HS mielipide: äitini oli narsisti
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010629425.html
Aika törkeä mielipide hesarissa, vielä nimimerkin takaa lauottuna.
"Minun äitini oli narsisti, postuumisti terapiassani diagnosoitu."
- siis mielipiteen kirjoittajan puoskari terapeutti on kirjoittajan tarinoinnin pohjalta diagnosoinut kirjoittajan äidin narsistiksi äidin kuoleman jälkeen.
No tiedoksi:
- lääkärit tekevät diagnooseja, terapeutit eivät. Ammattitaidoton tumpelo toki voi.
- psykiatrian diagnoosiin tarvitaan itse potilas eikä diagnooseja tehdä kuoleman jälkeen.
- tuo kirjoittaja leimaa myös lapsensa välien katkaisua lyhyessä kirjoituksessaan surevat vanhemmat (toinen mielipidekirjoitus tänään) narsisteiksi, mikä kertonee tuosta kirjoittajasta enemmän, kuin toisen kirjoituksen vanhemmista.
No toki selvästi ongelmainen ihminen on tuo kirjoittaja.
Kommentit (390)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistihullu täällä spämmää pakkomielteensä parissa. Äiti+narsmismi= lempiaihe.
Kannattaa muistaa, että narsismi on yleisimpiä pään vakavia vikoja maailmassa. Suomessa on yli 50 000 narsistia, joten todella moni törmää elämässään ihan oikeisiin narsisteihin ja narsistien harjoittamaan väkivaltaan.
Se on ihan totta, että ei varmaan ole ihmistä joka ei olisi koskaan elämässään törmännyt narsistiin. Olipa se oma vanhempi, ex-puoliso, kiusaava työkaveri, pomo tai harrastuskaveri.
Minä en ainakaan tietoisesti ole. Ilkeisiin, valehtelijoihin, rumasti puhuviin, itseään korostaviin - kyllä. Mutta en narsisteihin.
Lue päivittäin ainakin Hesari ja iltapäivälehdet, niin huomaat.
Vierailija kirjoitti:
Skitsoaffektiivisen häiriön sairastumiseen riskiin voivat vaikuttaa monet geenit. Näiden lisäksi useiden erilaisten biologisten uskotaan vaikuttavat yhdessä perimän kanssa tavoilla, jotka voivat lisätä riskiä skitsoaffektiiviseen häiriöön.
Skitsofrenian kirjoon kuuluvat häiriöt (joihin skitsoaffektiivinen häiriö kuuluu) on jossain määrin liitetty isän korkeaan ikään hedelmöityshetkellä, joka on yleinen mutaatioiden syy.
Eli oletko sitä mieltä, että lapsuudessa koettu runsas väkivalta ei aiheuta mitään ongelmia kasvavalle lapselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa näitä narsistijuttuja. Nytkö taulun paikoista kommentointikin on sitä? Ku s ipäisiä vanhempia on paljon. Ja niitä joiden ei olisi vanhemmiksi pitänyt tullakaan. Mutta ei joka toinen ole narsisti.
Suomessa on satojatuhansia vanhempia, kukaan ei ole väittänyt, että kaikki ovat narsisteja. Useimmat ovat ihan hyvissä väleissä lapsiinsa, eikä se tarkoita päivittäistä puhelinterroria, jossa tentataan aikuisen lapsen päivän tapahtumia.
Tilastonumerot huomioon ottaen, aihe on aivan kohtuuttomasti mediassa jo toistakymmentä vuotta. Ja ruokkii samalla ihmisten kuvitelmia. Näissäkin ketjuissa usein joku kommentoi kuinka useampi exä ja kaveri on narsisteja. Joku luulotauti sekin.
Jotkut ovat ilkeitä ja kaikki eivät tule toimeen keskenään. Se ei tarkoita narsismia.
Älä h
"Jotkut ovat ilkeitä ja kaikki eivät tule toimeen keskenään. Se ei tarkoita narsismia. "
!!!
Tämä kannattaisi pitää mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistihullu täällä spämmää pakkomielteensä parissa. Äiti+narsmismi= lempiaihe.
Kannattaa muistaa, että narsismi on yleisimpiä pään vakavia vikoja maailmassa. Suomessa on yli 50 000 narsistia, joten todella moni törmää elämässään ihan oikeisiin narsisteihin ja narsistien harjoittamaan väkivaltaan.
Se on ihan totta, että ei varmaan ole ihmistä joka ei olisi koskaan elämässään törmännyt narsistiin. Olipa se oma vanhempi, ex-puoliso, kiusaava työkaveri, pomo tai harrastuskaveri.
Minä en ainakaan tietoisesti ole. Ilkeisiin, valehtelijoihin, rumasti puhuviin, itseään korostaviin - kyllä. Mutta en narsisteihin.
Narsistit eivät yleensä ole kovin näkyvästi narsistisia kuin läheisilleen, seurustelukumppaneille, lapsillensa yms. Eli hyvinkin normaali, fiksu tai karismaattinen ihminen voi olla perheensä kotikiusaaja ilman että siitä tietää kukaan perheen ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Skitsoaffektiivisen häiriön sairastumiseen riskiin voivat vaikuttaa monet geenit. Näiden lisäksi useiden erilaisten biologisten uskotaan vaikuttavat yhdessä perimän kanssa tavoilla, jotka voivat lisätä riskiä skitsoaffektiiviseen häiriöön.
Skitsofrenian kirjoon kuuluvat häiriöt (joihin skitsoaffektiivinen häiriö kuuluu) on jossain määrin liitetty isän korkeaan ikään hedelmöityshetkellä, joka on yleinen mutaatioiden syy.
Minkä kuvittelet olevan syynä siihen, että sinusta tuli narsisti?
Myös ilkeä äiti jonka kanssa ei tule toimeen on ihan validi syy katkaista välit siihen äitiin, vaikkei se olisikaan narsisti.
Tämä kannattaisi pitää mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skitsoaffektiivisen häiriön sairastumiseen riskiin voivat vaikuttaa monet geenit. Näiden lisäksi useiden erilaisten biologisten uskotaan vaikuttavat yhdessä perimän kanssa tavoilla, jotka voivat lisätä riskiä skitsoaffektiiviseen häiriöön.
Skitsofrenian kirjoon kuuluvat häiriöt (joihin skitsoaffektiivinen häiriö kuuluu) on jossain määrin liitetty isän korkeaan ikään hedelmöityshetkellä, joka on yleinen mutaatioiden syy.Eli oletko sitä mieltä, että lapsuudessa koettu runsas väkivalta ei aiheuta mitään ongelmia kasvavalle lapselle?
En usko skitsofreniapotilaan lapsuuden kertomuksia. Voi olla paljon harhaa ja valemuistoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huono ennuste, minkälaisia vanhempia näistä välienkatkojia itsestään tulee. Ehdottomuus ja radikaalit ratkaisut eivät lupaa hyvää. Miten voi kokea empatiaa omaa lastaan kohtaan ja toimia rennosti vanhempana, jos omasta vanhemmastaan ei löydä mitään heikkoa kohtaa, jolle voisi antaa armoa.
Juurikin näin. Lapsi ei kestä pienintäkään nälvintää eikä kiinnikäymistä vaan alkaa heti "asettelemaan rajoja" ja "katkomaan välejä" kuin mikäkin imbesilli mielipuoli! EI JUMA! Sietäisi saada ympäri korvia minulle mitään rajoja asetella kun MINÄ OLEN HÄNET SYNNYTTÄNYT! Googlella löytyy diagnooseja noille psykopaateille. En varmasti lepää ennen kuin olen löytänyt hänet ja diagnosoinut. Mielisairas mikä mielisairas. Minua ei vältellä.
:DD Pakko olla t
Ymmärrän, oli liian uskottavaa! Kiitos selvennyksestä kuitenkin :D
Taas mielenkiintoinen ketju pilalla jonkin trollin takia.
Vierailija kirjoitti:
Taas mielenkiintoinen ketju pilalla jonkin trollin takia.
Jo pelkkä aloitus oli niin yksipuolista tuubaa, että en tiedä voiko sanoa mielenkiintoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skitsoaffektiivisen häiriön sairastumiseen riskiin voivat vaikuttaa monet geenit. Näiden lisäksi useiden erilaisten biologisten uskotaan vaikuttavat yhdessä perimän kanssa tavoilla, jotka voivat lisätä riskiä skitsoaffektiiviseen häiriöön.
Skitsofrenian kirjoon kuuluvat häiriöt (joihin skitsoaffektiivinen häiriö kuuluu) on jossain määrin liitetty isän korkeaan ikään hedelmöityshetkellä, joka on yleinen mutaatioiden syy.Minkä kuvittelet olevan syynä siihen, että sinusta tuli narsisti?
Miksi kuvittelet olevasi oikeutettu diagnosoimaan jopa anonyymeja keskustelijoita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skitsoaffektiivisen häiriön sairastumiseen riskiin voivat vaikuttaa monet geenit. Näiden lisäksi useiden erilaisten biologisten uskotaan vaikuttavat yhdessä perimän kanssa tavoilla, jotka voivat lisätä riskiä skitsoaffektiiviseen häiriöön.
Skitsofrenian kirjoon kuuluvat häiriöt (joihin skitsoaffektiivinen häiriö kuuluu) on jossain määrin liitetty isän korkeaan ikään hedelmöityshetkellä, joka on yleinen mutaatioiden syy.Eli oletko sitä mieltä, että lapsuudessa koettu runsas väkivalta ei aiheuta mitään ongelmia kasvavalle lapselle?
En usko skitsofreniapotilaan lapsuuden kertomuksia. Voi olla paljon harhaa ja valemuistoja.
Eli oletko siis sitä mieltä, että lapsuudessa koettu runsas väkivalta ei aiheuta mitään ongelmia kasvavalle lapselle? Luuletko, että olen ainoa henkilö joka Suomessa on kokenut lapsuudessaan perheväkivaltaa? Vaikka et siis minun kokemuksiani aiheesta uskoisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan terapissa ikinä hoksannut jotain itseään koskevaa, kun kaikki tuntuvat huomanneen vain sen, miten väärin joku toinen on tehnyt? Se voi olla vanhempi tai puoliso tai kaveri, mutta ikinä ei itseä mietitä osana tapahtumia aivan kuin terapoitavat olisivat tahdottomia hahmoja omassa elämässään.
Voisiko edes joskus olla hieman sympatiaa sille ihan tavalliselle äidille, jolla oli omassakin elämässään erilaisia kokemuksia, mutta jonka olisi pitänyt koko lapsensa lapsuus olla täydellinen? Kun terapiassa nostetaan esille se yksi lause tiettynä väsyneenä hetkenä ja jätetään kuulematta ne sadat kannustavat lauseet, niin ollaanko oikeudenmukaisia kerrotulle tarinalle? Sehän on aina terapiassa olevan oma tarina, ympäristö voisi kertoa jotain aivan muuta.
Melko mustavalkoista pyöritellä asia niin, että lapsi hylkää vanhempansa koska äiti ei ollut täydellinen. Kuulo
Tämä on todella tavallista. Kun oma paha olo projisoidaan äitiin, niin tietenkin apuna on se terapeutinkin kannustama asia eli lopeta yhteydenpito! Ikävämpi puoli on se, että kun ne ongelmat ovat itsessä eikä äidissä, niin tilanne ei helpotukaan. Terapeutin mukaan sekin on äidin vika, äiti on saanut lapsensa uskomaan noin.
Kyllä helpottui, huomattavasti!
Vierailija kirjoitti:
Myös ilkeä äiti jonka kanssa ei tule toimeen on ihan validi syy katkaista välit siihen äitiin, vaikkei se olisikaan narsisti.
Tämä kannattaisi pitää mielessä.
Ääritapauksissa ehkä. Voi myös pitää yhteyttä kliinisesti joskus ja jouluna. Välien katkaisu on niin weeteetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skitsoaffektiivisen häiriön sairastumiseen riskiin voivat vaikuttaa monet geenit. Näiden lisäksi useiden erilaisten biologisten uskotaan vaikuttavat yhdessä perimän kanssa tavoilla, jotka voivat lisätä riskiä skitsoaffektiiviseen häiriöön.
Skitsofrenian kirjoon kuuluvat häiriöt (joihin skitsoaffektiivinen häiriö kuuluu) on jossain määrin liitetty isän korkeaan ikään hedelmöityshetkellä, joka on yleinen mutaatioiden syy.Minkä kuvittelet olevan syynä siihen, että sinusta tuli narsisti?
Miksi kuvittelet olevasi oikeutettu diagnosoimaan jopa anonyymeja keskustelijoita?
Jos et ole narsisti, etkä narsistin väkivallan uhri, niin millä tavalla keskustelu koskettaa sinua itseäsi noin voimakkaasti mitä se tekee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Syyttää muita riehumisesta vaikka itse spämmää jatkuvasti samaa tarinaa. Nimittelee toisia narsisteiksi ja hokee samoja lauseita.
Ymmärrät kuitenkin sen, että narsismi on yksi yleisimpiä pään vakavia vikoja? Ja tiedät varmaan senkin, että jokainen narsisti on väkivaltainen, mutta vain läheisilleen.
Sinun päässäsi on vakava vika kun hoet näitä samoja lauseita vuodesta toiseen.  
Sulla on myös hyvin mustavalkoinen ajattelutapa. Narsistit ei ole aina tietynlaisia. Ei kaikki todellakaan ole väkivaltaisia. 
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan terapissa ikinä hoksannut jotain itseään koskevaa, kun kaikki tuntuvat huomanneen vain sen, miten väärin joku toinen on tehnyt? Se voi olla vanhempi tai puoliso tai kaveri, mutta ikinä ei itseä mietitä osana tapahtumia aivan kuin terapoitavat olisivat tahdottomia hahmoja omassa elämässään.
Voisiko edes joskus olla hieman sympatiaa sille ihan tavalliselle äidille, jolla oli omassakin elämässään erilaisia kokemuksia, mutta jonka olisi pitänyt koko lapsensa lapsuus olla täydellinen? Kun terapiassa nostetaan esille se yksi lause tiettynä väsyneenä hetkenä ja jätetään kuulematta ne sadat kannustavat lauseet, niin ollaanko oikeudenmukaisia kerrotulle tarinalle? Sehän on aina terapiassa olevan oma tarina, ympäristö voisi kertoa jotain aivan muuta.
Haluan korjata käsityksiäsi. Kyse ei ole "yksi lause tiettynä väsyneenä hetkenä", vaan ennemminkin niitä yksittäisiä pahoja kokemuksia on todella vaikea muistaa, koska traumat voivat aiheuttaa ongelmia muistaa yksityiskohtia. Itse en esimerkiksi muista spesifejä "pahoja tapahtumia" lapsuudestani kuin muutaman hassun, mutta sen sijaan muistan sen kauhean ilmapiirin, joka toistuu ja jatkuu edelleen jos joudun olemaan äitini läheisyydessä tai puhumaan hänelle. Minun on todella vaikeaa katsoa häntä silmiin, koska ajatuskin etoo ja sisällä tuntuu tyhjältä ja pahalta, jos ajattelen äitiäni. Hän ei ole rakastava ihminen, vaan energiasyöppö ja infantiili ja itsekeskeinen ihminen.
Eli ei, en syyllistä äitiäni yhdestä väsyneestä huonosta hetkestä. En vain halua olla hänen kanssaan tekemisissä, koska hän on kohdellut kaltoin kaikkia meitä lapsia ja aviomiestään jo vuosikymmeniä. Iskostanut sekä minulle että siskolleni vauvasta asti päähän, että olemme ilkeitä ja pelottavia. Voin kertoa, että se ei tee kovin hyvää ihmisen minäkäsitykselle ja itsetunnolle.
Vierailija kirjoitti:
Taas mielenkiintoinen ketju pilalla jonkin trollin takia.
Se on se yksi rumpuhullu joka jauhaa palstalla aina narsismista.  
Mietin myös onko tämä se 70-luvulla syntynyt pöpipää. Tosin tuo rumpuhullu syyttää isäänsä ja seitkytlukuinen äitiään. Rumpuhullu on luultavasti mies ja äitihullu nainen. Yhtä pakkomielteisiä molemmat.
Mä en ole kyllä tällaista huomannut. Jos aihe olisi oikeasti ollut niin paljon esillä, olisin tajunnut jo kauan aikaa sitten erota ex-miehestäni, jonka kanssa muutuin "selittämättömästä syystä" koko ajan onnettomammaksi. Saattoi olla, että jopa jonkun tällä palstalla olleen keskustelun pohjalta aloin lukemaan ihan kliinisestä narsismista ja järkytyin miten se kuvasi miestäni kaikin puolin. Sain rohkeuden lähteä.