Miten oma äitisuhde naisella vaikuttaa omaan äitiyteen?

Aiheesta tuli viime syksynä kirja, en nyt vaan muista sen nimeä enkä tekijää. Tosi valaiseva teos.

en tiedä, miten se " suhde" vaikuttaa, mutta ihan varmasti sitä toimii pitkälle samalla lailla kuin oma äiti on toiminut. Vaikka kuinka yrittää toimia erilailla, niin stressaantuneena sitä VAISTONVARAISESTI tekee ihan niin kuin omat vanhemmat ovat tehneet.

Ja sitten aikaa myöten muodostaa aika lailla samanlaisen suhteen omiin lapsiinsa.



Minun äitini antaa meidän elää ihan omaa elämää, eikä puutu meidän elämäämme millään tavalla. Hän on aina ollut sellainen, ehkä vähän etäinen. Huomaan itse nyt, vaikka lapseni ovat aika pieniä, kuinka paljon sallin heille vapautta.

Vierailija:

Aiheesta tuli viime syksynä kirja, en nyt vaan muista sen nimeä enkä tekijää. Tosi valaiseva teos.

johtuen äitini skitsofreniasta.



En tosiaankaan toimi samoin kuin äitini suhteessa omaan tyttäreeni, ja se on hyvin tietoista. Ehkäpä normaalin äitisuhteen puuttuminen itseltäni aiheuttaa sen, että pohdin asiaa enemmän, ja pyrin kaikin keinoin itse olemaan mahdollisimman läheinen ja turvallinen äiti omalle lapselleni. Varmaan asiaan en kiinnittäisi niin huomiota jos oma menneisyys ei olisi ollut niin poikkeuksellinen.

rupesi muistumaan mieleen asioita lapsuudesta, ja kaikki ei ole olleet kivoja muistoja. Olin vahinkolapsi, ja vanhemmat oli silloin jo aika iäkkäitä eivätkä olisi oikein jaksaneet ottaa vastaan (siihen aikaan se oli heidän mielestään " noloa" ). Ja esim. ruumiillinen kuritus jota sai kokea tuntuu nyt kauhealta ajatukselta kun on oma pieni lapsi. Oma lapseni oli erittäin toivottu, päinvastoin kuin itse oli.

voi siellä olla " mustia aukkoja" kuten

- vauvan hoitoon laittaminen 2-3kk iässä

- hoitajien jatkuva vaihtuminen

- huonoja hoitajia, laiminlyöntejä

- sairaalajaksoja erossa vanhemmista

- heikko ja epävarma äiti, johon vaikea samastua

- vanhempien parisuhde huono

- vanhemmuuden roolimalli huono

- jne jne



Oma lapsuus herää henkiin kun itse tulee äidiksi ja se satuttaa. Usein.

Stressitilanteessa ihmisen oma kiintymyssuhteen laatu ja perusturvallisuuden tunne tulevat pintaan - suhtautuuko luottavaisesti uuteen ja miten pystyy toimimaan ennakoimattomissa tilanteissa. Siten huono äitisuhde (viitaten turvattomaan kiintymyssuhteeseen ja huonoon minäkuvaan - noin puolella suomalaisista on tällainen!) altistaa masennukselle ja ahdistukselle Kiintymyssuhteen perusta muotoutuu ensimmäisen elinvuoden aikana, seuraavat kaksi vuotta vielä rakentavat aktiivisesti tätä suhdetta, siksi juuri äidin merkitys on sen laadulle suuri. myöhemmin turvaton kiintymyssuhde hyvin harvoin enää muuttuu turvalliseksi, sen sijaan turvallinenkin kiintymyssuhde voi muuttua turvattomaksi esim. vakavan sairastumisen, vanhempien avioeron, koulukiusaamisen mts. vuoksi.



Kiintymyssuhde siis kertoo ihmisen tavasta reagoida asioihin ja ihmisiin, uskooko ihminen selviytyvänsä tilanteista mitä hän kohtaa ja miten muut ihmiset suhtautuvat häneen.

mutta älä pelkää: et ole sen armoilla!



t. alkoholistiäidin tytär

Kuulostaapa paljolta. Mistä tällainen tieto on peräisin?

Veljeni taas oli äidin silmäteriä, tosin myös isäni suhtautui veljiin hyvin. En tiedä onko asialla yhteyttä, mutta kun tulin raskaaksi, toivoin saavani pojan. Ja alkuun olinkin pettynyt kun tyttö syntyi. Nyt rakastan kyllä tyttöäni mielettömästi, ja koitan olla toistamatta äitini virheitä.



Mulle syntyi myös poika, ja hänen kanssaan olen alusta saakka ollut jotenkin varmempi, tai jotain. Vaikea selittää. Molempia rakastan kovasti mutta poikani kanssa mun on helpompi olla. Tän takia tunne kovasti huonoa omaatuntoa, ja pelkään että tyttäreni huomaa sen.



Toisaalta taas mulla ja mun tyttärellä on mielestäni hyvin lämmin ja läheinen suhde.

Joka tapauksessa prosenttiosuus perustui tieteellisiin tutkimuksiin. Minäkuvasta taas oli puolen sivun juttu hesarissa vuosi-pari sitten, sekin pohjautui uusiin tutkimustuloksiin. Eihän nuo prosenttiosuudet tarkoita, että puolet kansasta kärsisi psyykkisistä ongelmista, mutta aika yleisiähän esim. masennus ja ahdistus ja uupumisoireet tällä hetkellä ovat. Lähes 20% miehistä on alkoholisteja. Kaikkiin näihin kiintymyssuhteen turvattomuus tutkimusten mukaan korreloi.

Huomaan nyt itse tuoreena äitinä vertailevani itseäni äitiini ja tunnen syyllisyyttä mm. siitä, että sysään leikkivastuuta isälle. Isän kanssa juuri juttelin ja hän on taas sitä mieltä, että lapselle tekee hyvää molempien vanhempien läheinen kiintymyssuhde lapseen.



Välilä vain tuntuu pahalta kun vauva seuraa katsellaan ihmetellen perääni kun menen päiväunille isän jäädessä leikkimään vauvan kanssa.



Tiedän toisaalta, että asiat ovat hienosti ja turhaan murehdin.

tahdon olla aivan toisenlainen, välittävä, paljon syliä lapsille, aikaa lapsille, ja turvaa. Ja miehelleni tahdon olla toisenlainen vaimo, kun mitä hän oli isälleni. Arvostan omaa miestäni ja näytän sen myös hänelle. En koskaan halua mollata häntä toisten ihmisten aikana.

Vierailija:

Joka tapauksessa prosenttiosuus perustui tieteellisiin tutkimuksiin. Minäkuvasta taas oli puolen sivun juttu hesarissa vuosi-pari sitten, sekin pohjautui uusiin tutkimustuloksiin. Eihän nuo prosenttiosuudet tarkoita, että puolet kansasta kärsisi psyykkisistä ongelmista, mutta aika yleisiähän esim. masennus ja ahdistus ja uupumisoireet tällä hetkellä ovat. Lähes 20% miehistä on alkoholisteja. Kaikkiin näihin kiintymyssuhteen turvattomuus tutkimusten mukaan korreloi.

joku kirjoittI:



>Lähes 20% miehistä on alkoholisteja. Kaikkiin näihin >kiintymyssuhteen turvattomuus tutkimusten mukaan korreloi.



tuota noin, tieteellisesti tarkasteltuna nuo alkoholismin syyt ovat kyllä hirveämmän paljon monimutkaisemmat ja paljon laajemmat kuin äidin suhde vauvaansa.



Ei äitejä ihan kaikesta voi syyttää, paitsi psykoanalyytikot. Ja heillähän onkin se ihan oma uskontonsa.



Ja Hesarilla on aivan järkyttävän huonotasoinen tiedesivujen toimitus (=lähteitä käytetään totaalisen väärin, käsitteitä käännetään väärin, vedetään lukuja puoliksi hihasta kun ei ymmärretä niitä, kutsutaan tieteellisiksi julkaisuiksi amerikkalaista populaarikirjallisuutta jne) , vaikka lehden monella muulla osastolla on osaamista.

kiintymyssuhde vai mikä, mutta kyllähän Suomessa kärsitään hirmuisesti mielenterveysongelmista ja alkoholismista. Tosi paljon ihmisiä on työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveysjuttujen takia ja monet sinnittelee ahdistuneina päivästä toiseen joten kuten.

mutta tuskin esim. työuupumista yksin selittää äidin ja vauvan suhde vaan esim. työelämän koveneminen (on mitattu kansainvälisissä tehokkuustutkimuksissa, että Suomessa nykytään työteho erittäin kova ja samalla melko korkea työttömyys) jne..

koska oma äitini on oikein viilipytty ja loistava äiti ollut aina. Sellainen pullantuoksuinen. :) Itse olen jo ihmisenä paljon temperamenttisempi ja äitinä tiukempi. Joskus tuntuu, että enemmän voisi sitä oman äidin huumorisuhtautumista olla meidän arjessa. Mutta toisaalta olen sitten paljon enemmän kosketteleva, halaava ja tunteista puhuva äiti, ehkä se kompensoi tuota tiukkuutta.

ja äitisuhde myös. Minusta tuntuu, että oma elämäni vasta alkoi äitiydestä, siis olen nauttinut niin täysillä. Olin jo 36-vuotias, kun ainokaiseni syntyi.... Mieleeni kumpuaa jatkuvasti hetkiä äitini kanssa, kuinka hän aina löysi oikeat sanat, kuinka jaksoi paijata ja puhua nätisti loputtomiin. Äitini oli kolmen lapsen yh ja itse menetti äitinsä jo lapsena. Isänsä kuoli samaan aikaan, kun meidän isä jätti ja lähti nuoremman mukaan. Olen niin usein pohtinut, että miten äitini jaksoi täysin vailla omia vanhempiaan ja kouluttamattomana. Hän kävi töissä kun isäni opiskeli ja jäi sitten lasten kanssa kotiin ja kun ero tuli, oli aika tyhjän päällä. Jos minulta kysytään, hän on sitkeä selviytyjä, joka osaa rakastaa ja kovan arjen keskelläkin iloita ja nauttia pienistä asioista ja esim. siitä, että lapsena oli terveita. Kunnioitan äitiäni eniten maailmassa. Omalle lapselleni haluan antaa samanlaista turvaa, hellyyttä ja rakkautta, joita sain äidiltäni. Olen monta kertaa ajatellut, että äitini elämästä saisi hyvän kirjan todellisesta selvitymistarinasta.

he eivät pysty laittamaan rajoja omille ja työnantajan vaatimuksille. Monet lapsena ja nuoruudessa mitätöidyt ja ylikävellyt kokevat aikuisenakin arvottomuutta ja yrittävät lunastaa oikeuden olemassaoloonsa toimimalla muiden mieliksi, jotteivat tulisi hylätyiksi (tarkoittaen että heistä pidettäisiin eikä torjuttaisi). Siten kiintymyssuhde ja ylipäätään varhaiset ihmissuhteet kyllä vaikuttavat myös työssä jaksamiseen, vaikka tietenkin siihen voi olla muitakin syitä olemassa, kaikissa tapauksissa syy ei suinkaan ole yksilön vaan työyhteisön. Mutta itsetuntoinen ihminen ehkä pystyy paremmin laittamaan rajat mielettömyyksille.