867.html

Jumala on antanut meille vapaan tahdon. Emme ole orjia tai robotteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on kyky tehdä pahaa. Pahuus kumpuaa loppujen lopuksi pelosta, itsesuojelusta äärimillään, kieroutuneesti. Pahuus on itsekästä, itsekeskeistä. Kylmää. 

Kuka tai mikä laittaa ihmiseen tuon pelon? Onko se synnynnäinen olemus?

On synnynnäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Pahuuden kierre on hieman eri asia kuin pahuus itsessään. 

 

Molempiin on kuitenkin vain yksi oikeasti toimiva ja pysyvä keino: jokaisen olisi tehtävä henkilökohtainen henkinen työ itsensä kanssa. Tämän seurauksena osaisimme ja haluaisimme kohdella toisiamme lämpimästi ja hyvin. 

 

Sitä ei kuitenkaan missään nimessä voi pakottaa, kyse on täysin henkilökohtaisesta prosessista, joka alkaa kun aika on kypsä. Kaikilla ei ala. Varmaan pari kolme sukupolvea menee vielä.

Jos kyse on alistamisesta niin never-ever. Takaisin tulee samalla mitalla

Vielä on sotatraumoja siirtynyt 3. Sukupolvelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahuuden kierre on hieman eri asia kuin pahuus itsessään. 

 

Molempiin on kuitenkin vain yksi oikeasti toimiva ja pysyvä keino: jokaisen olisi tehtävä henkilökohtainen henkinen työ itsensä kanssa. Tämän seurauksena osaisimme ja haluaisimme kohdella toisiamme lämpimästi ja hyvin. 

 

Sitä ei kuitenkaan missään nimessä voi pakottaa, kyse on täysin henkilökohtaisesta prosessista, joka alkaa kun aika on kypsä. Kaikilla ei ala. Varmaan pari kolme sukupolvea menee vielä.

Jos kyse on alistamisesta niin never-ever. Takaisin tulee samalla mitalla

Niinpä niin. Ja pahuutta vastaan taistelijat sanovat että silmä silmästä tuottaa sokeiden maailman ja käännä toinen poskesi.

Ja kill them with kindness. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahuuden kierre on hieman eri asia kuin pahuus itsessään. 

 

Molempiin on kuitenkin vain yksi oikeasti toimiva ja pysyvä keino: jokaisen olisi tehtävä henkilökohtainen henkinen työ itsensä kanssa. Tämän seurauksena osaisimme ja haluaisimme kohdella toisiamme lämpimästi ja hyvin. 

 

Sitä ei kuitenkaan missään nimessä voi pakottaa, kyse on täysin henkilökohtaisesta prosessista, joka alkaa kun aika on kypsä. Kaikilla ei ala. Varmaan pari kolme sukupolvea menee vielä.

Jos kyse on alistamisesta niin never-ever. Takaisin tulee samalla mitalla

Niinpä niin. Ja pahuutta vastaan taistelijat sanovat että silmä silmästä tuottaa sokeiden maailman ja käännä toinen poskesi.

 

Ja kill them with kindness. 

Kiltille kiltti, mulkulle mulkku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahuuden kierre on hieman eri asia kuin pahuus itsessään. 

 

Molempiin on kuitenkin vain yksi oikeasti toimiva ja pysyvä keino: jokaisen olisi tehtävä henkilökohtainen henkinen työ itsensä kanssa. Tämän seurauksena osaisimme ja haluaisimme kohdella toisiamme lämpimästi ja hyvin. 

 

Sitä ei kuitenkaan missään nimessä voi pakottaa, kyse on täysin henkilökohtaisesta prosessista, joka alkaa kun aika on kypsä. Kaikilla ei ala. Varmaan pari kolme sukupolvea menee vielä.

Jos kyse on alistamisesta niin never-ever. Takaisin tulee samalla mitalla

Niinpä niin. Ja pahuutta vastaan taistelijat sanovat että silmä silmästä tuottaa sokeiden maailman ja käännä toinen poskesi.

 

Ja kill

Se on sitä silmä silmästä-hommaa, eli pahan kierteen ylläpitoa. Se katkeaa vain jos sitä ei jatketa.

Miksi ihmistä ei luokitella petoeläimeksi joka käyttäytyy lajilleen tyypillisesti? Miksi ihmisen lajityypillistä käyttäytymistä kutsutaan pahuudeksi? Siksikö, että ihmisellä on kyky tiedostaa ja ajatella, mikä johtaa käsitteellisiin pohdintoihin ja herättää henkiin pahuuden kaltaisia teemoja?

Otetaan vertailukohdaksi orangutangit. Ne ovat kädellisiä eläimiä ja lajin älykkäimmät yksilöt ovat yhtä älykkäitä kun keskivertoälykkäät ihmiset. Ne osaavat käyttää työkaluja työkalujen valmistamiseen ja ovat poikkeuksellinen eläinlaji siksikin, että oppivat ihmiskielen ja kehittyvät hyvin tietoisiksi itsestään.

Ilmeisestä "ihmismäisyydestään" huolimatta mitkään ihmisen lait eivät koske orangutangeja, eikä niiden sielunelämästä käydä teologista keskustelua. Orangutangeille ei myöskään tehdä psykiatrista mielentilatutkimusta, jos ja kun ne käyttäytyvät toisiaan tai ihmisiä kohtaan väkivaltaisesti. Orangutangien julmaa käyttäytymistä ei pidetä "pahuutena", vaan lajille tyypillisenä.

Egosta.

Ego on kaiken pahan alku ja syy.

Ego koostuu ajatuksista, muistikuvista ja mielikuvista. 

Ego sijaitsee Tietoisuuden ja kehon välissä.

Ego on mustasukkainen, itsekäs, ahne, väkivaltainen, omanedun tavoittelia, toisia hyväksi käyttäjä oman tyydytyksen tavoittelija, himojen orja, sotien aiheuttaja ym ym.

Egosta on lähtöisin suru, kärsimys.

Ego on kaikkea sitä mitä on epätoivottavaa elämässä.

Niin kauan kun ego on olemassa, ei sisäistä rauhaa tule olemaan, vaan Ikuista ristiriitaa joka heijastuu ulos päin jonka seuraukset näemme joka päiväisessä elämässä pahuutena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noidankehästä. Pahuus saa aikaan pahuutta. Perheväkivaltaa kokenut lyö omia lapsiaan. Kiusattu alkaa kiusaamaan muita. Yksi kostaa tyttärensä im kiisaajille jne. 

Paljon totta. Kukapa tämän kierteen katkaisee ja väkivaltaan/ pahuuteen puuttuisi?

Jos tätä kierrettä ei kukaan ulkopuolinen katkaise niin sitten se on itse katkaistava katkaisemalla kaikki välit väkivallantekijöihin

Sitten pitää myös kehittää itsetiedostusta, tehdä varjotyötä eli tunnustella kaikkea mikä on tuottanut/tuottaa häpeää ja alemmuudentunnetta, ehkä kateuttakin.

Omalla alalla kollegoissa on tullut paljon vastaan kiusaajaluonteita, vaikka työ on itsessään kivaa. En osaa sanoa onko tämä täysin muuttumatonta, siis onko tuo kiusaaminen (jonkun ottaminen silmätikuksi, halveksituksi) samanlaista vuosikymmenestä riippumatta. Aloitin työssäni n 30v sitten ja muistan jokaisessa työkohteessani nähneeni jonkinlaista kiusaamista, välillä hyvinkin raakaa toisen häpäisyä. Tämä on vaikuttanut suuresti myös omaan jaksamiseeni joskin olen kyennyt myös suojaamaan itseäni, saanut vaihtoja ja ottanut taukoakin.

Mutta oma ajatus kiusaajista (jotka ehkä voivat olla pahoja itsetiedottomuudessaan) on, että lähes poikkeuksetta matala koulutustaso, ei mitään mielenkiintoa itsensä sivistämiseen, kova kontrollointi- ja pätemisenhalu, silmänpalvonta, marttyyritaipumus ja tuomitsemisenhalu. Noiden kanssa täytyy kuitenkin luovia jotenkin, pitää heitä ns hyvällä tuulella, mikä ei kuitenkaan koskaan onnistu.

Jos tälläiset saisi noukittua pois työpaikoilta niin hirmu moni voisi työssään paljon paremmin, saattaisi jopa nauraa enemmän, rentoutuisi. Ikävintä on juuri se, että surittamisen ja pätemisenhimossaan saattavat hoitaa työnsä moitteetta ja viimeisintä sääntöä ja ohjetta myöten, tällä tietenkin ylpeillen. Esimies ei voi tietenkään tälläistä huolellisuutta sivuuttaa. Mutta sitten se muu osaaminen..

No alunperin heimotkin saattoivat käydä reviirikiistoja. Aina on pyritty etsimään parhaimmat antimet. Todellinen valloitushalu alkoi kai viljelyn myötä, kun ruokaa jäi varastoonkin.

Toisaalta jossain afrikkalaisessa heimossa, jotka vielä elävät lähempänä alkuperäistä elämäntapaa, väärintekijä otetaan kyläläisten keskelle, ja hänelle kerrotaan kaikki hänen hyvät puolensa, hyvät tekonsa, kerrotaan kuinka tärkeä hän on ja pyydetään lopettamaan huonot tavat. 

Eli eiköhän joukkoomme ole kehittynyt noita psykopaatteja, jotka sitten ovat vallanhaluisia.

Vierailija kirjoitti:

Egosta.

Ego on kaiken pahan alku ja syy.

Ego koostuu ajatuksista, muistikuvista ja mielikuvista. 

Ego sijaitsee Tietoisuuden ja kehon välissä.

Ego on mustasukkainen, itsekäs, ahne, väkivaltainen, omanedun tavoittelia, toisia hyväksi käyttäjä oman tyydytyksen tavoittelija, himojen orja, sotien aiheuttaja ym ym.

Egosta on lähtöisin suru, kärsimys.

Ego on kaikkea sitä mitä on epätoivottavaa elämässä.

Niin kauan kun ego on olemassa, ei sisäistä rauhaa tule olemaan, vaan Ikuista ristiriitaa joka heijastuu ulos päin jonka seuraukset näemme joka päiväisessä elämässä pahuutena.

Ego on yksi tekijä

Vierailija kirjoitti:

Egosta.

Ego on kaiken pahan alku ja syy.

Ego koostuu ajatuksista, muistikuvista ja mielikuvista. 

Ego sijaitsee Tietoisuuden ja kehon välissä.

Ego on mustasukkainen, itsekäs, ahne, väkivaltainen, omanedun tavoittelia, toisia hyväksi käyttäjä oman tyydytyksen tavoittelija, himojen orja, sotien aiheuttaja ym ym.

Egosta on lähtöisin suru, kärsimys.

Ego on kaikkea sitä mitä on epätoivottavaa elämässä.

Niin kauan kun ego on olemassa, ei sisäistä rauhaa tule olemaan, vaan Ikuista ristiriitaa joka heijastuu ulos päin jonka seuraukset näemme joka päiväisessä elämässä pahuutena.

 

Minä taas näen ristiriidan ikuisena ja tavoitteena tasapainon löytämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vielä on sotatraumoja siirtynyt 3. Sukupolvelle.

Siirtyvät ikuisesti jos näitä ei aktiivisesti kohdata, työstetä, pureta ja sanallisteta, mikä vaatii paljon aikaa. Jopa vuosikymmeniä.

Alice Miller on kirjoittanut aikaa kestäviä jopa hyvin ajankohtaisia kirjoja traumoista ja pahuudesta. Löytynee edelleen kirjastoista, nuo hänen kirjansa ovat muutama vuosikymmen sitten olleet monelle silmiä avaavia lukukokemuksia. Perusajatus on pienen lapsen kaltoinkohtelu, nöyryytys ja häpäisy, joka tuottaa narsistisia häiriötä. Tämän jälkeen noita samoja luonnevääristymiä tuottaa nykyisin yleisempi rajaton välinpitämättömyys, lapsen aikuistaminen ja aikuisten lapsellistaminen (tunne-elämältään epäkypsät aikuiset) ja varmasti myös järjetön nettisisältö, ärsykepommitus ja iloton vertailu toisiin, suorittamispaineet. Pelokkaat ihmiset suorittavat sitten kaiken muun kustannuksella ja häpäisevät toisin elämään suhtautuvia, arvokapinallisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä on sotatraumoja siirtynyt 3. Sukupolvelle.

Siirtyvät ikuisesti jos näitä ei aktiivisesti kohdata, työstetä, pureta ja sanallisteta, mikä vaatii paljon aikaa. Jopa vuosikymmeniä.

Alice Miller on kirjoittanut aikaa kestäviä jopa hyvin ajankohtaisia kirjoja traumoista ja pahuudesta. Löytynee edelleen kirjastoista, nuo hänen kirjansa ovat muutama vuosikymmen sitten olleet monelle silmiä avaavia lukukokemuksia. Perusajatus on pienen lapsen kaltoinkohtelu, nöyryytys ja häpäisy, joka tuottaa narsistisia häiriötä. Tämän jälkeen noita samoja luonnevääristymiä tuottaa nykyisin yleisempi rajaton välinpitämättömyys, lapsen aikuistaminen ja aikuisten lapsellistaminen (tunne-elämältään epäkypsät aikuiset) ja varmasti myös järjetön nettisisältö, ärsykepommitus ja iloton vertailu toisiin, suorittamispaineet. Pelokkaat ihmiset suorittavat sitten kaiken muun kustannuks

Totta. Mutta tarkennuksena, nuo pienen lapsen kaltoin- tai väärinkohtelutilanteet saattavat olla ihan arkisia, kuten se että keskittyy enemmän vaikka kännyyn kuin lapseen. Pieni lapsi on hyvin herkkä, ja muodostaa minäkäsityksensä siitä, miten vanhempi häntä kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahuuden kierre on hieman eri asia kuin pahuus itsessään. 

 

Molempiin on kuitenkin vain yksi oikeasti toimiva ja pysyvä keino: jokaisen olisi tehtävä henkilökohtainen henkinen työ itsensä kanssa. Tämän seurauksena osaisimme ja haluaisimme kohdella toisiamme lämpimästi ja hyvin. 

 

Sitä ei kuitenkaan missään nimessä voi pakottaa, kyse on täysin henkilökohtaisesta prosessista, joka alkaa kun aika on kypsä. Kaikilla ei ala. Varmaan pari kolme sukupolvea menee vielä.

Jos kyse on alistamisesta niin never-ever. Takaisin tulee samalla mitalla

Niinpä niin. Ja pahuutta vastaan taistelijat sanovat että silmä silmästä tuottaa sokeiden maailman ja käännä toinen poskesi.

 

Ja kill them with kindness. 

Kill them with kindness luo sekin myrkyllistä passiivis-aggressiivista ilmapiiriä, halveksuntaa, esittämistä, eli tappaa rehellisen konfrontoinnin mahdollisuuden. Tuo on pelkurimainen valinta vaikka näyttäytyy kypsyytenä ja edistyksellisenä.

Paljon arvokkaampaa ottaa asiat avoimesti esille, kysyä, hallita toki tunteita, mutta ilmaista että jonkin pitäisi muuttua, että jokin solmu pitäisi saada aukeamaan.

Kiusaajat saavat aivan vapaasti mellastaa kill them with kindnessilla. Toki joskus täytyy vain lähteä pois tilanteesta, vaihtaa maisemaa, katkaista yhteys mytkyllisiin ihmisiin, joilla on tukevat oltavat jatkaa usein ammatillisuutensa turvin. Mutta surullistahan se on jos toistuu jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahuuden kierre on hieman eri asia kuin pahuus itsessään. 

 

Molempiin on kuitenkin vain yksi oikeasti toimiva ja pysyvä keino: jokaisen olisi tehtävä henkilökohtainen henkinen työ itsensä kanssa. Tämän seurauksena osaisimme ja haluaisimme kohdella toisiamme lämpimästi ja hyvin. 

 

Sitä ei kuitenkaan missään nimessä voi pakottaa, kyse on täysin henkilökohtaisesta prosessista, joka alkaa kun aika on kypsä. Kaikilla ei ala. Varmaan pari kolme sukupolvea menee vielä.

Jos kyse on alistamisesta niin never-ever. Takaisin tulee samalla mitalla

Niinpä niin. Ja pahuutta vastaan taistelijat sanovat että silmä silmästä tuottaa sokeiden maailman ja käännä toinen poskesi.

 

Ja kill

Se on varmaan vähän tahallaan provokatiivinen. Silti, sillähän tarkoitetaan nimenomaan hyvällä pahaan vastaamista. Eli pahan lopettamista hyvällä.

Huomaatteko miten primitiivinen ja röyhkeä pahuus, ihmisviha oikein kuohahti kierroksille heti kun orpon hallitus valitettavasti voitti vaalit.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmistä ei luokitella petoeläimeksi joka käyttäytyy lajilleen tyypillisesti? Miksi ihmisen lajityypillistä käyttäytymistä kutsutaan pahuudeksi? Siksikö, että ihmisellä on kyky tiedostaa ja ajatella, mikä johtaa käsitteellisiin pohdintoihin ja herättää henkiin pahuuden kaltaisia teemoja?

Otetaan vertailukohdaksi orangutangit. Ne ovat kädellisiä eläimiä ja lajin älykkäimmät yksilöt ovat yhtä älykkäitä kun keskivertoälykkäät ihmiset. Ne osaavat käyttää työkaluja työkalujen valmistamiseen ja ovat poikkeuksellinen eläinlaji siksikin, että oppivat ihmiskielen ja kehittyvät hyvin tietoisiksi itsestään.

Ilmeisestä "ihmismäisyydestään" huolimatta mitkään ihmisen lait eivät koske orangutangeja, eikä niiden sielunelämästä käydä teologista keskustelua. Orangutangeille ei myöskään tehdä psykiatrista mielentilatutkimusta, jos ja kun ne käyttäytyvät toisiaan tai ihmisiä kohtaan väkivaltaisesti. Orangutangien j

Eläimillä ei ole samanlaista moraalitajua tai monimutkaista ymmärrystä syy-seuraussuhteista kuin ihmisellä. Tai tätä ei ainakaan voida mitenkään todentaa. 

Kummallinen tämä nykyinen jopa akatemiassa vaikuttava vimma saada tehdä ihmisistä jotain paviaaneja, jotka eivät mahda mitään eläinluonnolleen. Heikommat alistetaan ja sillä sipuli, noinhan eläimet toimivat, vääntävät aikansa siitä kumpi pomottaa.

Ihmisten on todettu kykenevän vaativaan yhteistyöhön ja keskinäisluottamukseen, nyt tästä koetetaan tehdä vaikeaa, jopa mahdotonta "kun olemme kuitenkin vain eläimiä muiden joukossa, muu on suprematistista elitismiä ja ylvästelyä kuvitellulla paremmuudella". Millaista hirveyttä noillakin korulauseilla vain yritetään ajaa käytäntöön..siträ voi vain uumoilla. Pelottaa jo etukäteen.

Usein hyvään vastataan hyvällä, pahaan pahalla