Voiko äitinsä tai isänsä menettäneen kuullen puhua omista vanhemmista tai vanhemmista yleisesti?

Mietipä sitä. Minulta on kuollut lapsi, ja kyllä minulle puhuvat lapsistaan ne joiden lapset ovat elossa.

Älä kysele tyhmiä.  Asiat asioinaan .piste.

Miksei voisi?

Kyllä voi. Eihän siitä mitään tulisi, jos ihmiset eivät voisi joillekin mainita läheisistään ollenkaan.

Vähän riippuu miten puhuu ja onko ko. henkilön vanhempien kuolemasta jo kulunut aikaa/onko hän ehtinyt käsittelemään vanhempiensa kuoleman. 

Voi kunhan pitää hienotunteisuuden. Ei ole kauhean kohteliasta hieroa naamaan että hei jee me mennään äidin kanssa tekemään jotain kivaa kun kaverilla ei ole samaa mahdollisuutta.

En ole koskaan edes miettinyt tätä etten voisi puhua omasta vanhemmistani ystävilleni joilta on kuollut tämä vanhempi.

En voi puhua mitään kun yhdeltä on kuollut isä, toiselta äiti, isovanhempia, lapsi, kissa, koira 

säästä vaan jutellaan

Totta kai voi. 

Tavallaan ymmärrän hyvin mitä tässä todennäköisesti tarkoitetaan. Jotkut on todella herkkiä sen suhteen mitä heidän seurassaan voi puhua, esimerkiksi jos äidin tai isän menetykseen liittyy joku käsittelemätön asia.

Voi, ja hänkin saa sitten puhua avoimesti. Voitte ottaa kisan, kumpi on empaattisempi

Vierailija kirjoitti:

Voi kunhan pitää hienotunteisuuden. Ei ole kauhean kohteliasta hieroa naamaan että hei jee me mennään äidin kanssa tekemään jotain kivaa kun kaverilla ei ole samaa mahdollisuutta.

Näin on, jos kuolemasta on vasta vähän aikaa. Ei kukaan kuitenkaan tarvitse mitään silkkihansikkailla käsittelyä. Kaikki ymmärtävät, että ihmiset tekevät asioita läheistensä kanssa, ei sitä tarvitse mitenkään salailla.

Tuolla periaatteella sinun ei tarvitse puhua enää ikinä mitään, kun alat välttelemään kaikkia aiheita, ettet vaan kenenkään mieltä pahoita. Haloo? 

Muista olla puhumatta myös talosta, autosta, lapsista, lemmikeistä, muistakin sukulaisista, säästä, asuinpaikasta, harrastuksista tai mistään muustakaan.

 

Varmasti jollakin on jokin trauma tai alemmuuskompleksi jonkin asian suhteen, tai vähemmän rahaa, kuollut lemmikki, lapsettomuusongelma, huonompi asuinmuoto, piha, asuinkunta ja sää siellä.  

 

Parempi kun et puhu lainkaan. 

Miksi ihmeessä ei voisi?

-isänsä useampi vuosi sitten menettänyt

Tunsin samasta koulusta tytön joka veti raivarit aina kun joku puhui jotain vanhemmistaan, hänen omat vanhempansa oli kuolleet onnettomuudessa. En tiedä miten hänellä menee aikuisena, tuskin hyvin sillä päällä.

Hyvä kysymys. Äitini menettäneenä sanoisin, että kyllä voi puhua. Tottakai sille vanhempansa menettäneelle voi tulla vähän haikea olo, jos joku kertoo hyvästä ja rakastavasta äidistä/isästä, jos itsellä ei sellaista enää ole. Oman vanhemman kuolema ei kuitenkaan ole sen toisen vika.



Se mitä itse en kestä on se kun joku valittaa, kun äiti taas soittaa ja hössöttää (jotain "turhanpäiväistä" huolehtimista, että onhan kaikki hyvin). Silloin tekisi mieli raivota, että ole onnellinen, että sulla on ensinnäkin äiti elossa ja vieläpä välittää susta. Eli vastauksena kysymykseesi: saa puhua äidistä, saa kehua ja saa valittaakin, jos äiti oikeasti on hankala. Älä kuitenkaan valita "turhaan" hössöttävästä äidistä, kun vieressä se toinen antaisi melkein mitä vain, jotta saisi vielä kokea kun joku välittää niin paljon, että jaksaa hössöttää.

Kyllä asioista voi puhua, ei ole sinun ongelmasi jos joku loukkaantuu olemattomista.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Äitini menettäneenä sanoisin, että kyllä voi puhua. Tottakai sille vanhempansa menettäneelle voi tulla vähän haikea olo, jos joku kertoo hyvästä ja rakastavasta äidistä/isästä, jos itsellä ei sellaista enää ole. Oman vanhemman kuolema ei kuitenkaan ole sen toisen vika.



Se mitä itse en kestä on se kun joku valittaa, kun äiti taas soittaa ja hössöttää (jotain "turhanpäiväistä" huolehtimista, että onhan kaikki hyvin). Silloin tekisi mieli raivota, että ole onnellinen, että sulla on ensinnäkin äiti elossa ja vieläpä välittää susta. Eli vastauksena kysymykseesi: saa puhua äidistä, saa kehua ja saa valittaakin, jos äiti oikeasti on hankala. Älä kuitenkaan valita "turhaan" hössöttävästä äidistä, kun vieressä se toinen antaisi melkein mitä vain, jotta saisi vielä kokea kun joku välittää niin paljon, että jaksaa hössöttää.

Se hössöttävä vanhempi voi olla ihan todella raskas sille toiselle, joten olen eri mieltä. Kyllä minusta on ok sanoa ääneen tästäkin.

Vierailija kirjoitti:

Voi kunhan pitää hienotunteisuuden. Ei ole kauhean kohteliasta hieroa naamaan että hei jee me mennään äidin kanssa tekemään jotain kivaa kun kaverilla ei ole samaa mahdollisuutta.

Tämäkin riippuu tilanteesta. Mun äidin kuolemasta on nyt 10 vuotta. Mua ei haittaa yhtään, jos ystävä iloitsee äidistään ja tämän seurasta, paremminkin päinvastoin. Ihanaa, että hän ymmärtää arvostaa sitä, mitä hänellä on <3