Lue keskustelun säännöt.
Miksi olette sinkkuja? Eläminen on kallista sinkkuna.
15.08.2024 |
Kumppanin kanssa elämä on halvempaa. Kannattaa nyt alkaa miettiä kustannuksia ja kun hallituskin leikkelee asumistukia ja muita tukia ja veroja tulee lisää niin toisen ihmisen kanssa eläminen tulee halvemmaksi jossain pienessä vuokra-asunnossa.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Ns.toisella kierroksella (lapset tehty ja naimisissa oltu) ja nyt parisuhteessa jo pidempään, mutta omissa kodeissa. Toimii aivan loistavasti. Olemme onnellisia just näin. Muutamat säästetyt sataset avoliitossa ei kiinnosta.
Itsekin ajattelen noin, kohta 20 vuotta on oltu etäsuhteessa tässä toisella kierroksella. Nyt alkaa meillä häämöttämään eläkepäivät ja sitten kun laskee, että tulee saamaan käteen n. 55 % siitä mitä nettopalkka on nyt työstä, niin alkaa miettimään että elintasoa on tiputettava reilusti, reissuja ei enää tehdä ja muutenkin pitää pärjätä aika nuukasti esim. ruokakaupassa. Nyt olen jopa alkanut harkita, että kannattaisiko muuttaa yhteen JONKUN (se voisi olla myös eläkkeellä oleva leskisiskoni) kanssa, niin että asumiskulut + ruoka maksettaisiin puoliksi ja muut rahat omia. Jäisi edes jotain rahaa huvituksiin tai matkusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
122 jatkaa
Ja kämppä pitäisi olla niin iso, että kummallakin on oma makuuhuone ja kylppäri.
Samoin. Missä on niiden naisten itsekunnioitus joiden miehet ajattelevat: on kai tyydyttävä tuohon naiseen kun en kuitenkaan saa sellaista kuin haluaisin? Mies haluaa vain puuronkeittöjän ja helppoa seksiä. Hyi!
Sinkkuna voi elää säästeliäästi. Ostaa ruokaa vain tarjouksesta ja ilta-alesta. Vaatteet Alen loppurysäksestä ja UFF:n tasarahapäiviltä. Liikkuminen vain pyörällä.
En pysty muuttamaan elämäntyyliä lainkaan. Kumppanin pitäisi mukautua täysin minun elämäntyyliini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksan mielelläni siitä , että saan olla omissa oloissani.
Olen tullut siihen tulokseen, että olen sitä naistyyppiä jonka kanssa miehet seurustelee vain maksatuttaakseen elämänsä. En ole yhtäkään miestä kohdannut joka ei haluaisi heittäytyä elätettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumiskulujen jakamiseen on järkevämpää ottaa alivuokralainen kuin puoliso. Parisuhteessa kun yleensä jaetaan muutkin kulut fifty-fifty kuin vain asumiskulut. Puoliso voikin tulla huomattavasti kalliimmaksi kuin mitä on se hyöty, että hän maksaa puolet yhtiövastikkeesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns.toisella kierroksella (lapset tehty ja naimisissa oltu) ja nyt parisuhteessa jo pidempään, mutta omissa kodeissa. Toimii aivan loistavasti. Olemme onnellisia just näin. Muutamat säästetyt sataset avoliitossa ei kiinnosta.
Itsekin ajattelen noin, kohta 20 vuotta on oltu etäsuhteessa tässä toisella kierroksella. Nyt alkaa meillä häämöttämään eläkepäivät ja sitten kun laskee, että tulee saamaan käteen n. 55 % siitä mitä nettopalkka on nyt työstä, niin alkaa miettimään että elintasoa on tiputettava reilusti, reissuja ei enää tehdä ja muutenkin pitää pärjätä aika nuukasti esim. ruokakaupassa. Nyt olen jopa alkanut harkita, että kannattaisiko muuttaa yhteen JONKUN (se voisi olla myös eläkkeellä oleva leskisiskoni) kanssa, niin että asumiskulut + ruoka maksettaisiin puoliksi ja muut rahat omia. Jäisi edes jotain rahaa huvituksiin tai matkusteluun.
Mä asuin vuosi sitten siskoni luona 8 viikkoa, koska kotonani oli vesivahinko. Meillä on hyvät ja läheiset välit siskoni kanssa, mutta silti se oli mulle aika rasittavaa aikaa. Olen vuosikymmeniä tottunut siihen että voin herätä ja mennä nukkumaan milloin haluan, voin ottaa jääkaapista mitä haluan, voin lähteä ovesta ulos ja tulla takaisin milloin haluan, voin pestä pyykkiä silloin kuin haluan jne. Kun asuikin yhteistaloudessa toisen kanssa, ei voinutkaan enää tehdä niin. Pitikin ottaa toinen ihminen huomioon. Piti muuttaa omaa vuorokausirytmiään niin, että asunnossa on hiljaista, kun siskoni menee nukkumaan. Koiran ulkoilutukset piti ajoittaa sellaiseen aikaan, ettei se häiritse siskoani. Mulla on etätyö ja liukuva työaika, siskoni taas meni säännöllisesti klo 8:ksi töihin, joten mä sitten omassa huoneessani kuulokkeet korvilla katselin läppäriltä ohjelmia iltaisin odotellessani, että mulle uni tulee. Mitä tulee ruokiin, niin ei meillä osunut ateria-ajatkaan aina yhteen. Siskolleni päivän pääateria oli lounas työpaipkkaruokalassa, mulle taas etätyöläisenä päivällinen työpäivän jälkeen. Vähän aikaa sumplittiin, mutta lopulta todettiin, että ei edes yritetä vaan kumpikin hoitaa omat syömisensä haluamallaan tavalla. Jääkaapissa oli yksi hylly mulle, johon laitoin itselleni ostamani ruuat. Siskoni ei ottanut niitä enkä minä siskoni ruokia. Pyykinpesustakin piti aina sopia, jotta sekä pesukone että myös pyykinkuivausteline olisi sitten vapaana. Sen 8 viikon jälkeen olin ikionnellinen, kun pääsin takaisin kotiin. Ollaan mekin joskus aikoinaan siskoni kanssa visioitu, että sitten eläkkeellä voitaisiin asua yhdessä, mutta tuo 8 viikkoa opetti, että ei tulisi toimimaan. 8 viikossa ei sentään kummallakaan pinna palanut vielä eikä tullut sanaharkkaa mistään, koska kumpikin tiesi, että tämä on vain väliaikaista.
Mä en ole parisuhteessa sen takia, että en yksinkertaisesti vaan ole parisuhdeihminen. Mulle se jatkuva toisen huomioiminen ja erilaisten kompromissien tekeminen ei vaan ole asia, jota haluaisin tehdä. Olen nuorena ollut 2 kertaa avoliitossa ja kumpikin suhde kaatui juuri tähän asiaan. En halua hiippailla varpaillani omassa kodissani, jotta toinen saa olla rauhassa. En halua neuvotella, mitä syödään, mitä mikäkin saa maksaa jne. En halua olla tilivelvollinen kenellekään, lähdenkö töiden jälkeen jonnekin vai kutsunko kenties kavereita kotiini iltaa istumaan. En halua kysyä "sopiiko sulle, että...".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asumiskulujen jakamiseen on järkevämpää ottaa alivuokralainen kuin puoliso. Parisuhteessa kun yleensä jaetaan muutkin kulut fifty-fifty kuin vain asumiskulut. Puoliso voikin tulla huomattavasti kalliimmaksi kuin mitä on se hyöty, että hän maksaa puolet yhtiövastikkeesta.
Ikinä en suostuisi yhteisiin rahoihin, se on selvä. En kenenkään kanssa. Yksi yhteinen taloustili, minne kumpikin siirtää saman summan kuukaudessa. Vaikkapa kumpikin 500 tai 800, mikä onkin. Ja sieltä laitetaan suoraveloituksena kaikki talouden laskut, myös ruokakauppa maksettaisiin sen tilin kortilla. Loppu raha jää itselle käytettäväksi mihin huvittaa ja se ei toiselle kuulu - olisi sitten avopuoliso, sisko tai sen veli tai alivuokralainen tai kuka muu. Jos ruokapuoli on kovin erilainen, pitää tietysti harkita miten kannattaa tehdä. Itse reissaan paljon siskoni kanssa ja jos ajattelen että ollaan eläkkeellä, ei kumpikaan mene töihin mihinkään. Voi olla kyllä ettei se toimisi. Enimmillään ollaan 4 viikkoa oltu yhdessä lomareissulla ja hyvin on mennyt.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns.toisella kierroksella (lapset tehty ja naimisissa oltu) ja nyt parisuhteessa jo pidempään, mutta omissa kodeissa. Toimii aivan loistavasti. Olemme onnellisia just näin. Muutamat säästetyt sataset avoliitossa ei kiinnosta.
Itsekin ajattelen noin, kohta 20 vuotta on oltu etäsuhteessa tässä toisella kierroksella. Nyt alkaa meillä häämöttämään eläkepäivät ja sitten kun laskee, että tulee saamaan käteen n. 55 % siitä mitä nettopalkka on nyt työstä, niin alkaa miettimään että elintasoa on tiputettava reilusti, reissuja ei enää tehdä ja muutenkin pitää pärjätä aika nuukasti esim. ruokakaupassa. Nyt olen jopa alkanut harkita, että kannattaisiko muuttaa yhteen JONKUN (se voisi olla myös eläkkeellä oleva leskisiskoni) kanssa, niin että asumiskulut + ruoka maksettaisiin puoliksi ja muut rahat omia. Jäisi ed
Mutta olitkin toisen kotona, ikään kuin vieraana. Silloin on ymmärrettävää, että koitat sopeutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 132: "Mutta olitkin toisen kotona, ikään kuin vieraana. Silloin on ymmärrettävää, että koitat sopeutua."
Ihan samaa sopeutumista ne mun nuoruuden avoliitotkin olivat. Vaikka ekalla kerralla meillä oli yhteinen vuokra-asunto ja tokalla kerralla asunto oli mulla vuokralla. Mun mielestä ei ole merkitystä, kumpi asunnon omistaa tai kumpi siinä on päävuokralaisena, koska yhteistaloudessa molempien on pakko sopeutua. Muuten alkaa tulla riitaa ja hammastenkiristystä. Ja koska mä en sopeudu, niin riitaa ja hammastenkiristystähän siitä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tulisikin rahallisesti halvemmaksi niin en halua maksaa mielenterveydelläni.
Tämä. En kestä kavereitanikaan jatkuvasti. Ei ole tullut vastaan ihmistä, kenen kanssa kestäisin saati haluasin jakaa arjen. Harmittaahan se, koska kalliiksi tulee. En vaan ole sosiaalisesti tarpeeksi kehittynyt yhteisasumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumiskulujen jakamiseen on järkevämpää ottaa alivuokralainen kuin puoliso. Parisuhteessa kun yleensä jaetaan muutkin kulut fifty-fifty kuin vain asumiskulut. Puoliso voikin tulla huomattavasti kalliimmaksi kuin mitä on se hyöty, että hän maksaa puolet yhtiövastikkeesta.
Ikinä en suostuisi yhteisiin rahoihin, se on selvä. En kenenkään kanssa. Yksi yhteinen taloustili, minne kumpikin siirtää saman summan kuukaudessa. Vaikkapa kumpikin 500 tai 800, mikä onkin. Ja sieltä laitetaan suoraveloituksena kaikki talouden laskut, myös ruokakauppa maksettaisiin sen tilin kortilla. Loppu raha jää itselle käytettäväksi mihin huvittaa ja se ei toiselle kuulu - olisi sitten avopuoliso, sisko tai sen veli tai alivuokralainen tai kuka muu. Jos ruokapuoli on kovin erilainen, pitää tietysti harkita miten kannattaa tehdä. Itse reissaan paljon siskoni kanssa ja jos ajattelen että o
Mä ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Mutta itse näen kuitenkin niin, että sisko olisi kämppis eikä siskon kanssa oltaisi parisuhteessa, joten kulut, mitä siskon kanssa jaettaisiin olisi kuitenkin eri kuin mitä puolison kanssa. Yhteisiä kulujahan ei olisi muu kuin yhtiövastike (tai vuokra, jos asuu vuokralla), sähkö sekä kotivakuutus. Ruokakulut voi kämppissuhteissa pitää yhteisinä kuluina, jos myös ruuat on yhteisiä ja syödään kutakuinkin samoja ruokia ja yhtä paljon. Parisuhteessa taas jo oletusarvoisesti ruuat on yhteisiä, vaikka toinen söisi tuplaten sen mitä toinen. Jos mulla olisi kämppis, en näkisi tarpeelliseksi avata yhteistä taloustiliä vaan voisi sopia vaikka niin, että joka toinen kuukausi mä maksan asumiskulut ja joka toinen kämppis maksaa. Ruuat kumpikin ostaisi itselleen itse ja jos nyt joskus päätettäisiin laittaa yhdessä ruokaa, niin sen yksittäisen aterian kulut voi sitten maksaa vaikka puoliksi. Mulla on kuitenkin sen verran pieni yhtiövastike ja sähkölaskutkin vain muutaman kympin, joten parinsadan euron takia en ala säätämään toisen ihmisen kanssa mitään. Alivuokralaisuudessa sitten tietenkin alivuokralainen maksaisi mulle vuokran ja mä maksaisin yhtiövastikkeen kuten maksan asuessani yksinkin. Ja alivuokralaisella sitten jääkaapissa oma hylly omille tavaroilleen tai vaikka hankkisin keittiöön toisen jääkaapin alivuokralaisen omaan käyttöön. Kylpyhuoneita mulla onkin kaksi eli jos mulla olisi alivuokralainen tai kämppis, niin toinen kylppäri olisi toisen käytössä ja toinen toisen. Mutta joo...jotta voisin kuvitella asuvani taloudellisista syistä toisen ihmisen kanssa, sen taloudellisen hyödyn pitäisi olla mulle vähintään 1000€/kk. Tilanne olisi tietenkin eri, jos mulla ei olisi varaa asua yksin yhtään missään vaan kämppis olisi ainoa keino ylipäätään saada katto pään päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut sinkku 30 vuotta. Vakityö, oma velaton talo, treffeille olen pyytänyt varmaan 300 naista ja yksi suostui ja sekin oli lihava nainen ja antoi pakit minulle koska olen lyhyt 166 cm.
En usko tuohon pituusjuttuun. Olen silmittömän rakastunut 170 cm mieheen ja itse olen olen 174. Hän ei tunnu lämpenevän kuin lyhyemmille naisille.
No siinähän sinulla on elävä todiste, pituudella on merkitystä, jollei sitä miestä kiinnosta itseään edes hiukan pidempi nainen. Ei minuakaan naisena kiinnosta itseäni lyhyemmät, eikä varsinkaan lihavat miehet.
Whaaat?? Yli 170 pituinen nainen on jumalien miesten kiusaksi luo
Miesten naismaku ei vaihtele. Jotkut miehet vaan tyytyvät siihen mitä sattuvat saamaan. Säälin niitä naisia jotka ovat sellaisissa tyytymissuhteissa.
Nooh, kun ottaa huomioon, että karkeasti arvioiden n. 90% pariutuneista miehistä on sellaisissa tyytymissuhteissa, niin voit säästää säälisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen rikas, enkä halua parisuhdetta. Seksiäkin minulla on varaa ostaa silloin kun sitä haluan.
Luulen että yhä useampi mies tekee saman ratkaisun. Miksi ottaa lehmä kotiin jos maitoa saa rahalla silloin kun sitä tarvitsee?
Mies on tullut minulle paljon kalliimmaksi kuin sinkkuus. Hän on siis köyhempi ja minä maksan kulut hänenkin puolestaan. Ajattelen melkein päivittäin, että haluaisin erota, tuo on yksi syy, että tulisi halvemmaksi elää yksin. Toinen syy on, ettei mies tee kotitöitä vaan minä teen nekin.
Vierailija kirjoitti:
122 jatkaa
Ja kämppä pitäisi olla niin iso, että kummallakin on oma makuuhuone ja kylppäri.
Aika paljon kalliimmaksi tulee ostaa iso asunto, jotta voi asua siinä jonkun toisen kanssa, kuin asua yksin pienessä asunnossa. Been there done that. Ostin siis isomman asunnon lokkimiehen takia, nyt suunnittelen sen myymistä ja muuttamista yksin pienempään.
Vierailija kirjoitti:
Elän sinkkuna koska se on ainoa tapa miten haluan elää.
En missään tapauksessa olisi ikinä valmis myymään vapauttani rahan takia, niin kallisarvoinen asia se minulle on.
En myöskään usko siihen että parisuhteessa eläminen olisi halvempaa. Näin eläen vastaan yksin tuloistani ja menoistani sekä hankinnoistani. Olen ostanut asunnon yksin, olen hankkinut hyvän auton. Syön hyvin ja minulta ei puutu mitään elämiseen tarvittavaa ja saan säästöön joka kuukausi.
Ei ole vääntöä rahasta ja sen käytöstä, ei toisen tuhlailusta kaljaan ja peleihin jne. Ei tarvitse kuunnella ininää siitä mihin rahaa käytän. Ei tarvitse kysyä eikä neuvotella. Kyllä sinkkuna on niin vapaa ja hyvä elää, en vaihda.
Mun mieheni on saanut ihan kaikki mitä on halunnut enkä ole ollut esteenä eikä ole tarvinnut vääntöä käydä. Omilla rahoillaan kun hankkinut eikä hän neuvotellut tai kysellyt. Meillä ei ole koskaan ollut riitaa rahasta. Minulla on halvemmat harrastukset kun tienaan vähemmän ja se on sopinut minulle ja kuitenkin minulla on parempi elintaso parisuhteessa ja turvatumpi kuin eläisin yksin. Ilman puolisoani asuisin jossain vuokra slummissa. Meillä oli kannatavaa lyödä hynttyyt yhteen ja se on hyödyttänyt meitä kumpaakin. Mitään ei olle menetetty vaan päinvastoin vaurastuttu.
Valitsee sellaisen kumppanin jolla on rahankäyttö, siisteystaso ja alkoholinkäyttö suunnilleen samanlaista niin suhde voikin onnistua mutta suurin osa miehistä tuijottaa pelkkään ulkonäköön niin en ihmettele epäonnistumista ja pettymyksiä.
Kolme asiaa ratkaisee suhteen onnistumisen arjessa ja se on rahankäyttö, siisteystaso ja alkoholinkäyttö. Jos näissä on suuria heittoja, eroavaisuuksia niin suhde ei onnistu. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä.
Elän sinkkuna koska se on ainoa tapa miten haluan elää.
En missään tapauksessa olisi ikinä valmis myymään vapauttani rahan takia, niin kallisarvoinen asia se minulle on.
En myöskään usko siihen että parisuhteessa eläminen olisi halvempaa. Näin eläen vastaan yksin tuloistani ja menoistani sekä hankinnoistani. Olen ostanut asunnon yksin, olen hankkinut hyvän auton. Syön hyvin ja minulta ei puutu mitään elämiseen tarvittavaa ja saan säästöön joka kuukausi.
Ei ole vääntöä rahasta ja sen käytöstä, ei toisen tuhlailusta kaljaan ja peleihin jne. Ei tarvitse kuunnella ininää siitä mihin rahaa käytän. Ei tarvitse kysyä eikä neuvotella. Kyllä sinkkuna on niin vapaa ja hyvä elää, en vaihda.