Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko jäänyt kenekään ystäväksi, jos rakkaussuhteesta ei ole tullut kertakaikkiaan mitään?
Kommentit (29)
Mä oon aika lailla tämmösessä tilanteessa just nyt. Tavattiin, tutustuttiin, kiinnostusta oli molemmilla, ihastumistakin.
Mun tunteet syveni, miehen ilmeisesti ei. En voi häntä pakottaa. Hän on kuitenkin hyvä tyyppi, hyvä ihminen. Osottanut monin tavoin, että välittää kyllä, mutta kuitenkaan ei tästä tule tän "valmiimpaa". Parisuhdemielessä. Mutta meillä on hauskaa ja helppoa olla yhdessä.
Eli kai me pysytään friend zonella jatkossakin. Pettymys tavallaan ja kuitenkaan ei. Mun tunteet laimenee ajan myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sitä yritetty ja aikansa se kaveeraus kesti, mutta sitten pikku hiljaa vanhat huonot muistot alkoi nousemaan mieleen ja tuli välien viileneminen.
Olen jäänyt ja olemme edelleen ystäviä. Olimme ystäviä jo ennen suhdettamme. Sitten aloitimme suhteen ja yritimme yhdessäoloa pariinkin otteeseen, eikä se toiminut. Palasimme siis ystävyyteen.
Meillä riittää aina puhuttavaa keskenämme. Eron jälkeiset negatiiviset tuntemukset ovat jo hälvenneet ja mies kypsynyt ihmisenä noista ajoista, niin ystävyys onnistuu.
En ole. Olen liian tunne-ihminen. Rakastan ja haluan rakastaa. Jos toinen ei pysty antamaan minulle mitä tarvitsen, niin miksi ihmeessä särkisi sydämeni hänen tapaamisellaan. Kerta toisensa jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
En ole. Olen liian tunne-ihminen. Rakastan ja haluan rakastaa. Jos toinen ei pysty antamaan minulle mitä tarvitsen, niin miksi ihmeessä särkisi sydämeni hänen tapaamisellaan. Kerta toisensa jälkeen.
Niin ajattelen että itsellekin se olisi vaikeaa, mutta nyt huomasin rakastavani erästä miestä myös "puhtaasti ihmisenä". Siksi mietin tuollaista vaihtoehtoa. Voihan se olla että "rakastaminen ihmisenä" siis ilman mitään seksuaalisuutta ja sukupuolisuutta on jotain omaa harhaani. Ja siis toki rakastan myös miehenä.
Mietin vähän sitäkin miten saa erosurut surtua yms jos jää ystäväksi. Tai sitten jos hairahtuisikin seksiin tuollaisen exän kanssa.
Jos ystäviä on oltu ennen suhdetta, niin sitten varmasti onnistuisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aika lailla tämmösessä tilanteessa just nyt. Tavattiin, tutustuttiin, kiinnostusta oli molemmilla, ihastumistakin.
Mun tunteet syveni, miehen ilmeisesti ei. En voi häntä pakottaa. Hän on kuitenkin hyvä tyyppi, hyvä ihminen. Osottanut monin tavoin, että välittää kyllä, mutta kuitenkaan ei tästä tule tän "valmiimpaa". Parisuhdemielessä. Mutta meillä on hauskaa ja helppoa olla yhdessä.
Eli kai me pysytään friend zonella jatkossakin. Pettymys tavallaan ja kuitenkaan ei. Mun tunteet laimenee ajan myötä.
Mulla oli myös tällainen. Oikeasti mies ei edes etsinyt parisuhdetta, vaan fwb-suhdetta, vaikka alussa muuta väitti. En halunnut olla tuollaisessa ja hirveän mustamaalauskampanjan hän laittoi päälle kun päätin suhteen.
Eli halusi minut mukaan rinkiin, ei parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Olen liian tunne-ihminen. Rakastan ja haluan rakastaa. Jos toinen ei pysty antamaan minulle mitä tarvitsen, niin miksi ihmeessä särkisi sydämeni hänen tapaamisellaan. Kerta toisensa jälkeen.
Niin ajattelen että itsellekin se olisi vaikeaa, mutta nyt huomasin rakastavani erästä miestä myös "puhtaasti ihmisenä". Siksi mietin tuollaista vaihtoehtoa. Voihan se olla että "rakastaminen ihmisenä" siis ilman mitään seksuaalisuutta ja sukupuolisuutta on jotain omaa harhaani. Ja siis toki rakastan myös miehenä.
Mietin vähän sitäkin miten saa erosurut surtua yms jos jää ystäväksi. Tai sitten jos hairahtuisikin seksiin tuollaisen exän kanssa.
Jos ystäviä on oltu ennen suhdetta, niin sitten varmasti onnistuisi.
ap
Oletko hetero? Vai tuliko kirjoitusvirhe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Olen liian tunne-ihminen. Rakastan ja haluan rakastaa. Jos toinen ei pysty antamaan minulle mitä tarvitsen, niin miksi ihmeessä särkisi sydämeni hänen tapaamisellaan. Kerta toisensa jälkeen.
Niin ajattelen että itsellekin se olisi vaikeaa, mutta nyt huomasin rakastavani erästä miestä myös "puhtaasti ihmisenä". Siksi mietin tuollaista vaihtoehtoa. Voihan se olla että "rakastaminen ihmisenä" siis ilman mitään seksuaalisuutta ja sukupuolisuutta on jotain omaa harhaani. Ja siis toki rakastan myös miehenä.
Mietin vähän sitäkin miten saa erosurut surtua yms jos jää ystäväksi. Tai sitten jos hairahtuisikin seksiin tuollaisen exän kanssa.
Jos ystäviä on oltu ennen suhdetta, niin sitten varmasti onnistuisi.
ap
Eipä tuo ole pelkästään sinulta kysyttävissä. Mistä tiedät mitä se toinen haluaa?
Olen jäänyt kahden miehen ystäväksi myös eron jälkeen. Molemmat on hyviä, mukavia ihmisiä, vaikka meillä ei pariskuntana yhdessä synkannutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Olen liian tunne-ihminen. Rakastan ja haluan rakastaa. Jos toinen ei pysty antamaan minulle mitä tarvitsen, niin miksi ihmeessä särkisi sydämeni hänen tapaamisellaan. Kerta toisensa jälkeen.
Niin ajattelen että itsellekin se olisi vaikeaa, mutta nyt huomasin rakastavani erästä miestä myös "puhtaasti ihmisenä". Siksi mietin tuollaista vaihtoehtoa. Voihan se olla että "rakastaminen ihmisenä" siis ilman mitään seksuaalisuutta ja sukupuolisuutta on jotain omaa harhaani. Ja siis toki rakastan myös miehenä.
Mietin vähän sitäkin miten saa erosurut surtua yms jos jää ystäväksi. Tai sitten jos hairahtuisikin seksiin tuollaisen exän kanssa.
Jos ystäviä on oltu ennen suhdetta, niin sitten varmasti onnistuisi.
ap
Oletko hetero?
Tarkoitin siis häntä miehenä... eli siis kaksi eri rakastamisen tapaa: 1) näkee toisen "miehenä" seksuaalisena olentona, tähän rakkauteen kuuluu siis seksi. 2) näkee toisen ihmisenä eli pitäisi samantyyppisestä ihmisestä oli se nainen tai mies, jos luonne olisi sama.
Ehkä tuon olisi voinut paljon yksinkertaisemminkin sanoa, esim "ystävyys(kin) kiinnostaisi"
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Olen liian tunne-ihminen. Rakastan ja haluan rakastaa. Jos toinen ei pysty antamaan minulle mitä tarvitsen, niin miksi ihmeessä särkisi sydämeni hänen tapaamisellaan. Kerta toisensa jälkeen.
Niin ajattelen että itsellekin se olisi vaikeaa, mutta nyt huomasin rakastavani erästä miestä myös "puhtaasti ihmisenä". Siksi mietin tuollaista vaihtoehtoa. Voihan se olla että "rakastaminen ihmisenä" siis ilman mitään seksuaalisuutta ja sukupuolisuutta on jotain omaa harhaani. Ja siis toki rakastan myös miehenä.
Mietin vähän sitäkin miten saa erosurut surtua yms jos jää ystäväksi. Tai sitten jos hairahtuisikin seksiin tuollaisen exän kanssa.
Jos ystäviä on oltu ennen suhdetta, niin sitten varmasti onnistuisi.
Mikäli tuollainen on mahdollista, ehdota. Joillain onnistuu, toisilla ei. Molempien vain täytyy olla asiasta täysin samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisen kihlattuni kanssa olemme sydänystäviä, ollaan oltu jo 38 vuotta.
En helkkarissa. Jos tunteita on, mutta yksipuolisia, pilaa se vain mahdollisuuden löytää oikea onni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Samasta syystä kuin ketjun viidennellä kommentoijalla. Juuri tuosta syystä ''poistin'' tuollaisen henkilön elämästäni. Hän ei välitä, minä välitän. Ei toimi, vaan estää minua löytämästä kumppanin.
Itse jäin naiselle tällaiseksi "ystäväksi", kun kovasta yrityksestä huolimatta en löytänyt toista naista, johon olisin rakastunut. Naisella vaihtuivat jatkuvasti miesystävät ja odotin, tulisiko joskus minun vuoroni - ei tullut koskaan. Tätä jatkui 5 vuotta. Pystyin lopettamaan hänen tapailunsa vasta, kun hän alkoi odottaa lasta toiselle miehelle. Silloin vasta tajusin menettäneeni hänet lopullisesti.
Kaveruus ei ole oikein uusille kumppaneille.
Eli aika kiusallista, jos exä on kaverina.
Kaveerasin kyllä yhden kanssa jonkin aikaa.
Joo, jeeeee, pidetään toinen friend zonessa mahdollisimman pitkään!!
Kuinka itsekästä. Oliko muita hyviä ideoita?
Tavattiin reilu parikymppisinä 1996. Aika pian siitä tuli fwb kun kummallakaan ei elämäntilanteessa ollut kiinnostusta seurusteluun. Ollaan ystäviä edelleen, tavataan muutaman kerran vuodessa. Jollain tasolla rakastan häntä edelleen, tai rakastan sitä neljännesvuosisadan vanhaa mielikuvaa.
Ainakin itsellä jatketaan kaverina -ratkaisuihin on sisältynyt toive siitä, että parisuhde olisi kuitenkin mahdollinen jossain vaiheessa. Olen särkenyt itseni, kun näin ei ole käynytkään.
Alue: Aihe vapaa
Up