Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle 2024 osa 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2020 täytyi tapahtua jotain, mutta mitä. Huoh. Voisinpa auttaa jotenkin,

Tapahtui muun muassa koronapandemia monine seurauksineen ja avioero.

Ompa ikävää. Moni pari oli uudessa tilanteessa poikkeustilan aikana, kun yhtäkkiä pitikin olla 24/7 samassa tilassa puolison kanssa. Mutta sä olet varmaan jo muuttanut omilles ja ehtinyt päästä erosta yli? sivu

Meni terveys.

Meni työt.

Meni ihmissuhteet.

Meni luottamus mihinkään.

Ja vielä katto pään päältä.

Ei oo anteeksipyyntöjä tullu. Mistään.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo anteeksipyyntöjä tullu. Mistään.

Oletkos ite pyytänyt anteeksi noin niinkun mistään. 

Ihana elämä. Mutta vain joidenkin etuoikeus. Ihana. Ihana. Ihana.

Vierailija kirjoitti:

G: suurin epävarmuutesi a) itsesi suhteen b) kaivatun suhteen?

Luotanko tarpeeksi itseeni sekä omiin haluihini, omiin päätöksiini ja uskallanko heittäytyä elämään hetkessä. Kaivatun suhteen epävarmuudet voisivat hyvinkin olla nuo samat, mutta korostaisin ehkä kuitenkin itsevarmuutta suhteessa itseensä, että osaisi elää, olla ja toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Ulkonäölliset seikat eivät aiheuta epävarmuutta, kun tärkeämmässä roolissa on henkinen yhteensopivuus.

Mitä tapahtui?

Sitten ollaan teennäisesti huolissaan.

Liisa <3

MM

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtui?

Ei niin mitään.

Torstain toiveellinen terveinen! Kaipaan hulluna, vaan en hullua. Ainakaan ihan näin hullua. 😉

Vierailija kirjoitti:

Aion laittaa sulle tänään viestiä irl.

Viesti laitettu ja vastauskin saatu! Mitäköhän ajattelet?

Ilu Emily. 😘

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muita huolia kuin terveys? Ehkä voisin auttaa jos on. Ei kyllä tartte vastata, jos menee henkkoht, en vaan tiedä mistä pitäisi olla huolissaan vai mistään, jotkin palat ei vaan loksahda paikoilleen. Noh, yritän vaan ymmärtää asioita.

Mulla ei kyllä ole mitään huolia mistään

Hyvä juttu jos noin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten samaan aikaan jännitän niin hirveästi sinua ja sitten taas tunnut ihan sellaiselta omalta kuitenkin kun sinun kanssa juttelee. Tuleekohan tähän koskaan mitään tolkkua?

Onko tässä ollutkaan tolkkua? Ihan yhtä jäässä minäkin olen, vaikka muuten kykenen ihan normaaliin ihmisten väliseen kommunikointiin. 

Voi miten haluaisinkin uskoa että olet hän, ei tarvitsisi enää yrittää lukea rivien välistä kaikenlaista.

Ihan sama fiilis. Mietin, milloin tämä pokerinaamailu lakkaa...

Kaivatun läsnäolo toisi kyllä energiaa näihin sateisiin syyspäiviin. Kesän loistokkuus kun on jo haihtunut, niin tarvitsisi oman auringon tuomaan valoa arkeen. Olisi lämmittävää ja rauhoittavaa olla yhtä, yhdessä.