Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle 2024 osa 2

Aurinko viel' lämmittää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin on jännä ajatella, että vaikka liikkuisi samoilla alueilla, niin ei tarvitse olla kuin 10 sekuntia "liian myöhään" liikkeellä, ja toinen on mennyt eri suuntaan lenkkipolun risteyksessä, astunut hissiin (pelkkä esimerkki, ei liity siihen hissikaipaajaan tai mihinkään omaan), lähtenyt ostosten kanssa kaupasta jne. 

Käynyt juuri noin tosi usein kaivattuni kanssa.

Huonot ovat todennäköisyydet, jos jättää kaiken sattuman varaan. 

Kaikilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa, on vain sattuma. Eri

Mä näin sut. 

Mitenkähän susta on tullu sellanen.

Vierailija kirjoitti:

Mä näin sut. 

Kivat sulle.

Hyvä jos oot löytäny tarpeidesi tyydyttäjän. 

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän susta on tullu sellanen.

Millainen?

Vierailija kirjoitti:

Saitte kaiken tärkeän yhdessä.

Mulla sama. Meidän piti antaa mahdollisuus meille, mutta siltikin lopputulos oli se ettei sitä mahdollisuutta ikinä saatu. Hän kuitenkin valitsi sen kaiken tärkeän ja merkityksellisen tahtoa, kokea, luoda ja elää toisen kanssa. Onneksi en ollut eroamassa ainoastaan antaakseni mahdollisuuden meille, vaan aivan joka tapauksessa, joten sinkkuus ei itsessään ole itkun ja surun aihe, vaan siunattu vapaus. Vaihtaisin sen kyllä silti silmää räpäyttämättä siihen että vihdoin saisi katsoa sen kortin eikä olisi enää täysin tutkimatonta planeettaa nimeltä minä ja hän. Joskus mietin olisiko asiat toisin jos en olisi kunnioittanut hänen toivettaan ja olisinkin heti eron tullen kertonut olevani vapaa.

Tuskin. Kun en enää usko että hän koskaan _minua_ varsinaisesti halusi tai kaipasi. Kiinnostavuus minussa ei ollut minä, vaan se jokin sekundäärinen minusta, jonka vaikutuksen hän tunsi itsessään. En minä, vaan jokin tuote, jota saatoin ojentaa. Jokin tunne hetkellisestä helpotuksesta tai haave vartalostani - ei sieluni, sydämeni tai mieleni. Näin minä sen ainakin nyt koen ja tulkitsen. Olin kai vain jonkin sellaisen henkilöitymä, joka edusti hänelle muutoksentoivetta ja pientä pakoa arkisuudesta, kädenlämpöisestä, ahdistavuudesta. Olisin voinut olla joku muukin enkä juuri minä. Siksi hän ei tehnyt liikkuja omalla puolellaan minua kohti vaan aivan päin vastoin. Jos hän olisi välittänyt sillä tietyllä tavalla juuri minusta eikä vain siitä mitä jokusen vuoden edustin, sitä pakoa ja distraktiota, olisi lopputulos ollut eri. On eri asia enimmäkseen haluta joku tietty, koska hän on sellainen kuin on kuin haluta joku sen vuoksi mitä hän voi antaa. On eri asia haluta vastaanottaa joku, kun hän antaa itsensä kuin jos hän antaa jotain itsestään. Siinä on nyanssiero. Siihen pieneen eroon mahtuu se mikä erottaa kestävät ja suuret rakkaussuhteet sydänsuruista, tai tyytymisestä, kitkuttelusta ja paon ajattelusta. 

Vierailija kirjoitti:

Sekin on jännä ajatella, että vaikka liikkuisi samoilla alueilla, niin ei tarvitse olla kuin 10 sekuntia "liian myöhään" liikkeellä, ja toinen on mennyt eri suuntaan lenkkipolun risteyksessä, astunut hissiin (pelkkä esimerkki, ei liity siihen hissikaipaajaan tai mihinkään omaan), lähtenyt ostosten kanssa kaupasta jne. 

Joo, siksi se onkin hieman mystistä, että joitain ihmisiä ei näe koskaan, ja joitain näkee säännöllisesti. 

Myös ihan samassa rakennuksessa voi olla päivittäin paljon ihmisiä joita ei näe, mutta sitten joitain tiettyjä näkee usein. 

Sitten ku lumi maassa, kaipaus katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syksy on ihanaa aikaa🍂🍁🍄 olis kiva elää sitä yhdessä.

Joo! Ei sienet mutta sateiset illat ja kynttilät!

Itse taas fantasioin nimenomaan sienistä ja kynttilän valossa olemisesta, muutamia erilaisia kauniita kukkakimppuja myös pöydälle. 

Eri 

Ei mitään sieniä, kukkia tai pöytiä, vaan kynttilät, viltti ja netflix

Toi on perus arki-ilta kylmään vuodenaikaan, sienet ja kauniit kukat vähän spesiaalimpi. Ei voi usein vetää. 

Mä en nähnyt sua.

Vierailija kirjoitti:

Sitten ku lumi maassa, kaipaus katoaa.

Simsalabim.

Mistä saa aivojen resitoinnin? 

Vierailija kirjoitti:

Mä en nähnyt sua.

Harmin paikka vai kivat sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syksy on ihanaa aikaa🍂🍁🍄 olis kiva elää sitä yhdessä.

Joo! Ei sienet mutta sateiset illat ja kynttilät!

Itse taas fantasioin nimenomaan sienistä ja kynttilän valossa olemisesta, muutamia erilaisia kauniita kukkakimppuja myös pöydälle. 

Eri 

Ei mitään sieniä, kukkia tai pöytiä, vaan kynttilät, viltti ja netflix

Toi on perus arki-ilta kylmään vuodenaikaan, sienet ja kauniit kukat vähän spesiaalimpi. Ei voi usein vetää. 

Toki on, koska just sellaista kaipaankin. Syksyn ajasta puhuttiin ja tämä on just perinteinen syksyinen ilta rakkaan kanssa. Sienet ja muut ei tod kiinnosta, kokeiltu jo joskus 17v ja sinne jääneet.

Se oli sellainen 1.5kk tuttavuus😏💋

Vierailija kirjoitti:

Hyvä jos oot löytäny tarpeidesi tyydyttäjän. 

Joo, minä itte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin on jännä ajatella, että vaikka liikkuisi samoilla alueilla, niin ei tarvitse olla kuin 10 sekuntia "liian myöhään" liikkeellä, ja toinen on mennyt eri suuntaan lenkkipolun risteyksessä, astunut hissiin (pelkkä esimerkki, ei liity siihen hissikaipaajaan tai mihinkään omaan), lähtenyt ostosten kanssa kaupasta jne. 

Joo, siksi se onkin hieman mystistä, että joitain ihmisiä ei näe koskaan, ja joitain näkee säännöllisesti. 

Myös ihan samassa rakennuksessa voi olla päivittäin paljon ihmisiä joita ei näe, mutta sitten joitain tiettyjä näkee usein. 

Eipä siinä mitään suurta mystiikkaa ole. Tunnen useita, jotka asioivat ja elävät samoilla alueilla kuin minä, ja erittäin harvoin törmään kehenkään tuttuun, vaikka lähes päivittäin olen liikkeellä. Kyse on yksinkertaisesti kellonajoista. Aamuisin monesti tulee samat "tutut" työmatkailijat ja lenkkeilijät vastaan, sillä heillä on "sama" aikataulu kuin minulla.  

Monilla taitaa olla vaan tarpeiden hyydyttäjä.

Itse en oikeen ikinä fantasioi arjesta.