Olisiko aika tukea lasten ja nuorten urheilua? Jos kerran olympiamenestys niin harmittaa
Ihan vain mietin tässä, että siellähän ne tukevat kilpaurheilijat on. Tosin jos ei ole harjoituspaikkoja (isojenkin koulujen salit ympäri maan viikonloppuisin tyhjillään. Jalkapallokentillä ei maaleja eikä valaistusta. Hiihtoladut täynnä räyhääviä aikuisia. Uimahallit täynnä vesijuoksijoita ja aukioloaikoja supistetaan) niin missä se into lajiin syntyy?
Jos on pakko suuntautua yhteen kilpalajiin alakouluikäisenä, jääkö huomaamatta lahjakkuus jossain toisessa?
Miten kukaan voi kehittyä hyväksi, jos ei ole mahdollisuutta edes? On lajeja, joiden harrastaminen maksaa ja sitten lajeja joiden kanssa pääsee edullisemmin. Mutta Suomi panostaa aikuisiin ja lähettää keskinkertaisia kolmekymppisiä maailman kilpakentille.
Esimerkiksi kilpacheerleading ei ole olympialaji kylläkään, mutta Suomi menestyy siinä joka vuosi. Sponsoreita on SM-tasolla ja MM-tasolla muutamia, alemmilla kansallisilla ei juuri ollenkaan. Tasokkaita cheer-urheilijoita on silti Suomi täynnä. Miksi? Koska harrastaminen on helppoa ja vielä toistaiseksi suhteellisen edullista.
Kommentit (291)
Veikkausvaroilla tuetaan tuota hommaa. Ei siihen mikään rahamäärä auta, jos aines on epäkelpoa.
Vierailija kirjoitti:
Veikkausvaroilla tuetaan tuota hommaa. Ei siihen mikään rahamäärä auta, jos aines on epäkelpoa.
Jos asenne suomalaisia lapsia ja nuoria kohtaan on tämä, miksi heidän pitäisi edes yrittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkausvaroilla tuetaan tuota hommaa. Ei siihen mikään rahamäärä auta, jos aines on epäkelpoa.
Jos asenne suomalaisia lapsia ja nuoria kohtaan on tämä, miksi heidän pitäisi edes yrittää?
Ei vika ole minun asenteessa. Nuoret makaa somessa ja vetää pikaruokaa, vähäinen liikkuminen tehdään sähköskuutilla. Tuostako pitäisi olympiamitalilla palkita?
Vaikka rotuja ei muka olekaan, ei ole sattumaa, että mustahipiäisiä on urheilukentät ja mitaliluettelot täynnä. Valkoisille pitäisi olla omat kisat. Ei suomenhevonenkaan pärjää lämminverisille kuin kiltteydessä, työnteossa ja ahkeruudessa.
Mitä enemmän on suorituspaikkoja ja halleja rakennettu, sitä vähemmän tulee mitaleja. Syy ei ole myöskään kännykät, tietokenepelit ja muu nykyaika. Vai väittääkö joku tosissaan, että mitalirohmumaissa (USA, Kanada, Ranska, Britannia jne.) ei ole samalla tavalla ja enemmänkin elektroniikkaa? Mutta yksi syy voisi olla se, että lapset eivät elä kilpailuyhteiskunnassa, vaan kaikki tasapäistetään jo neuvolasta alkaen. Keskinkertainen urheilija voi menestyä rahallisesti lätkässä, jalkapallossa tai vaikka koripallossa. Keskinkertaisuus ei voita mitalin mitalia missään yleisurheilussa, uinnissa, tai voimalajeissa. Kuitenkin pitää ottaa takapakkia kasvatuksessa, että voitto kuitenkin on arvokkaampi kuin hävitty hopea saati osanotto.
Kilpacheerleading ei todellakaan ole suhteellisen edullista.
Olympialaiset vain näytti, miten käy kun poikkeuksellisuuden portinvartijana on massi.
Ei vaan lopettaa urheilusta maksaminen ja samoin kulttuurista. Maksakoot ne jotka harrastavat ja seuraavat.
Vierailija kirjoitti:
Kilpacheerleading ei todellakaan ole suhteellisen edullista.
Eikä tällainen laji kiinnosta suurta eikä pientäkään yleisöä.
Tyttöjen ja naisten urheilua ei ainakaan kannata tukea, kun sinne miehet tunkevat kilpailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ongelma ei ratkea rahalla vaan asennemuutoksella. Menestymistä pitää alkaa taas arvostamaan. Huipuille urheilussa, tieteessä, taiteessa, jne. pitää tarjota mahdollisuus kehittyä eikä latistaa heitä hitaammin etenevien tsemppaajiksi ja perässävetäjiksi.
Ne huiput voisivat itse hankkia mahdollisuutensa (rahaa), eikä itkeä muita järjestämään näitä (rahaa) heidän puolestaan. Ei ole valtion velvollisuus rakentaa joka saamarin Iivolle ja Kertulle henkilökohtaista mäkihyppytornia.
Eilen jossain ajankohtaisohjelmassa Valentin Kononen sanoi hyvin, että meillä kyllä tehdään paljon nuorten arvokisamenestyjiä, mutta kasvaminen nuoresta aikuiseksi ei sitten tuotakaan lisämenestystä. Eli johonkin se katoaa se panostus sitten tuossa vaiheessa, kun pitäisi alkaa tehdä tulosta myös aikuisten sarjoissa.
Vierailija kirjoitti:
Kilpacheerleading ei todellakaan ole suhteellisen edullista.
Mikä siinä maksaa? Keinotekoiset lisenssit, luvat ja rekisterit?
Nykypennut harrastaa lähes pelkästään joukkuelajeja.
Ei ne lähde hiihtämään, lenkkeilemään tai hyppäämään pituutta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän on suorituspaikkoja ja halleja rakennettu, sitä vähemmän tulee mitaleja. Syy ei ole myöskään kännykät, tietokenepelit ja muu nykyaika. Vai väittääkö joku tosissaan, että mitalirohmumaissa (USA, Kanada, Ranska, Britannia jne.) ei ole samalla tavalla ja enemmänkin elektroniikkaa? Mutta yksi syy voisi olla se, että lapset eivät elä kilpailuyhteiskunnassa, vaan kaikki tasapäistetään jo neuvolasta alkaen. Keskinkertainen urheilija voi menestyä rahallisesti lätkässä, jalkapallossa tai vaikka koripallossa. Keskinkertaisuus ei voita mitalin mitalia missään yleisurheilussa, uinnissa, tai voimalajeissa. Kuitenkin pitää ottaa takapakkia kasvatuksessa, että voitto kuitenkin on arvokkaampi kuin hävitty hopea saati osanotto.
Päin vastoin. Kisapaikoista pelataan some-näkyvyydellä ja vanhempien verkostoilla.
Geneettiset lahjakkuudet komeroituvat pelaamaan Minecraftia, koska vanhemmilla ei ole varaa maksaa jäkisharrastusta eivätkä kykyjenetsijät enää etsi kyvykkyyksiä höntsäkenttien laidoilta, vaan odottavat että keskiluokkaisten mammojen keskinkertaiset lapset tuodaan heille näytille.
Onhan noita halleja ja muuta, mutta ehkä se onkin se ongelma. Kaikesta on tehty niin kaupallista. Pysäköintikin maksaa monta euroa hallin pihassa per treenit...Mutta siis lapsillakin on jo satasen kuukausimaksut, vuosimaksut jne maksut. Kaikki on seuratoimintaa jo 5 vuotiaasta lähtien. Ennen pelailtiin ihan omaksi huviksi ja kouluissa oli liikkakerhoja ja sun muuta. Nyt harrastetaan joko kalliisti seurassa tai sitten maataan sohvalla katsoen juutuuppia...Välimuodot harvassa....
Kotoahan se lähtee! Pienestä asti paljon liikuntaa, yhdessä vanhempien kanssa. Eri lajeja.
Tähänhän se useimmissa perheissä kosahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Eilen jossain ajankohtaisohjelmassa Valentin Kononen sanoi hyvin, että meillä kyllä tehdään paljon nuorten arvokisamenestyjiä, mutta kasvaminen nuoresta aikuiseksi ei sitten tuotakaan lisämenestystä. Eli johonkin se katoaa se panostus sitten tuossa vaiheessa, kun pitäisi alkaa tehdä tulosta myös aikuisten sarjoissa.
Kuulostaa aina vain enemmän siltä, että kilpaurheilu on vanhempien projekti eikä omista lahjoistaan nauttivan vapaaehtoisen lahjakkuuden projekti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän on suorituspaikkoja ja halleja rakennettu, sitä vähemmän tulee mitaleja. Syy ei ole myöskään kännykät, tietokenepelit ja muu nykyaika. Vai väittääkö joku tosissaan, että mitalirohmumaissa (USA, Kanada, Ranska, Britannia jne.) ei ole samalla tavalla ja enemmänkin elektroniikkaa? Mutta yksi syy voisi olla se, että lapset eivät elä kilpailuyhteiskunnassa, vaan kaikki tasapäistetään jo neuvolasta alkaen. Keskinkertainen urheilija voi menestyä rahallisesti lätkässä, jalkapallossa tai vaikka koripallossa. Keskinkertaisuus ei voita mitalin mitalia missään yleisurheilussa, uinnissa, tai voimalajeissa. Kuitenkin pitää ottaa takapakkia kasvatuksessa, että voitto kuitenkin on arvokkaampi kuin hävitty hopea saati osanotto.
Ainakin Ranskassa on kouluissa kännykkäkielto! En tiedä, onko missään yhtä löperöä kuin Suomessa.
Tämä ongelma ei ratkea rahalla vaan asennemuutoksella. Menestymistä pitää alkaa taas arvostamaan. Huipuille urheilussa, tieteessä, taiteessa, jne. pitää tarjota mahdollisuus kehittyä eikä latistaa heitä hitaammin etenevien tsemppaajiksi ja perässävetäjiksi.