Lue keskustelun säännöt.
Nuoren aikuisen kohtelu kaupassa
10.08.2024 |
Aikuinen lapseni muutti tänä kesänä omaan asuntoon. Tämän vuoksi on käyty erityisen paljon niin huonekalu- kuin elektroniikkakaupoissa.
Koska Suomen verotussysteemi on niin tyhmä, että voin ihan hyvin ostaa lapselleni asioita kaupassa, mutta en antaa suoraa rahaa hänen tililleen ilman pelkoa ylimääräisistä veroista, niin on usein tehty niin, että nuori on itse hoitanut asiointia kaupassa ja mä olen tullut paikalle pankkikortin kanssa maksamaan. Ollaan nimittäin huomattu, että jos menemme kaksin kauppaan, niin myyjät puhuvat minulle, ei sille tavaran käyttäjälle.
Myyjissä on ollut valtavasti eroa. Moni puhuu nuorelle kuin toisen luokan kansalaiselle, joka turhaan tulee häiritsemään myyjän työrauhaa. Saavatko myyjät mitään hyötyä itselleen siitä, että saavat myytyä tavaroita, vai onko se vaan hyvä, jos kauppoja ei tule? Sama myyjä, joka on aiemmin ollut mielin mielin minulle, on nuorelle suorastaan vitt*mainen.
Eli myyjille tiedoksi, se parikymppisen näköinen tyyppi voi olla ihan älyttömän hyvä asiakas, joka voi ostaa tavaraa usealla tonnillakin, jos myynti on hyvää ja vie rahansa muualle, jos myyjä kohtelee huonosti.
Kommentit (37)
Kyllä sä sitä rahaa sille kersalles voit ihan suoraa antaa. Aikuisen lapsen elatus on verottajalle ihan ok. Pidätte vaan kuitit tallella jos joku kyselee joskus. Tai sitten hankit kakaralle luottokortin, jonka laskun sinä maksat, näin moni tokii. Sillä luottarilla vaan täytyy sitten maksella välttämättömiä elinkustannuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monet ihmiset antaa ulkonäön vaikuttaa. Nuoriin vieläpä ollaan ennakkoluuloisia ja pidetään räkiksinä.
Mä muistan joskus yhdessä kauppakeskuksessa jonkun iäkkäämmän avautuneen yhdelle itku kurkussa, että häneen suhtaudutaan ala-arvoisesti asiakkaana puhelinkaupoilla.
Mun äiti hermostui kerran kaupoilla, kun hänet sivuutettiin kassalla ja otettiin toiset hänen ohitseen.
En edes mainitse mikä tukkuliike kyseessä, mutta mut käännytettiin ovelta heti pois ja sanottiin, että hoida asia netissä.
Mä oon kolmekymppinen ja oonhan sitä loistavaa ja paskaa asiakaspalvelua saanut elämäni aikana.
Kaikki ihmiset eivät ole kovin reiluja toisiaan kohtaan, vaikka ihan asiallisia ihmisiä toiset osapuolet ovat.
Tämä! Olin ostamassa iltapukua. Koska olin kävellen liikkeellä monessa kaupassa ja ajattelin, että on hyvä olla sovituksen kannalta helpot vaatteet, niin päälläni oli urheiluvaatteet. Ei meikkiä, ettei se tahrisi sovitettavia vaatteita ja hiukset vaan ponnarilla.
Osassa liikkeitä myyjät katsoivat kuin halpaa makkaraa. Yhdessä suoraan sanottiin, että täällä ei varmaan ole mitään sulle, nämä puvut ovat kalliita. Joissain onneksi palveltiin hyvin ja sain sen kalliin puvun ostettua.
Meillä nuori ostaa Ikean verkkosivuilta. Sänkykin on hyvä ja sitä ei tarvitse nähdä eikä kokeilla. No verkkokaupoissa on aina hyvä palvelu kun ne hiton myyjät puuttuu.
Meillä on koneet kotona vimpan päälle eikä siihen tarvita kun verkkokauppa tuotetiedot/tekniset tiedot.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä sitä rahaa sille kersalles voit ihan suoraa antaa. Aikuisen lapsen elatus on verottajalle ihan ok. Pidätte vaan kuitit tallella jos joku kyselee joskus. Tai sitten hankit kakaralle luottokortin, jonka laskun sinä maksat, näin moni tokii. Sillä luottarilla vaan täytyy sitten maksella välttämättömiä elinkustannuksia.
Ääliä neuvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä taas toisenlainen kokemus. Kävin (käyn vieläkin, mutta en nuorena...) nuorena miehenä paljon äitini henkisenä ja fyysisenä kaupassa, koska isäni kuoli kun olin nuori.
Ehkä 16 vuotiaasta lähtien kaikki puhuivat ensisijaisesti minullle. Varsinkin autokauppoilla olen joutunut ties kuinka montaa joutunut sanomaan myyjälle, että älä minulle puhu, minä en ole se asiakas.
Odotinkin koska tulee eka kommentti autokauppiaista. 😂
Yksi mun serkku meni autokaupoille ja myyjä sanoi, että tuopas miehesi tänne niin voidaan sopia kaupoista. Tästä tapahtumasta on aikaa.
Eri
No mä menin miehen kanssa rantavaatteissa autokauppaan ja ostettiin uusi auto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua, tuttua, tuttua. Olin n. 40 vuotiaaksi asti ikäistäni huomattavasti nuoremman näköinen, ja palvelua ei meinannut saada mistään. Ja silloin harvoin, kun sain, se oli ala-arvoista. Kun ulkonäköni rupsahti kerralla mummomaiseksi, muuttui myyjät kohteliaiksi.
t. ikäistään vanhemman näköinen, ja ulkonäköönsä tyytyväinen 55 v. nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin kerran ostamassa (markka-aikaan) 300 000 maksavaa autoa. Ikää alle 30.
Nojailin aikani autoon lasipalatsin myyntihallissa. Sain katsekontaktin myyjään ja viittoilin häntä -huom: kohteliaasti!- luokseni.
Häntä ei kiinnostanut.
Heh, häivyin liikkeestä ja menin seuraavaan. Siellä myyjä halusi myydä. Ostin häneltä auton ja vuosien vieriessä vielä pari lisääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä taas toisenlainen kokemus. Kävin (käyn vieläkin, mutta en nuorena...) nuorena miehenä paljon äitini henkisenä ja fyysisenä kaupassa, koska isäni kuoli kun olin nuori.
Ehkä 16 vuotiaasta lähtien kaikki puhuivat ensisijaisesti minullle. Varsinkin autokauppoilla olen joutunut ties kuinka montaa joutunut sanomaan myyjälle, että älä minulle puhu, minä en ole se asiakas.
Auto- ja konekauppa onkin niin sukupuolittunut, että naisen rahat eivät tahdo miesmyyjille kelvata. Mieluummin myydään vaikka kollikissalle, kuin naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä taas toisenlainen kokemus. Kävin (käyn vieläkin, mutta en nuorena...) nuorena miehenä paljon äitini henkisenä ja fyysisenä kaupassa, koska isäni kuoli kun olin nuori.
Ehkä 16 vuotiaasta lähtien kaikki puhuivat ensisijaisesti minullle. Varsinkin autokauppoilla olen joutunut ties kuinka montaa joutunut sanomaan myyjälle, että älä minulle puhu, minä en ole se asiakas.
Auto- ja konekauppa onkin niin sukupuolittunut, että naisen rahat eivät tahdo miesmyyjille kelvata. Mieluummin myydään vaikka kollikissalle, kuin naiselle.
Juu, oletus on, että 16 v poika tietää autoista enemmän kuin äitinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä taas toisenlainen kokemus. Kävin (käyn vieläkin, mutta en nuorena...) nuorena miehenä paljon äitini henkisenä ja fyysisenä kaupassa, koska isäni kuoli kun olin nuori.
Ehkä 16 vuotiaasta lähtien kaikki puhuivat ensisijaisesti minullle. Varsinkin autokauppoilla olen joutunut ties kuinka montaa joutunut sanomaan myyjälle, että älä minulle puhu, minä en ole se asiakas.
Odotinkin koska tulee eka kommentti autokauppiaista. 😂
Yksi mun serkku meni autokaupoille ja myyjä sanoi, että tuopas miehesi tänne niin voidaan sopia kaupoista. Tästä tapahtumasta on aikaa.
Eri
No mä menin miehen kanssa rantavaatteissa autokauppaan ja ostettiin uusi auto.
Onnea.
Kaikki ei ole yhtä onnekkaita.
Myyjä täällä moi!
Yritän itse puhua aina suoraan nuorille koska se on hyvää treeniä elämään ja kasvattaa itsetuntoa kun kokee tulleensa kuulluksi, mutta usein vanhemmat kyselee välissä kaikkea diipadaapaa ja yrittää lypsää turhaa tietoa, varsinkin isät, jotta vaikuttavat tosi "fiksuilta". Tämä jarruttelee myyntitilannetta tosi paljon eikä nuori oikein pääse itse vastaamaan. En osaa sanoa tietenkään kaikkien myyjien puolesta, mutta mieluiten teen työni sen ihmisen kanssa jolle tuote tulee.
Aktiivinen kyselijä saa eniten huomiota, yleensä se on huomionkipeä vanhempi jonka seurassa nuori on helposti hiljainen ja vetäytyvä koska mamma on tottunut vetelemään ohjaksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä juttu tuo verottaja on? Ihan kuule aikuisina vanhemmat laittaa lapsilleen rahaa tilille ja päinvastoin eikä mikään verottaja kysele perään. Ja ihan palkansaajista kyse. Haiskahtaa provolle.
Olin kerran ostamassa valaisimia eräästä tukkuliikkeestä juuri täysi-ikäistyttyäni (omista varoistani) yhden toisen henkilön kanssa ja sain aivan kamalaa palvelua.
Kysyttyäni tietystä kattolampusta paikan myyjä katsoi minua heti päästä varpaisiin ja sanoi, ettei minun kannatta hankkia ko. tuotetta. Kysyin miksi, johon sain vastaukseksi etten kuitenkaan osaisi asentaa sitä oikein. Olin juuri aikeissa ilmoittaa saavani sille asentajan ja aloitin lauseen sanomalla "en osaakaan", kun paikalle tuli sitten tämä seurassani ollut henkilö (mies) ja ilmoitti tekevänsä sen.
Myyjä sitten tokaisi aloittamaani lauseeseen jotenkin näin: "Mmm - se ettet sinä osaa, ei tarkoita sitä, että kukaan muukaan ei osaa." Tämän jälkeen hän ei enää puhunut minulle ollenkaan, vaan ainoastaan tälle seurassani olleelle mieshenkilölle.
Noh, rahaa olisi kyllä ikääni nähden löytynyt poikkeuksellisesti hyvinkin paljon, mutta onnekseni en tullut kuluttaneeksi niistä senttiäkään siihen puljuun. Eipähän ole myöskään tarvinnut törmätä kumpaankaan tuon tapahtuman aikaiseen sovinistisikaan.
Anteeksi kirjoitusvirheet ja sekava teksti.
Yksi mun serkku meni autokaupoille ja myyjä sanoi, että tuopas miehesi tänne niin voidaan sopia kaupoista. Tästä tapahtumasta on aikaa.
Eri