HS:n mielipidekirjoitukset, joissa vanhempia kritisoidaan

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen, nyt tajusinkin kaikista kommenteistanne, että minun hylättynä vanhempana tulisi ymmärtää, että vanhemman ja lapsen välinen suhde on niin erityislaatuinen, että lapsi voi halutessaan tehdä välirikon määräaikaisena. Hassua, että ikäväänsä ja järkytystään ilmaisevat HS:n mielipidekirjoitusten hylätyt vanhemmat eivät sitä tajua.

Lapsella on oikeus. No, entä jos ei ole. 

 

Selvennykseksi minua kritisoinneille, että en ole lapselleni kertonut, miten lopullinen välirikko on, no eihän minulla ole siihen keinojakaan. Mutta toki hän sen varmasti ymmärtää.  

 

Ap

Niin, sinä käsittelet omia hylkäämistraumojasi tässä. Normaalia tosiaan olisi luottaa lapseen, että kyllä se sieltä takaisin tulee, kunhan nyt vähän vetää rajoja ja ottaa omaa elämäänsä haltuun. Että kyllä, vanhemman ja lapsen suhde on (yleensä) sillä tavalla ainutlaatuinen. Varsinkin kun lapsi on terapiassa, niin voi olettaa, että saa itsensä tasapainoon.

Sinulla sen sijaan on hylkäämistrauma, jonka vuoksi haluat hylätä vastavuoroisesti lapsesi. Kuka sinut aikanaan hylkäsi? Terapia voisi tehdä hyvää, enkä sano pahalla, vaan nimenomaan hyvällä. Sivusta kun on niin helppo nähdä nuo toisten traumaperäiset tunteet, jotka jylläävät nyktilanteen ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen, nyt tajusinkin kaikista kommenteistanne, että minun hylättynä vanhempana tulisi ymmärtää, että vanhemman ja lapsen välinen suhde on niin erityislaatuinen, että lapsi voi halutessaan tehdä välirikon määräaikaisena. Hassua, että ikäväänsä ja järkytystään ilmaisevat HS:n mielipidekirjoitusten hylätyt vanhemmat eivät sitä tajua.

Lapsella on oikeus. No, entä jos ei ole. 

 

Selvennykseksi minua kritisoinneille, että en ole lapselleni kertonut, miten lopullinen välirikko on, no eihän minulla ole siihen keinojakaan. Mutta toki hän sen varmasti ymmärtää.  

 

Ap

No voi voi sinua pientä marttyyripaskaa. Varmasti onkin parempi, että pysyt erossa kaikista ihmisistä. 

Ap sun tunnerajat sakkaa. Et pysty maadoittamaan itseäsi, vaan "kostat" tyttärellesi hänen pyrkimysensä itsenäisyyteen ja omiin rajoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen, nyt tajusinkin kaikista kommenteistanne, että minun hylättynä vanhempana tulisi ymmärtää, että vanhemman ja lapsen välinen suhde on niin erityislaatuinen, että lapsi voi halutessaan tehdä välirikon määräaikaisena. Hassua, että ikäväänsä ja järkytystään ilmaisevat HS:n mielipidekirjoitusten hylätyt vanhemmat eivät sitä tajua.

Lapsella on oikeus. No, entä jos ei ole. 

 

Selvennykseksi minua kritisoinneille, että en ole lapselleni kertonut, miten lopullinen välirikko on, no eihän minulla ole siihen keinojakaan. Mutta toki hän sen varmasti ymmärtää.  

 

Ap

 

Lapsella on oikeus hylätä sinut. 

Hän ei pyytänyt syntyä juuri sinun lapseksesi, eikä hän ole sinulle mitään velkaa. 

Jokainen, jonka aikuinen lapsi on päättänyt katkaista yhteydenpidon, on velvo

Tuon voi ajatella niinkin, että kyseisellä äidillä olisi yhtä hyvin oikeus olla äitinä ns helpolle lapselle, jonka kanssa asiat sujuvat kivasti ilman isoja draamoja. Paljon riippuu lapsen eli yksilön luonteesta. Jotkut ihmiset ovat luonnostaan tasaisia ja tulevat toimeen kaikkien kanssa ja silloin omien vanhempien kanssa sujuu kohtuullisen hyvin. Jollakin toisella on aina menossa riitatilanne muiden ihmisten kanssa. Aina löytyy valittamisen aihetta ja mikään ei koskaan ole hyvin.

On erittäin selvää, miksi aloittajan tytär on halunnut katkaista välit. Tuollaisia epäkypsiä, itsekeskeisiä pikkukakaroita nuo tuollaiset vanhemmat on olleet silloinkin, kun lapsi olisi tarvinnut aikuisen turvaa. Tuollaisille lapsi on pelkkä väline oman egon pönkitykseen. 

Hylkääminenhän on pahinta mitä nar sistille voi tehdä: katsokaa miten ap siihen reagoi, "No minä en sitten kyllä ikinä koskaan oo missään yhteydessä niin vaikka!" 

Vanhemmista ja yhteiskunnan tuhovasta huoltosuhteesta päästään eroon kun 60-vuotislahjoiksi aletaan jakaa syanidikakkuja ! Eläkerahojakin säästyy sekä KELA-korvauksia lääkkeistä+ vanhustenhuollosta ja hautausbisnes virkistyy. H E I L !

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen, nyt tajusinkin kaikista kommenteistanne, että minun hylättynä vanhempana tulisi ymmärtää, että vanhemman ja lapsen välinen suhde on niin erityislaatuinen, että lapsi voi halutessaan tehdä välirikon määräaikaisena. Hassua, että ikäväänsä ja järkytystään ilmaisevat HS:n mielipidekirjoitusten hylätyt vanhemmat eivät sitä tajua.

Lapsella on oikeus. No, entä jos ei ole. 

 

Selvennykseksi minua kritisoinneille, että en ole lapselleni kertonut, miten lopullinen välirikko on, no eihän minulla ole siihen keinojakaan. Mutta toki hän sen varmasti ymmärtää.  

 

Ap

Eikö sinusta vanhemman ja lapsen suhde sitten ole erityislaatuinen? Minusta on, ja siksi siinä helposti tapahtuu myös tavallista voimakkaampia reaktioita. 

Tietenkin on sinun päätöksesi annatko lapsen tulla takaisin jos hän haluaa. Automaattista oikeutta takaisintuloon ei tietenkään ole, mutta sen voi halutessaan antaa. Kiinnostavin kysymys on, mitä saavuttaa sillä ettei tuota oikeutta anna? Mitä hyvää se päätös antaa kummallekaan osapuolelle?

Tytär pisit välit poikki, jotta hänellä olisi tilaa hänen omille tunteilleen. Muuten ap:n tunteiden hyökyaallot lyö kaiken läpi, tytär jää siinä itselleenkin näkymättömäksi. 

Ap, mene terapiaan. Se on parasta mitä voit tehdä itsellesi ja ihmissuhteillesi. Kun tyttäresi saa omat rajansa kuntoon, hänen on helpompi palauttaa yhteys sellaiseen äitiin, jolla on myös omat rajat ja ymmärrys omista tunteista kunnossa ja osaa ymmärryksellään tyynnyttää itsensä kuin sellaiseen, joka on omien menneisyydestään nousevien tunneaaltojensa armoilla ja vetää muutkin mukaan siihen aallokkoon. 

Ei sun tunteet ole pahoja eikä väärässä, eikä ne kaipaa tukauhduttamista, vaan ymmärrystä. ymmärrystä niistä ylisukupolvisista traumoista, joita niin monilla on omanlaisiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus ei pääty lapsen aikuistumiseen. On täysin normaalia, että jossain kohtaa elämää ihminen käy läpi lapsuuttaan, voi kritisoida vanhempaansa, jopa ottaa etäisyyttä vanhempaan. Tämä on raskasta molemmille, mutta se kuuluu vanhemmuuteen. Jos lapseni haluaa katkaista välit, kunnioitan sitä päätöstä. Se on varmasti hänelle tarpeen asioiden prosessoimiseen. Jos hän haluaa tulla takaisin, otan avosylin vastaan.

Jos olet ollut ainakin riittävässä määrin rakastava vanhempi, se lapsi tulee kyllä takaisin. Silloin on sun päätös, miten toimit. En täysin itse ymmärrä, miksi niin voimakkaasti uhkaat että takaisin ei ole tulemista. Mitä sillä saavuttaa?

Vanhemmat ovat ihmisiä siinä kuin jälkeläinenkin. Heillä on oikeus suojella terveyttään, jos kanssakäyminen lapsen kanssa muuttuu liian  raskaaksi. Harva ihminen panee välit poikki lapseensa ilman tuntuvia perusteita.

Vertaa: 

minä olen HYLÄTTY vanhempi, tätä en anna tyttärelleni anteeksi, turha tulla enää takaisin!!!!

ja

ikävää, että lapseni ei pidä minuun yhteyttä, mutta hän varmaan tarvitsee sitä kasvaakseen omaksi erilliseksi itsekseen. Ehkä välimme vielä korjaantuvat. 

Kumpikohan kuulostaa tasapainoisemmalta? 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmista ja yhteiskunnan tuhovasta huoltosuhteesta päästään eroon kun 60-vuotislahjoiksi aletaan jakaa syanidikakkuja ! Eläkerahojakin säästyy sekä KELA-korvauksia lääkkeistä+ vanhustenhuollosta ja hautausbisnes virkistyy. H E I L !

Jos oikein muistan, niin Puolassa onkin jo edistetty hautaustoimistojen tulosta siten, että potilaita kuljettavat ambulanssit saapuivat hitaasti potilaita hakemaan ja ajoivat turhia kiertoteitä matkalla sairaalaan. Siitä olis ovittu etukäteen. Uutinen taisi olla ajalta ennen pandemiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus ei pääty lapsen aikuistumiseen. On täysin normaalia, että jossain kohtaa elämää ihminen käy läpi lapsuuttaan, voi kritisoida vanhempaansa, jopa ottaa etäisyyttä vanhempaan. Tämä on raskasta molemmille, mutta se kuuluu vanhemmuuteen. Jos lapseni haluaa katkaista välit, kunnioitan sitä päätöstä. Se on varmasti hänelle tarpeen asioiden prosessoimiseen. Jos hän haluaa tulla takaisin, otan avosylin vastaan.

Jos olet ollut ainakin riittävässä määrin rakastava vanhempi, se lapsi tulee kyllä takaisin. Silloin on sun päätös, miten toimit. En täysin itse ymmärrä, miksi niin voimakkaasti uhkaat että takaisin ei ole tulemista. Mitä sillä saavuttaa?

 

Vanhemmat ovat ihmisiä siinä kuin jälkeläinenkin. Heillä on oikeus suojella terveyttään, jos kanssakäyminen lapsen kanssa muuttuu liian  raskaaksi. Harva ihminen panee välit poikki lapsee

Mutta eihän tässä ole kyse siitä. Aloittaja ei olisi halunnut lapsen katkaisevan välejä, mutta loukkaantuu siitä tyypillisen nar sistin tapaan niin verisesti, ettei aio palauttaa välejä vaikka lapsi joskus niin haluaisikin tehdä. Koska na sistille lapsi ei ole erityinen äidin rakkauden kohde, vaan alistettava tahdoton olento. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus ei pääty lapsen aikuistumiseen. On täysin normaalia, että jossain kohtaa elämää ihminen käy läpi lapsuuttaan, voi kritisoida vanhempaansa, jopa ottaa etäisyyttä vanhempaan. Tämä on raskasta molemmille, mutta se kuuluu vanhemmuuteen. Jos lapseni haluaa katkaista välit, kunnioitan sitä päätöstä. Se on varmasti hänelle tarpeen asioiden prosessoimiseen. Jos hän haluaa tulla takaisin, otan avosylin vastaan.

Jos olet ollut ainakin riittävässä määrin rakastava vanhempi, se lapsi tulee kyllä takaisin. Silloin on sun päätös, miten toimit. En täysin itse ymmärrä, miksi niin voimakkaasti uhkaat että takaisin ei ole tulemista. Mitä sillä saavuttaa?

 

Vanhemmat ovat ihmisiä siinä kuin jälkeläinenkin. Heillä on oikeus suojella terveyttään, jos kanssakäyminen lapsen kanssa muuttuu liian  raskaaksi. Harva ihminen panee välit poikki lapsee

Joillekin ihmisille toisen rajanveto on todella liian raskasta. Ihmissuhteet ovat todella win-win-peliä. Molempien pitää pitää sitä yhteyttä vaalimisen arvoisena. 

Hyvä silti kysyä itseltään, miksi se ei ole sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ap sun tunnerajat sakkaa. Et pysty maadoittamaan itseäsi, vaan "kostat" tyttärellesi hänen pyrkimysensä itsenäisyyteen ja omiin rajoihin. 

Normaaliin itsenäistymiseen ei kuulu välien poikki laittaminen. 

 

eri

Vierailija kirjoitti:

Kaksi narsistia. Vanhempi ja lapsi ottaa yhteen mielipidepalstalla. Next. 

Ihan helposti voi molemmilla olla massiivista sokeutta itsessään. Koko tuo mielipidepalstalla mielensäosoittaminen tuntuu red flagilta. Hirveän teennäiseltä.

Vierailija kirjoitti:

On erittäin selvää, miksi aloittajan tytär on halunnut katkaista välit. Tuollaisia epäkypsiä, itsekeskeisiä pikkukakaroita nuo tuollaiset vanhemmat on olleet silloinkin, kun lapsi olisi tarvinnut aikuisen turvaa. Tuollaisille lapsi on pelkkä väline oman egon pönkitykseen. 

Hylkääminenhän on pahinta mitä nar sistille voi tehdä: katsokaa miten ap siihen reagoi, "No minä en sitten kyllä ikinä koskaan oo missään yhteydessä niin vaikka!" 

Monelle vanhemmalle lapsen tehtävä on tuottaa lapsen roolissa vanhemmalle tämän haluamia tunteita. Lasta ei nähdä erillisenä ihmisenä, vaan vanhemman tarpeiden ja tietyn roolin täyttäjänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sun tunnerajat sakkaa. Et pysty maadoittamaan itseäsi, vaan "kostat" tyttärellesi hänen pyrkimysensä itsenäisyyteen ja omiin rajoihin. 

Normaaliin itsenäistymiseen ei kuulu välien poikki laittaminen. 

 

eri

Ei niin mutta jos vanhempi ei ole normaali niin jotta lapsi pääsee elämään normaalia elämää, voi välien katkaisu olla tarpeen. Et sinäkään pidä yhteyttä ihmisiin, jotka haukkuvat, mitätöivät, vit tulevat, yrittävät kontrolloida sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sun tunnerajat sakkaa. Et pysty maadoittamaan itseäsi, vaan "kostat" tyttärellesi hänen pyrkimysensä itsenäisyyteen ja omiin rajoihin. 

Normaaliin itsenäistymiseen ei kuulu välien poikki laittaminen. 

 

eri

Rajattomasta vanhemmasta ei helposti itsenäistytäkään ns. normaalisti (ja silloinkin teini-iässä voi olla kaikenlaista radikaalia), vaan ne rajat etsitään ns. pidemmän kaavan kautta esim. terapiassa.

Rajaton vanhempi ei näe lapsen tarpeita, vaan heijastaa lapseen omia tarpeitaan, jolloin lapselle ei kehity tervettä käsitystä omista tarpeistaan, rajoistaan ja persoonastaan. Vaillinaisen kehityksen ongelmat näkyvät sitten monin tavoin aikuisena. 

Määräaikainen välirikko. Sairasta jo ajatuksenakin. Mutta sitähän nämäkin kommentoijat tuntuvat haluavan. Äidit ne ovat semmoisia neulatyynyjä, joita pitääkin pistellä kuin woodoonukkeja. Kyllä lapsella on oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Määräaikainen välirikko. Sairasta jo ajatuksenakin. Mutta sitähän nämäkin kommentoijat tuntuvat haluavan. Äidit ne ovat semmoisia neulatyynyjä, joita pitääkin pistellä kuin woodoonukkeja. Kyllä lapsella on oikeus.

Siellä taas yksi pikkukakara ulvoo kun muut ei alistukaan hänen pahoinpitelylleen.