Muuttaminen ei ole Rosalle mahdollista, vaikka vuokrankorotukset tekevät elämästä selviytymistä
https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010615916.html
Mitä mieltä? Minusta vaikea ymmärtää, jos lääkäri on autismin perusteella kieltänyt muuttamasta kohtuuhintaiseen asuntoon.
Kommentit (1661)
Vierailija kirjoitti:
Rosahan on aktiivinen kirjoittelija FB:n IDA ryhmässä ja on siellä vaatinut mm. sokerittomia kauppoja (teksti alla) ynnä muita elämän epäkohtia mitä tulee vastaan. Tulee vain mieleen että eikö tuollaista ehtymättömän valittamisen voimavaraa voisi johonkin työhön kääntää hyödylliseksi, jonkinlaiseksi tuottavaksi työksi? Ulosanti ja tekstin tuottohan Rosalla on erinomainen (saattavat kyllä sisältää tuntien pakko-oireisen oikoluvun)
Olen unelmoinut näistä vuosia.Pienenä opin saman kuin muutkin: sokeri on palkinto. Kun kakarana teet jotain hyvää, saat herkkuja. Jälkiruoat ja naposteltavat lopettavat aterian.
Nuorena yritin orjallisesti välttää rasvaa, ravintosuositusten ja ulkonäköstandardien mukaisesti. Kaikki valinnat olivat vähärasvaisia. Koska rasva ja proteiini ovat usein yhdessä, jäi myös proteiini vähälle. Ravinto oli pääasiassa hiilihydraatteja, enkä ymmärtänyt proteiinin ja rasvan olevan erittäin tärkeää mm. tukielinten ja aivojen toiminnalle. Mikroravinteet olivat, mitä sattuu. Hiilihydraatit tekivät verensokerista, insuliinin erityksestä ja ylipäänsä jaksamisesta jatkuvan vuoristoradan. Oli kokoajan nälkä.
Tulos ei ollut hyvä. Lihoin ja sairastuin mm. autoimmuuni-, maksa-, sydän- ja verisuoni-, muisti- ja huomiosairauksiin. Nämä ovat järjestään helpottaneet ollessani keto-ruokavaliolla.
Sokerista riippuvaisena, alkoholittomaan rasvamaksaan sairastuneena II-tyypin diabeetikkona, sokerin välttäminen on uskomattoman vaikeaa.
Sokeria tarjotaan osana välttämätöntä päivittäistä elämää. Ruokaa on ostettava. Kauppaan kävellessä fruktoosia pursuava hedelmäosasto on välittömästi edessä. Sokeria on leivissä, maitotuotteissa, liha- ja kasvisruokien kastikkeissa. Jälkiruoat ovat järjestään täynnä sokeria, vaikka olisivat ns. suolapaloja.
Kylässä käydessä voi luottaa siihen, että tarjotaan sokeria. Sitä on nenän edessä pöydässä, leivonnaisissa, mehuissa ja tarjottavissa pääruoissa. Kahvilassa tai ravintolassakaan sokeria ei voi välttää.
Kuvitelkaa samaa tilannetta alkoholin kanssa. Kakaralle aletaan jo pienenä tarjoamaan likööriä herkkuna. Aikuisena alkoholisti kävelee kauppaan, ja samantien edessä on vadillinen konjakissa uitettuja persikoita. Valiolta mainostetaan uutta viskijugurttia. Leivissä uutena makuna on port-viini. Minkälaista tahdonvoimaa vaatisi alkoholin välttäminen, kun psyyke haluaa sitä, sitä on kaikkialla ja vielä mainostetaan herkkuina?
Sokerittomat kaupat eivät täysin ratkaisisi ongelmaa. Niissä käyminen olisi kuitenkin valtava helpotus.
Rosa sairastaa huomiosairauksia?? En tiedä, onko tuo nyt itseironiaa vai tarkoittaako tuo jotain oikeaa asiaa. Ei kai hänellä nyt voi olla noin usein olla ongelmana kahvilassa tai ravintolassa muille ihmisille tarjottu sokeri?
Jaksan kyllä ihmetellä: Hänellä on hirveän sujuva ulosanti. Jollei sisältö olisi niin turhauttavaa ja äkkiväärää, voisin nauttia hänen kirjoituksistaan. Miksi sitä lahjakkuutta pitää tuhlata tällaiseen valituslimboon? Ei hän kyllä kauhean "vammaiselta" näissä teksteissä vaikuta, ja noita autoimmuuni-, sydän- ja verisuonisairauksia nyt sairastaa muutama miljoona muutakin suomalaista, joiden työntekoa ja itsestä ja perheestä huolehtimista ne eivät estä.
Vierailija kirjoitti:
Rosan mielestä huumeet tulisi myös sallia:
Olen kurkkuani myöten täynnä tätä modernia kieltolakia.
Miksei voida hyväksyä, että aineen kuin aineen kohdalla osa ihmisistä kykenee vastuulliseen käyttöön, osa ei?
Täytyykö jokaisen aineen kohdalla tapella erikseen oikeus itsemääräämisoikeuteen?Eikö vastuullisempi päihdetyö koskisi aineen haittoja ja hyötyjä, sekä niiden kohdistumista yksilölliseen tilanteeseen, eikä moralisoimista ja huume hallitsee aivojasi -tyylistä paranoiaa ?
Jotain julmaa ironiaa siinä, että minkäänlaiseen vastuullisuuteen kykenemätön ihminen kirjoittelee tällaista. Hän tarvitsee henkilökohtaisen sokerittoman kaupan hillitäkseen ostelua, mutta huumeet? Menoksi vaan.
Vierailija kirjoitti:
Kommentteihin #640 ja #656 liittyen, Rosan kirjoituksesta lainattua:
"Tulos ei ollut hyvä. Lihoin ja sairastuin mm. autoimmuuni-, maksa-, sydän- ja verisuoni-, muisti- ja huomiosairauksiin. Nämä ovat järjestään helpottaneet ollessani keto-ruokavaliolla.
Sokerista riippuvaisena, alkoholittomaan rasvamaksaan sairastuneena II-tyypin diabeetikkona, sokerin välttäminen on uskomattoman vaikeaa.
Sokeria tarjotaan osana välttämätöntä päivittäistä elämää. Ruokaa on ostettava. Kauppaan kävellessä fruktoosia pursuava hedelmäosasto on välittömästi edessä. Sokeria on leivissä, maitotuotteissa, liha- ja kasvisruokien kastikkeissa. Jälkiruoat ovat järjestään täynnä sokeria, vaikka olisivat ns. suolapaloja.
Kylässä käydessä voi luottaa siihen, että tarjotaan sokeria. Sitä on nenän edessä pöydässä, leivonnaisissa, mehuissa ja tarjottavissa pääruoissa. Kahvilassa tai ravintolassakaan sokeria ei voi välttää."
Juttu olisi tosiaan voitu julkaista melkeinpä sellaisenaan Seiskassa, Alibissa tai Hymyssä. Ei puutu kuin se, että jutun pääkuvassa haastateltu esittelisi saamaansa hylkäyskirjettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rosahan on aktiivinen kirjoittelija FB:n IDA ryhmässä ja on siellä vaatinut mm. sokerittomia kauppoja (teksti alla) ynnä muita elämän epäkohtia mitä tulee vastaan. Tulee vain mieleen että eikö tuollaista ehtymättömän valittamisen voimavaraa voisi johonkin työhön kääntää hyödylliseksi, jonkinlaiseksi tuottavaksi työksi? Ulosanti ja tekstin tuottohan Rosalla on erinomainen (saattavat kyllä sisältää tuntien pakko-oireisen oikoluvun)
Olen unelmoinut näistä vuosia.Pienenä opin saman kuin muutkin: sokeri on palkinto. Kun kakarana teet jotain hyvää, saat herkkuja. Jälkiruoat ja naposteltavat lopettavat aterian.
Nuorena yritin orjallisesti välttää rasvaa, ravintosuositusten ja ulkonäköstandardien mukaisesti. Kaikki valinnat olivat vähärasvaisia. Koska rasva ja proteiini ovat usein yhdessä, jäi myös proteiini vähälle. Ravinto oli pääasiassa hiilihydr
Hän ei ilmeisesti omasta mielestään siedä mitään epämukavuuksia. Sokerin ja herkkujen välttäminen, laihduttaminen, muuttaminen, hakemusten lähettäminen ym ovat tottakai epämiellyttäviä asioita, mutta ihan jokaisen täytyy elämässään sellaisiakin asioita jotenkin sietää. Ei siitä aivot vaurioidu pysyvästi, jos tekee välillä välttämättömiä mutta epämukavia asioita.
Mitä nuo huomiosairaudet ovat? Siis onko hänellä huomiohakuinen persoonallisuushäiriö vai mikä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rosahan on aktiivinen kirjoittelija FB:n IDA ryhmässä ja on siellä vaatinut mm. sokerittomia kauppoja (teksti alla) ynnä muita elämän epäkohtia mitä tulee vastaan. Tulee vain mieleen että eikö tuollaista ehtymättömän valittamisen voimavaraa voisi johonkin työhön kääntää hyödylliseksi, jonkinlaiseksi tuottavaksi työksi? Ulosanti ja tekstin tuottohan Rosalla on erinomainen (saattavat kyllä sisältää tuntien pakko-oireisen oikoluvun)
Olen unelmoinut näistä vuosia.Pienenä opin saman kuin muutkin: sokeri on palkinto. Kun kakarana teet jotain hyvää, saat herkkuja. Jälkiruoat ja naposteltavat lopettavat aterian.
Nuorena yritin orjallisesti välttää rasvaa, ravintosuositusten ja ulkonäköstandardien mukaisesti. Kaikki valinnat olivat vähärasvaisia. Koska rasva ja proteiini ovat usein yhdessä, jäi myös proteiini vähälle. Ravinto oli pääasiassa hiilihydr
Samaa mieltä. En jaa hänen aatteitaan, mutta hän kirjoittaa hyvin. Jatkuva valittaminen kyllä aiheuttaa lievää migreeniä minulle, eli jos hänet saisi kirjoittamaan jotain järkevää tai positiivista välillä, niin hänhän voisi tehdä siitä uran itselleen.
Jos on niin vakavasti sairas että ei kykene tekemään muuta kun valittamaan, niin laitokseen asumaan.
"valitus EU:lle Kelan suorittamasta kidutuksesta"
Ei hitto. Nauroin, vaikka huolestuttavaa, jos joku "työkyvytön" kykenee sepittämään tuollaista soopaa. Ihan kuin maailmassa ei olisi oikeitakin ongelmia.
Minulla herää kysymys. Nähdäänkö tässä helikopterivanhemmuuden lopputulos? Ei sillä etteikö hänellä olisi myös oikeita sairauksia.
hänellä on laajoja mielenterveydellisiä ongelmia, jotka ovat tulleet syntymästä. Luuletko autismia saadaan syömällä liikaa karkkia ?
Hän voi hyvin, kun asuu nykyisessä kodissaan ja täällä jotkut ovat lähettämässä häntä asuntolasn, jotkut hoitoon ja iso osa selittää kyllä munkin täytyy. Ei tarvi
Itse asiassa Rosa kertoo netissä, että hänellä oli kaikki aivan mainiosti kunnes hän jossain aikuisuuden kynnyksellä masentui. Autismi ja ADHD eivät siis vaivanneet ollenkaan lapsena, kouluiässä ja nuorena, vaan vasta kun muut ongelmat alkoivat.
Vierailija kirjoitti:
Omituinen ajatus, että mielisairaudet estäisivät jotenkin ihmisten toimintakykyä kaikilla osa-alueilla. Itse olen eläkkeellä, koska olen mielisairas. Työelämässä olin vaativissa asiantuntijatehtävissä ja pystyn edelleen ajoittain osallistumaan oman erityisalani keskusteluihin tai kirjoittamaan päivät pitkät palstakommentteja. Sairauteni takia en kuitenkaan esimerkiksi kykene monasti poistumaan kotini ulkopuolelle. Yrityksistä on seurannut usein henkisen voinnin romahtamista ja kaikenlaisia kiusallisia asioita. Miksi asemassani olevan ihmisen tulisi tarkoituksella passivoida tai vahingoittaa itseään, jos pyrkimys aktivoitua edes joillakin elämänalueilla kuntouttaa ja lisää hyvinvointia? Jos mitään poikkeuksellista ei tapahdu, pystyn joskus esiintymään normaalina ihmisenä, ja siksi pidänkin mielelläni yllä rauhallista elämää. Kontrolloimattomissa tilanteissa lähtee helposti se raivohullu puoli tulemaan esille. Laitoshoitoon en pääse, eikä se kohdal
Toisin kuin Rosa, sinä olet ollut yhteiskunnan tuottava jäsen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla herää kysymys. Nähdäänkö tässä helikopterivanhemmuuden lopputulos? Ei sillä etteikö hänellä olisi myös oikeita sairauksia.
Veikkaan, että Rosa on vanhempiensa kasvatti ja vanhemmat tienaavat kovasti toimimalla Rosan omaishoitajana tai henkilökohtaisena avustajana. En tiedä kumpana noista tienaa enemmän, mutta olen satavarma että vanhemmat eivät saa noista sitä etuutta joka on määrältään pienempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla herää kysymys. Nähdäänkö tässä helikopterivanhemmuuden lopputulos? Ei sillä etteikö hänellä olisi myös oikeita sairauksia.
Veikkaan, että Rosa on vanhempiensa kasvatti ja vanhemmat tienaavat kovasti toimimalla Rosan omaishoitajana tai henkilökohtaisena avustajana. En tiedä kumpana noista tienaa enemmän, mutta olen satavarma että vanhemmat eivät saa noista sitä etuutta joka on määrältään pienempi.
Sehän on vanha sanonta, että lapsi tuo koko perheelle ruuan pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rosa kirjoittaa:
Jokaisella on ihmisoikeus terveyteen. Eikä yksiö ole kenellekään terveellinen asumisratkaisu.
Ei kenelläkään ole ihmisoikeus terveyteen, miten niin? Ja yksiöissä ei edelleenkään ole mitään vikaa. Just mun tyttö pääsi muuttamaan opiskelupaikkakunnalla solusta omaan yksiöön ja on kyllä seitsemännessä taivaassa.
Miten tuo oikeus taataan? Kaikki sairastuneet eliminoidaan? Ei kai tuota muuten voida toteuttaa.
Mä asuin aikoinaan 25 neliön yksiössä poikaystäväni kanssa. Toki oltiin paljon pois kotoa, mutta hyvin pärjättiin.
Vierailija kirjoitti:
hänellä on laajoja mielenterveydellisiä ongelmia, jotka ovat tulleet syntymästä. Luuletko autismia saadaan syömällä liikaa karkkia ?
Hän voi hyvin, kun asuu nykyisessä kodissaan ja täällä jotkut ovat lähettämässä häntä asuntolasn, jotkut hoitoon ja iso osa selittää kyllä munkin täytyy. Ei tarvi
Itse asiassa Rosa kertoo netissä, että hänellä oli kaikki aivan mainiosti kunnes hän jossain aikuisuuden kynnyksellä masentui. Autismi ja ADHD eivät siis vaivanneet ollenkaan lapsena, kouluiässä ja nuorena, vaan vasta kun muut ongelmat alkoivat.
Autismi ja ADHD eivät puhkea aikuisiässä vaan molemmat ovat synnynnäisiä. Jos joku väittää että nuo ovat puhjenneet aikuisiällä niin k.o henkilöllä on todennäköisesti ihan joku muu kuin autismi/ADHD.
Vierailija kirjoitti:
hänellä on laajoja mielenterveydellisiä ongelmia, jotka ovat tulleet syntymästä. Luuletko autismia saadaan syömällä liikaa karkkia ?
Hän voi hyvin, kun asuu nykyisessä kodissaan ja täällä jotkut ovat lähettämässä häntä asuntolasn, jotkut hoitoon ja iso osa selittää kyllä munkin täytyy. Ei tarvi
Itse asiassa Rosa kertoo netissä, että hänellä oli kaikki aivan mainiosti kunnes hän jossain aikuisuuden kynnyksellä masentui. Autismi ja ADHD eivät siis vaivanneet ollenkaan lapsena, kouluiässä ja nuorena, vaan vasta kun muut ongelmat alkoivat.
Rosa oli siis autisti ja ahdh lapsena ja nuorena, sitten kun masentui, niin autismi ja ahdh alkoivat vaivata? Ilman masennusta elämä olisi ok autismin ja masennuksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla herää kysymys. Nähdäänkö tässä helikopterivanhemmuuden lopputulos? Ei sillä etteikö hänellä olisi myös oikeita sairauksia.
Veikkaan, että Rosa on vanhempiensa kasvatti ja vanhemmat tienaavat kovasti toimimalla Rosan omaishoitajana tai henkilökohtaisena avustajana. En tiedä kumpana noista tienaa enemmän, mutta olen satavarma että vanhemmat eivät saa noista sitä etuutta joka on määrältään pienempi.
Siuntion nurkilla asuu eräät vanhemmat jotka tienaavat vammaisella lapsellaan. Ajellaan taksilla risteilyille ja taksit maksetaan lapsen matkoina ja asunto rempattiin lapselle sopivaksi joka todelliauudessa asuu hoidossa suurimman osan ajasta. Samat vanhemmat eivät osanneet pitää edes omaa kotiaan järjestyksessä ja kunnossa vaikka yhteiskunta maksoi sen remontin vaan asuivat kesämökillä, kun tiesivät että kotia tullaan tarkistamaan ja sen piti olla kunnossa :-D Jatkuvasti olivat hakemassa jotain lisä tukea ja korvausta yms. lapsen takia ja käyttivät kaikki rahat itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän Kellokosken Prinsessa-elokuva. Myllypuron MekkoPrinssi
Aiheuttaako hormonihoidot uhmaikäisen temperamentin paluun?
Kyllähän se pään sotkee, jos syö omaan kroppaan kuulumattomia hormoneja, kun ne omatkin hormonit voivat olla ongelma. Se ei voi olla terveellistä, että miehenä hoitaa itseään naishormoneilla ja päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla herää kysymys. Nähdäänkö tässä helikopterivanhemmuuden lopputulos? Ei sillä etteikö hänellä olisi myös oikeita sairauksia.
Veikkaan, että Rosa on vanhempiensa kasvatti ja vanhemmat tienaavat kovasti toimimalla Rosan omaishoitajana tai henkilökohtaisena avustajana. En tiedä kumpana noista tienaa enemmän, mutta olen satavarma että vanhemmat eivät saa noista sitä etuutta joka on määrältään pienempi.
Se voi olla. Lähinnä vaan mietin hänen taipumustaan tyytymättömyyteen, valittamiseen ja uusavuttomuuteen. Onko meillä tulevaisuudessa iso liuta samanlaisia aikuisia, jotka kokevat etteivät kykene mihinkään?
Omituinen ajatus, että mielisairaudet estäisivät jotenkin ihmisten toimintakykyä kaikilla osa-alueilla. Itse olen eläkkeellä, koska olen mielisairas. Työelämässä olin vaativissa asiantuntijatehtävissä ja pystyn edelleen ajoittain osallistumaan oman erityisalani keskusteluihin tai kirjoittamaan päivät pitkät palstakommentteja. Sairauteni takia en kuitenkaan esimerkiksi kykene monasti poistumaan kotini ulkopuolelle. Yrityksistä on seurannut usein henkisen voinnin romahtamista ja kaikenlaisia kiusallisia asioita. Miksi asemassani olevan ihmisen tulisi tarkoituksella passivoida tai vahingoittaa itseään, jos pyrkimys aktivoitua edes joillakin elämänalueilla kuntouttaa ja lisää hyvinvointia? Jos mitään poikkeuksellista ei tapahdu, pystyn joskus esiintymään normaalina ihmisenä, ja siksi pidänkin mielelläni yllä rauhallista elämää. Kontrolloimattomissa tilanteissa lähtee helposti se raivohullu puoli tulemaan esille. Laitoshoitoon en pääse, eikä se kohdallani auttaisikaan. En myöskään ole kiinnostunut elämäni lopettamisesta, joten teidän terveiden varmaan pitää vain kestää, että olen olemassa.