Suhtautuminen entiseen asuinpaikkaan, olenko outo?

Ja heti alkuun niin kyllä, voin puhua mieheni kanssa ja sanoa jos en halua mennä tuohon paikkaan, mutta siitä ei nyt ole kyse. Vaan uteliaisuuttani haluaisin tietää ajattelisiko muut samoin vai onko tässä nyt kehittymisen paikka? 😅

Eli asuttiin 20 vuotta sitten yhdellä pienellä paikkakunnalla. Ollaan lähiaikoina menossa paikan läheltä ohikulkumatkalla ja mies suunnittelee miten ajellaan siellä ja käydään katselemassa paikkoja, ajetaan entisen kodin ohi jne.

Minulle tuo paikka aiheuttaa pelkkiä negatiivisia ajatuksia. Meillä oli tuolloin pienet lapset ja olin paljolti yksin heidän kanssaan. Lisäksi aistiyliherkkä koliikkivauva. Samaan aikaan suhteessa oli isoja ongelmia, mies valehteli paljon, sekoili toisten naisten kanssa jne. Kesti kauan päästä noista asioista yli mutta päästiin, ja nykyään suhteemme on hyvä.

Mutta nyt tuntuu, että en minä halua tuolla paikkakunnalla käydä. En halua ajaa tietä jonka varrella joskus kävelin itkien kotiin, kun näin mieheni toisen naisen kanssa jne. Tai ajaa kodin ohi jossa tunsin niin paljon ahdistusta. Onko ymmärrettävää, vai pitäisikö nyt vaan mennä ja siedättyä?