Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako tinkiä "vaatimuksista" parisuhteessa?
10.08.2024 |
Olen 34v korkeasti koulutettu nainen. Olen etsinyt miestä, joka
1. Kykenee ja on halukas syvälliseen, älylliseen, pohdiskelevaan keskusteluun - koska olen itse tällainen ja ajattelen, että syvälliset keskustelut yhdistävät
2. Omaa joko korkeahkon koulutuksen TAI muuten hyvän yleissivistyksen - koska nämä toteutuu itsessäni ja ajattelen, että sama sivistyksen taso yhdistää
3. Tuntuu itsestäni puoleensavetävältä. Minun kohdallani tarkoittaa, että mies on perinteisen miehekäs ja raavas - koska seksuaalinen kemia edellytys mm toimivalle seksielämälle
4. On jossain määrin nöyrä, ei k*sipäinen ja täynnä itseään, ymmärtää empaattisesti erilaisia ihmiskohtaloita - ei kaivanne selitystä
Ongelmahan on sitten se, että:
Miehet, joissa 1. toteutuu, ovat usein itselleni hieman liian herkkiä ja feminiinisiä - heissä 3. ei kohdallani toteudu.
Miehet, joissa 2. toteutuu, ovat usein melko täynnä itseään: heissä 4. ei toteudu. Etenkin jos ovat korkeasti koulutettuja.
Jos 3. toteutuu, vähintään yksi 1., 2. ja 4:stä jää yleensä puuttumaan. Usein monikin noista.
Jos 4. toteutuu, jää 2. tai 3. yleensä puuttumaan.
Eli kaikkia toiveitani täyttävää miestä ei tunnu löytyvän vuosien etsimisestä huolimatta. Ja kysymys kuuluu: pitäisikö osasta toiveista luopua?
Olen ajatellut, että loppujen lopuksi parisuhteessa 3. ja 4. ovat minulle tärkeimpiä. Ilman vetovoimaa (3) suhdetta ei kerta kaikkiaan voi syntyä, jää ystävyyden tasolle. K*sipään kanssa taas en alkaisi millekään, oli mikä oli (4).
Olen nyt tavannut tällaisen miehen, jossa 3 ja 4 toteutuu: Miehekäs ja raavas, empaattinen ja nöyrä.
Mutta miehellä ei juurikaan ole yleissivistystä, ei osaa kieliä, ei ole missään määrin kiinnostunut syvällisistä asioista. On miehisessä, suorittavassa ammatissa.
Tällä hetkellä tuntuu, että nuo asiat ei yhtään haittaa. En halua jäädä yksin, ja olen valmis joustamaan näistä muutamista asioista. Olen valmis rakastamaan miestä sellaisena, kuin tämä on.
Mitä sanotte, kuulostaako järkevältä, vai olenko tekemässä virheen? Alkaako 1. ja 2. puuttuminen myöhemmin risoa, vaikka tällä hetkellä tuntuu että ei ne nyt maata kaatavia asioita ole? Tunnenko itseni lopulta yksinäiseksi suhteessa?
Kokemuksia?
Kommentit (383)
331 jatkaa. Omien kokemusteni perusteella suosittelen samaa kuin joku tuossa äsken: tämän kanssa lapsia, jos niitä haluat, ja sitten myöhemmin voi erota, jos siltä tuntuu. Kuulostaa raadolliselta, mutta näin kokemus sanoo. Itse jäin etsiskelemään ja toivomaan ja nyt näyttää siltä, että jään ilman lapsia. Toisaalta itselleni yhteyden kokeminen toiseen on niin tärkeää, että siitä en oikein voinut tinkiäkään. Mutta jos sinä AP koet tähän tyyppiin tuota yhteyttä tietyistä kompromisseista huolimatta, niin sitten ainakin ehdottomasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen varmasti onnekas, sillä minulla on oikeastaan aina käynyt niin, että kun kiinnostun jostain miehestä hänen luonteensa vuoksi, alkaa hän silmissäni näyttää myös puoleensavetävältä. Tunne siitä, että joku olisi muuten sopiva, mutta seksuaalista vetovoimaa ei ole, ei siis ole minulle tuttu. Seksuaaliselle vetovoimalla annetaan minusta myös turhan paljon painoarvoa. Olen tehnyt suurimmat virheeni parisuhteissa seuraamalla viettejä. Se, kuinka eläimellistä vetovoimaa jotain kohtaan tuntee tähän tutustuessa tai kuinka voimakas ihastumisen tunne alussa on, ei kerro mitään samojen tunteiden voimakkuudesta vuoden päästä. Vastaavasti laimeammissa merkeissä alkanut suhde onkin syventynyt syväksi kiintymykseksi ja rakkaudeksi. Pitkässä parisuhteessa suurin intohimo joka tapauksessa yleensä sammuu ja seksielämä rutinoituu, joten antaisin arvoa perustyydyttävälle, toimivalle seksielämälle enkä asettaisi mitään elämää suurempia seksikokemuksia kynny
Usein kyse ei taidakaan olla siitä että pitäisi olla jotain tajunnanräjäyttävää vetovoimaa. Mutta jos sitä vetovoimaa ei koe ollenkaan, niin se on ongelma. Ei voi harrastaa edes perustyydyttävää seksiä, jos vetovoimaa ei ole.
Tai siis itselläni ainakin on näin. Olen juuri sellainen, jolle käy usein niin että mies kiinnostaa kaikin tavoin muutoin, mutta yhtään mitään kipinää ei vain tunnu.
Eri
Olen ap:n kanssa samassa tilanteessa. Toki minulla ei ollut mitään listoja, mutta olen nykyisessä raavaassa ja nöyrässä miehessäni huomannut sen puutteen, ettei jaksa keskustella kovin syvällisistä asioista.
Aiemmin tapailin miestä, joka taas pohti kaikkea ehkä liikaakin.
Näiden kokemusten perusteella sanoisin, että parisuhteessa se kemia ja vetovoima ja turvallinen olo ja arjen jakaminen ovat tärkeintä. Ja huumori. Syvällisiä voi pohdiskella ystävien kanssa.
AP
Vaatimuslistasi on liian pitkä.
Tilastollisesti mieheltä voi vaatia vain neljää asiaa, muuten todennäköisyys löytää sopiva mies on heikko.
Yleensä halutaan että;
-kumppani on suunnilleen samalla älyllisellä tasolla, huumirintajua löytyy,
-miehen tuoksu on sopiva (immuniteettijärjestelmä on siis jälkeläisiä ajatellen riittävän erilainen ) ,
-ns. seksuaalisesti kemia toimii
- kumppanin ulkonäkö on sopivan oloinen miellyttääkseen silmää
Näiden lisäksi ei jäljelle enää jää juurikaan valittavia ominaisuuksia, muuten todennäköisyys löytää sopiva mies menee liian vaikeaksi.
NAinen joutuu väistämättä hyväksymään kumppaniltaan huonon pukeutumisen ( johon tosin voi vaikuttaa), typerät kaverit ja tylsät harrastukset.
Jos vielä oletat että miehesi keskustelee ja ajattelee kuin sinä, menee aivan liian vaikeaksi jo siksi että mies lähtökohtaisesti ajattelee ja reagoi asioihin vähän eri lailla kuin nainen. Ehdotan että keskustelet syvällisesti kavereiden kanssa ja sekstaat miehesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedät kun rakastut koulutus ja nuo hassut vaatimukset aivan turhaa.
Rakastumisvaiheessa ovatkin, mutta sitten kun aletaan oikeasti elää arkea yhdessä, niin niillä alkaa olla väliä. Kun toisen kanssa pitäisi viihtyä sittenkin kun ne ihastuslasit riisutaan silmiltä ja rakastumisen pitäisi muuttua rakastamiseksi, kumppanuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytyminen ei ole sitä, että otetaan kuka tahansa kammotus joka sattuu huolimaan, vaan esim jos mies mieluiten ottaisi kauniin naisen, muttei saa, niin sitten tyytyy tavallisemman näköiseen joka kuitenkin toki riittävästi miellyttää silmää.
Näin on oikeastaan pakkokin tehdä, koska kun ensihuuma muutamassa kuukaudessa laantuu alkaa huomaamaan kaikenlaista ärsyttävää: Ruma karvainen luomi alaseläalaselässä. Aika eripariset silmät oikeastaan. Typerä tapa täyttää ostoskassi esim. Sellaisia pieniä arkisia epätäydellisyyksiä, joita on pakko sietää jos aikoo toisen ihmisen kanssa elää.
Jep. Mutta väitän kyllä että jos sattuu olemaan parisuhteessa jonkun Sydney Sweeneyn näköisen naisen kanssa niin nuo huomiot ovat paljon vähäisempiä.
Tosi kummallisia nämä, ehkä nuoret palstamiehet, jotka naisissa arvostavat pelkästään ulkonäköä.Jos ulkonäkö on ihmisen ainoa avu, niin sillä ei suhteessa pitkälle päästä. Ai niin, rupsahtanut nainen vaihdetaan tietysti nuorempaan.
Onneksi realistisia seksinukkeja on jo olemassa.
Tässä on muuten yksi syistä, minkä vuoksi itse en tyytyisi muuhun kuin korkeakoulutettuun mieheen.
No, itse olen nyt sellaisessa suhteessa että toteutuu kaikki muut kohdat paitsi 1. Mies kyllä kykenee syvälliseen keskusteluun vaikkapa tunteista tai suhteestamme (en itsekään tällaisesta välitä kovin usein mutta välttämätöntä silloin tällöin kun suhteessa halutaan edetä) mutta ei selvästi ole kovin helppoa tai mieluista hänelle ja alun jälkeen nämä keskustelut ovat jääneet. Jos vaadin tai on joku ongelma suhteessamme niin kyllä se saadaan ratkottua mutta muuten ei. Meillä on kuitenkin tosi kivaa yhdessä ja huumori kukoistaa!
Ajattelen tämän niin että kaikkea ei nyt vaan voi saada, mies itsekin todennut että hän ei ole kaikista puheliain ja se pitää vaan hyväksyä. Rakastan ja arvostan häntä, hän on mitä luotettavin ja vakain. Rakastaa minua takaisin. Nämä on mulle ne tärkeimmät asiat. Silti vaikka tuo syvällinen puhe on harvinaista/puuttuu, mulla on sellainen syvä hyvä olo hänen kanssa ja tunne että hän on mun elämän mies.
Lyhyesti; suosittelen tinkimään hiukan ja saatat silti saada sen unelmien miehen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt syvällisiä keskusteluja ihmisten kanssa joilla ei ole korkeakoulu tutkintoja. Se riippuu niin luonteesta että kiinnostaako ottaa asioista selvää ja pohtia omaa/muiden paikkaa tässä yhteisessä universumissa. Ehkä itse siis joustaisin tuon tutkinnon suhteen,jos muut kohdat jotenkuten natsaa. Tai vaihtoehtoisesti käy syvälliset keskustelut muualla ja sekstailee yms. Sen ukkelin kanssa.
Jos miehen mieli ei tee vaikutusta, miten pelkkä ulkonäkö?
Monesti naiset haluaa painottaa liikaa miestä joka saa vipoja. Eli ulkonäkö ja käytös. Näihin suhteisiin mennään tunne edellä ja muut asiat jää huomioimatta.
Jos naiset painottaisivat yhteisiä asioita, hyvää kohtelua, älykästä mieltä, siitä voi oikeasti syntyä elämän mittainen matka. Pitkässä avioliitossa tärkeää on yhteinen tekeminen ja se että toinen on samalla ystävä, kaveri ja rakastaja. Pitempi seurustelu jakso osoittaa onko tiellä oikeasti jotain parempaa tiedossa.
Muuten parisuhde on vaan pitkittynyt yhdenillan suhde
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini sanoi joskus, että yhden ihmisen ei tarvitse täyttää kaikkia tarpeita, ja se on myös aika paljon vaadittu yhdeltä ihmiseltä. Esim. tyydytä syvällisten keskustelun tarpeesi kavereiden kanssa.
Eli raamikas ja jännittävä laatikkopää siitoshommiin ja järkevämmät keskustelut toisaalla. Ei oo inkkelit oikeassa, ei varppina oo!
Vierailija kirjoitti:
Tässä paljon seurustelu suhteita sivusta seuranneena , työn puolesta. Ikävä sanoa mut siihen on syynsä jos +35v mies tai nainen on sinkku. Hyvin harvoissa tapauksissa syy on mitenkään positiivinen.
Ihmisiä kyllä eroaa kaiken aikaa ihan kaikenlaisista syistä, esim että ei ole enää mitään yhteistä, yhteiselo on riitaista ym
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sitä parisuhdetta voi etsiä rennommin ilman listoja ja vaatimuksia? Rima oikealle korkeudelle ja ennakkoluulottomasti tutustut miehiin. Saatat yllättyä positiivisesti
Listat ja vaatimukset ei lakkaa olemasta kieltämällä niiden olemassaolo.
Sitä oikeaa riman korkeuttahan tässä juuri etsitään.
Ap
Listat ja vaatimukset eivät lakkaa olemasta, kieltämällä niiden olemassaoloa. Opettele lisää suomea, niin nostat tasoasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sitä parisuhdetta voi etsiä rennommin ilman listoja ja vaatimuksia? Rima oikealle korkeudelle ja ennakkoluulottomasti tutustut miehiin. Saatat yllättyä positiivisesti
Listat ja vaatimukset ei lakkaa olemasta kieltämällä niiden olemassaolo.
Sitä oikeaa riman korkeuttahan tässä juuri etsitään.
Ap
Listat ja vaatimukset eivät lakkaa olemasta, kieltämällä niiden olemassaoloa. Opettele lisää suomea, niin nostat tasoasi.
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä mitä aloittajalla on tarjottavanaan parisuhteelle?
Ah, tyypillinen heitto tässä kontekstissa. Mitä merkitystä sillä on silloin kun pohditaan sitä omaa minimitasoa? Toki kannattaa pyrkiä olemaan hyvä tyyppi ja pitämään itsestään huolta, mutta ei se todennäköisesti muuta niitä omia vaatimuksia mihinkään
No on kai tuo nyt aika oleellinen kysymys vai onko se vastinkappale vain esine, jonka haluilla ja tuntemuksilla ei ole väliä?
Se on kysymys jokseenkin täysin erikseen. Omat vaatimukset ja se mitä itse tarjoaa parisuhteessa ovat toisistaan riippumattomia asioita
Jos itsellä on sellaiset lähtökohdat, että haluaa vaatia toiselta sitä ja tätä, niin ne eivät ole erillisiä asioita. Parisuhteessa voikin yllättäen tulla uusia asioita esille kumppanista. Onko toinen silloin valmis joustamaan ja tarjoamaan toiselle hyväksyntää ja turvaa? Kukaan ei ole täydellinen.
Listatkaa vaikka maailman tappiin, ei naiset teitä kelpuuta kuitenkaan.
Tällaisia listoja tehdessä on tärkeää miettiä, kuinka valmis on jäämään sinkuksi. Missä kohtaa sinkkuus olisi parempi vaihtoehto kuin tyytyminen, ja toisinpäin eli milloin tyyppi on tarpeeksi hyvä parisuhteeseen vaikka joutuisit jossain tinkimään?
Moni ei tunnu ymmärtävän, että vastaukset noihin kysymyksiin ovat jokaisella erilaiset. Toiset ovat valmiimpia jäämään sinkuiksi, eikä heitä silloin kannata painostaa laskemaan rimaa koska olisivat tyytymättömiä ja huonoja kumppaneita. Toiset taas kiinnittyvät kumppaniin joka tapauksessa sen jälkeen kun muutama perusasia toteutuu, eikä heille kannata tyrkyttää sinkkuelämän autuutta.
Vierailija kirjoitti:
Jos naiset painottaisivat yhteisiä asioita, hyvää kohtelua, älykästä mieltä, siitä voi oikeasti syntyä elämän mittainen matka. Pitkässä avioliitossa tärkeää on yhteinen tekeminen ja se että toinen on samalla ystävä, kaveri ja rakastaja. Pitempi seurustelu jakso osoittaa onko tiellä oikeasti jotain parempaa tiedossa.
Muuten parisuhde on vaan pitkittynyt yhdenillan suhde
Minulla on elämänmittaisia ystävyyksiä ja tuttavuuksia, joissa ei ole tietenkään seksuaalista vetovoimaa, mutta hyviä keskusteluja sekä hyvää kohtelua kuitenkin. Miksi siis hakisin itselleni samanlaista romanttista kumppania? En halua rakastella, jos ei ole mitään kemiaa tai värähtelyjä, enkä investoida aikaa suhteeseen jossa niitä ei ole.
Ei tarvitse, eikä pidä tinkiä vaatimuksista. Lähes kaikki kuvailemasi miehet ovat varattuja, mutta onhan se mahdollista, että joku tuollainen löytyy. Voi olla, että on tiedossa useita sinkkuvuosia joka tapauksessa.
Alue: Aihe vapaa
Olen varmasti onnekas, sillä minulla on oikeastaan aina käynyt niin, että kun kiinnostun jostain miehestä hänen luonteensa vuoksi, alkaa hän silmissäni näyttää myös puoleensavetävältä. Tunne siitä, että joku olisi muuten sopiva, mutta seksuaalista vetovoimaa ei ole, ei siis ole minulle tuttu. Seksuaaliselle vetovoimalla annetaan minusta myös turhan paljon painoarvoa. Olen tehnyt suurimmat virheeni parisuhteissa seuraamalla viettejä. Se, kuinka eläimellistä vetovoimaa jotain kohtaan tuntee tähän tutustuessa tai kuinka voimakas ihastumisen tunne alussa on, ei kerro mitään samojen tunteiden voimakkuudesta vuoden päästä. Vastaavasti laimeammissa merkeissä alkanut suhde onkin syventynyt syväksi kiintymykseksi ja rakkaudeksi. Pitkässä parisuhteessa suurin intohimo joka tapauksessa yleensä sammuu ja seksielämä rutinoituu, joten antaisin arvoa perustyydyttävälle, toimivalle seksielämälle enkä asettaisi mitään elämää suurempia seksikokemuksia kynnyskysymykseksi.