Yksinäisyyden seuraukset näkyvät parisuhteessa.
Mies ihmettelee sitä sun tätä minussa. Hänelle ei kelpaa vastaus et mulla ei vaa oo koskaan ollut tukiverkostoa ympärillä eikä kukaan oo opettanut mulle mitään. Kaiken olen yksin oppinut ja niin sanottuna luonut itseni uudestaan monta kerta.
Olen taitava monissa asioissa mutta mitä tulee asioiden toteuttamiseen ja puhumiseen niin olen tosi huono. En osaa delegoida, en hahmota asioita. Mies ihmettelee et miten 30 vuotiaalla naisella ei ole ajokorttia, käynyt AMK loppuun jne jne
Mul tulee niin epäonnistunut olo.
Miehellä taas iso tukiverkosto ja ollut aina turvassa. Hänen ympärillä on ollut aktiivisia ja välittäviä ihmisiä kenen kautta hän on myös toteuttanut ittensä.
Olen välillä todella i tsetuhoinen ja masentunut. Lapsesta lähtien yrittänyt tätä pahaaoloa ja tyhjyyden tunteesta päästä eroon.
Kommentit (43)
Ikävää tuollainen ihmettely, ei kuulosta rakastavalta. Ajokortti ja AMK-tutkinto ei myöskään vaikuta kenenkään ihmisarvoon.
On tosi rankkaa, että joutuu selviämään yksin. Olen pahoillani, että sultakin puuttuu tukiverkko.
Mun yksinäisyys ja ahdistuneisuus alkoi poistua vasta uskoontulon jälkeen kolmikymppisenä. Maallisella tasolla turvaa ei juurikaan ole, mutta silti tuntuu ihan kokemuksellisesti ensimmäistä kertaa elämässä, että maa jalkojen alla saattaakin kantaa ja on jotain mihin nojata.
Olin huonon lapsuuden takia parissa ikävässä parisuhteessa, kun en tiennyt mitä rakkaus on. Kannustan miettimään tuoko puoliso elämään vakautta, turvaa ja hyvää oloa? Koska sen ansaitsee jokainen. Tasapainoisia, hyviä ja toisista aidosti välittäviä ihmisiä on olemassa - vaikka niitä ei olisi ikinä omassa lähipiirissä ollutkaan.
N31
Miten löydetään yhteisävel kun miehellä on niin paljon isompi ja turvallisempi ympäristö? Mulla ei ketään luottoihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ikävää tuollainen ihmettely, ei kuulosta rakastavalta. Ajokortti ja AMK-tutkinto ei myöskään vaikuta kenenkään ihmisarvoon.
On tosi rankkaa, että joutuu selviämään yksin. Olen pahoillani, että sultakin puuttuu tukiverkko.
Mun yksinäisyys ja ahdistuneisuus alkoi poistua vasta uskoontulon jälkeen kolmikymppisenä. Maallisella tasolla turvaa ei juurikaan ole, mutta silti tuntuu ihan kokemuksellisesti ensimmäistä kertaa elämässä, että maa jalkojen alla saattaakin kantaa ja on jotain mihin nojata.
Olin huonon lapsuuden takia parissa ikävässä parisuhteessa, kun en tiennyt mitä rakkaus on. Kannustan miettimään tuoko puoliso elämään vakautta, turvaa ja hyvää oloa? Koska sen ansaitsee jokainen. Tasapainoisia, hyviä ja toisista aidosti välittäviä ihmisiä on olemassa - vaikka niitä ei olisi ikinä omassa lähipiirissä ollutkaan.
N31
Mistä löytää seuraa tai mihin voi mennä tutustuu ihmisiin? Nyt kun syksy tulee niin kaipaisi jotain. Seurakunta illat? Pyörikö siellä kolmekymppisiä?
Vierailija kirjoitti:
Miten löydetään yhteisävel kun miehellä on niin paljon isompi ja turvallisempi ympäristö? Mulla ei ketään luottoihmisiä.
Miehen turvaverkostosta pitäisi tulla osa myös sun turvaverkostoa. Aina se ei kuitenkaan niin mene. Kannustan vaihtamaan miestä. Jo yksin aloituksen perusteella ei kuulosta ollenkaan hyvältä mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää tuollainen ihmettely, ei kuulosta rakastavalta. Ajokortti ja AMK-tutkinto ei myöskään vaikuta kenenkään ihmisarvoon.
On tosi rankkaa, että joutuu selviämään yksin. Olen pahoillani, että sultakin puuttuu tukiverkko.
Mun yksinäisyys ja ahdistuneisuus alkoi poistua vasta uskoontulon jälkeen kolmikymppisenä. Maallisella tasolla turvaa ei juurikaan ole, mutta silti tuntuu ihan kokemuksellisesti ensimmäistä kertaa elämässä, että maa jalkojen alla saattaakin kantaa ja on jotain mihin nojata.
Olin huonon lapsuuden takia parissa ikävässä parisuhteessa, kun en tiennyt mitä rakkaus on. Kannustan miettimään tuoko puoliso elämään vakautta, turvaa ja hyvää oloa? Koska sen ansaitsee jokainen. Tasapainoisia, hyviä ja toisista aidosti välittäviä ihmisiä on olemassa - vaikka niitä ei olisi ikinä omassa lähipiirissä ollutkaan.
N31
<
Mä asun itse ulkomailla nykyään ja meidän seurakunnassa ei juurikaan ole kolmekymppisiä. Sydämellisiä ihmisiä on kyllä muuten! Tottakai kannattaa mennä seurakuntaan jos siltä yhtään tuntuu. Siellä otetaan usein avosylin vastaan.
N31
Siis se vaan äimistelee ja kauhistelee eikä löydy empatiakykyä? Kuullostaa kyllä ääliöltä
Mullakin on jäänyt parit amkit kesken ja ajokorttia ei ole kun en pystynyt ratissa saatujen paniikkikohtausten takia ajamaan kakkosvaihetta. Olin myös lapsena ja nuorena täysin yksin traumaattisten asioiden kanssa. Niin vaikea elämä ollut että jos joku mut tällaisista tuomitsisi niin kyseistä ihmistä tuskin pitäisin lähipiirissäni + paskat nakkaisin. En nyt miestäsi tunne mutta hyvin keskenkasvuiselta kuullostaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis se vaan äimistelee ja kauhistelee eikä löydy empatiakykyä? Kuullostaa kyllä ääliöltä
Vertailee sen omiin läheisiin minua. Oon jotenkin yksinkertainen ja sekasin. Muut näkee minussa ihan muuta.
Oon itkenyt koko päivän. En tiedä mihin menisin jos joudun eroo hänestä.
Sama mulla. Ollut vakavia traumaattisia kokemuksia. Silti oon aina yrittäyt huolehtia itsestäni ja olla vahva. Se ei valitettavasti riitä.
Olen hyvin yksinäinen ja työtön nainen. Oon aivan liian yksin jäänyt asioiden kanssa. Voimat loppuivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis se vaan äimistelee ja kauhistelee eikä löydy empatiakykyä? Kuullostaa kyllä ääliöltä
Vertailee sen omiin läheisiin minua. Oon jotenkin yksinkertainen ja sekasin. Muut näkee minussa ihan muuta.
Oon itkenyt koko päivän. En tiedä mihin menisin jos joudun eroo hänestä.
Varmasti jotain järjestyy! Tuollaisen ihmisen kanssa sairastuu henkisesti. Erityisesti jos on traumataustaa.
Minkälainen tilanne sulla on? Voisitko alkaa katsella vaikka soluasunnosta huonetta, jos rahatilanne on tiukka? Mikä vain on parempi kuin tuollaisen ihmisen kanssa eläminen. Yritä pitää asialliset välit ja ei ehkä kannata kertoa hänelle erosuunnitelmista ennen kuin sulla on paikka mihin mennä.
Ukko vaihtoon. Mistä se edes bongasi sinut, jos teillä ei ole mitään yhteistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis se vaan äimistelee ja kauhistelee eikä löydy empatiakykyä? Kuullostaa kyllä ääliöltä
Vertailee sen omiin läheisiin minua. Oon jotenkin yksinkertainen ja sekasin. Muut näkee minussa ihan muuta.
Oon itkenyt koko päivän. En tiedä mihin menisin jos joudun eroo hänestä.
Voisinpa auttaa sua. Tarvisit jonkun tukihenkilön todella nyt tuohon että pääsisit satuttavasta tilanteesta pois. Usko mua, voit oppia seisomaan omilla jaloilla. Tuntuu tosi pahalta kun hyvin vähän voin vuoksesi tehdä näin ruudun välityksellä.
Ei kuulosta hyvältä mieheltä saati parisuhteelta.
Minullakin oli tuollainen latistaja avomies kunnes otin ja lähdin. Hetkeäkään en ole katunut. Esim.Muistan kuinka mies mollasi minua kun hain aktiivisesti töitä enkä päässyt edes haastatteluun "mikä cvssa vikana" "mikä sussa on kun et tule valituksi" (nykyisin olen vakituisessa työssä). Kävi lopulta ilmi että miehen isä oli hommannut inssipojalleen eka duunin, jossa mies edelleen on. Että eipä ollut hänen tarvinnut eläessään hakea yhtäkään duunia. Lopulta kun sain vakiduunin mies oli minulle selkeästi kade että pärjäsin työssä, opin sen nopeasti ja minusta pidettiin työpaikalla.
Jätä latistajamies, pärjäät omillasi paremmin.
Kunnan aikuissosiaalityöhön voi ottaa yhteyttä. Tilanteesta riippuen sieltä voi saada monenlaista tukea!
Voi tuntua tosi yksinäiseltä ja pelottavalta tuollaisessa tilanteessa erota - se on kuitenkin sen arvoista. Tiedän kokemuksesta. Voit ihan varmasti paremmin yksin, vaikka siltä ei nyt tuntuisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis se vaan äimistelee ja kauhistelee eikä löydy empatiakykyä? Kuullostaa kyllä ääliöltä
Vertailee sen omiin läheisiin minua. Oon jotenkin yksinkertainen ja sekasin. Muut näkee minussa ihan muuta.
Oon itkenyt koko päivän. En tiedä mihin menisin jos joudun eroo hänestä.
Uskon, että lopulta voit paremmin kun eroat hänestä. Eihän hän oikeaati edes ole turvaverkostoasi kun hän tahallaan aiheuttaa sinulle pahemman olon. Hän vain haluaa murtaa sinut. Kuulostaa pahalta mieheltä. Kuinka yksinolo voisi olla ilkeää ja pahansuopaa seuraa huonompi vaihtoehto?
Taidan olla sellainen tosi pirtsakan oloinen ja päällisin puolin täydellinen joka saa kehuja usein ja jopa herättää myönteisiä tunteita. En vain halua ihailua osakseni. En halua tulla hyväksytyksi minkään sellaisten asioiden takia vaan omana itsenäni. Todellinen minäni on kuitenkin niin piilossa etten tiedä itsekään.
En tajua yhtään, miksi toisen ihmettelystä tulee epäonnistunut olo. Olen itsekin sellainen "ihmettelijä" ja olisin yllättynyt jos jollakin ei olisi vaikkapa ajokorttia. On varmasti sellaisia asioita joita sinäkin ihmettelet kyseisessä miehessä
Sun pitää löytää kivempi mies jolle riittää esim. että köllötät sen kainalossa ja saa prinsessakantaa sua :)
Tuntuu et nykyään pitää olla tosi pirtsakka ja täydellinen jotta kelpaa yhellekkään miehelle