Yön aikana tullut taas uusi narsistiäiti-mielipidekirjoitus Hesariin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on nyt muotia. Minussa ei ole vikaa, kaikki vika on äidissä.

Elämä on helpompaa, kun voi suoraa syyttää jotakuta toista omista virheistään. Jostain syystä terapiassa ravaava nainen ei hämmästele isänsä osuutta elämässään.

Minusta on hyvä, että näitä narsistiäiti-kirjoituksia on. Se herättää keskustelua ja auttaa aikuisten lasten äitejä vähentämään yhteydenpitoa tyttäriinsä, joiden mielestä heidän parisuhteensa ylläpito on äidin tehtävä.

Siis miten äiti liittyy tyttären parisuhteeseen?

Jos mummi ei ota lapsenlapsia säännöllisesti hoitoon, ei parisuhde kestä, koska ei päästä treffeille ja nauttimaan yhdessäolosta. Kenenkään parisuhde ei kestä, jos joka toinen viikonloppu ei ole lapsivapaa.

Miksi omien vanhempien pitää järjestää lapsia vapaaehtoisesti tehneille lapsilleen lapsivapaata aikaa säännöllisesti ja samalla säännöllisesti luopuen omista suunnitelmistaan? Onko tämä joku yleinen "pakko"? Eikö vanhemmilla ole mielestäsi omaa tekemistä?

Sunnuntai ja kaikki saatanan sekopäät narsistihullut palstalla 😂🤣

Vierailija kirjoitti:

Harva tietää mikä narsisti edes on. Suurimmalle osalle narsisti tarkoittaa sitä, että jos ihminen ei ole samaa mieltä niin hän on heti narsisti.

Usein on. Mutta toki voitaisiin puhua itse keskeisistä ja ilkeistä vanhemmista, joiden yksi suosikki lapsi saa tehdä mitä haluaa ja muut ovat vain syntipukkeja ja aivan vääränlaisia ihmisiä joiden ei oli pitänyt edes syntyä. 

No ehkä olin väärässä kun minun mielestä minulle ei pidä huutaa eikä raivota mitä siskoni tai veljeni on tehnyt, minut haukuttiin ja minulle raivottiin toisten tekemisistä, mutta ilmeisesti olin vain eri mieltä äitini kanssa, kun olin huoneessani ja tämä tuli minulle huutamaan ja raivoamaan. Hyvä tietää oltiin siis vain eri mieltä 

Joku kysyi näin:

"Miten teet aikuisen lapsen kanssa sovinnon, kun tämä lapsi inhoaa ja halveksii äitiään niin paljon ettei suostu keskustelemaan asioista? Eikä vastaa viesteihin?"

Sovinto voisi onnistua siten, että se narsistiäiti pyytää syntipukkilapselta ilkeitä tekojaan, puheitaan ja valheitaan vilpittömästi anteeksi ja pyrkii korvaamaan aiheuttamansa vahingot ja peruu sen testamentin, jonka on tehnyt suosikkilapsen ja tämän lasten hyväksi. 

Voisiko narsistiäiti tuollaiseen kyetä?
 

Todellinen narsisti ei kykene pyytämään vilpittömästi anteeksi, mikä tarkoittaisi sitä, että hän haluaisi myös korvata aiheuttamansa vahingot eikä enää ikinä jatkaisi kieroa ja ilkeää käytöstään uhriaan kohtaan. Se ei vain onnistu, ei mitenkään, jos kyse on ns. paksunahkaisesta narsistista.

On suorastaan hämmästyttävää, kuinka narsistilla on pokkaa loukkaantua syvästi, jos uhri antaa hänelle hyvin rauhallisesti ja mahdollisimman ystävällisesti asiallisen palautteen ja todisteet siitä, kuinka pahasti äiti on häntä kohdellut ja minkälaista harmia äiti on aiheuttanut lapselleen.

Miten reagoi tämä narsistiäiti tuohon palautteeseen? Hän alkaa itkemään ja huutamaan, uhkaa tehdä its.m...han, aikoo ilmoittaa poliisille, että hänen lapsensa (tämä asiallisesti käyttäytyvä, kaikkien sukulaistenkin mielestä ystävällinen lapsi) uhkailee häntä väkivallalla. Siis hän aikoo ilmoittaa poliisille sekunnissa keksimänsä järjettömän valheen.

Minua harmittaa sukulaiset, jotka maanittelevat minua ottamaan yhteyttä häneen. He pyytävät minua myös antamaan anteeksi hänelle. Olisi helppo antaa anteeksi narsistille ne teot, joista minä tai lapseni emme enää kärsi, vaikka ne muistammekin, ja joista voi joskus tulla vähäksi aikaa surullinen tai vihainen olo, mutta kun jotkut hänen tekonsa ovat aiheuttaneet sellaisia harmeja, että ne ovat edelleenkin vaikuttamassa nykyiseen elämäämme ja vaikuttavat satavarmasti tulevaisuuteemme, niin siksi anteeksi antaminen on vaikeaa. 

MUTTA en halua äidilleni mitään pahaa. Minulla ei ole ollut koskaan mitään kostoajatuksia häntä kohtaan. Olen vain toivonut, että hän muuttuisi ja pyytäisi anteeksi. Toivon hänelle oikeasti mahdollisimman hyvää loppuelämää. Toivon tietenkin myös, ettei hän loukkaisi ketään muita ihmisiä, nyt, kun hän on menettänyt syntipukki-roska-astiansa ja kenties etsii uutta roska-astiaa.

On hyvä tiedostaa sekin, että narsisti voi pyytää välillä anteeksi, jos kokee, että siitä on hänelle jotain hyötyä. Vilpitön se anteeksipyyntö ei tietenkään ole, vaan se on vain yksi pelinappula, jolla hän voi pelata likaista peliään. Äidilläni oli tapana huutaa minulle puhelimessa syytöksiä ja hän myös moitti minua halveksivalla äänellä milloin mistäkin. Veljelleni hän esitti sellaisen tarinan tyyliin: "En tiedä miten minä olinkin niin pahalla päällä, että siskollesikin vähän tuhahdin, mutta pyysin kyllä anteeksi." 

Justjust. Oli aika kaukana tuhahduksista ne raivokkaat huutamiset. Sitten veli moitti minua, kun olin vihainen äidin huutamisesta, kun äitihän oli vain pahalla tuulella vähän tuhahtanut sinulle. :) Voi hyvänen aika tuota narsistin kierouden määrää.  Tuo juttu oli pienimmästä päästä äidin aiheuttamia harmituksia mutta tulipahan kerrottua.

Narsisti-isät hylkäävät perheensä ja pienet lapsensa, mutta se vika löytyy aina äidistä.

Läheltä seurannut.

Vierailija kirjoitti:

Narsisti-isät hylkäävät perheensä ja pienet lapsensa, mutta se vika löytyy aina äidistä.

Läheltä seurannut.

N-äiti on myös hyyvin taitava esiintymään uhrautuvana, jopa hyväksikäytettynä ja aina syvää vääryyttä kärsineenä. Toisaalta voi itse ottaa ylivastuullisen/päsmäriroolin joka  työntää läheiset avuttomiksi passattaviksi.

En olisi äitini kanssa pystynyt tekemään yhdessä ruokaa saati sopimaan jostain järjestelyistä kuin aikuiset keskenään.

Muistan myös yhden hänen lempisanonnoistaan: ei tule kuuloonkaan.

Idea oli alistua tai häipyä ja syy oli aina muissa. Aina.

Vierailija kirjoitti:

On hyvä tiedostaa sekin, että narsisti voi pyytää välillä anteeksi, jos kokee, että siitä on hänelle jotain hyötyä. Vilpitön se anteeksipyyntö ei tietenkään ole, vaan se on vain yksi pelinappula, jolla hän voi pelata likaista peliään. Äidilläni oli tapana huutaa minulle puhelimessa syytöksiä ja hän myös moitti minua halveksivalla äänellä milloin mistäkin. Veljelleni hän esitti sellaisen tarinan tyyliin: "En tiedä miten minä olinkin niin pahalla päällä, että siskollesikin vähän tuhahdin, mutta pyysin kyllä anteeksi." 

Justjust. Oli aika kaukana tuhahduksista ne raivokkaat huutamiset. Sitten veli moitti minua, kun olin vihainen äidin huutamisesta, kun äitihän oli vain pahalla tuulella vähän tuhahtanut sinulle. :) Voi hyvänen aika tuota narsistin kierouden määrää.  Tuo juttu oli pienimmästä päästä äidin aiheuttamia harmituksia mutta tulipahan kerrottua.

Kunnon narsistin anteeksipyyntö on teatraalinen operaatio, jonka tarkoituksena on nollata tilanne, jotta sama meno voi jatkua. Kun normaali ihminen pyytää anteeksi, hän myös lopettaa sen toiminnan, jota hän pyytää anteeksi. Narsisti ei. Kun narsisti huomaa, että toisella alkaa oikeasti tulla raja vastaan, hän järjestää tämän anteeksipyyntöteatterin ja vaatii, että pyydetään anteeksi puolin ja toisin. Sen jälkeen narsisti on sitä mieltä, ettei uhri saa enää muistuttaa menneistä, vaan asian kuuluu nyt olla unohdettu ja anteeksi annettu.

Ja sitten narsisti jatkaa sitä samaa käytöstä. Jos sanot, että tuon ei pitänyt enää jatkua, hän loukkaantuu verisesti, että ei saa muistella vanhoja jo sovittuja asioita. Ikinä en ole.