Miten Suomi oli aiemmin niin hyvä urheilussa?

Taso yleisurheilussa ja muussakin urheilussa on laskenut rajusti siitä mitä se oli -70 luvulta 2000-luvulle. Silloin meillä oli käytössä samat mömmöt kun DDRssä. Suuren hiihtodopingkohun jälkeen joku vaikutusvaltainen Urheilupomo sanoi, että nyt ei ikinä enää dopingia. Ja Suomen menestystarina oli sitä myöten taputeltu.

eli olen sitä mieltä että ilman dopingia on todella vaikeaa ja harvinaista päästä huipulle.

1800-luvun nälkävuodet ja huono terveydenhuolto(suuri lapsikuolleisuus). Jäljelle jäi vain vahvoja yksilöitä.

Niin oli monessa muussakin asiassa....mitähän tapahtui ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ei douppaa yhtä paljon kuin muut

Eihän Suomessa kukaan urheilija douppaa... 😂😂😂😂😂🙃🙃

Aika surkeat on doupingit koska mitään tulosta ei tule!

20/40 luvuilla tehtiin armotonta työtä.Miehet/naiset olivat tosi miehiä.Nykyisin osataan valittaa joka asiasta.Keksitään jollei muuten tavoitteesiin päästä.Vapaavuoren ja muiden liiton työntekijöiden paikat tarkempaan selvittelyyn.Ennen oli työrintamalla tulos tai ulos.Lähetimmikö joukkueessa Vaivais ukkoja sekä akkoja ??Kulissi Ukoista puhumattakaan.

Voi olla että tulee toistoa mutta vastaan kysymykseen. Aikojen alussa varmaan oli piristeitä mitä toki käyttivät muutkin maat. Veikkaisin että treenimäärät on joko liikaa tai liian vähän, ruokailu on pielessä, kaikki "analysoidaan" liikkuvan kuvan perusteella, urheiluun ei taloudellisista syistä voi keskittyä täysillä ja kisoihin lähdetään "tekemään parhaansa", ei voittamaan. Jopa urheilua harrastavat nuoret ovat muun ajan passiivisia, syövät einesvälipaloja ja heitä kuskataan joka paikkaan. Urheilun tavoitteellinen harrastaminen on usein kiinni vanhempien autosta, jaksamisesta ja lompakosta, joissakin kaupungeissa jopa siitä mikä sattuu olemaan kotiosoite. Varmasti on iso joukko urheilua harrastavien vanhempia joiden lapsilla on ruokailut, unet ja somettaminen balanssissa. 

Tuloksia pitäisi tehdä jo treeneissä ja kisoissa sitten venyttää se ylimääräinen sentti tai pari. Jos luistelussa teet treeneissä varmasti kaksoishypyn niin ei kannata lähteä kisoihin kokeilemaan kolmois-kolmoisyhdistelmää, pieleen menee. Luin jossain kohtaa myös urheilijasta jonka treenit ovat iltakuudelta. Hän oli ehtinyt neljään mennessä syödä niukan aamupalan, lounaan, välipalan ja päivällisen. Treenien jälkeen ehkä banaani. Jos itse olisin syönyt samassa rytmissä niin olisin ollut ähkyssä jo päivän jälkeen vaikka ruoka haastattelun mukaan olikin kevyttä ja terveellistä. Täydellä vatsalla ei treeni kulje, treenin jälkeen pitää nesteyttää ja syödä noin tunnin kuluttua. Ihme touhua. 

T: Tavislikkuja, N, yli 50, 163/48

Japaniallakin oli n.ee.ker.i satasella, miksei meidän m.ustat urheile vaikka heitä on täällä kymmeniä tuhansia ?!

Se kenellä on massia saa parhaat synteetiset mömmöt jotka ovat testejä edellä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa panostetaan hirveästi jääurheiluun ja joukkuelajeihin: Tuntuu, että joka toinen urheilusta innostunut vanhempi kuskaa ainakin täällä isommassa kaupungeissa lapsensa jäähallille tai jalkapallotreeneihin. Jääkiekossa ja muodostelmaluistelussa menestystä tuleekin. 

Lisäksi Suomessa pitää erikoistua todella aikaisin. Eli ne jotka eivät sitten noissa muutamissa lajeissa pärjää tai mahdu isompana joukkueisiin, lopettavat kokonaan. Eli voisiko pakkomielle mm. jääkiekkoon tehdä osansa siinä, että muihin ei riitä harrastajia?

Kiekkojunnuja kuskatessa iskällä on mielessä NHL-eläke, lapsi on vain väline siihen !

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei ollut tasapäistämistä. Jokainen sai olla hyvä jossain ja siihen kannustettiin.

Tämä. Nykyisin jos joku on jossain parempi, pyritään sitä hillitsemään, ettei muille tule paha mieli. Kilpailukulttuuri häviää, kun ei haluta loukata ketään. 

1924 Suomella oli kaksi oman lajinsa superlahjakkuutta eli Nurmi&Ritola. He kahdestaan keräsivät merkittävän osan Suomen mitaleista. Tuolloin urheilu oli myös enemmän harrastelijapohjalta tehtyä, jolloin joku tosissaan urheilun ottanut saattoi nousta huipulle. Sittemmin huipulle pyrkivät osaavat kaikki treenata oikein, omaavat samat varusteet. Miten sitten kukin yhteiskunta mahdollistaa urheilijalle täysimääräisen keskittymisen treenaamiseen tai sallitaanko doping-säännösten rikkominen. Toisissa maissa paikallinen ADT auttaa piilottamaan käryjä ja valikoi ketä testataan sekä miten huolella tehdään yllätystarkastuksia treenikaudella.  

Vapaa-ajan tekemiset olivat alkoholi ja urheilu. Lisäksi yleisurheilu on halpa laji.

Nykypäivänä on tietokoneet, pleikat ja paljon muitakin harrastuksia.

Laardikuorrutteisilla lihaksilla ei voi pärjätä. Olympialaiset suomiurheilijoille ovat oikeastaan maailman urheilevan narsistinuorison 2-viikkoiset kv. bilettämis- ja kokoontumisbailut.

Vierailija kirjoitti:

Kansainvälinen taso urheilussa on koventunut noista Suomen kulta-ajoista. Piristeiden käyttö aina 1970-luvulle asti oli myös arkipäivää lajissa kuin lajissa.

Miksi Suomi ei pysy tämän kehityksen kyydissä? Onhan suomalaisillakin aina välillä näitä pikku "käryjä" mutta siltikään tulostaso ei parane edes doppingilla, ylipäätään en usko suomalaiseen raatorehellisyyteen, en edes urheilussa, se on urbaanilegenda ja suomalaisten itsensä rakentama perätön myytti (joka asiassa, onnellisuudesta lähtien).

Taitaa kuitenkin olla niin, että muualla juoksijat juoksee, hyppääjät hyppää,heittäjät heittää jne. Omin pikku jaloin ja kätösin tehdään se treeni ja fyysiset suoritteet. Se ei ihan vielä riitä, että tavoitteeton vaan paperilla ja axcellissä. Kun ei sitä urheilusuoritusta kukaan muu voi tehdä kuin urheilija itse.