Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako tinkiä "vaatimuksista" parisuhteessa?
10.08.2024 |
Olen 34v korkeasti koulutettu nainen. Olen etsinyt miestä, joka
1. Kykenee ja on halukas syvälliseen, älylliseen, pohdiskelevaan keskusteluun - koska olen itse tällainen ja ajattelen, että syvälliset keskustelut yhdistävät
2. Omaa joko korkeahkon koulutuksen TAI muuten hyvän yleissivistyksen - koska nämä toteutuu itsessäni ja ajattelen, että sama sivistyksen taso yhdistää
3. Tuntuu itsestäni puoleensavetävältä. Minun kohdallani tarkoittaa, että mies on perinteisen miehekäs ja raavas - koska seksuaalinen kemia edellytys mm toimivalle seksielämälle
4. On jossain määrin nöyrä, ei k*sipäinen ja täynnä itseään, ymmärtää empaattisesti erilaisia ihmiskohtaloita - ei kaivanne selitystä
Ongelmahan on sitten se, että:
Miehet, joissa 1. toteutuu, ovat usein itselleni hieman liian herkkiä ja feminiinisiä - heissä 3. ei kohdallani toteudu.
Miehet, joissa 2. toteutuu, ovat usein melko täynnä itseään: heissä 4. ei toteudu. Etenkin jos ovat korkeasti koulutettuja.
Jos 3. toteutuu, vähintään yksi 1., 2. ja 4:stä jää yleensä puuttumaan. Usein monikin noista.
Jos 4. toteutuu, jää 2. tai 3. yleensä puuttumaan.
Eli kaikkia toiveitani täyttävää miestä ei tunnu löytyvän vuosien etsimisestä huolimatta. Ja kysymys kuuluu: pitäisikö osasta toiveista luopua?
Olen ajatellut, että loppujen lopuksi parisuhteessa 3. ja 4. ovat minulle tärkeimpiä. Ilman vetovoimaa (3) suhdetta ei kerta kaikkiaan voi syntyä, jää ystävyyden tasolle. K*sipään kanssa taas en alkaisi millekään, oli mikä oli (4).
Olen nyt tavannut tällaisen miehen, jossa 3 ja 4 toteutuu: Miehekäs ja raavas, empaattinen ja nöyrä.
Mutta miehellä ei juurikaan ole yleissivistystä, ei osaa kieliä, ei ole missään määrin kiinnostunut syvällisistä asioista. On miehisessä, suorittavassa ammatissa.
Tällä hetkellä tuntuu, että nuo asiat ei yhtään haittaa. En halua jäädä yksin, ja olen valmis joustamaan näistä muutamista asioista. Olen valmis rakastamaan miestä sellaisena, kuin tämä on.
Mitä sanotte, kuulostaako järkevältä, vai olenko tekemässä virheen? Alkaako 1. ja 2. puuttuminen myöhemmin risoa, vaikka tällä hetkellä tuntuu että ei ne nyt maata kaatavia asioita ole? Tunnenko itseni lopulta yksinäiseksi suhteessa?
Kokemuksia?
Kommentit (383)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa aloittaja ottaisi sen, kehen rakastuu.
Ei rakastuminen ole parisuhteen aloittamiseksi välttämätöntä, etenkin jos vuosia on jo kertynyt ja haluaa jo parisuhteen sekä perheen.
Kyllä se on. Jopa rakastava suhde vaatii välillä hermoja. On tyhmä lähteä niin vaativaan operaatioon kuin parisuhde, ilman kunnon rakastumista.
Kaverini on ollut 20 v parisuhteessa, johon on tehty lapsia, jossa ainakaan mies ei ole lähtenyt suhteeseen rakastumisen takia eikä kai ole vieläkään rakkauttaan tunnustanutkaan. Ihastunut toki on ollut, mutta miehen puolelta suhde enempi järkisuhde ja ihan hyvin heillä menee.
Järkisuhteet voivat varmasti toimia paremmin kuin suuriin tunteisiin perustuvat. Olihan joku tutkimuskin siitä, että intialaiset järjestetyt avioliitot nousevat jossain vaiheessa onnellisuudessa oli länsimaisista itse valituista rakkausliitoista, jotka kukoistavat alussa mutta lössähtävät sittemmin. Heillä taas alku on vaikeampi, mutta lopputulos tasaisempi ja onnellisempi avioliitto. Ja tämän sanon itse ihan 10v rakkausliitossa elävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tingin.. löysin muuten täydellisen miehen, mutta kohta 1. ei toteudu. Olin pitkään sinkkuna ja tavallaan sitten laskin rimaa sen vuoksi.. Mies ei pysty keskustelemaan.. on aika tosikko ja kuoreensa sulkeutunut. Ja kaikenlisäksi jotenkin halveksii minua nykyään. Olen järkyttävän onneton, taitaa olla ero edessä. Ja loppuelämä yksin. Edellisen kanssa toteutui kohta 1. ja kaikki muu mutta hän oli toistuvasti uskoton ja epälojaali. Ei ole mulle kertakaikkiaan ketään.
Jos olisit rakastunut siihen duunarimieheen, et kyselisi tämmöisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap koskaan rakastunut?
Kerran. Siihen ainoaan tapaamaani mieheen joka täytti kaikki nämä kriteerit. Hän jätti minut erään tekosyyn varjolla, empaattinen ja kiva kun oli, mutta todellinen syy taisi olla etten lopulta ihan vastannut hänen tasoaan.
Reilu vuosi seurusteltiin. Oli elämäni ehkä parasta aikaa.
Ap
Ole ap varovainen, ettet etsi "kopiota" jostain nuoruuden rakkaudesta. Sillä sellaista rimaa ei kukaan milloinkaan pysty ylittämään!
Jos seurustelitte vain vuoden, niin käsityksesi tuostakaan miehestä ei välttämättä ollut ihan realistinen vaan vaaleanpunaisten lasien sumentana.
Äläkä ainakaan miesystävällesi mene tällaista kertomaan! Kukaan ei voi voittaa "muistoa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ei täyttäisi kaikkia kriteerejäsi, mutta on kultakimpale. Lempeä ja kaunis ihminen.
Jotenkin ällöttää tällaiset keskustelut, joissa ihmisistä tehdään "kauppatavaraa".
Eroa nyt ainakin tuosta miehestä, jonka kanssa olet. Et selvästikään kykene arvostamaan häntä ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs on AP:n BMI ja ÄO? Onko iho kunnossa, rinnat kiinteät ja lantio kapea? Mitä on saavuttanut elämässä, jos ammattia ei lasketa? Osaako maalata, laulaa, soittaa? Entä onko pidetty henkilö? Se kertoo sosiaalisesta älystä ja empatiasta.
Voisiko olla niin, ettei vika ole korkeissa kriteereissä, vaan siinä etteivät miehet halua aloittajaa?
Miksi ihmeessä naisen lantion pitäisi olla kapea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä miehellä on tietoja ja taitoja, joita sinulla ei ole? 3 ja 4 riittävät, jos voit kunnioittaa miestä. Onko teillä hyväntahtoisuutta, hyväntuulisuutta, huomaavaisuutta, huumoria?
Lue Saara Turusen Järjettömiä asioita. Siinä päähenkilö pohtii voiko rakastaa miestä, joka on ihan tavallinen duunari vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tinkaisisin raavaudesta, mutta tämähän ei sinulle käynyt, joten ehkä pidät kivaluonteisen ja miehekkään miehen, mutta hoidat keskusteluntarpeesi muualla.
Olen yrittänyt tinkiä juuri näistä fyysisistä asioista. Mutta valitettavasti se ei toimi niin. Vaikka miten _haluaisin_ syttyä ei-perinteisellä tavalla miehisestä miehestä, niin sitä ei tapahdu. Ei vain tapahdu. Eikä kehoa voi vain käskeä..
Ap
Jatka samaa tinkimätöntä linjaa. Olen itse akateeminen, sivistynyt, hyvän perhetaustan omaava, erittäin hyvin toimeentuleva ja kiltti (yleinen naisten arvio on: "hänellä on hyvä sydän") mies. Arvostan tasa-arvoa, mutta ymmärrän että esim parisuhteen talousasioissa ei voida mennä 50/50, tai muuten ei päästä nauttimaan niistä asioista joista haluan nauttia, ja tarjota kumppanilleni.
Arvaat varmaan mihin suhteet kaatuvat: juuri siihen kohtaan 3. Olisi henkisesti paljon helpompaa jos potentiaaliset kumppanit eivät edes lähtisi yrittämään, jos eivät kuitenkaan sitten syty. Siinä kohtaa kun se tulee ilmi, on ehtinyt jo laittaa tunteensa peliin, ja pudotus on kova.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap koskaan rakastunut?
Kerran. Siihen ainoaan tapaamaani mieheen joka täytti kaikki nämä kriteerit. Hän jätti minut erään tekosyyn varjolla, empaattinen ja kiva kun oli, mutta todellinen syy taisi olla etten lopulta ihan vastannut hänen tasoaan.
Reilu vuosi seurusteltiin. Oli elämäni ehkä parasta aikaa.
Ap
Ole ap varovainen, ettet etsi "kopiota" jostain nuoruuden rakkaudesta. Sillä sellaista rimaa ei kukaan milloinkaan pysty ylittämään!
Jos seurustelitte vain vuoden, niin käsityksesi tuostakaan miehestä ei välttämättä ollut ihan realistinen vaan vaaleanpunaisten lasien sumentana.
Äläkä ainakaan miesystävällesi mene tällaista kertomaan! Kukaan ei voi voittaa "muistoa".
Olen kuullut aiemminkin tämänkaltaisia neuvoja enkä koskaan ole täysin ymmärtänyt, mitä niillä haetaan.
Kaiketi halutaan herätellä miettimään, että olethan varmasti päässyt siitä entisestä yli?
Sitten taas "yli pääseminen" on mielestäni erikoinen termi. Mitä se tarkoittaa? Sitäkö, että "tajuaa", että se toinen oli oikeastaan k*sipää? Ettei se sittenkään ollut hyvä?
Vai voisiko se tarkoittaa kuitenkin vain sitä, että yksinkertaisesti hyväksyy sen, mitä tapahtui sekä tapahtuneeseen liittyvät tunteet itsessään.
Jos puhetta tulee, niin kyllä minä aion aivan rehellisesti kertoa existäni ja heihin liittyvistä tunteista ja ajatuksistani mahdolliselle tulevalle miehelleni. Toivon että hän tekee exiensä suhteen samoin minulle. Olisi karmivaa, jos miehellä olisi taustallaan vaikka kivulias (nämä kivut ei välttämättä sammu koskaan) jätetyksi tuleminen, josta ei kertoisi minulle. Nimenomaan se että kertoisi minulle asiasta rehellisesti, kertoisi minulle siitä että mies on "päässyt yli" asiasta eli tullut sen kanssa sinuiksi ja on valmis jatkamaan elämäänsä, huolimatta siitä mitä ajatuksia ja tunteita jätetyksi tulemiseen mahdollisesti vielä liittyy.
Tunteitaanhan ei kukaan voi valita, mutta konkreettiset tekonsa voi. Exää kohtaan voi tuntea jotain, mutta valita osoittaa rakkauttaan ja uskollisuuttaan kumppaniaan kohtaan.
Sellaista miestä, joka ei kestä rehellistä puhetta kummankin menneisyydestä, en halua. Olen mieluummin yksin.
Mutta siis joo. Ymmärrän että tämä oli hyväntahtoiseksi tarkoitettu kommentti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehellä on tietoja ja taitoja, joita sinulla ei ole? 3 ja 4 riittävät, jos voit kunnioittaa miestä. Onko teillä hyväntahtoisuutta, hyväntuulisuutta, huomaavaisuutta, huumoria?
Tässä oli itseasiassa todella hyvä pointti. Tuo kunnioittaminen. Jos voi kunnioittaa toista, niin ollaan jo todella pitkällä.
Pitääkin jäädä tätä miettimään rauhassa.
Om noita kaikkia.:) On hirveän helppoa ja luontevaa olla. Kuin olisi kotona toisen seurassa.
Yleensä kokemukseni miesten seurassa on päinvastainen: vähän jännittää, mietityttää kelpaankohan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei täyttäisi kaikkia kriteerejäsi, mutta on kultakimpale. Lempeä ja kaunis ihminen.
Jotenkin ällöttää tällaiset keskustelut, joissa ihmisistä tehdään "kauppatavaraa".
Eroa nyt ainakin tuosta miehestä, jonka kanssa olet. Et selvästikään kykene arvostamaan häntä ihmisenä.
Kiva juttu sun kannalta.
Ällöty pois.
En eroa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinteisen miehekäs ja raavas ja samaan aikaan hiljainen hissukka joka ei sano vastaan, koulutettu ja paljon kaikkea muutakin.
Laitappa kuvasi palstalle, voin kertoa saatko ihannemiestäsi koskaan.
Niillä miehilläkin on vaatimuksia, unohdatte naiset aina tämän!
PS Ennen sanottiin että nirsot jää rannalle, joku raja vaatimuksissakin, ei ihminen ole mikään esine, jonka voi vain hankkia sellaisena kuin juuti itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Perinteisen miehekäs ja raavas ja samaan aikaan hiljainen hissukka joka ei sano vastaan, koulutettu ja paljon kaikkea muutakin.
Laitappa kuvasi palstalle, voin kertoa saatko ihannemiestäsi koskaan.
Niillä miehilläkin on vaatimuksia, unohdatte naiset aina tämän!
PS Ennen sanottiin että nirsot jää rannalle, joku raja vaatimuksissakin, ei ihminen ole mikään esine, jonka voi vain hankkia sellaisena kuin juuti itse haluaa.
Kiitos kommentistasi ja mukavaa alkavaa syksyä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tinkaisisin raavaudesta, mutta tämähän ei sinulle käynyt, joten ehkä pidät kivaluonteisen ja miehekkään miehen, mutta hoidat keskusteluntarpeesi muualla.
Olen yrittänyt tinkiä juuri näistä fyysisistä asioista. Mutta valitettavasti se ei toimi niin. Vaikka miten _haluaisin_ syttyä ei-perinteisellä tavalla miehisestä miehestä, niin sitä ei tapahdu. Ei vain tapahdu. Eikä kehoa voi vain käskeä..
Ap
Jatka samaa tinkimätöntä linjaa. Olen itse akateeminen, sivistynyt, hyvän perhetaustan omaava, erittäin hyvin toimeentuleva ja kiltti (yleinen naisten arvio on: "hänellä on hyvä sydän") mies. Arvostan tasa-arvoa, mutta ymmärrän että esim parisuhteen talousasioissa ei voida mennä 50/50, tai muuten ei päästä nauttimaan niistä asioista joista haluan nauttia, ja tarjota kumppanilleni.
<
Eli olet epähaluttava. En keulisi sillä.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei täyttäisi kaikkia kriteerejäsi, mutta on kultakimpale. Lempeä ja kaunis ihminen.
Jotenkin ällöttää tällaiset keskustelut, joissa ihmisistä tehdään "kauppatavaraa".
Eroa nyt ainakin tuosta miehestä, jonka kanssa olet. Et selvästikään kykene arvostamaan häntä ihmisenä.
No, ei ihmiset ihastu ja rakastu ihmisiin jotka ei esim täytä heidän ulkonäöllisiä kriteerejään, joten kyllä ihmiset onkin kauppatavaraa eikä mitään jaloja pelkkään "sieluun" rakastuvia olioita. Monella on kokemus että toinen olisi muuten tosi kiva, mutta ulkonäkö ei herätä kiinnostusta (mulle ainakin näin on ilmoitettu). Tuskin sinunkaan kaunis ja lempeä miehesi on sen näköinen, jotka useimmat määrittelisi rumaksi tai ei-minkään-näköiseksi.
Itseäni ihmetyttää tuo nöyryys. Miksi ihmisen pitäisi olla nöyrä? Eikö aikuisen ihmisen tule tietää, mitä haluaa eikä nöyristellä jossain nurkassa.
Minusta parisuhdekumppanin ei tarvitse täyttää kaikki rooleja. Oma miehenikään ei ole filosofinen keskustelija, vaikka fiksu onkin, joten harrastan syvällisempiä pohdintoja ystävieni kanssa. Tarvitsen tiettyjä asioita elämääni, mutta mieheni ei tarvitse olla se yksi täydellisesti räätälöity ihminen, joka ne kaikki minulle tarjoaa. Arvostan hänessä suuresti muita vahvuuksia, kuten esimerkiksi rauhallisuutta ja luotettavuutta, avarakatseisuutta, vastuunkantoa, eläinrakkautta, kädentaitoja, kykyä osoittaa välittämistä ja rakkautta, uteliaisuutta opetella kaikkea uutta, ruuanlaittotaitoa, rotevaa olemusta ja sitä, että hän on hyvä sängyssä.
Alue: Aihe vapaa
Ok.
Ap