Apua 2-vuotiaan uhmiksen kanssa! Kauppa-asiaa...

EN usko, että pupun takavarikoinnista on haittaa, lapsellahan oli mahdollisuus saada se takaisin melko helposti. Jotain rangastuksia on keksittävä, ellei kannata tukkapöllyjä ja pepulle läpsimistä. Unikaverin takavarikointi määräajaksi on minusta aika viatonta.



Ja olen muuten vaatinut ja aika pienestä lupaamaan asioita ennen mukaan ottamista, esim. että ei saa karkailla. Vaikka 2v:n onkin vaikea ymmärtää lupauksen merkitystä, kyllä selväksi käy, mitä äiti haluaa ja ajan myötä asia on mennyt kaaliin.



Mielestäni lapsella on oikeus ilmaista tunteitaan, mutta ei miten vaan eikä missä vaan. Esim. kiljuminen ja huuto kaupassa ei ole meidän lapsille sallittua. Ja sitä ei siis hyvällä seurata vierestä.



Kumma, että näin pienestä jutusta joku saa heitettyä jo kehiin pysyvät traumat... Minä kyllä omasta puolestani ihmettelen niitä, jotka ymmärtäväinen hymy huulillaan antavat pienen " ilmaista tunteitaan" keskellä kauppaa.

Kyllä tuon ikäinen on jo kaupassa käynyt lukuisia kertoja ja tietää, miten siellä käyttäydytään. Varmaan se pois vieminenkin olisi auttanut, mutta ei ap mielestäni mitään virhettä tehnyt.

Hän toimi määrätietoisesti ja päättäväisesti. Veikkaanpa, että jatkossa kaupassa käynnit sujuvat kuin vettä vain.



Tarkoitinkin näitä, jotka siitä pupusta vinkuvat.



32

Jos yks mamma kerrankin päättää olla tiukka ja pistää ipanan järjestykseen, niin jo on lauma muita mammoja vinkumassa, kuinka kaaauheeeeta on päässyt käymään.



Ehkä ap:n perheessä ei tarvitse enää uhkailla tai toteuttaa tällaisia pupuepisodeja, kun meni kerralla jakeluun.

Kuten sanoin, lapsi kiukutteli koko ajan siitä lähtien, kun jouduin kantamaan hänet karkkihyllyltä ulos kaupasta. Hän ei houkutteluista, käskyistä ja uhkauksista huolimatta tullut kassalle, josta olin jo lopulta lähdössä ulos. Kannoin hänet siis ulos kaupasta.



Ulkona halusi kävellä, mutta jalkojen tavattua maan, jatkui kiukuttelu ja känkkääminen, eikä eteneminen onnistunut. Mielestäni siinä vaiheessa ei ruveta enää maanittelemaan, vaan sitten joko mennään nätisti tai sitten kainalossa.



Ehkä se pupu tosiaan oli liioittelua, mutta muistipahan ainakin vielä nukkumaan mennessä, että kaupassa on oltava nätisti.



ap

että jos ei ole nyt kiltisti niin menettää lelunsa (jos se kerran on hänelle tärkeä) viimeisen varoituksen jälkeen olisin toteuttanut uhkaukseni.

Meidän uhmikselta uhataan evätä aina se lelu tai tekeminen, mikä milloinkin on hänelle mieluisinta, jos ei tottele kieltoja.

Pupulla ei ole mitään yhteyttä asiaan. se että viet huutavan 2- vuotiaan autoon etkä osta karkkia, on rangaistusta tuon ikäiselle tarpeeksi(ei saanut mitä halusi = kiukuttelemalla ei saa tahtoaan läpi)

6

Siitäkö että käyttäytyi täsmälleen oman ikäisensä tavoin?

Olitko etukäteen puhunut, miten käy, jos ei tottele äitiä kaupassa? Varoititko lasta etukäteen?

Meillä sanotaan lapsille kaupassa, että ei ole karkkipäivä, ei voi ottaa sieltä karkkia. Ja hyvin on mennyt tähän asti.

Mitä se pupun riisto oikein tarkoitti? Vai saitko tyydytettyä oman pahan olosi ja kiukkusi, kun kostit lapselle...?

Siinä oli rangaistusta jo tarpeeksi ettei karkkia ostettu. Ja lapsi kyllä oppii ilman lisärangaistuksia, jos aina toimitaan jatkossakin samalla tavalla.

Karkista ei tiedä, mitä se on, koska sitä ei ole annettu. Oli siis vain kiinnostunut paketeista ja kuten sanoin, kielsin ja varoitin.



ap

Tietenkin, jos ei osaa käyttäytyä, niin sillä tavalla voi käydä. Mikä rangaistus se on, että viedään vaan kaupasta ulos, jos lapsi ei edes halunnut niitä karkkeja. Mielestäni oli oikein hyvä rangaistus ja varmaan oppii noin, että äitiä totellaan kaupassa.

Ilmeisesti. Jos sanot lapselle vain että ole kiltisti, ei hän ymmärrä mitä häneltä edellytetään, suorat toimintaohjeet toimivat paremmin.

Meillä pettymys (ei saa jotain mitä haluaa, karkkia esim. tuonlaisessa tapauksessa) riittää seuraukseksi huonosta käytöksestä. Minusta lelun ottaminen pois olisi jo liiallista, ainakin meidän herkän temperamentin tytölle. Meillä auttaa parhaiten se, että yhdessä mietitään tilannetta ja miten siitä selvittiin taas rauhalliseksi ja miten voisi toimia ensi kerralla. Rankaisut eivät auta pienen (meillä lapsi 2,5 vuotta) tunteiden hallintataitojen kehittymistä yhtään. Meillä ei tosin ole vielä nähty pahamaineista karkkihyllyepisodia...

VERTAUS: jos meillä lapsi kiukuttelee ruokapöydässä, annetaan varoitus ja jos ei usko, ruoka otetaan heti pois ja poistetaan pöydästä. Ruokaa saa vasta sitten kun on seuraava ruoka- aika. Eli rangaistus oli tässä.

Mies kerran sanoi, että kun et syönyt ruokaasi, et saa katsoa lasten ohjelmia. Myöhemmin illalla kysyin, että miten ne lastenohjelmat liittyy siihen, yrititkö vaan korostaa omaa auktoriteettiäsi. Ei osannut perustella, mutta myönsi sitten että rangaistus oli typerä.

2vuotias haluaa tutkia ympäröivää maailmaa, haluaa nähdä ja koskea, mitä kaikkea siellä kaupassa oikein on, sehän on täynnä erivärisiä, erikokoisia tavaroita ja paketteja, erilaisia tuoksuja jne. Lapsihan siinä vaan tutkii maailmaa ja sun tehtäväsi olisi auttaa lasta siinä. Mikä olisi estänyt menemästä siihen lapsen viereen hyllyn ääreen ja yhdessä tutkia ja selittää, mitä siinä on ja että nyt kun me ei tätä osteta, me laitetaan se yhdessä takaisin tuohon hyllyyn ja mennään maksamaan kassan tädille nuo ostokset... Silloin lapsi olisi ehkä oppinut jotakin siitä millaista on kaupassa käynti. Mitä hän mahtoi nyt oppia...?

Minusta on aivan kohtuutonta odottaa 2-vuotiaalta tottelemista ja hyvää käytöstä ja sitten rangaista jos näin ei tapahdu, sillä noin pienihän vasta harjoittelee sitä samoin kuin tunteidensa hallintaa!

Eihän kaksi vuotias osaa vielä hillitä impulssejaan kuin aikuinen.

Jos lasta rankaisee liiallisesti ja mielivaltaisesti, se aiheuttaa vain katkeruutta ja etäännyttää lasta ja aikuista.



Seuraamuksia toiminnalle on hyvä olla, mutta suhteutettuna ikäkauteen ja lapsen ymmärrystasoon.



Lisään vielä, ettei meillä ole käytössä ns. vapaa kasvatus eikä lapsemme ole tottelematon riiviö.

joku psykologi sanonnu että ja onhan ton supernannyssakin sillai et leluja otetaan pois rangaistuksena ja annetaan takas kun on hyvä. se on ihan ok rangaistus, mut ehkä vähän vanhemmalle joka ymmärtää sen että nyt tää lelu lähtee koska olit tuhma ja ansaitset sen takasin hyvällä käytöksellä... 2vee ei ehkä tajua.. mulle neuvottiin kauppa raivareissa et lapsi pitää vaan kantaa kesken kaiken pois jättää kärryt ym ja autoon istuun. tuntuu vaan paskalta jos on keränny jo kaikki ruuat yms mut jos ollaan koko perheellä ni mies lähtee ja minä jään maksaan. se kyl toimii, koska lapsesta se on sit tosi tylsää mennä vöihin istuun ja tajuaa kyllä että tää on nyt rangaistus.

että äiti käyttäytyy itse epäreilusti?

Lapsi oppii usein ihan muuta kuin kuvittelemme.

EI IKINÄ sitä unilelua tai riepua!