HS mielipide: äitini oli narsisti

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini osasi olla hyvinkin vaikea ihminen, mutta minua ainakin on auttanut halu ymmärtää objektiivisesti, miksi hän käyttäytyi välillä kuten käyttäytyi. Ei se ollut aina helppoa silloin kun itselläkin oli siilipuolustus päällä. Mutta nyt jälkeenpäin on hämmentävänkin helppo ymmärtää, että esimerkiksi hänen kontrolloivat taipumuksensa juontuivat ihan suoraan peloista ja omista traumoistaan. Hän koki nuoruudessaan vakavaa väkivaltaa tuntemattomien taholta, joten en ihmettele yhtään, miksi hän oli aina niin ylisuojeleva. Ja suojeleminen muuttuu hyvin herkästi kontrolloinniksi. Syntyy sellainen harha, että kaikkia elämän muuttuvia tekijöitä voi kontrolloida. Ja siitä puolestaan tulee sellainen tapa, että äiti tietää kaiken parhaiten... vielä silloinkin, kun lapsi on keski-ikäinen.

Siihen sitten päälle vielä jatkuvasti pahenevat krooniset kivut, niin voi arvata, mistä kaikesta se "vaikea luonne" syntyi. Lapsi ei ole vanhempie

Juuri näin. Ei se "narsisti" tyhjiössä synny

Oman äidin kanssa ollut konflikteja myös, mutta hän on harvinaisen taitava kuuntelija ja kyennyt vastaanottamaan uusia näkökulmia ja tekemään muutoksia vielä vanhemmallakin iällä. Kunnioittaa myös rajoja ja toiveita

Myös sadisteja elämässäni tavanneena, ovat lähes poikkeuksetta miehiä. Pahaan oloon reagoidaan kilahtamalla ja kiduttamalla. Tunteiden käsittelyn lisäksi arvostus elämää kohtaan on nolla: tämä näkyy ihan kaikessa miesten toiminnassa sodasta metsästykseen, r aiskiksiin ja tappopeleihin. Näkyy myös eläinkunnassa, nisäkäskoiraat käyttäytyvät huomattavan eri tavalla kuin naaraat. Tästä syystä vältän itse myös avioliitossa tai miesten kanssa asuvia naisia, koska altistuvat tälle pahuudelle päivittäin

Intersektionaalinen ideologia saa voimansa narsistisesta vastakkainasettelusta, vallankumous kun ei synny hyvästä olosta, ymmärryksestä ja armosta muita ihmisiä kohtaan.

Aina äidit onnniitö narsisteja. Missäs isukit? Heidänkö ei tarvitse ottaa vastuuta koska ovat jättäneet äidit yksin?

ei mitään uutta auringon alla: naisesta tehdään syntipukki

Elämään kannattaa suhtautua niin että kaikki hyvä on bonusta. Muuten tulee pettymyksiä, koska elämä on aika rankkaa keskiverrosti. Harvat meistä saa töydellistä kasvualustaa. Onnellinen on se, jonka suruja kuunnellaan. Näitä narsistiäitejä tuskin kuunteli kukaan.

Up

Voi poistakaa tämäkin ketju. Liian syyllistävää ja rajatonta.

Vierailija kirjoitti:

Elämään kannattaa suhtautua niin että kaikki hyvä on bonusta. Muuten tulee pettymyksiä, koska elämä on aika rankkaa keskiverrosti. Harvat meistä saa töydellistä kasvualustaa. Onnellinen on se, jonka suruja kuunnellaan. Näitä narsistiäitejä tuskin kuunteli kukaan.

Elämä on rankkaa. Juuri siksi siitä ei kannata tehdä itselleen paskempaa puhumalla narsistvanhemmalleen jos ei ole pakko. Narsistit eivät voi lapsuudelleen mitään, se on totta. Mutta narsistin aikuinen lapsi voi aikuisuudelleen jotakin.

Minä kuuntelin narsistiäitini suruja hänen aikuistuttuaan, hän teki minusta, lapsesta, vanhemman meidän välisessä suhteessamme, sen joka oli vastuussa hänen lohduttamisestaan ja jonka piti selvitä henkisesti yksin. Vaikka olin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Aina äidit onnniitö narsisteja. Missäs isukit? Heidänkö ei tarvitse ottaa vastuuta koska ovat jättäneet äidit yksin?

ei mitään uutta auringon alla: naisesta tehdään syntipukki

Narsistisia isiä on myös. Olet varmaan oikeassa, että esimerkiksi yksinhuoltajaäitien vuoksi narsistinen äiti on se jonka lapsi kokee useammin, kuin isä.

Oma isäni on narsistiäitini uhri siinä missä me lapsetkin, koska he ovat edelleen yhdessä. Ehkä sekin selittää jotakin, narsistiäidin kanssa ei voi olla terveessä suhteessa, ja siksi miehet lähtevät?

Voisko näitä äitien ja lasten välisiä rajanveto-ongelmia käsitellä jotenkin muutenkin kuin narsismi-diskurssin kautta.

Rajaton äiti ja vetäytynyt isä on varmaan aika yleinen malli Suomessa. Isyys ja aviomieheys on liian heikkoa perheessä, liikaa jää naisen kontolle. 

Jos mies pitäisi naisen tyytyväisenä vaimona ja kantaisi vastuun perheestään, olisi vähemmän näitä lapsiaan lyttääviä ja/tai kontrolloivia hirviöäitejä. 

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini osasi olla hyvinkin vaikea ihminen, mutta minua ainakin on auttanut halu ymmärtää objektiivisesti, miksi hän käyttäytyi välillä kuten käyttäytyi. Ei se ollut aina helppoa silloin kun itselläkin oli siilipuolustus päällä. Mutta nyt jälkeenpäin on hämmentävänkin helppo ymmärtää, että esimerkiksi hänen kontrolloivat taipumuksensa juontuivat ihan suoraan peloista ja omista traumoistaan. Hän koki nuoruudessaan vakavaa väkivaltaa tuntemattomien taholta, joten en ihmettele yhtään, miksi hän oli aina niin ylisuojeleva. Ja suojeleminen muuttuu hyvin herkästi kontrolloinniksi. Syntyy sellainen harha, että kaikkia elämän muuttuvia tekijöitä voi kontrolloida. Ja siitä puolestaan tulee sellainen tapa, että äiti tietää kaiken parhaiten... vielä silloinkin, kun lapsi on keski-ikäinen.

Siihen sitten päälle vielä jatkuvasti pahenevat krooniset kivut, niin voi arvata, mistä kaikesta se "vaikea luonne" syntyi. Lapsi ei ole vanhempie

Tämä. Ymmärrys on osa toipumista. Ja tavallaan hyväksyntäkin. Että jokainen on yksi lenkki ketjussa. Sitten viimeinen vaihe on itsensä korjaaminen. Se aito oman vastuun ottaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Voisko näitä äitien ja lasten välisiä rajanveto-ongelmia käsitellä jotenkin muutenkin kuin narsismi-diskurssin kautta.

Rajaton äiti ja vetäytynyt isä on varmaan aika yleinen malli Suomessa. Isyys ja aviomieheys on liian heikkoa perheessä, liikaa jää naisen kontolle. 

Jos mies pitäisi naisen tyytyväisenä vaimona ja kantaisi vastuun perheestään, olisi vähemmän näitä lapsiaan lyttääviä ja/tai kontrolloivia hirviöäitejä. 

Miksi oletat, ettei narsismi-diskurssi ole oikea paikka keskustella narsistisesta äidistä? Ymmärrän, ettei jokainen jota on joskus narsistiksi kutsuttu ole narsisti (esim. minä, sillä äitini kutsui minua 19-vuotiaana narsistiksi, koska en halunnut pitää ylioppilasjuhlia), mutta useiden meidän kohdalla äiti todella on narsistinen.



Isäni on kyllä vetäytynyt, mutta äitini on hirviöäitiyden lisäksi myös hirviövaimo. Kuin 3-vuotias, täysin rajaton lapsi, joka ei osaa tehdä mitään yksin. Ei edes yritä, olettaa, että aina on joku pitämässä kädestä ja auttamassa joka asiassa. Ei pyydä apua eikä kiitä, alkaa vain huutaa. Jos hän ei saa haluamaansa meiltä lapsilta tai isältämme, alkaa huutaminen ja uhkailu, kunnes joku taipuu ja suostuu. Sitten kun koko muu perhe on pakotettu hänen haluamaansa asiaan, on äiti tyytyväinen ja hymyilee. Ei tunnista, että ilmapiiri on pilalla, ettei kukaan muu halunnut tätä, koska ei koe muita ihmisiä kohtaan empatiaa, vain hänen mielihaluillaan on merkitystä. Jos joku tässä tilanteessa ilmaisee tyytymättömyyttää, alkaa taas huuto, syyllistäminen ja uhkailu.

Kyllä siinä muuttuu "vetäytyneeksi" jos on jo valmiiksi hiljainen suomalainen mies tai huutajan lapsi, kun aina puoliso/äiti alkaa painostaa ja huutaa kun ei saa haluamaansa.



En usko, että kaikki äidit ja vaimot ovat tällaisia. Narsistiset kyllä ovat. Siksi narsismidiskurssi, koska tuollaisista ihmisistä keskustelemiselle se on ainoa oikea paikka.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini osasi olla hyvinkin vaikea ihminen, mutta minua ainakin on auttanut halu ymmärtää objektiivisesti, miksi hän käyttäytyi välillä kuten käyttäytyi. Ei se ollut aina helppoa silloin kun itselläkin oli siilipuolustus päällä. Mutta nyt jälkeenpäin on hämmentävänkin helppo ymmärtää, että esimerkiksi hänen kontrolloivat taipumuksensa juontuivat ihan suoraan peloista ja omista traumoistaan. Hän koki nuoruudessaan vakavaa väkivaltaa tuntemattomien taholta, joten en ihmettele yhtään, miksi hän oli aina niin ylisuojeleva. Ja suojeleminen muuttuu hyvin herkästi kontrolloinniksi. Syntyy sellainen harha, että kaikkia elämän muuttuvia tekijöitä voi kontrolloida. Ja siitä puolestaan tulee sellainen tapa, että äiti tietää kaiken parhaiten... vielä silloinkin, kun lapsi on keski-ikäinen.

Siihen sitten päälle vielä jatkuvasti pahenevat krooniset kivut, niin voi arvata, mistä kaikes

 

Välit katkaisemalla aikuinen lapsi ottaa vastuun omasta elämästään ja onnestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti nämä narsistien uhrit eivät tee omia lapsia, koska kaikki heidän energiansa menee omien traumojensa kanssa painiskeluun. Jääkö siinä enää lapselle aikaa? Katkaise ketju.

Ja ajattele, että jos narsisti ei olisi pahoinpidellyt lapsiaan, niin näillä ei olisi traumoja.

Nämä uhriutujat keksii kyllä traumoja mistä vaan. 

Väitätkö, että lapsuudessa koettu väkivalta ei aiheuta pienelle lapselle traumoja?

Mitä sitten? Koen minäkin väkivaltaa enkä silti hylkää miestäni!

Lyö sitä ukkoasi muutaman kerran kunnolla turpaan, oppiipahan olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti nämä narsistien uhrit eivät tee omia lapsia, koska kaikki heidän energiansa menee omien traumojensa kanssa painiskeluun. Jääkö siinä enää lapselle aikaa? Katkaise ketju.

Ja ajattele, että jos narsisti ei olisi pahoinpidellyt lapsiaan, niin näillä ei olisi traumoja.

Nämä uhriutujat keksii kyllä traumoja mistä vaan. 

Väitätkö, että lapsuudessa koettu väkivalta ei aiheuta pienelle lapselle traumoja?

Skitsoaffektiivis-häiriöisen tarinoita en usko.

Ihan sama mihin sinä uskot. Narsismi on uskostasi huolimatta yleisimpiä pään vakavia vikoja maailmassa, ja Suomessa on yli 50 000 narsistia, joista jokainen on väkivaltainen läheisilleen. Suurimmalla osalla narsistien lapsista on erilaisia mielenterveysongelmia ja monella on myös päihdeongelmia.

Kylläpä on palstan narsistimoderaattori taas poistellut paljon viestejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämään kannattaa suhtautua niin että kaikki hyvä on bonusta. Muuten tulee pettymyksiä, koska elämä on aika rankkaa keskiverrosti. Harvat meistä saa töydellistä kasvualustaa. Onnellinen on se, jonka suruja kuunnellaan. Näitä narsistiäitejä tuskin kuunteli kukaan.

Elämä on rankkaa. Juuri siksi siitä ei kannata tehdä itselleen paskempaa puhumalla narsistvanhemmalleen jos ei ole pakko. Narsistit eivät voi lapsuudelleen mitään, se on totta. Mutta narsistin aikuinen lapsi voi aikuisuudelleen jotakin.

Minä kuuntelin narsistiäitini suruja hänen aikuistuttuaan, hän teki minusta, lapsesta, vanhemman meidän välisessä suhteessamme, sen joka oli vastuussa hänen lohduttamisestaan ja jonka piti selvitä henkisesti yksin. Vaikka olin lapsi.

Minä kuuntelin narsisti isäni suruja jo lapsena. Lukkiutui useita kertoja vessaan ja uhkasi viiltää ranteensa ranteensa auki partaterällä, minä puhuin hänet ympäri. Laivan kannelle vei ja kertoi aikovansa hypätä laidan yli, arveli kuulemma että minä 7 v ymmärtäisin häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini osasi olla hyvinkin vaikea ihminen, mutta minua ainakin on auttanut halu ymmärtää objektiivisesti, miksi hän käyttäytyi välillä kuten käyttäytyi. Ei se ollut aina helppoa silloin kun itselläkin oli siilipuolustus päällä. Mutta nyt jälkeenpäin on hämmentävänkin helppo ymmärtää, että esimerkiksi hänen kontrolloivat taipumuksensa juontuivat ihan suoraan peloista ja omista traumoistaan. Hän koki nuoruudessaan vakavaa väkivaltaa tuntemattomien taholta, joten en ihmettele yhtään, miksi hän oli aina niin ylisuojeleva. Ja suojeleminen muuttuu hyvin herkästi kontrolloinniksi. Syntyy sellainen harha, että kaikkia elämän muuttuvia tekijöitä voi kontrolloida. Ja siitä puolestaan tulee sellainen tapa, että äiti tietää kaiken parhaiten... vielä silloinkin, kun lapsi on keski-ikäinen.

Siihen sitten päälle vielä jatkuvasti pahenevat krooniset kivut, niin voi arvata, mistä kaikes

Ei kaikkia vaurioita voi korjata. Monella on hirviövanhempien jäljiltä skitsofreniaa, muita psykooseja, hoitoresistenttiä vakavaa masennusta jne. 

Jos lapsi saa kasvaa tasapainoisessa perheessä, se vähentää huomattavasti jopa sellaisiin sairauksiin sairastumisen riskiä, jotka ovat perinnöllisiä. Perheväkivalta aiheuttaa aina lapsen mieleen vaurioita, ja mielen vauriot voivat myöhemmällä iällä laukaista sellaisen perinnöllisen sairauden joka ei muuten olisi "puhjennut" koko elämän aikana. Myös erilaiset päihdeongelmat ovat narsistien lapsilla hyvin yleisiä. Lapsuuden kauhuja paetaan päihteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on palstan narsistimoderaattori taas poistellut paljon viestejä.

anna narsistille vähän valtaa niin voit olla varma että narsisti käyttää sitä väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti nämä narsistien uhrit eivät tee omia lapsia, koska kaikki heidän energiansa menee omien traumojensa kanssa painiskeluun. Jääkö siinä enää lapselle aikaa? Katkaise ketju.

Ja ajattele, että jos narsisti ei olisi pahoinpidellyt lapsiaan, niin näillä ei olisi traumoja.

Nämä uhriutujat keksii kyllä traumoja mistä vaan. 

Väitätkö, että lapsuudessa koettu väkivalta ei aiheuta pienelle lapselle traumoja?

Skitsoaffektiivis-häiriöisen tarinoita en usko.

Ihan sama mihin sinä uskot. Narsismi on uskostasi huolimatta yleisimpiä pään vakavia vikoja maailmassa, ja Suomessa o

Voisiko tämä "pään vakavia vikoja" -jankuttaja lopettaa. Oma äitini on todnäk narsistinen, mutta tuo jankutus on todella väsyttävää ja pilaa koko ketjun, kun sitä on joka toinen viesti, että yritetään pakottaa ventovieras myöntämään jotakin mihin hän ei selvästi pysty.

-eri, kuin jonka kanssa olet puhunut edestakaisin