Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako tinkiä "vaatimuksista" parisuhteessa?
10.08.2024 |
Olen 34v korkeasti koulutettu nainen. Olen etsinyt miestä, joka
1. Kykenee ja on halukas syvälliseen, älylliseen, pohdiskelevaan keskusteluun - koska olen itse tällainen ja ajattelen, että syvälliset keskustelut yhdistävät
2. Omaa joko korkeahkon koulutuksen TAI muuten hyvän yleissivistyksen - koska nämä toteutuu itsessäni ja ajattelen, että sama sivistyksen taso yhdistää
3. Tuntuu itsestäni puoleensavetävältä. Minun kohdallani tarkoittaa, että mies on perinteisen miehekäs ja raavas - koska seksuaalinen kemia edellytys mm toimivalle seksielämälle
4. On jossain määrin nöyrä, ei k*sipäinen ja täynnä itseään, ymmärtää empaattisesti erilaisia ihmiskohtaloita - ei kaivanne selitystä
Ongelmahan on sitten se, että:
Miehet, joissa 1. toteutuu, ovat usein itselleni hieman liian herkkiä ja feminiinisiä - heissä 3. ei kohdallani toteudu.
Miehet, joissa 2. toteutuu, ovat usein melko täynnä itseään: heissä 4. ei toteudu. Etenkin jos ovat korkeasti koulutettuja.
Jos 3. toteutuu, vähintään yksi 1., 2. ja 4:stä jää yleensä puuttumaan. Usein monikin noista.
Jos 4. toteutuu, jää 2. tai 3. yleensä puuttumaan.
Eli kaikkia toiveitani täyttävää miestä ei tunnu löytyvän vuosien etsimisestä huolimatta. Ja kysymys kuuluu: pitäisikö osasta toiveista luopua?
Olen ajatellut, että loppujen lopuksi parisuhteessa 3. ja 4. ovat minulle tärkeimpiä. Ilman vetovoimaa (3) suhdetta ei kerta kaikkiaan voi syntyä, jää ystävyyden tasolle. K*sipään kanssa taas en alkaisi millekään, oli mikä oli (4).
Olen nyt tavannut tällaisen miehen, jossa 3 ja 4 toteutuu: Miehekäs ja raavas, empaattinen ja nöyrä.
Mutta miehellä ei juurikaan ole yleissivistystä, ei osaa kieliä, ei ole missään määrin kiinnostunut syvällisistä asioista. On miehisessä, suorittavassa ammatissa.
Tällä hetkellä tuntuu, että nuo asiat ei yhtään haittaa. En halua jäädä yksin, ja olen valmis joustamaan näistä muutamista asioista. Olen valmis rakastamaan miestä sellaisena, kuin tämä on.
Mitä sanotte, kuulostaako järkevältä, vai olenko tekemässä virheen? Alkaako 1. ja 2. puuttuminen myöhemmin risoa, vaikka tällä hetkellä tuntuu että ei ne nyt maata kaatavia asioita ole? Tunnenko itseni lopulta yksinäiseksi suhteessa?
Kokemuksia?
Kommentit (383)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia on kohdallasi niin, että kukaan mies ei laske vaatimuksiaan niin, että ryhtyisi suhteeseen kanssasi.
Aha, taas yksi inkkuli puhuu kaikkien miesten suilla.. Noloa.
Mä ymmärsin, että ap:lla olisi vientiä, ei vaan haluamiensa miesten kanssa. Koska on juuttunut noihin kriteereihinsä.
Niin, eli ne joista hän kiinnostuu eivät kiinnostaneet hänestä. Mikä oli yllä olevassa viestissä kutakuinkin oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoista lukea tätä keskustelua. Moni vaikuttaa olevan sitä mieltä, että tyytyä pitää ja että kaikki joustavat jostain (itselleen merkityksellisestä). En oikein pysty samaistumaan, koen että sain sen mitä halusin ja olen ollut valintaani tyytyväinen 15 vuotta. Olin täysin sinut sinkkuuteni kanssa, ja ajattelin jo silloin että olen joko sinkku tai sitten löydän jonkun, tyytyminen olisi kaikkein huonoin vaihtoehto.
Monessa muussa asiassa voisin tyytyä, parisuhteessa en. En kokenut, enkä koe, että sinkkuus olisi niin huono vaihtoehto kuitenkaan. Ehkä ihmiset arvottavat nämä asiat eri tavalla. Tärkeintä on kai olla rehellinen itselleen. Jos on ok tyytymisen kanssa, niin mikäs siinä.
Vierailija kirjoitti:
Perusnirson naisen ongelma tämä aloituksen keissi. Haet sitä samaa elokuvien supersankaria kuin muutkin hyvännäköiset ja koulutetut uusnaiset. Miehet kärrätään sekavana hoitoon, jos erehtyy ääneen ja julkisesti samallalailla mieltymyksiään aprikoimaan. Tämä nyt on ajanhenki ja näillä mennään.
Tyytyminen ei tietenkään ole optimaalisin vaihtoehto, mutta noin 99 prosenttisesti ihmiset sitä kuitenkin harjoittavat. Olen itsekin seurustellut useiden naisten kanssa vaikka yksikään ei ollut kuvakaunis avaruustohtorineitsyt, joka rakastaisi palavasti vain minua ja minulta saatua huomiota. Jotain toivottuja ominaisuuksia on jokaisessa seurustelunaisessa kuitenkin ollut.
Ehkä tämä aloitus lopulta kertoo eniten romahtaneesta koulujärjestelmästämme, kun näinkin yksinkertaisen asian oivaltaminen ottaa systeemin priimuksiltakin yli kolmannesvuosisadan. Eikä talousosaamista tai pariutumisteorioita ope
En kyllä mitenkään usko, että nykynaiset etsisivät itselleen mitään miljonääriastronautteja. Tämä sana tyytyminen parinvalinnassa karskahtaa kyllä melko ikävästi korvaan. Eli pikemmin tuntuu siltä, että nykymiehet haluaisivat sen miss Universumin, joka sekin vaihdetaan nuorempaan parin vuoden välein, ja jokainen muu nainen on tyytymistä ja jonkinlainen palvelija, josta ei tarvitse välittää.
Toivoa sopii, että palstan ulkopuolella nuoret ja vanhemmatkin ihmiset vielä toimivat kuin ennenkin, ihastuvat ja rakastuvat ja solmivat sen parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhdekumppanin ei tarvitse täyttää kaikki rooleja. Oma miehenikään ei ole filosofinen keskustelija, vaikka fiksu onkin, joten harrastan syvällisempiä pohdintoja ystävieni kanssa. Tarvitsen tiettyjä asioita elämääni, mutta mieheni ei tarvitse olla se yksi täydellisesti räätälöity ihminen, joka ne kaikki minulle tarjoaa. Arvostan hänessä suuresti muita vahvuuksia, kuten esimerkiksi rauhallisuutta ja luotettavuutta, avarakatseisuutta, vastuunkantoa, eläinrakkautta, kädentaitoja, kykyä osoittaa välittämistä ja rakkautta, uteliaisuutta opetella kaikkea uutta, ruuanlaittotaitoa, rotevaa olemusta ja sitä, että hän on hyvä sängyssä.
Joo mutta kun ap:lle ei riitä, pitää olla kaikki..
-Ap ja kaltaisensa on niitä, jotka kuolee yksin, ilman lapsia.
PS Oletko ap koskaan ajatellut, että mitä se sinun ihannemies haluaa?
-Aivan, et ole, on vain mitä sinä haluat, mies on vain esine, jonka voi "hankkia" sellaisena kuin itse haluaa, täydellinen paketti!
Tällä miehellä on siivetkin selässä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhdekumppanin ei tarvitse täyttää kaikki rooleja. Oma miehenikään ei ole filosofinen keskustelija, vaikka fiksu onkin, joten harrastan syvällisempiä pohdintoja ystävieni kanssa. Tarvitsen tiettyjä asioita elämääni, mutta mieheni ei tarvitse olla se yksi täydellisesti räätälöity ihminen, joka ne kaikki minulle tarjoaa. Arvostan hänessä suuresti muita vahvuuksia, kuten esimerkiksi rauhallisuutta ja luotettavuutta, avarakatseisuutta, vastuunkantoa, eläinrakkautta, kädentaitoja, kykyä osoittaa välittämistä ja rakkautta, uteliaisuutta opetella kaikkea uutta, ruuanlaittotaitoa, rotevaa olemusta ja sitä, että hän on hyvä sängyssä.
Joo mutta kun ap:lle ei riitä, pitää olla kaikki..
-Ap ja kaltaisensa on niitä, jotka kuolee yksin, ilman lapsia.
PS Oletko ap koskaan ajatellut, että mitä se sinun ihannemies haluaa?
-Aivan, et ole, on
Onko se yksi kuoleminen ilman lapsia sitten jotenkin huonompi vaihtoehto kuin pariutua ihmisen kanssa jonka kanssa ei haluaisi pariutua?
Kenen etu se on jos nainen "ottaa" miehen, josta ei edes tykkää?
Miten se tähän kuuluu, mitä mies ap:sta haluaa? Toki se on olennaista, mutta aivan täysin toinen keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Analysoinnista on hyötyä siinä vaiheessa, kun on jo korviaan myöten rakastunut ja miettii että kannattaako silti mennä tyypin kanssa yhteen. Se että ensin analysoi, toteaa riittävän sopivaksi ja odottaa että tulee jalat alta vievät tunteet sen jälkeen kun analyysi on suoritettu ja ehdokas hyväksytty, ei tapahdu. Mene ap rakastumaan niin mietitään sitten.
Kun tilanne saattaa olla jo sinnepäin kallellaan.
Ap
No eiköhän tilanne ole aika hyvä jos olet jo ihastunut, mutta tyyppi ei ole aivan täydellinen vain melkein. Aivan täydellisiä ei taida olla.
Vierailija kirjoitti:
Erikoista lukea tätä keskustelua. Moni vaikuttaa olevan sitä mieltä, että tyytyä pitää ja että kaikki joustavat jostain (itselleen merkityksellisestä). En oikein pysty samaistumaan, koen että sain sen mitä halusin ja olen ollut valintaani tyytyväinen 15 vuotta. Olin täysin sinut sinkkuuteni kanssa, ja ajattelin jo silloin että olen joko sinkku tai sitten löydän jonkun, tyytyminen olisi kaikkein huonoin vaihtoehto.
Monessa muussa asiassa voisin tyytyä, parisuhteessa en. En kokenut, enkä koe, että sinkkuus olisi niin huono vaihtoehto kuitenkaan. Ehkä ihmiset arvottavat nämä asiat eri tavalla. Tärkeintä on kai olla rehellinen itselleen. Jos on ok tyytymisen kanssa, niin mikäs siinä.
Mielestäni se ei ole vielä mitään tyytymistä jos on korviaan myöten ihastunut ja sen seurauksena hyväksyy että miehen ammatti tai musiikkimaku ei olekaan se minkä joskus johonkin toivelistaan ruksasi. Ihastuminen auttaa kummasti ymmärtämään toista ihmistä ihan uudella tavalla. Ja jos on ihastunut, ei se ole tyytymistä. Se on kyllä tyytymistä jos menee jonkun kanssa yhteen ilman tunteita, vaikka toinen olisi Brunein sulttaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista lukea tätä keskustelua. Moni vaikuttaa olevan sitä mieltä, että tyytyä pitää ja että kaikki joustavat jostain (itselleen merkityksellisestä). En oikein pysty samaistumaan, koen että sain sen mitä halusin ja olen ollut valintaani tyytyväinen 15 vuotta. Olin täysin sinut sinkkuuteni kanssa, ja ajattelin jo silloin että olen joko sinkku tai sitten löydän jonkun, tyytyminen olisi kaikkein huonoin vaihtoehto.
Monessa muussa asiassa voisin tyytyä, parisuhteessa en. En kokenut, enkä koe, että sinkkuus olisi niin huono vaihtoehto kuitenkaan. Ehkä ihmiset arvottavat nämä asiat eri tavalla. Tärkeintä on kai olla rehellinen itselleen. Jos on ok tyytymisen kanssa, niin mikäs siinä.
Mielestäni se ei ole vielä mitään tyytymistä jos on korviaan myöten ihastunut ja sen seurauksena hyväksyy että miehen ammatti tai musiikkimaku ei olekaan se minkä johonkin toivelistaan ruksasi. Ihastuminen auttaa kummasti ymmärtämään toista ihmistä ihan uudella tavalla. Ja jos on ihastunut, ei se ole tyytymistä. Se on kyllä tyytymistä jos menee jonkun kanssa yhteen ilman tunteita, vaikka toinen olisi Brunein sulttaani.
Olen sinänsä samaa mieltä kanssasi. Mutta AP:n viesteistä ei kyllä mitenkään huoku se että hän olisi millään tasolla ihastunut tähän mieheen.
Enemmänkin AP vain tunnekylmästi analysoi miestä ja käy läpi kohta kohdalta miten mies vertautuu AP:n päässään rakentamaan vaatimuslistaan. AP vaikuttaa kylmältä ja laskelmoivalta, en usko että hän edes ymmärtää mitä ihastuminen tai rakastuminen on.
Aika raivokkaasti AP:tä kritisoidaan, vaikka hän vain toteaa millainen ihminen häntä kiinnostaisi. Ei ollut esimerkiksi rahaa tai muuta omaisuutta listalla ja raavas, miehinen mieskin on varmasti aika laaja käsite, ei ollut siis laatikkoleuka välttämättä hakusessa.
Miksi hyvien ja terveiden ominaisuuksien ja luonteenpiirteiden toivominen kumppanilta saa aikaan noinkin vihamielisiä purkauksia? Empatiaa pitäisi tässä maassa jo opettaa kouluissa, alkaa olemaan kortilla, sama koskee sivistystä. K-päitä sen sijaan mahtuu 16 tai enemmän tusinaan.
Hyvin täällä moni triggeröityy eli osuuko liikaa omaan nilkkaan? Kun useimmiten se vastaantullut urho ei sitten lopulta ollutkaan Prinssi Uljas tai yleensäkään prinssi. Olisi voinut vähän panna jäitä hattuun ja harkita toisenkin kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap,
olen pohdiskellut samaa paljon itsekin. Erosin 35-vuotiaana ja nyt olen nelikymppinen. Olen koulutettu, kaunis ja elämässäni on kaikki hyvin. Fakta, jonka totesin sinkkuvuosinani on se, että valitettavasti ne toiveiden mukaiset miehet ovat yli 30-vuotiaina jo pariutuneet. Ainoa paikka, jossa heitä voi kohdata ja tutustua, on työpaikka. Olen vierestä seurannut näihin uudelleenpariutumisiin liittyviä kuvioita. Toinen mahdollisuus on laajentaa skaalaa hieman nuorempiin miehiin, mikä voi myös tuoda enemmän mahdollisuuksia.
Nyt tämän ikäisenä olen, kuten sinäkin ehkä, joutunut luopumaan joistain ns. kriteereistä, joita olen pitänyt tärkeinä, kuten koulutuksesta tai tietynlaisesta työstä kumppanilla. Kuten täällä jotkut kirjoittivat, jos oikeasti pidät toisesta ja arvostat häntä, se ei lopulta ole mitään tyytymistä.
Ja ennen kuin kukaan tulee irvailemaan, että noin se tuokin nainen on oppinut luopumaan ronkeliudestaan niin säästäkää kommenttinne. Esim. lyhyys, kaljuus tai köyhyys eivät ole olleet minulle ongelmia. Koulutuksella/ älykkyydellä on siksi merkitystä, että haluan kokea yhteyttä toiseen ihmiseen. Pidän tällaista ihme vastakkainasettelua miesten ja naisten välillä ihan käsittämättömänä enkä kohtaa sitä onneksi muualla kuin näillä palstoilla. Me olemme kaikki erilaisia ja saamme kaivata kumppanilta erilaisia asioita. Minulla on ollut elämässäni tosi mukavia ja ihania miehiä sekä ystävinä että kumppaneina enkä kulje tuolla minkään kriteerilistan kanssa ketään arvostelemassa.
Olen juuri sellainen kuin ap kuvailee ja enemmänkin.
Valitettavasti kuitenkin viihdyn parhaiten lapsettomana sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ehkä siinä koulutuksessa joustaa. Yleissivistys on opeteltavissa. Eli mies jota kiinnostaa sun asiat -> sivistyy siinä yhdessä ollessa.
Mä olen hyväksynyt ettei mun mies ikinä saavuta mun yleissivistyksen tasoa eli sellaiset todella pohdiskelevat keskustelut hoidan kavereiden kanssa. Mies on kyllä kiinnostunut ja kysyy ja on oppinut paljon asioita. Kiinnostui siis siinä määrin, että meni amk:hon. Yritti yliopistoon, muttei päässyt. Eikä siellä varmasti olisi oikein pärjännyt.
Eli nyt mulla on nuo kaikki 4 asiaa, vaikka alkuun piti joustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhdekumppanin ei tarvitse täyttää kaikki rooleja. Oma miehenikään ei ole filosofinen keskustelija, vaikka fiksu onkin, joten harrastan syvällisempiä pohdintoja ystävieni kanssa. Tarvitsen tiettyjä asioita elämääni, mutta mieheni ei tarvitse olla se yksi täydellisesti räätälöity ihminen, joka ne kaikki minulle tarjoaa. Arvostan hänessä suuresti muita vahvuuksia, kuten esimerkiksi rauhallisuutta ja luotettavuutta, avarakatseisuutta, vastuunkantoa, eläinrakkautta, kädentaitoja, kykyä osoittaa välittämistä ja rakkautta, uteliaisuutta opetella kaikkea uutta, ruuanlaittotaitoa, rotevaa olemusta ja sitä, että hän on hyvä sängyssä.
Joo mutta kun ap:lle ei riitä, pitää olla kaikki..
-Ap ja kaltaisensa on niitä, jotka kuolee yksin, ilman lapsia.
PS Oletko ap koskaan ajatellut, että mitä se s
Tyytyminen ei ole sitä, että otetaan kuka tahansa kammotus joka sattuu huolimaan, vaan esim jos mies mieluiten ottaisi kauniin naisen, muttei saa, niin sitten tyytyy tavallisemman näköiseen joka kuitenkin toki riittävästi miellyttää silmää. Muttei ole sellainen jolle kirjoittelisi mitään ylistäviä säkeitä hehkuvasta ihosta jne. Tämä on erittäin tavallista puolin ja toisin koska suurin osa on ihan tavallisen näköisiä joiden on turha mistään misseistä ja komistuksista haaveilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haasteet näkyy ihmisillä jo lapsuudessa. Kotoa opittua, ei ole saanut tarpeeksi rakkautta, ei tule toimeen ihmisten kanssa, purkaa tunteensa väkivaltaisella käytöksellä, on kontrolloiva, impulsiivinen ja tarkkaavaisuushäiriöinen. Menee sieltä missä aita matalin, ei kykene hoitamaan velvollisuuksiaan, selittelee ummet ja lammet, muissa on aina vikaa ei katso peiliin eikä kasva mieheksi koskaan, jättää asiat puolitiehen, ei pidä lupauksiaan, on ailahtelevainen, valehtelee jatkuvasti.
Jos odotat vielä, saattaa jäädä lapset saamatta, mutta voit ehkä, vain ehkä, löytää paremman. Tekisin lapset tämän kanssa ja jos ei olekaan kiva, vaihtaisin myöhemmin sopivampaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos odotat vielä, saattaa jäädä lapset saamatta, mutta voit ehkä, vain ehkä, löytää paremman. Tekisin lapset tämän kanssa ja jos ei olekaan kiva, vaihtaisin myöhemmin sopivampaan.
Raadollisen kuuloista mutta tätä ihmiset kai tekee.
Tyytyminen ei ole sitä, että otetaan kuka tahansa kammotus joka sattuu huolimaan, vaan esim jos mies mieluiten ottaisi kauniin naisen, muttei saa, niin sitten tyytyy tavallisemman näköiseen joka kuitenkin toki riittävästi miellyttää silmää.
Näin on oikeastaan pakkokin tehdä, koska kun ensihuuma muutamassa kuukaudessa laantuu alkaa huomaamaan kaikenlaista ärsyttävää: Ruma karvainen luomi alaseläalaselässä. Aika eripariset silmät oikeastaan. Typerä tapa täyttää ostoskassi esim. Sellaisia pieniä arkisia epätäydellisyyksiä, joita on pakko sietää jos aikoo toisen ihmisen kanssa elää.
Vierailija kirjoitti:
Tyytyminen ei ole sitä, että otetaan kuka tahansa kammotus joka sattuu huolimaan, vaan esim jos mies mieluiten ottaisi kauniin naisen, muttei saa, niin sitten tyytyy tavallisemman näköiseen joka kuitenkin toki riittävästi miellyttää silmää.
Näin on oikeastaan pakkokin tehdä, koska kun ensihuuma muutamassa kuukaudessa laantuu alkaa huomaamaan kaikenlaista ärsyttävää: Ruma karvainen luomi alaseläalaselässä. Aika eripariset silmät oikeastaan. Typerä tapa täyttää ostoskassi esim. Sellaisia pieniä arkisia epätäydellisyyksiä, joita on pakko sietää jos aikoo toisen ihmisen kanssa elää.
Jep. Mutta väitän kyllä että jos sattuu olemaan parisuhteessa jonkun Sydney Sweeneyn näköisen naisen kanssa niin nuo huomiot ovat paljon vähäisempiä.
Äitini sanoi joskus, että yhden ihmisen ei tarvitse täyttää kaikkia tarpeita, ja se on myös aika paljon vaadittu yhdeltä ihmiseltä. Esim. tyydytä syvällisten keskustelun tarpeesi kavereiden kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Niinku sanoin tossa Ekassa viestissä niin en tosiaan muista noita lukuja kovin tarkkaan. Noi loppuluvut oli helppoja ne muistan.