Lue keskustelun säännöt.
Miten Suomi oli aiemmin niin hyvä urheilussa?
10.08.2024 |
Vuonna 1924 Suomi oli olympialaisten mitalitaulukon toisena 35 mitalilla, edellä oli vain USA. Miten tämä on näin pienelle maalle voinut olla mahdollista?
Kommentit (94)
41/94
|
10.08.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Tuolloin lapset joista tuli urheilijoita, asuivat maalla ja siellä hiihdettiin kouluunkin jotain 30km matkoja.
Nyt kuljetaan lyhyetkin matkat skuuteilla, sitten räplätään puhelinta ja sen jälkeen pleikkaria.
En väitä tässä kumpaakaan hyväksi tai huonoksi, tuo on vain se yksinkertainen fakta, joka on toteutunut.
Toinen fakta on se, että raha ohjaa ja suomessa varmaan 90% lahjakkaista urheilijoista rupeaa jääkiekkoilijoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urheilu on mennyt niin ammattimaiseksi, ettei Suomen amatööri urheilijat enää pärjää.
Agraariyhteiskunnassa tehtiin maa-ja metsätöitä jolloin voima ja kunto kasvoi automaattisesti. Urheilukisat oli maaseudun nuorille huvia ja leikkiä. Ei ollut mikään homma käydä juosten 10km päässä. Isäukko oli sm-tason painija. Päivät pellolla tai metsurihommissa ja iltaisin kävi painikämpällä. Moni sanoi ettei ollut koskaan nähnyt niin lihaksikasta miestä vaikkei äijä mitään puntteja nostellut.
Jos saat samalla työllä kiekkoilijana miljoonan ja keihäänheittäjänä kymppitonnin, niin kumpaan ammattiin opiskelet.
Väittääkö joku ihan kiven kovaa, että opiskelisi yhtä ahkerasti 100 kertaa pienempi palkkaiseen työhön jos molemmat olisi tarjolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kannattaisi ihan noihin lähimaihimme, muihin kuin Venäjään, kiinnittää huomiota. Mitä tekevät paremmin, että menestystä tulee kisoista toiseen?
Täällä Ruotsin puolella kisat on mennyt odottettua paremmin: Ruotsalainen positiivisuudella aina ajattelee että huomenna teen vielä paremmin, suomalainen itkee: pitihän se arvata siis homma kusee.vuodesta toiseen musta pilvi pään päällä jauhetaan Putiinia mediassa ..tässä on tulos!
Seurasin Suomi-Ruotsi matsia ja huomasin Ruotsin joukkuetta tsempattavan koko ajan ja sitä kiihkeämmin, mitä vaikeammassa paikassa ruotsalainen oli. Sen lisäksi minua hävetti suomalaisten naisten, myös lasten kanssa liikkeellä olevien perheen aikuisten, törkyturpaisuus. Huudeltiin suunnilleen tyyliin sensuroitu sensuroitu ***un haukkumasana sensuroitu kirosana-kaavalla. Omia kannustettiin tyyliin ****n sensuroitu maali ja ****n h-penikka, puusilmä, herää jne. Tuota ölinää koko matsin ajan eikä paikkaa voinut vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
USAn menesrystä nykyään selittää että kaikilla Usan yliopistoilla ja collageilla on urheilujoukkueita joka lähtöön.
Suomessa opiskelijat ei urheile, juodaan vain kaljaa ja pelataan tietokonepelejä etc.
Silloin ns kehitysmailla ei juuri ollut rahaa eikä urheilijoita. Valtioiden määrä on kasvanut rajahdysmaisesti sittemmin, Britti-imperiumi hajosi, samoin Jugoslavia ja NL
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten kasvatus oli toinen. Sieltä se jo alkaa.
Työväen urheilijat on aina olleet edustettuna ja tuoneet paljon mitaleita Suomelle. Kun työelämä on tuhottu ja työväenluokka sen mukana, niin ketkä urheilisi ja mistä löytyisi sitä porukkaa?
Eipä sitä rahallakaan voi ostaa. Työelämän parantaminen ja ostovoiman lisääntyminen sekä työläisten ajan saaminen kohtuullisiksi olisi jo alku parannukselle.
Se että työpäivä olisi sen 8h eikä 10 tai 12h. Helposti nykyään lipsuu ettei työläiselle anneta vapaa-aikaa. Miten se urheilisi jos käy kotona vain nukkumassa?
Miten työläinen kasvattaisi lapsensa jos käy kotona vain nukkumasa ja kääntymässä?
Näistä perusasiosita se lähtee käyntiin ja urheilu tulee itsestään mukaan koko perheen toimintaan. Kun ei työltään jaksa, niin paha on repiä päivään ylimääräisiä tunteja.
Työelämän parannus on se urheilun menestyksen juttu. Demarit aikoinaan loi tämän menestyksen reseptin:
8h työtä, 8 omaa aikaa ja perheen aikaa, 8h yöunta.
Tämä yksinkertainen resepti on se juttu. Tästä on livuttu täyteen riistoon nykyään. Ja ihmetellään kun ei synny urheilijoita.
Vierailija kirjoitti:
Tuolloin lapset joista tuli urheilijoita, asuivat maalla ja siellä hiihdettiin kouluunkin jotain 30km matkoja.
Nyt kuljetaan lyhyetkin matkat skuuteilla, sitten räplätään puhelinta ja sen jälkeen pleikkaria.
En väitä tässä kumpaakaan hyväksi tai huonoksi, tuo on vain se yksinkertainen fakta, joka on toteutunut.
Toinen fakta on se, että raha ohjaa ja suomessa varmaan 90% lahjakkaista urheilijoista rupeaa jääkiekkoilijoiksi.
Siihen aikaan lapset sai olla lapsia rauhassa ja unelmoida. Todellisuutta ei ollut sellaisenaan ja fiktio sekottui tosielämään. Sarjakuvista saattoi lukea judomestarista tai karatemestarista, joka oli tyrmännyt lyönnillä isokokoisen härän. Ja joku jätkä kertoi nähneensä siitä todisteen elokuvateatterissa. Oliko Tarzan totta vai ei, saattoi ollakin. Maailmasta on tullut tylsempi ja realismi tylyttää unelmat. Ennen unelmoitiin ja unelmista tuli pakon edessä totta, kun olosuhteet pakoittivat elämän ja kuoleman edessä uskomaan itseensä.
Erilaiset sankarteot oli totta ja niistä tuli totta toisessa maailmansodassakin. Yksi sotilas vastasi satoja vihollissotilaita todistetusti.
Ennen ei oltu niin kyynisiä ja ajateltu että on tietyt rajat, vaan maailma ja yksilön kyvyt nähtiin rajattomina. Oltiin niin naiveja ja usko ajoi korkeampiin suorituksin.
Vapaaottelussa vakuuteltiin että paini ja judo, nyrkkeily on se juttu. Hyppylyönnit ja erikoisemmat kurkipotkut ei toimi tosielämässä. Myöhemmin vapaaottelussa Lyoto Machida todisti että kurkipotku on toimiva liike. Ei pidä uskoa valmentajia ja vähemmän lahjakkaita opettajia, vaan pitää uskoa itseensä ja rajattomiin mahdollisuuksiin. Meidän treenikultuuri lajissa kuin lajissa on maallistunut hyvin perusmuotoiseksi perusteiden jankkaukseksi ja latistaa ihmisiä tiettyihin rajoihin. Tarvitaan rajattomuutta ja uskoa itseensä. Ei valmentajiin tai opettajiin. Muutoinhan harjoittelu vain johtaa siihen että sinä olet tulevaisuudessa "koutsi". Koutsi tsemppaa heikkoina päivinä ja toimii ulkopuolisina silminä, mutta nykyään on myös videokuva apuna teknisissä seikoissa.
Monipuolisuus on kadonnut. Lapsena kannattaa harjoitella monia lajeja ennen kuin keskittyy kahteen tai kolmeen lajiin. Mutta kyllä me näimme miten entinen voimistelija ja nykyinen nuori naisnyrkkeilijä näytti meille. Meillä on kova tekijä tulossa tuleviin kilpailuihin tuomaan menestystä Suomelle.
Meillä on näitä valopilkkuja ja taustalla on monipuolinen urheilutausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
USAn menesrystä nykyään selittää että kaikilla Usan yliopistoilla ja collageilla on urheilujoukkueita joka lähtöön.
Suomessa opiskelijat ei urheile, juodaan vain kaljaa ja pelataan tietokonepelejä etc.
Usassa urheilunuoret enemmän pössyttelee ja se ei vaikuta seuraavaan treenipäivään heikentävästi.
Toki Usassakin juopotellaan, mutta enemmän tiedetään se kohtuus ja että ei kannata juopotella, jos on vaihtoehtoja. Usassa ollaan enemmän yhteisöllisempiä.
Itse olen miettinyt sitä, että miksei rakas länsinaapurimme Ruotsi tunnu pärjäävän millään F1:ssä tai rallissa. Heillä ei ole yhtään F1-maailmanmestaria ja rallissakaan eivät ole pärjänneet pitkään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miettinyt sitä, että miksei rakas länsinaapurimme Ruotsi tunnu pärjäävän millään F1:ssä tai rallissa. Heillä ei ole yhtään F1-maailmanmestaria ja rallissakaan eivät ole pärjänneet pitkään aikaan.
Osaamisen pitää kasvaa ja osaamiselle pitää löytyä paikka jossa se elpyy ja voimistuu.
Suomen keihäänheiton ja mäkihypyn osaamisen paikka tuntuisi ehpyneen.
Sama ammattiosaamisen suhteen. Jossain tapauksissa osaamista pitää lähteä hakemaan ulkomailta ja tuoda se paikkaan ja elvyyttää tai voimistaa sitä.
Jatkuva elävä prosessi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin vielä liikuttiin ja urheiltiin. Nykyään tuijotetaan puhelimen näyttöä ja kasvatetaan some-niska.
Onneksi esim. Yhdysvalloissa ei ole somea niin he pärjäävät.
Niin... Toisaalta siellä on 333,3 miljoonaa ihmistä, joiden joukosta etsiä lahjakkuuksia. Noin suuresta määrästä löytyy aina niitä huippujakin, vaikka yhä useampi lapsi ja teini istuisikin vain laitteiden ääressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä katoin just Wikipediassa Suomi Olympialaisissa. Vielä kasarilla meni aika hyvin. 2000- luvulla mennyt surkeasti esim. verrattuna muihin pohjoismaihin.
Kun muut pohjoismaat ja pienet maat pärjää, kääntäisin katseen urheiluorgsnisaatioihin.
No, myös esim. Viro jäi nyt täysin mitaleitta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolloin lapset joista tuli urheilijoita, asuivat maalla ja siellä hiihdettiin kouluunkin jotain 30km matkoja.
Nyt kuljetaan lyhyetkin matkat skuuteilla, sitten räplätään puhelinta ja sen jälkeen pleikkaria.
En väitä tässä kumpaakaan hyväksi tai huonoksi, tuo on vain se yksinkertainen fakta, joka on toteutunut.
Toinen fakta on se, että raha ohjaa ja suomessa varmaan 90% lahjakkaista urheilijoista rupeaa jääkiekkoilijoiksi.
Siihen aikaan lapset sai olla lapsia rauhassa ja unelmoida. Todellisuutta ei ollut sellaisenaan ja fiktio sekottui tosielämään. Sarjakuvista saattoi lukea judomestarista tai karatemestarista, joka oli tyrmännyt lyönnillä isokokoisen härän. Ja joku jätkä kertoi nähneensä siitä todisteen elokuvateatterissa. Oliko Tarzan totta vai ei, saattoi ollakin. Maailmasta on tullut tylsempi ja realismi tylyttää unelmat. Ennen
Ihan mukava kirjoitus, mutta haluaisin tarkennusta tuohon että "meillä on nuori naisnyrkkeilijä joka näytti katsojille ja tuo menestystä jatkossa". Mitä hän näytti meille? Itse olen seurannut nyrkkeilyä yli 30 vuotta, nähnyt mitä ihmeellisempiä otteluita ja ottelijoita. Mutta tuossa Kaivo-ojassa en nähnyt mitään ihmeellistä. Löi vain suoria suorien perään(ei vartaloiskuja, ei kohokoukkuja, ei upeita väistöjä...). Useimmiten huitoi puhtaasti ilmaan. Kyllä hänestä joskus voi mitaliottelija ja oikea nyrkkeilijä tulla, mutta otteiden on parannuttava merkittävästi. Ylistäminen keskustelupalstalla ei oikeuta mitaleille vaan huippuotteet kehässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolloin lapset joista tuli urheilijoita, asuivat maalla ja siellä hiihdettiin kouluunkin jotain 30km matkoja.
Nyt kuljetaan lyhyetkin matkat skuuteilla, sitten räplätään puhelinta ja sen jälkeen pleikkaria.
En väitä tässä kumpaakaan hyväksi tai huonoksi, tuo on vain se yksinkertainen fakta, joka on toteutunut.
Toinen fakta on se, että raha ohjaa ja suomessa varmaan 90% lahjakkaista urheilijoista rupeaa jääkiekkoilijoiksi.
Siihen aikaan lapset sai olla lapsia rauhassa ja unelmoida. Todellisuutta ei ollut sellaisenaan ja fiktio sekottui tosielämään. Sarjakuvista saattoi lukea judomestarista tai karatemestarista, joka oli tyrmännyt lyönnillä isokokoisen härän. Ja joku jätkä kertoi nähneensä siitä todisteen elokuvateatterissa. Oliko Tarzan totta vai ei, saattoi ollakin. Maailmasta on tu
Hyvin lyhyessä ajassa kehittynyt tuolle tasolle. Venäläisessä tyylissä ei edes koukkuja käytetä. Riippuu ottelutyylistä myös väistöjen suhteen. Jotkut tyylit opettaa vain askeltamaan nanosti taakse tai etuviistoon ja ollaan heti lyöntivalmiudessa. Kun alat väistelemään päällä niin saat pian väistää uudestaan ja vartalo ei ole parhaimmassa hyökkäysvalmiudessa. Lyönnin väistö päällä on se viimeisin keino. Muuten kannattaa pitää etäisyyttä. Tyyliä on hyvä muuttaa vastustajan mukaan. Viimeisessä matsissa oli kokeneempi ottelija vastassa ja tiesi miten toimitaan. Itsellä on aina ollut silmää nähdä taitava ottelija ja presentaatio sekä halu voittaa. Hänestä vielä kuullaan.
Kannattaa katsoa ottelut hidastettuna niin näet että kyseessä on ihan oikea mestari.
Kun kokemusta karttuu ja oppii ottamaan turhia vaarattomia osumia koppiin ja antamaan välittömän vastapallon. Aina ei tarvitse perääntyä, jos vastustajan lyönnit on vain kosketuksia. Sellaista turhaa varovaisuutta oli näkyvissä.
Turhaa hermoilua oli takana, mutta kun on nuori ja ensikertaa olympialaisissa, niin ihminen toimii.
Vyacheslav Lemeshev (SU) vs. Reima Virtanen (FIN) Munich 1972 Olympics Final (75kg)
Lemeshev ei koukkuja käyttänyt, koska ei tarvinnut käyttää. Koukut on turhia ja riskaapeleja lyöntejä nyrkkeilyssä. Usein niitä käyttäessä häviää ottelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolloin lapset joista tuli urheilijoita, asuivat maalla ja siellä hiihdettiin kouluunkin jotain 30km matkoja.
Nyt kuljetaan lyhyetkin matkat skuuteilla, sitten räplätään puhelinta ja sen jälkeen pleikkaria.
En väitä tässä kumpaakaan hyväksi tai huonoksi, tuo on vain se yksinkertainen fakta, joka on toteutunut.
Toinen fakta on se, että raha ohjaa ja suomessa varmaan 90% lahjakkaista urheilijoista rupeaa jääkiekkoilijoiksi.
Siihen aikaan lapset sai olla lapsia rauhassa ja unelmoida. Todellisuutta ei ollut sellaisenaan ja fiktio sekottui tosielämään. Sarjakuvista saattoi lukea judomestarista tai karatemestarista, joka oli tyrmännyt lyönnillä isokokoisen härän. Ja joku jätkä kertoi nähneensä siitä todisteen elokuvateatterissa. Oliko Ta
Lemeshev pärjäsi Japanissa opitulla karaten gedanbarai torjunnalla ja takasuoralla.
Karaten katasta opitut liikkeet ja tyrmäsi näillä kombinaatioilla useasti. Kovinkan usein ei nähdä nyrkkeilyssä karaten torjuntoja toimivina. Hän osasi käyttää näitä kahta perusliikettä.
Menestys jo hiukan romahti 60 luvulta alkaen verrattuna aiempaan.
Asuttiin vielä maaseudulla, kaikilla ei ollut autoja vaan koulumatkat piti tehdä hiihtäen /kävellen.
Ei ollut tietokoneita ja kännykkää